KKO:2018:77

PakkokeinoL 8 luku 2 § 1 mom
PakkokeinoL 8 luku 18 § 1 mom
PakkokeinoL 8 luku 21 § 1 mom

Asian tausta

Helsingin käräjäoikeuden päätös erityisestä laite-etsinnästä 16.9.2014

Tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä oli käräjäoikeudessa 16.9.2014 esittämässään laite-etsintää koskevassa vaatimuksessa pyytänyt laite-etsintämääräystä ja etsintävaltuutetun määräämistä koskien seuraavia kohteita:

1) Hallinnon tietotekniikkakeskus Haltikin palvelimilla tai sen ylläpitämissä sähköisissä tietovarastoissa sijaitsevat X:n poliisilaitoksen käytössä olevien tai olleiden verkkolevyjen ja SharePoint-työtilojen sekä muiden sähköisten tietovarastojen sisältämät kansiot ja SharePoint-työtilat tietosisältöineen sekä yksittäiset tiedostot, joiden nimissä tai tietosisällöissä esiintyi tiettyjä hakemuksessa lueteltuja hakutermejä;

2) henkilökohtaiseen käyttöön varatut verkkolevyjen osat (K-levyt) ja poliisi.fi-loppuiset sähköpostitilit, joiden käyttäjät olivat A, B, C ja D; sekä

3) keskusrikospoliisin Salpa-järjestelmän asiakirjat ja poliisin telekuuntelujärjestelmän tiedot, jotka liittyivät hakemuksessa yksilöityyn puhelinliittymään kohdistettuihin telepakkokeinoihin ajalla 1.1.2012 – 31.5.2013.

Tutkinnanjohtaja oli esittänyt hakemuksensa perusteiksi muun ohella sen, että X:n poliisilaitoksessa työskennelleiden poliisimiesten A, B, C ja D epäiltiin virkavelvollisuuksiensa vastaisesti laiminlyöneen toimittaa esitutkinnat kahdessa törkeää huumausainerikosta koskevassa rikosepäilyssä (jäljempänä esitutkinta I ja II).

Ensimmäinen epäillyistä laiminlyönneistä oli tullut ilmi Y:n poliisilaitoksella työskennelleeseen rikosylikomisario E:hen kohdistuneen rikostutkinnan yhteydessä. Tutkinnan yhteydessä oli ilmennyt, että X:n poliisilaitoksen poliisimiesten A, B, C ja D suorittamassa huumausainerikoksen esitutkinnassa oli 24.1.2012 käräjäoikeudelta haettu ja saatu telekuuntelu- ja televalvontaluvat eräisiin teleliittymiin. Hakemuksessa teleliittymien käyttäjän oli ilmoitettu olleen tuntematon. Telekuuntelu ja -valvonta oli lopetettu 26.1.2012. Käräjäoikeudelle 2.5.2012 tehdyn ilmoituksen mukaan liittymän käyttäjä oli edelleen tuntematon. Suoritetussa IT-tutkinnassa oli kuitenkin selvinnyt, että A oli 1.2.2012 lähettänyt Y:n poliisilaitokselle edellä mainitun telekuuntelun ja -valvonnan kohteena olleiden teleliittymien purkutietoja ilmoittaen, että kyseessä oli viestejä tietyltä nimeltä mainitulta henkilöltä. Näin ollen oli syytä epäillä, että liittymien käyttäjän henkilöllisyys oli ollut esitutkinnan suorittajien tiedossa.

Toisessa epäillyssä laiminlyönnissä oli kysymys siitä, että X:n poliisilaitoksessa oli 8.5.2012 kirjattu rikosilmoitus, jonka mukaan erästä teleliittymää käyttäneen henkilön epäiltiin syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen levittämällä pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa amfetamiinia. Rikoksen esitutkinta oli kuitenkin keskeytetty 15.1.2013 ja rikosilmoituksen selostusosaan oli kirjattu, että kyseisen teleliittymän käyttäjä oli jäänyt tuntemattomaksi. Asiassa oli kuitenkin ilmennyt, että X:n poliisilaitoksella asiassa tutkijana toiminut B oli 23.5.2012 lähettänyt Y:n poliisilaitoksen konstaapelille sähköpostiviestin, josta ilmeni teleliittymän haltijan nimi. Tutkinnanjohtajan mukaan laite-etsinnällä oli haluttu selvittää ristiriita esitutkinnan keskeyttämisen ja tutkintailmoituksen selostusosaan merkityn tekstin sekä sähköpostiviestin sisällön välillä.

Edellä lausutun perusteella tutkinnanjohtaja esitti hakemuksessaan, että asiassa oli syytä epäillä A:n, B:n, C:n ja D:n laiminlyöneen rikosylikomisario E:n aloitteesta tai taivuttamina virkavelvollisuutensa toimittaa ensimmäisen rikosepäilyn mukainen esitutkinta ja syyllistyneen siten törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen (vaatimuksen kohta 5). Lisäksi oli syytä epäillä B:tä ja D:tä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä toiseen rikosepäilyyn liittyvän laiminlyönnin vuoksi (vaatimuksen kohta 7). Näiden ohella hakemuksessa oli mainittu E:n tekemiksi epäillyt törkeät huumausainerikokset, virka-aseman väärinkäyttäminen, törkeä todistusaineiston vääristeleminen ja törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen (vaatimuksen kohdat 1 – 4) sekä D:n tekemäksi epäilty virkavelvollisuuden rikkominen (vaatimuksen kohta 6).

Käräjäoikeus myönsi päätöksellään 16.9.2014 luvan vaatimuksen mukaiseen laite-etsintään. Päätöksen mukaan sen liitteeksi otetusta tutkinnanjohtajan vaatimuksesta ilmenevillä perusteilla oli syytä epäillä tehdyiksi edellä vaatimuksen perusteeksi esitetyt kohdissa 1 – 7 mainitut rikokset. Käräjäoikeus määräsi etsintään etsintävaltuutetun.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 19.9.2014 erityisestä kotietsinnästä ja laite-etsinnästä

Tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä oli käräjäoikeudessa 19.9.2014 esittämässään vaatimuksessa pyytänyt määräystä erityisen kotietsinnän suorittamiseen X:n poliisilaitoksella sijaitsevassa A:n työhuoneessa ja hänen käytössään mahdollisesti olevassa kassakaapissa, pukukaapissa ja muissa tiloissa, joissa A säilytti hallinnassaan tai käytössään olevaa omaisuutta. Lisäksi vaatimuksessa oli pyydetty lupaa laite-etsinnän suorittamiseen kotietsinnällä löytyviin tietokoneisiin ja muihin vastaaviin tietosisältöä omaaviin teknisiin laitteisiin, muistitikkuihin, muihin tallennusvälineisiin, matkapuhelimiin ja sim-kortteihin.

Uuden vaatimuksen 1 ja 2 kohtien mukaan A:ta oli syytä epäillä aikaisemman hakemuksen 5 kohdassa kerrotusta yhdessä B:n, C:n, D:n ja E:n kanssa tehdystä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja lisäksi yhdessä B:n ja D:n kanssa tehdystä aikaisemman hakemuksen 7 kohdassa kuvatusta törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Lisäksi hakemuksessa on edelleenkin vedottu E:n tekemiksi epäiltyihin törkeisiin huumausainerikoksiin ja virka-aseman väärinkäyttämiseen.

Käräjäoikeus myönsi päätöksellään 19.9.2014 luvan vaatimuksen mukaiseen erityiseen kotietsintään ja laite-etsintään. Päätöksen mukaan sen liitteeksi otetusta tutkinnanjohtajan vaatimuksesta ilmenevillä perusteilla oli syytä epäillä tehdyiksi siinä mainitut rikokset. Käräjäoikeus määräsi etsintään etsintävaltuutetun.

Käräjäoikeuden päätösten 16.9.2014 ja 19.9.2014 mukaiset etsinnät toimitettiin päätöksissä mainituissa kohteissa.

A saattoi etsintöjen toimittamisen edellytykset tuomioistuimen tutkittavaksi.

Asian käsittelyn aikaisemmat vaiheet

Helsingin käräjäoikeuden päätös 15.6.2015 nro 1799

Käräjäoikeus katsoi, että sen 16.9.2014 tekemään päätökseen perustuneelle laite-etsinnälle ei ollut ollut laillisia edellytyksiä siltä osin kuin se oli kohdistunut A:ta koskevan rikosepäilyn perusteella henkilökohtaiseen käyttöön varattujen verkkolevyjen osiin (K-levyt) sekä poliisi.fi-loppuiseen sähköpostitiliin, jonka käyttäjä oli A. Käräjäoikeus katsoi, ettei myöskään sen 19.9.2014 tekemään päätökseen perustuneen erityisen kotietsinnän ja laite-etsinnän toimittamiselle ollut ollut laillisia edellytyksiä.

Käräjäoikeuden päätöksen perustelut kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Jaakkola.

Helsingin hovioikeuden päätös 30.6.2016 nro 1036

Hovioikeus, jonne tutkinnanjohtajat valittivat, kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja totesi, että käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemän päätöksen mukaiselle laite-etsinnälle sekä 19.9.2014 tekemän päätöksen mukaiselle erityiselle kotietsinnälle ja laite-etsinnälle oli ollut lailliset edellytykset.

Hovioikeuden päätöksen perustelut kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Jalanko, Kristina Isaksson ja Caritha Aspelin. Esittelijä Kristian Sjöblom.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että Korkein oikeus toteaa, ettei erityisen kotietsinnän ja laite-etsintöjen toimittamiselle ollut ollut laillisia edellytyksiä.

Vastauksessaan tutkinnanjohtajat katsoivat ensiksikin, ettei tuomioistuimella ole toimivaltaa tutkia käräjäoikeuden 16.9.2014 ja 19.9.2014 tekemiä päätöksiä siltä osin kuin kysymys on laite-etsintöjen edellytyksistä. Lisäksi tutkinnanjohtajat pyysivät, että Korkein oikeus ratkaisee, onko A saattanut etsintöjen toimittamisen edellytykset tuomioistuimen tutkittavaksi lailliseen paikkaan ja laillisessa määräajassa.

Käräjäoikeuden 19.9.2014 tekemään päätökseen perustuneen erityisen kotietsinnän osalta tutkinnanjohtajat katsoivat, että sen edellytykset olivat etsinnästä päätettäessä olleet olemassa. Sen varalta, että Korkein oikeus katsoo, että myös laite-etsintöjen lainmukaisuus on voitu saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi, tutkinnanjohtajat katsoivat, että myös niiden edellytykset olivat olleet olemassa etsintäpäätöksiä 16.9.2014 ja 19.9.2014 tehtäessä.

Välitoimi

Ennen asian ratkaisemista Korkein oikeus pyysi A:lta lausuman siitä, voidaanko laite-etsinnän lainmukaisuus saattaa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuomioistuimen tutkittavaksi. A antoi pyydetyn lausuman, joka toimitettiin tutkinnanjohtajille tiedoksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeuden päätöksen 16.9.2014 perusteella oli toimitettu laite-etsintä Hallinnon tietotekniikkakeskuksen Haltikin tiloissa. Käräjäoikeuden päätöksen 19.9.2014 perusteella oli toimitettu erityinen kotietsintä ja laite-etsintä X:n poliisilaitoksen tiloissa. A on saattanut molempien päätösten mukaiset etsinnät tuomioistuimen tutkittaviksi siinä tarkoituksessa, että tuomioistuin toteaisi, ettei etsinnöille ollut ollut laillisia edellytyksiä.

2. Käräjäoikeus on 15.6.2015 antamassaan päätöksessä katsonut, ettei 19.9.2014 tehdyn päätöksen perusteella toimitetulle erityiselle kotietsinnälle ja laite-etsinnälle eikä 16.9.2014 tehdyn päätöksen perusteella toimitetulle laite-etsinnälle ollut ollut laillisia edellytyksiä. Perusteluissaan käräjäoikeus on todennut pakkokeinolaissa säädetyn, epäillyn rikoksen enimmäisrangaistusta koskevan vähimmäisvaatimuksen sinänsä täyttyneen, koska A:ta oli epäilty kahdesta törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Laillisuusarvioinnin lopputuloksena käräjäoikeus on katsonut yhtäältä, ettei asiassa ollut tullut esille mitään konkreettisia seikkoja siitä, että A olisi ollut osallisena epäillyissä virkarikoksissa, ja toisaalta, että toimitetut etsinnät olivat olleet suhteellisuusperiaatteen vastaisia.

3. Tutkinnanjohtajien valituksen johdosta hovioikeus on 30.6.2016 antamallaan päätöksellä kumonnut käräjäoikeuden päätöksen. Hovioikeuden mukaan erityisen kotietsinnän ja laite-etsintöjen toimittamisen edellytykset olivat olleet olemassa. Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus on katsonut, että kahteen X:n poliisilaitoksella toimitettuun esitutkintaan oli liittynyt seikkoja, joiden johdosta A:ta oli ollut syytä epäillä rikoksesta. Vaikka A:lla ei ollut ollut muodollista oikeutta päättää pakkokeinojen käytöstä taikka juttujen tutkimatta jättämisestä tai siirtämisestä toiseen poliisilaitokseen, hänellä oli ollut keskeinen rooli tutkintaryhmässä, jonka toiminnassa virkarikosten oli epäilty tapahtuneen. Tutkinnanjohtajat olivat voineet olettaa löytävänsä tutkittavana olevien rikosten selvittämiseen liittyviä tietoja A:han kohdistetuilla etsinnöillä. Etsintöjen laajuus oli ollut tarkkarajaisesti määritelty ja ne olivat kohdistuneet nopeasti ja helposti hävitettävissä olevaan sähköiseen aineistoon. A:lle etsinnöistä aiheutunut haitta oli ollut järkevässä suhteessa etsinnän päämäärään eivätkä etsinnät olleet olleet suhteellisuusperiaatteen vastaisia.

4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko itsenäisenä toimitetulle laite-etsinnälle sekä erityiselle kotietsinnälle ja sen yhteydessä toimitetulle laite-etsinnälle ollut lain mukaiset edellytykset. Tutkinnanjohtajien vastauksessaan esittämän perusteella asiassa on kuitenkin ensiksi kysymys siitä, voidaanko laite-etsinnän edellytykset saattaa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla tuomioistuimen tutkittavaksi. Tutkinnanjohtajat ovat myös pyytäneet Korkeinta oikeutta ratkaisemaan, onko A:n pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n mukainen vaatimus etsinnän edellytysten tutkimisesta tehty laillisessa ajassa ja oikeassa viranomaisessa.

Voidaanko laite-etsinnän edellytykset saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi

5. Pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan kotietsintä voi olla yleinen kotietsintä tai erityinen koti-etsintä. Pykälän 3 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa kysymyksessä olevien etsintöjen aikaan laissa 806/2011, erityisellä kotietsinnällä tarkoitetaan etsintää sellaisessa tilassa, jossa etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa (571/1948) tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä tai josta mainitun luvun 24 §:n 2 tai 3 momentissa (461/2003) tarkoitettu henkilö saa kieltäytyä kertomasta ja johon ei pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n (806/2011) nojalla saa kohdistaa takavarikkoa tai asiakirjan jäljentämistä. Pakkokeinolain 8 luvun 17 §:n mukaan erityisestä kotietsinnästä päättää tuomioistuin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Asia ratkaistaan kuulematta henkilöä, jonka luona kotietsintä toimitettaisiin.

6. Laite-etsinnällä tarkoitetaan pakkokeinolain 8 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan tietokoneessa, telepäätelaitteessa tai muussa vastaavassa teknisessä laitteessa tai tietojärjestelmässä etsinnän toimittamishetkellä olevaan tietosisältöön kohdistettavaa etsintää. Luvun 21 §:n 3 momentin mukaan päätös paikkaan kohdistuvan etsinnän toimittamisesta saadaan tietyin rajoituksin ulottaa koskemaan myös etsinnän toimittamispaikassa olevaa teknistä laitetta tai tietojärjestelmää. Saman luvun 28 §:n mukaan, kun laite-etsintä toimitetaan paikkaan kohdistuvan etsinnän yhteydessä, sovelletaan viimeksi mainitun toimittamista koskevia säännöksiä. Luvun 29 §:n mukaan laite-etsinnästä päättää pääsääntöisesti pidättämiseen oikeutettu virkamies. Sen sijaan jos kysymys on sanotun luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetuista takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaisista tiedoista, noudatetaan päätöksenteossa soveltuvin osin erityistä kotietsintää koskevia 15 §:n 1 ja 2 momenttia ja 17 §:ää.

7. Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty saman luvun 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla.

8. Voimassa olevan pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ää sanamuodoltaan vastannut säännös lisättiin 1.8.2011 voimaan tulleella lailla (871/2011) vanhaan pakkokeinolakiin (450/1987), sen 5 luvun 7 a §:n säännökseksi. Sääntelyn taustalla olivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomessa toimitettua kotietsintää koskevat ratkaisut Harju v. Suomi 15.2.2011 ja Heino v. Suomi 15.2.2011, joissa Suomen katsottiin rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen kotirauhaa suojaavaa 8 artiklaa, koska kotimainen lainsäädäntö ei sisältänyt riittäviä oikeusturvakeinoja joko ennen kotietsintää tai sen jälkeen. Kun pakkokeinolain kokonaisuudistuksen arvioitiin tulevan voimaan vasta vuoden 2014 alussa, lakivaliokunta edellytti, että jälkikäteiskontrollia koskeva säännös oli saatettava voimaan jo tätä ennen, mistä syystä se lisättiin edellä todetuin tavoin vanhaan pakkokeinolakiin (LaVM 44/2010 vp s. 34).

9. Vanhassa pakkokeinolaissa ei ollut erillisiä laite-etsintää koskevia säännöksiä, vaan laite-etsinnän katsottiin sisältyvän kotietsintään. Laite-etsinnän lainmukaisuus oli siten mahdollista saattaa jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi sen jälkeen kun pakkokeinolakiin lisätty 5 luvun 7 a §:n säännös oli tullut voimaan. Pakkokeinolain uudistamisella (806/2011) muutettiin etsintöjä koskevaa käsitteistöä, kun taas jälkikäteiskontrollia koskenut säännös otettiin uudistetun pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ään sanamuodoltaan entisenlaisena. Lain esitöistä (LaVM 44/2010 vp ja PeVL 66/2010 vp) ei ilmene, että lakia säädettäessä olisi ollut tarkoituksena, että uuden pakkokeinolain voimaan tullessa rajataan uuden käsitteistön mukainen laite-etsintä jälkikäteiskontrollin ulkopuolelle.

10. Oikeus saattaa etsinnän toimittamisen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi koskee siis pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan vain kotietsintää. Korkein oikeus katsoi kuitenkin ratkaisussaan KKO 2017:40 (kohta 17), että tilitoimistolla oli oikeus saattaa toimitiloissaan suoritettujen etsintöjen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi riippumatta siitä, pidettiinkö etsintöjä pakkokeinolain käsitteistön mukaan erityisinä kotietsintöinä vai paikanetsintöinä. Tulkinnan perusteena oli se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen kodin suojaa koskevaan 8 artiklaan liittyvässä ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tilitoimiston toimitilojen on katsottu kuuluvan kodin suojan piiriin. Korkein oikeus totesi myös (kohta 18), ettei pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin säännöstä ole syytä tulkita ahtaasti.

11. Kuten edellä kohdasta 6 ilmenee, laite-etsintä voidaan toimittaa joko paikkaan kohdistuvan etsinnän yhteydessä tai itsenäisenä pakkokeinona. Laite-etsinnässä on toisaalta erotettavissa erilaisia tilanteita sen suhteen, oletetaanko etsinnän kohteeksi joutuvan pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaista tietoa vai ei. Käräjäoikeuden 19.9.2014 tekemä päätös on koskenut erityistä kotietsintää ja sen yhteydessä toimitettavaa laite-etsintää. Käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemä päätös on puolestaan koskenut itsenäisenä etäetsintänä toimitettua laite-etsintää, jonka kohteeksi on oletettu joutuvan pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua tietosisältöä.

12. Korkein oikeus toteaa, että laite-etsintää koskeva pakkokeinolain sääntely on suhteellisen uutta. Kuten edellä on todettu, ennen pakkokeinolain kokonaisuudistuksen voimaantuloa 1.1.2014 tekniseen laitteeseen kohdistuvan etsinnän katsottiin sisältyvän kotietsintään. Lain uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä laite-etsintää koskevan sääntelyn tarpeellisuutta perusteltiin muun ohella sillä, ettei laite-etsintää voitu luontevasti asettaa paikkaan kohdistuvan etsinnän määritelmän alle (HE 222/2010 vp s. 109). Laite-etsintä kohdistuu teknisessä laitteessa tai tietojärjestelmässä olevaan tietosisältöön, kun taas paikkaan kohdistuvassa etsinnässä toimenpiteiden kohteena on tietty paikka tai tila.

13. Etenkin erityisessä kotietsinnässä edellä kuvattu erottelu etsinnän kohdistumisesta yhtäältä tilaan ja toisaalta siellä olevan laitteen tietosisältöön ei käytännön tilanteissa näyttäydy tarkkarajaisena. Erityisestä kotietsinnästä on kysymys silloin, kun etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan tietoa, johon ei pakkokeinolain 7 luvun 3 §:n nojalla saa kohdistaa takavarikkoa tai asiakirjan jäljentämistä. Erityistä kotietsintää koskevaan sääntelyyn sisältyvien erityisten oikeusturvatakeiden, kuten etsintävaltuutetun määräämisen, tarkoituksena on siten suojata tällaiseen tietosisältöön liittyvää salassapitovelvollisuutta ja -oikeutta.

14. Kotietsinnällä puututaan kotirauhaan, jota osana yksityiselämää suojataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan ohella myös perustuslain 10 §:n 1 momentissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut muun muassa liikehuoneistossa toimitetun elektroniseen tietoon kohdistuneen etsinnän koskeneen kodin ja kirjeenvaihdon suojaa (Wieser ja Bicos Beteiligungen GmbH v. Itävalta 16.10.2007, kohta 45).

15. Korkein oikeus toteaa, että lähtökohtaisesti kotietsinnän aiheuttama kotirauhan ja muun yksityiselämän loukkaus on riippumaton siitä, toimitetaanko samassa yhteydessä laite-etsintä vai ei. Etsinnän kohdistuminen paikan ohella myös sieltä löytyvien laitteiden sisältämiin tietoihin ja viesteihin on omiaan lisäämään pakkokeinon yksityiselämälle sekä kirjeenvaihdolle ja muille luottamuksellisille viesteille aiheuttaman loukkauksen tuntuvuutta. Saman etsintäpäätöksen perusteella yhtäaikaisesti toimitetun koti- ja laite-etsinnän osalta pakkokeinolain 8 luvun 28 §:n säännös edellyttää kotietsinnän mukaisten menettelytapojen noudattamista myös laite-etsinnässä. Tällainen kotietsinnän ja laite-etsinnän keskinäinen yhteys tekee perustelluksi tulkinnan, jonka mukaan kotietsinnän yhteydessä toimitettuun laite-etsintään tulee sovellettavaksi kotietsintää koskeva pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n säännös oikeudesta saattaa etsinnän toimittamisen lainmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi. Erityisen kotietsinnän yhteydessä toimitetun laite-etsinnän edellytykset ja siinä noudatettu menettely tulee siten voida saattaa jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi.

16. Erityinen kotietsintä on 19.9.2014 tehdyn päätöksen perusteella toimitettu A:n työhuoneessa ja muissa hänen käytössään olleissa poliisilaitoksen tiloissa. Laite-etsintä on kohdistunut etsinnällä löytyneisiin A:n käytössä olleisiin tietokoneisiin, muihin vastaaviin laitteisiin, tallennusvälineisiin ja matkapuhelimiin. Korkein oikeus toteaa, että A:lla on näiden etsintöjen osalta oikeus vaatia niiden edellytysten tutkimista tuomioistuimessa.

17. Samankaltainen takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaiseen tietoon kohdistuva suojelutarve voi liittyä myös itsenäisenä toimitettuun laite-etsintään. Pakkokeinolain 8 luvun 29 §:n mukaan, jos laite-etsinnässä on kysymys takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaisesta tiedosta, sovelletaan sitä koskevaan päätöksentekoon erityistä kotietsintää koskevaa sääntelyä. Etsintään on tällöin myös määrättävä etsintävaltuutettu. Näin ollen tilanteessa, jossa laite-etsinnän kohteeksi voidaan olettaa joutuvan takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaista tietoa, laite-etsintä pakkokeinona lähentyy menettelyltään ja vaikutuksiltaan erityistä kotietsintää. Kuten edeltä 5 kohdasta ilmenee, etsinnän kohteena olevaa henkilöä ei kuulla etsintälupa-asian käsittelyssä, mistä syystä hän ei voi etukäteen riitauttaa laite-etsinnän edellytysten olemassaoloa.

18. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tapauksessa Bernh Larsen Holding AS ym. v. Norja 14.3.2013 antamassaan tuomiossa ottanut kantaa tilanteeseen, jossa etsintä oli toimitettu muualla kuin etsinnän kohteen hallitsemissa tiloissa. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut yhtiöön kohdistuneen verotarkastuksen toimittamiseksi annetun määräyksen veroviranomaisten pääsystä kolmen yhtiön yhteisesti käyttämälle ja muun kuin tutkinnan kohteena olleen yhtiön tiloihin sijoitetulle palvelimelle koskeneen kaikkien kolmen yhtiön kodin ja kirjeenvaihdon suojaa (kohta 106). Lisäksi ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään katsonut, että kotietsintää ja takavarikkoa koskevien säännösten tulee antaa riittävät ja tehokkaat oikeusturvan takeet toimenpiteen laillisuuden tutkimiseksi (esim. Heino v. Suomi 15.2.2011, kohta 46 sekä Bože v. Latvia 18.5.2017, kohta 83).

19. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellä selostettu tulkintakäytäntö samoin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2017:40, jossa pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin säännöstä on Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen turvaamiseksi tulkittu sen sanamuotoa laajemmin, puhuvat sen puolesta, että tällaisissa tilanteissa myös itsenäisenä toimitetun laite-etsinnän edellytykset tulee voida saattaa jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaiseen aineistoon oletettavasti ulottuvaa laite-etsintää ei ole perusteltua asettaa erityiseen kotietsintään nähden eri asemaan jälkikäteisten oikeusturvakeinojen suhteen.

20. Laite-etsintä on 16.9.2014 tehdyn päätöksen perusteella toimitettu pakkokeinolain 8 luvun 27 §:n mukaisena etäetsintänä, ja se on kohdistunut Hallinnon tietotekniikkakeskus Haltikin, X:n poliisilaitoksen sekä keskusrikospoliisin palvelimiin ja sähköisiin tietovarastoihin. Päätöksessä etsinnän kohteet on rajattu tarkemmin siten, että etsintä on kohdistunut A:n työkäytössä olleeseen verkkolevyn osaan, sähköpostitiliin sekä sellaisiin rikostutkintoihin liittyviin tietoihin, joissa A on ollut mukana ja joissa tehdyistä rikoksista häntä on päätöksen mukaan ollut syytä epäillä. Jo etsintälupaa haettaessa on lähtökohtana ollut se, että laite-etsinnän kohteeksi on syytä olettaa joutuvan takavarikoimis- ja jäljentämiskiellon alaista tietoa. Korkein oikeus katsoo, että laite-etsinnän kohdistuessa edellä mainittuihin kohteisiin oikeussuojan tarve on ilmeinen ja laite-etsintää on pidettävä pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla A:n luona toimitettuna siten, että hänellä on oikeus saattaa etsinnän toimittamisen edellytykset tuomioistuimen tutkittavaksi.

21. Kaiken edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus päätyy siihen, että käräjäoikeuden 16.9.2014 ja 19.9.2014 tekemiin päätöksiin perustuneiden laite-etsintöjen toimittamisen edellytykset on voitu pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n nojalla saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi.

Onko etsinnät saatettu asianmukaisesti tuomioistuimen tutkittavaksi

22. Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan vaatimus kotietsinnän lainmukaisuuden tutkimisesta tuomioistuimessa on tehtävä 30 päivän kuluessa kotietsinnän toimittamisesta tai siitä myöhemmästä ajankohdasta, jolloin vaatimuksen esittäjä sai tiedon etsinnän toimittamisesta. Pykälän 2 momentissa viitatun pakkokeinolain 3 luvun 1 §:n mukaan vaatimus käsitellään syyteasiassa toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

23. A oli saattanut 19.9.2014 annettuun käräjäoikeuden päätökseen perustuneiden erityisen kotietsinnän ja laite-etsinnän edellytysten lainmukaisuuden hovioikeuden tutkittavaksi hovioikeuteen 20.10.2014 saapuneella kantelulla. Hovioikeus on 4.11.2014 siirtänyt kantelun käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli voinut saada käräjäoikeuden päätökseen liitetystä muutoksenhakuohjauksesta virheellisen käsityksen siitä menettelystä, jolla asia voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Asian siirtäminen käräjäoikeuden käsiteltäväksi oli hovioikeuden mukaan perusteltua, jottei A:lle aiheutuisi oikeudenmenetystä vaatimuksen vireillepanolle säädetyn määräajan menettämisen johdosta.

24. A on käräjäoikeuteen 18.11.2014 saapuneessa kirjelmässään toistanut kantelussaan esittämänsä vaatimukset. Sen lisäksi hän on kirjelmässään esittänyt, että myös käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemä laite-etsintää koskeva päätös oli perustunut samoihin virheellisiin edellytyksiin kuin käräjäoikeuden 19.9.2014 tekemä etsintäpäätös.

25. A on ilmoittanut saaneensa 14.11.2014 tiedon käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemän päätöksen perusteella toimitetusta laite-etsinnästä. Tutkinnanjohtajat eivät ole tätä seikkaa kiistäneet. Kun A:n kirjelmä on saapunut käräjäoikeuteen 18.11.2014, A on saattanut päätöksen perusteella toimitetun laite-etsinnän edellytykset pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ssä säädetyssä määräajassa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi.

26. A on ilmoittanut, että erityinen kotietsintä ja laite-etsintä on käräjäoikeuden 19.9.2014 tekemän päätöksen perusteella toimitettu X:n poliisilaitoksen tiloissa 22.9.2014, mitä seikkaa ei ole asiassa kiistetty. Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentissa mainittu 30 päivän määräaika on siten kulunut umpeen 22.10.2014. A:n kantelukirjelmä hovioikeuteen oli saapunut 20.10.2014 eli määräajassa. Hovioikeudesta se oli viran puolesta siirretty toimivaltaiseen käräjäoikeuteen. Hovioikeuden siirtopäätöksen perusteluissa todetut seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että myös vaatimus, joka koskee 19.9.2014 tehdyn päätöksen perusteella toimitetun etsinnän edellytysten tutkimista, on saatettu määräajassa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Erityisen kotietsinnän ja laite-etsinnän edellytyksiä koskevat säännökset ja oikeuskäytäntö

27. Pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan erityinen kotietsintä saadaan toimittaa rikoksesta epäillyn hallinnassa olevassa paikassa, jos 1) on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, ja 2) etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä a) pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu takavarikoitava esine, omaisuus, asiakirja tai tieto, b) 7 luvun 2 §:n nojalla jäljennettävä asiakirja, c) vakuustakavarikkoon määrättävä omaisuus taikka d) seikka, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä.

28. Laite-etsintä saadaan pakkokeinolain 8 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan toimittaa, jos 1) on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, ja 2) etsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu takavarikoitava asiakirja tai tieto taikka 7 luvun 2 §:n nojalla jäljennettävä asiakirja.

29. Korkein oikeus toteaa, että pakkokeinolaissa on käytetty kolmiasteista todennäköisyysporrastusta, jossa ˮsyytä epäilläˮ -kynnys osoittaa alinta todennäköisyyden astetta. Tämä kynnys vastaa vuoden 1987 esitutkintalain (449/1987) 2 §:ssä säädettyä esitutkinnan aloittamiskynnystä. Mainitun säännöksen esitöissä kynnystä on kuvattu siten, että rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen. Esitöiden mukaan kynnystä ei voida asettaa kovin korkealle eikä varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä vaadita (HE 14/1985 vp s. 16).

30. Lisäksi erityisen kotietsinnän edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon pakkokeinolain 1 luvun 2 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate. Sen mukaan laissa tarkoitettuja pakkokeinoja saadaan käyttää vain, jos pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana ottaen huomioon tutkittavana olevan rikoksen törkeys, rikoksen selvittämisen tärkeys sekä rikoksesta epäillylle tai muille pakkokeinon käytöstä aiheutuva oikeuksien loukkaaminen ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

31. Kun suhteellisuusperiaatetta koskeva säännös on aikanaan otettu vuoden 1987 pakkokeinolakiin, säännöksen esitöissä on todettu suhteellisuusperiaatteen tarkoittavan sitä, että pakkokeinoa saa käyttää vain, jos sen käytöllä saavutettava etu tai tavoiteltu päämäärä on järkevässä suhteessa pakkokeinon aiheuttamiin haittoihin tai vastakkaisiin etuihin tai arvoihin. Suhteellisuusperiaate edellyttää etuvertailua, joka saattaa johtaa siihen, että tavoitteen saavuttamiselle sinänsä tarpeellisen tai välttämättömän keinon käytöstä on luovuttava tai että keinon käyttöä on rajoitettava jollakin tavalla (HE 22/1994 vp s. 34).

32. Korkein oikeus on kotietsinnän edellytysten arviointia koskevissa ratkaisuissaan KKO 2014:57 ja KKO 2014:58 todennut (kohta 11), että kotietsinnän tulee perustua tiettyyn rikokseen kohdistuvaan epäilyyn, joten etsintään ryhdyttäessä on oltava selvillä, minkä rikoksen tutkimiseksi etsintä toimitetaan ja mihin epäily rikoksesta ja sen mahdollisesta tekijästä perustuu. Kotietsinnän edellytysten olemassaoloa arvioidaan siis epäillystä rikoksesta etsinnästä päättämisen hetkellä tiedossa olleiden seikkojen perusteella.

33. Korkein oikeus totesi teknistä kuuntelua koskevassa ratkaisussaan KKO 2007:7 (kohta 5), että tuomioistuimen tehtävänä on huolehtia rikoksesta epäillyn oikeusturvasta. Tämän vuoksi on tärkeää, että tuomioistuin pakkokeinovaatimusta käsitellessään selvittää ne tosiasiatiedot, joihin rikosepäilyn väitetään perustuvan. Yksin vaatimuksen esittävän virkamiehen viittausta tutkinnassa saatuihin tietoihin tai hänen niiden perusteella tekemäänsä johtopäätöstä ei voida pitää riittävänä selvityksenä sanotun edellytyksen täyttymisestä. Merkityksellistä on, että vaatimuksen tueksi esitetään konkreettisia seikkoja, joiden perusteella syytä epäillä -arvio on mahdollista tehdä.

Etsintäpäätösten 16.9.2014 ja 19.9.2014 perusteet ja kohteet

34. Laite-etsintää koskevan käräjäoikeuden päätöksen 16.9.2014 mukaan päätöksen liitteenä olevasta tutkinnanjohtajan hakemuksesta ilmenevillä perusteilla A:ta on ollut syytä epäillä useista rikoksista. Päätöksen perusteena on ollut vaatimuksen 5 kohdassa esitetty törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen, jossa A:n on yhdessä kolmen muun X:n poliisilaitoksen poliisimiehen sekä Y:n poliisilaitoksen rikosylikomisarion kanssa epäilty rikkoneen virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. A:n ja kolmen muun X:n poliisilaitoksen poliisimiehen oli epäilty rikosylikomisarion aloitteesta tai taivuttamina laiminlyöneen virkavelvollisuutensa toimittaa esitutkinta I esitutkintalain (449/1987) 5 §:n 1 ja 3 kohtien mukaisesti. Lisäksi käräjäoikeuden päätöksen perusteena ovat olleet rikosylikomisarion tekemiksi epäillyt törkeät huumausainerikokset, virka-aseman väärinkäyttäminen, törkeä todistusaineiston vääristeleminen ja törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen (vaatimuksen kohdat 1 – 4) sekä X:n poliisilaitoksen rikoskomisarion tekemäksi epäilty virkavelvollisuuden rikkominen (vaatimuksen kohta 6) ja rikoskomisarion ja rikosylikonstaapelin tekemäksi epäilty törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen esitutkinnassa II (vaatimuksen kohta 7).

35. Myös erityistä kotietsintää ja laite-etsintää koskeva käräjäoikeuden päätös 19.9.2014 on perustunut useaan eri rikosepäilyyn. Päätöksen 1 ja 2 kohtien mukaan sen liitteeksi otetusta tutkinnanjohtajan hakemuksesta ilmenevillä perusteilla A:ta on ollut syytä epäillä ensiksikin aikaisempaan etsintäpäätökseen liitetyn hakemuksen 5 kohdassa kerrotusta esitutkinnan I yhteydessä tehdystä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Toiseksi häntä on ollut syytä epäillä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä aikaisempaan etsintäpäätökseen liitetyn hakemuksen 7 kohdassa kuvatun esitutkinnan II yhteydessä. Tällöin A:n on yhdessä X:n poliisilaitoksen rikoskomisarion ja rikosylikonstaapelin kanssa epäilty rikkoneen virkavelvollisuutensa laiminlyömällä toimittaa mainittu esitutkinta esitutkintalain (449/1987) 5 §:n 1 ja 3 kohtien mukaisesti. Etsintäpäätöksen 19.9.2014 perusteiksi on edelleen mainittu myös Y:n poliisilaitoksen rikosylikomisarion tekemiksi epäillyt törkeät huumausainerikokset ja törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen (päätöksen kohdat 3 ja 4).

36. Kummankin etsintäpäätöksen perusteena on lisäksi ollut se, että etsinnällä voitiin olettaa löytyvän tutkittavina oleviin rikoksiin liittyviä pakkokeinolain 7 luvun 1 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja tietoja tai luvun 2 §:n nojalla jäljennettäviä asiakirjoja.

37. Etsinnän kohteiksi on laite-etsintää koskevassa päätöksessä 16.9.2014 määritelty: 1) Haltikin palvelimilla tai sen ylläpitämissä sähköisissä tietovarastoissa sijaitsevat X:n poliisilaitoksen käytössä olevat tai olleet verkkolevyt, SharePoint-työtilat ja muut sähköisten tietovarastojen sisältämät kansiot ja työtilat tietosisältöineen siltä osin kuin niiden nimissä tai tietosisällöissä esiintyivät tietyt päätöksessä luetellut hakutermit; 2) henkilökohtaiseen käyttöön varatut verkkolevyjen osat (K-levy) sekä poliisi.fi loppuiset sähköpostitilit, jotka olivat A:n ja kolmen muun X:n poliisilaitoksen poliisimiehen käytössä; sekä 3) keskusrikospoliisin Salpa-järjestelmän asiakirjat ja poliisin telekuuntelujärjestelmän tiedot, jotka liittyivät tiettyyn päätöksessä mainittuun puhelinliittymään kohdistettuihin telepakkokeinoihin ajalla 1.1.2012 – 31.5.2013.

38. Etsinnän kohteiksi on päätöksessä 19.9.2014 määritelty erityisen kotietsinnän osalta A:n työhuone, mahdollinen kassakaappi, pukukaappi ja muut hänen käytössään olevat X:n poliisilaitoksen tilat, joissa hän säilytti hallinnassaan ja käytössään olevaa omaisuutta. Laite-etsinnän osalta etsinnän kohteina ovat päätöksen mukaan olleet kotietsinnällä löytyvät tietokoneet, muut vastaavat tietosisältöä omaavat tekniset laitteet, muistitikut, muut tallennusvälineet, matkapuhelimet ja sim-kortit.

39. Käräjäoikeus on päättänyt etsinnöistä tutkinnanjohtajien esittämien vaatimusten perusteella kuulematta A:ta tai muita henkilöitä tai tahoja, joiden luona etsintä on toimitettu tai joita etsinnät ovat muutoin koskeneet. Käräjäoikeus on perustellut päätöksensä pääosin viittaamalla tutkinnanjohtajien vaatimuksissa esitettyihin perusteluihin.

40. Asiassa on sittemmin selvitetty, että päätösten perusteena olevat, A:ta koskevat rikosepäilyt eivät hänen osaltaan olleet johtaneet syytetoimiin. Esitutkinnat olivat päättyneet, koska A:ta ei enää ollut syytä epäillä rikoksista.

Korkeimman oikeuden arviointi etsinnän edellytysten täyttymisestä

41. A on molempien etsintäpäätösten osalta katsonut, ettei asiassa ole ollut konkreettisia seikkoja, joiden perusteella häntä olisi ollut syytä epäillä osallisuudesta päätösten perusteina mainittuihin virkarikoksiin. A:ta koskevat etsintäpäätökset on A:n mielestä perusteettomasti perustettu myös Y:n poliisilaitoksen rikosylikomisariota koskeviin rikosepäilyihin. Etsinnät ovat olleet suhteellisuusperiaatteen vastaisia ja aiheuttaneet haittaa A:n maineelle.

42. Törkeän virka-aseman väärinkäyttämisen enimmäisrangaistus on rikoslain 40 luvun 8 §:n mukaan neljä vuotta vankeutta. Pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 21 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittu epäillyn rikoksen enimmäisrangaistukselle asetettu vähimmäisvaatimus on siten täyttynyt.

43. Arvio kotietsinnän edellytysten täyttymisestä on tehtävä etsinnästä päättämisen hetkellä tiedossa olleiden seikkojen perusteella. Olennaista on siten arvioida sitä tietoa ja aineistoa, joka pakkokeinosta päättävällä taholla on ollut käytettävissään. Tältä osin tutkinnanjohtajien esittämät etsintävaatimukset ja niiden perusteet ovat keskeisessä asemassa.

Laite-etsintä, päätös 16.9.2014

44. Laite-etsintäpäätökseen 16.9.2014 liittyneessä tutkinnanjohtajan vaatimuksessa A:n osalta luvan perusteena olevaa rikosepäilyä ja etsinnän tarvetta on selvitetty seuraavin perustein.

Esitutkintaan I liittyvä virkarikosepäily oli herännyt Y:n poliisilaitoksen rikosylikomisarion tekemäksi epäillyn törkeän huumausainerikoksen tutkinnan yhteydessä, kun hänen henkilökohtaiselta verkkolevyltään oli löytynyt F:n nimellä 6.2.2012 tallennettuja televalvontatietoja. Suoritetussa IT-tutkinnassa oli selvinnyt, että X:n poliisilaitoksen huumausainetutkinnassa työskennellyt A oli 1.2.2012 lähettänyt kyseiset tiedot Y:n poliisilaitokselle ilmoittaen, että kyseessä oli viestejä F:ltä.

Asiassa oli ennen pakkokeinovaatimuksen tekemistä edelleen selvitetty, että X:n poliisilaitoksella oli ollut käynnissä törkeää huumausainerikosta koskeva esitutkinta I, jonka yhteydessä oli 24.1.2012 haettu ja saatu telekuuntelu- ja televalvontaluvat niihin liittymiin, joita koskevat tiedot oli edellä kuvatulla tavalla löydetty rikosylikomisarion verkkolevyltä. Telekuuntelu ja -valvonta oli kuitenkin lopetettu 26.1.2012, ja eräälle käräjäoikeudelle oli 2.5.2012 ilmoitettu, että liittymien käyttäjä oli jäänyt tuntemattomaksi.

Edellä mainituista rikosylikomisarion verkkolevyltä löytyvistä televalvontatiedoista oli kuitenkin käynyt selville, että liittymän käyttäjä oli paikantunut tiettyyn paikkaan ja hän oli käyttänyt itsestään nimeä F. Edelleen televalvontatiedoista oli selvinnyt kyseisen henkilön syntymäpäivä. Näiden tietojen sekä rikosylikomisarion verkkolevyltä löytyneen sähköpostiviestin perusteella oli pakkokeinovaatimuksen mukaan ollut syytä epäillä, että X:n poliisilaitoksen tutkijaryhmän jäsenet olivat tosiasiassa tienneet liittymien käyttäjän henkilöllisyyden. Esitutkinnassa I häntä ei kuitenkaan ollut kuultu eikä hänen osuuttaan huumausaineiden myyntiin ollut muutoinkaan missään yhteydessä selvitetty.

45. A on ollut tutkijaryhmän jäsenenä edellä mainitussa esitutkinnassa I, jonka laiminlyöntiin etsintäpäätöksen perusteena ollut virkarikosepäily on hänen osaltaan perustunut. A on asiassa esitetyn selvityksen mukaan muun muassa kuulustellut asian pääepäiltyä ja hänet on nimetty telekuuntelun ja -valvonnan yhteyshenkilöksi sekä asiassa kertyneiden telekuuntelutallenteiden tarkastajaksi. Hän oli toimittanut F:n nimellä otsikoidut televalvontatiedot Y:n poliisilaitokselle, vaikka telekuunteluluvan myöntäneelle käräjäoikeudelle oli sen jälkeen esitetty liittymien käyttäjän jääneen edelleen tuntemattomaksi.

46. Korkein oikeus katsoo, että edellä selostettujen seikkojen perusteella asiassa on laite-etsinnästä päättämisen hetkellä ollut riittäviä syitä epäillä, että X:n poliisilaitoksella oli laiminlyöty epäiltyä törkeää huumausainerikosta koskevan esitutkinnan toimittaminen tavalla, joka voi täyttää törkeän virka-aseman väärinkäyttämisen tunnusmerkistön. A on edellä selostetuin tavoin ollut mukana laiminlyödyksi epäillyssä esitutkinnassa siten, että myös häntä on tuolloin käytettävissä olleiden tietojen perusteella ollut syytä epäillä osallisuudesta virkarikokseen. Huomioon ottaen etsinnän kohteena olevan aineiston laatu sekä se, miten virkarikosta koskeva rikosepäily oli ilmennyt osana rikosylikomisarioon kohdistuvaa laajaa ja varsin poikkeuksellista rikostutkintaa, on asiassa myös voitu olettaa, että hakemuksessa yksilöityihin laitteisiin ja niiden tietosisältöihin kohdistuvat etsinnät ovat tuloksellisia. Etsintöjen laajuus on ollut tarkkarajaisesti määritelty. Rikosepäily on koskenut poliisimiesten tekemäksi epäiltyä vakavaa rikosta. Siihen liittyvä selvittämisintressi on siten ollut erityisen suuri. Kun laite-etsintä on toimitettu etäetsintänä, siitä A:lle aiheutuvaa haittaa ei voida perustellusti pitää vähäistä suurempana.

Erityinen kotietsintä ja laite-etsintä, päätös 19.9.2014

47. Päätös 19.9.2014 on käsittänyt erityisen kotietsinnän ja sen yhteydessä tehdyn laite-etsinnän. Niitä koskeva tutkinnanjohtajan vaatimus on A:n osalta perustunut sekä edellä kohdassa 44 kerrottuun rikosepäilyyn että toiseen epäiltyyn törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen, joka oli niin ikään ilmennyt Y:n poliisilaitoksen rikosylikomisarion tekemäksi epäillyn törkeän huumausainerikoksen tutkinnan yhteydessä. Tutkinnanjohtajan vaatimuksessa on tältä osin vedottu muun ohella seuraaviin seikkoihin.

X:n poliisilaitoksella 8.5.2012 kirjatun rikosilmoituksen II mukaan erään teleliittymän käyttäjän oli epäilty syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen levittämällä amfetamiinia pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa. Tuon rikoksen esitutkinta oli keskeytetty 15.1.2013 ja rikosilmoituksen selostusosaan oli kirjattu, että liittymän käyttäjän henkilöllisyys oli jäänyt tuntemattomaksi. Vaatimuksen mukaan rikosylikomisariota koskevan esitutkinnan yhteydessä oli kuitenkin ilmennyt, että X:n poliisilaitoksella tutkijana esitutkinnassa II toiminut rikosylikonstaapeli oli 23.5.2012 lähettänyt Y:n poliisilaitoksen konstaapelille sähköpostin, jossa kyseisen liittymän käyttäjä mainitaan nimeltä.

Lisäksi pakkokeinovaatimuksessa on todettu, että etsinnällä halutaan selvittää ristiriita edellä mainitun tutkinnan keskeytyksen, tutkintailmoituksen selostusosaan merkityn tekstin sekä sähköpostiviestin sisällön välillä.

48. Esitutkinnassa II A on esitetyn selvityksen mukaan ollut tutkijaryhmän jäsen ja hänet on merkitty asian telekuuntelua ja -valvontaa koskevien tallenteiden tarkastajaksi ja kuuntelijaksi. Y:n poliisilaitokselle teleliittymän käyttäjän nimen sisältäneen sähköpostiviestin lähettäjä oli työskennellyt A:n kanssa samassa tutkintaryhmässä. X:n poliisilaitoksella esitutkinta II oli kuitenkin keskeytetty ja liittymän haltijan henkilöllisyys merkitty tuntemattomaksi.

49. Korkein oikeus katsoo, että asiassa on myös viimeksi mainitun rikosepäilyn osalta etsintöjen toimittamisesta päättämisen hetkellä tiedossa olleiden seikkojen perusteella ollut syytä epäillä, että X:n poliisilaitoksella on laiminlyöty epäiltyä törkeää huumausainerikosta koskevan esitutkinnan toimittaminen. A on ollut mukana laiminlyödyksi epäillyssä esitutkinnassa siten, että häntä on ollut syytä epäillä osallisuudesta virkarikokseen.

50. Erityinen kotietsintä on kohdistunut A:n käytössä olleisiin X:n poliisilaitoksen tiloihin. Laite-etsinnän kohteena ovat puolestaan olleet erityisessä kotietsinnässä löydettyjen tietokoneiden ja muiden vastaavien teknisten laitteiden tietosisällöt. Korkein oikeus katsoo, että tutkittavana olevien rikosten luonne sekä etsinnän kohteena olevan aineiston laatu huomioon ottaen etsinnässä on voitu olettaa löytyvän tutkittavana oleviin virkarikoksiin liittyvää pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua aineistoa. Rikosepäilyt ovat koskeneet vakavia rikoksia, joihin liittyvä selvittämisintressi on ollut erityisen suuri. Etsinnät on tutkittavana olevat rikokset huomioon ottaen kohdistettu tarkoituksenmukaisella tavalla A:n työpaikalle ja lähtökohtaisesti hänen virkakäytössään olleisiin laitteisiin. Koska kysymys on ollut luonteeltaan vakavista virkarikosepäilyistä, joiden selvittämisintressi on ollut suuri, ovat etsinnät myös olleet tavoiteltuun päämäärään nähden järkevässä suhteessa A:lle aiheutuneisiin haittoihin nähden.

Johtopäätös

51. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden 16.9.2014 tekemään päätökseen perustuvan laite-etsinnän sekä käräjäoikeuden 19.9.2014 tekemään päätökseen perustuvan erityisen kotietsinnän ja laite-etsinnän toimittamisen edellytykset ovat A:n osalta olleet olemassa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Soile Poutiainen, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Lena Engstrand. Esittelijä Essi Kinnunen.