KKO:2018:46

Työrikos - Työsyrjintä

Diaarinumero: R2017/10
Taltionumero: 1251
Antopäivä: 13.6.2018 ECLI:FI:KKO:2018:46

Työntekijä B oli tehnyt työsuojeluviranomaiselle käsittelypyynnön, joka koski sitä, että hänen esimiehensä kohteli häntä työpaikalla epäasiallisesti. Työsuojeluasian käsittelyn ollessa vireillä B:n työnantajana olevan yhdistyksen hallitus oli päättänyt irtisanoa B:n työsopimuksen.

Korkein oikeus katsoi, että käsittelypyynnön tekeminen työsuojeluviranomaiselle oli työsyrjintää koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitettua ammatillista toimintaa. Kun pyynnön tekemisen katsottiin tosiasiallisesti vaikuttaneen hallituksen päätökseen irtisanoa B:n työsopimus, B:n esimies, joka oli hallituksen jäsenenä äänestänyt irtisanomisen puolesta, tuomittiin rangaistukseen työsyrjinnästä.

RL 47 luku 3 § 2 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 27.11.2015 nro 151332

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteen johdosta selvitetyksi, että A oli 2.3.2012 erään työntekijäliiton hallituksen jäsenenä ja työnantajan edustajana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut liiton viestintäpäällikön B:n epäedulliseen asemaan tämän palvelussuhteen aikana B:n ammatillisen toiminnan tai siihen rinnastettavan seikan perusteella siten, että hallitus oli kokouksessaan 2.3.2012 irtisanonut B:n työsuhteen.

Samaan aikaan aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella oli ollut käsiteltävänä B:n 28.6.2011 jättämä käsittelypyyntö koskien B:n kuvaamaa epäasiallista kohtelua A:n taholta, joka oli myös liiton puheenjohtaja. Aluehallintovirasto oli pyytänyt asiassa työnantajan selvitystä 12.9.2011. Aluehallintovirasto oli selvityksen johdosta asettanut työnantajalle toimenpidekehotuksen puuttua epäasiallista kohtelua ja kuormittumista työntekijälle aiheuttavaan tilanteeseen ja korjata se 15.1.2012 mennessä. Lisäksi aluehallintavirasto oli tehnyt asiasta ilmoituksen esitutkintaa varten 2.12.2011.

Liiton hallitus oli tullut tietoiseksi kokouksissaan asian vireilläolosta ja käsittelystä työsuojeluviranomaisessa sekä asian käsittelystä liiton valtuuston syyskokouksessa marraskuussa 2011 sekä ylimääräisessä valtuuston kokouksessa 31.1.2012. Valtuuston puheenjohtaja oli välittänyt hallitukselle kokouksessa 17.2.2012 valtuuston toimintakehotuksen: ˮmikäli on sisäisiä ongelmia toimintatavoissa tai toimintaorganisaatiossa, tulee hallituksen ryhtyä toimiin asioiden kuntoon saattamiseksiˮ. Hallitus oli seuraavassa kokouksessaan 2.3.2012 irtisanonut B:n palvelussuhteen.

Käräjäoikeus katsoi, ettei rikoslain 47 luvun 3 §:n 2 kohdassa mainittuja syrjintäperusteita ollut tarkoitus tulkita suppeasti, vaan syrjintäperusteen voi muodostaa myös B:n omien laillisten etujen valvominen eli hänen aluehallintovirastolle tekemänsä käsittelypyyntö. Käsittelypyynnön ja irtisanomisen välillä oli syy-yhteys, joka perusti syrjintäolettaman. Irtisanomisen perusteeksi esitetyn luottamuspulan syyksi ilmoitetut tapahtumat olivat jääneet ajallisesti ja laadullisesti epämääräisiksi ja yksilöimättömiksi. A ei siten ollut pystynyt kumoamaan syrjintäolettamaa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n työsyrjinnästä 20 päiväsakkoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Satu Seppänen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.11.2016 nro 145416

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte hylätään.

Hovioikeus katsoi, että käsittelypyynnön tekeminen tai asian tämän jälkeen jatkunut käsittely aluehallintovirastossa oli rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettu syrjintäperuste ja että B oli väitetyn rikoksen tekohetkellä eli työsopimuksen irtisanomishetkellä tullut asetetuksi epäedulliseen asemaan verrattuna työntekijöihin, joita ei ollut irtisanottu. Hovioikeus totesi edelleen, että rikosasiana käsiteltävässä työsyrjintäasiassa ei sovelleta syrjintäolettamaa ja että rangaistusta vaativan tulee näyttää toteen, että epäedulliseen asemaan asettaminen on johtunut nimenomaan teonkuvauksessa mainitusta syrjintäperusteesta.

Hovioikeus katsoi, että irtisanomisen ja B:n tekemän käsittelypyynnön välistä syy-yhteyttä tukevia seikkoja oli pidettävä suhteellisen painavina. Työsuojeluviranomaisen käsiteltävänä ollut asia oli todennäköisesti ollut ainakin yksi irtisanomispäätökseen vähintäänkin välillisesti vaikuttaneista tekijöistä. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että syy-yhteyden tulisi olla näytön perusteella riittävän välitön ja selvästi yksilöitävissä, jotta syy-yhteyden voitaisiin katsoa tulleen näytetyksi vailla varteenotettavaa epäilystä. Käsittelypyynnön yhteys B:n työsopimuksen irtisanomiseen oli varsin etäinen ja välillinen ja käsittelypyynnön painoarvo oli vaikeasti erotettavissa irtisanomiseen mahdollisesti muutoin vaikuttaneista seikoista. Syy-yhteyttä sinänsä vahvasti tukevat seikat eivät riittävällä varmuudella sulkeneet pois sitä mahdollisuutta, että irtisanomisen pääasiallisena syynä olivat olleet muut seikat kuin nimenomaan B:n päätös kääntyä työsuojeluviranomaisen puoleen oikeuksiensa valvomiseksi.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Elisabeth Bygglin (eri mieltä), Åsa Nordlund ja Risto Niemiluoto.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Bygglin oli syrjintäperusteen olemassaolon ja epäedulliseen asemaan asettamisen osalta samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. Syy-yhteyden osalta hän katsoi, että vaikka irtisanomiseen myötävaikuttavana tekijänä olisikin ollut liiton B:ää kohtaan muulla perusteella kokema luottamuspula, asiassa oli tullut riittävällä varmuudella selvitetyksi, että laukaiseva ja pääasiallinen syy irtisanomiselle oli ollut käsittelypyyntö ja hallituksen sen johdosta saama toimenpidekehotus. Näin ollen irtisanomisen ja käsittelypyynnön välillä oli ollut syy-yhteys. A:lla ei ollut ilmennyt olleen painavaa, hyväksyttävää syytä B:n asettamiseen epäedulliseen asemaan. Näillä perusteilla hovioikeudenneuvos Bygglin katsoi, että A oli syyllistynyt käräjäoikeuden tämän syyksi lukemaan työsyrjintään.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja B:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksissaan syyttäjä ja B vaativat, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Vastauksessaan A vaati, että valitukset hylätään.

Suullinen käsittely

Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. B on työskennellyt erään työntekijäliiton (jäljempänä liitto) palveluksessa viestintäpäällikkönä. A on toiminut liiton hallituksen jäsenenä ja liiton puheenjohtajana.

2. Syyttäjä ja B ovat vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen 2.3.2012 tehdystä työsyrjinnästä, koska A oli liiton hallituksen jäsenenä ja työnantajan edustajana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettanut B:n epäedulliseen asemaan tämän palvelussuhteen aikana B:n ammatillisen toiminnan tai siihen rinnastettavan seikan perusteella siten, että liiton hallitus oli kokouksessaan 2.3.2012 irtisanonut B:n työsopimuksen. Irtisanomisen kanssa samaan aikaan aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueella oli ollut käsiteltävänä B:n 28.6.2011 tekemä käsittelypyyntö, joka oli koskenut B:n kuvaamaa epäasiallista kohtelua A:n taholta. A oli ollut tietoinen pyynnöstä ja sen käsittelystä sekä aluehallintovirastossa että liiton eri toimielimissä eri vaiheissa.

3. A on kiistänyt syytteen. Hän on katsonut, ettei B:n työsuojeluviranomaiselle tekemä käsittelypyyntö muodosta laissa tarkoitettua syrjintäperustetta. Irtisanomisen ja A:n toiminnan vaikuttimena ei ollut ollut B:n kääntyminen työsuojeluviranomaisen puoleen. Työsopimuksen irtisanominen ei myöskään ollut asettanut B:ää toisia työntekijöitä epäedullisempaan asemaan, sillä B:n työsuhde oli jatkunut keskeytymättä, kun irtisanominen oli irtisanomisajan kuluessa peruutettu ja B:n kanssa oli tehty sovintosopimus.

4. Käräjäoikeus on tuominnut A:n rangaistukseen työsyrjinnästä. A:n valituksesta hovioikeus on kumonnut käräjäoikeuden tuomion ja hylännyt syytteen.

5. Korkeimmassa oikeudessa on syyttäjän ja B:n valitusten johdosta kysymys siitä, onko A syyllistynyt rangaistavaan työsyrjintään syytteen teonkuvauksessa kuvatulla menettelyllään.

Sovellettava säännös ja sen tulkinnan lähtökohdat

6. Rikoslain 47 luvun 3 §:n 2 kohdan mukaan työsyrjinnästä tuomitaan työnantaja tai tämän edustaja, joka työpaikasta ilmoittaessaan, työntekijää valitessaan tai palvelussuhteen aikana ilman painavaa, hyväksyttävää syytä asettaa työnhakijan tai työntekijän epäedulliseen asemaan uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.

7. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 94/1993 vp) on todettu, että 2 kohdan syrjintäperusteet ovat samat kuin samassa esityksessä ehdotetussa rikoslain 11 luvun 9 §:n (nykyään rikoslain 11 luvun 11 §:n) yleisessä syrjintäsäännöksessä, jonka perusteluissa lausuttua voidaan käyttää rikoslain 47 luvun 3 §:n tulkinnassa apuna (s. 172). Näiden yleistä syrjintäsäännöstä koskevien perusteluiden (s. 36) mukaan kiellettyjä syrjintäperusteita ovat muun muassa erilaiset kansalaisvapauksien käyttöön liittyvät seikat. Ammatillisella toiminnalla tarkoitetaan säännöksessä paitsi toimintaa ammattiyhdistyksissä myös ammatin harjoittamista. Muulla rinnastettavalla seikalla tarkoitetaan esimerkiksi elinkeinotoimintaa tai muuta kansalaistoimintaa kuin poliittista toimintaa, kuten yhdistystoimintaa tai vaikkapa tiettyä vapaa-ajan harrastusta. Hallituksen esityksen mukaan rangaistavalta työsyrjinnältä ei edellytetä nimenomaista, rangaistussäännöksessä mainituista syrjintäperusteista johtuvaa syrjintätarkoitusta. Työnantajan tai tämän edustajan menettelyn motiivina voi olla esimerkiksi taloudellinen etu tai työn sujuvuuden turvaaminen, mutta siitä huolimatta esimerkiksi työntekijän irtisanominen raskauden takia olisi pykälän mukaan rangaistavaa. Tahallista työsyrjintä voi olla kuitenkin vain silloin, kun tekijä on ollut tietoinen syrjintäperusteesta (s. 172).

8. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2015:41 todennut, että syrjintärikoksen tunnusmerkistöön sisältyvien käsitteiden soveltaminen yksittäisessä asiassa edellyttää tulkintaa, jota kuitenkin koskee rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Rikoslakia ei ole sallittua tulkita laventavasti eikä rikoslaille tule tulkinnalla vahvistaa sisältöä, joka ei ole sopusoinnussa lain tarkoituksen kanssa tai johtaa ennakoimattomaan lopputulokseen. Vaikka rikoslain soveltaminen on lähtökohtaisesti itsenäistä ja muusta lainsäädännöstä riippumatonta, voidaan rikoslain säännösten tulkinnassa tukeutua kuvatuin rajoittein siihen, miten samankaltaiset tilanteet on muualla lainsäädännössä säännelty (kohta 10).

Ammatillinen toiminta tai muu siihen rinnastettava seikka syrjintäperusteena

9. Työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön täyttymisen ensimmäisenä edellytyksenä on, että käsillä on ollut jokin säännöksessä mainittu syrjintäperuste. Säännöksen esitöissä ei ole otettu kantaa siihen, onko työntekijän työsuojeluviranomaiselle tekemää ilmoitusta työympäristössä tai työolosuhteissa esiintyvistä epäkohdista pidettävä rikoslain 47 luvun 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna ammatillisena toimintana tai muuna siihen rinnastettavana seikkana.

10. Edellä mainitussa ratkaisussaan KKO 2015:41 (kohta 18) Korkein oikeus totesi, että rikoslain 47 luvun 3 §:ssä rangaistusuhalla tehostetun syrjintäkiellon tarkoitus liittyy perustuslain 6 §:n 2 momentissa ilmaistuun yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen ja että tämän periaatteen keskeisen merkityksen vuoksi ei ole perusteltua, että syrjintäkieltoa ilman painavia syitä tulkittaisiin eri tavoin oikeusjärjestyksen eri alueilla. Tällainen painava syy olisi esimerkiksi tavoite rajoittaa syrjinnän rikosoikeudellinen soveltamisala suppeammaksi kuin yhdenvertaisuuslain sääntely. Ratkaisussaan Korkein oikeus katsoi, että perhesuhteiden perusteella tapahtuvan syrjinnän kohdalla sanotun kaltaista tarkoitusta ei ollut todettavissa lakien esitöistä, minkä vuoksi rikoslain 47 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perhesuhteita koskevaa syrjintäperustetta sovellettaessa voitiin tunnusmerkistöä tulkittaessa ottaa huomioon, miten kyseistä syrjintäperustetta oli muualla lainsäädännössä arvioitu. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate kuitenkin edellytti, ettei säännöstä tällöin tulkita tavalla, joka on sen tarkoitukselle vieras ja johtaa ennakoimattomaan tulokseen.

11. Kielletyistä syrjintäperusteista on lainsäädännössä useita säännöksiä. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa mielipiteen, poliittisen toiminnan tai ammattiyhdistystoiminnan perusteella. Lisäksi lain 16 §:n mukaan henkilöä ei saa kohdella epäsuotuisasti eikä hänelle kielteisiä seurauksia aiheuttavalla tavalla sen vuoksi, että hän on vedonnut yhdenvertaisuuslaissa säädettyihin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, osallistunut syrjintää koskevan asian selvittämiseen taikka ryhtynyt muihin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Yhdenvertaisuuslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 19/2014 vp s. 82) mukaan tällaisia vastatoimia ei kuitenkaan pidetä lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuna syrjintänä. Toisaalta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 8 a §:n 1 momentissa nimenomaisesti säädetään, että työnantajan menettelyä on pidettävä tasa-arvolaissa kiellettynä syrjintänä, jos henkilö irtisanotaan tai asetetaan muutoin epäedulliseen asemaan sen jälkeen, kun hän on vedonnut tasa-arvolaissa säädettyihin oikeuksiin tai velvollisuuksiin taikka osallistunut sukupuolisyrjintää koskevan asian selvittämiseen.

12. Korkein oikeus toteaa, että työsopimuslain 3 luvun 2 §:stä ja työturvallisuuslain 18 §:stä ilmenevin tavoin työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluu huolehtia omasta ja muiden työntekijöiden työturvallisuudesta. Työntekijän oikeutta tehdä työsuojeluviranomaiselle ilmoitus työympäristössä ja työolosuhteissa esiintyvistä epäkohdista, kuten työnantajan edustajan työntekijään kohdistamasta epäasiallisesta kohtelusta, voidaan pitää työntekijän kannalta keskeisenä oikeusturvakeinona, jonka avulla työntekijä huolehtii laillisten oikeuksiensa toteutumisesta työnantajaansa nähden. Tässä suhteessa yhteydenotot työsuojeluviranomaiseen vastaavat ammatillista edunvalvontaa.

13. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että B:n työsuojeluviranomaiselle tekemää käsittelypyyntöä voidaan pitää rikoslain 47 luvun 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna ammatillisena toimintana. Tulkintaa ei voida pitää vieraana eikä ennakoimattomana, kun otetaan huomioon se, mitä edellä on selostettu rangaistussäännöksen tarkoituksesta sekä sen suhteesta muuhun syrjintää koskevaan sääntelyyn.

Epäedulliseen asemaan asettaminen

14. B:n työsopimus on 2.3.2012 irtisanottu, mutta irtisanominen on irtisanomisajan kuluessa peruutettu. B on tämän jälkeen jatkanut liiton palveluksessa käytännössä entisissä työtehtävissään. Hänen työsuhteensa ehdot ovat ammattinimikkeen muutosta lukuun ottamatta pysyneet pääosin samoina.

15. Korkein oikeus toteaa, että liitto on irtisanomalla B:n työsopimuksen asettanut B:n epäedulliseen asemaan irtisanomishetkellä. Irtisanomisen myöhemmällä peruuttamisella ja sen seurauksena tapahtuneella työsuhteen jatkumisella ei ole merkitystä työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta.

Syrjintäperusteen ja epäedulliseen asemaan asettamisen välinen yhteys

16. Työsyrjintää koskevan tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää sitä, että työntekijä on asetettu epäedulliseen asemaan nimenomaan syrjintäperusteeksi säädetyn seikan perusteella. Epäedulliseen asemaan asettamisen ja syrjintäperusteen välillä on siten oltava riittävä asiallinen yhteys. Ennakkoratkaisussaan KKO 2015:41 Korkein oikeus katsoi, että työsyrjinnän tunnusmerkistö täyttyi, kun syrjintäperuste oli vaikuttanut työsopimuksen purkamiseen. Näin katsottiin olevan riippumatta siitä, olivatko työsopimuksen purkamiseen tämän ohella vaikuttaneet muutkin seikat (kohdat 35 ja 38). Riittävänä asiallisena yhteytenä voidaan siten pitää sitä, että syrjintäperuste on tosiasiallisesti vaikuttanut siihen menettelyyn, jolla työntekijä on asetettu epäedulliseen asemaan.

17. Korkeimmassa oikeudessa on tältä osin ollut todistelun kohteena ensinnäkin kysymys siitä, mitkä syyt johtivat B:n työsopimuksen irtisanomiseen hallituksen kokouksessa 2.3.2012. Kokoukseen osallistuneiden A:n ja asiassa kuultujen todistajien kertomuksilla on tullut näytetyksi, että kokouksessa B:n irtisanomista oli perusteltu luottamuspulalla. Irtisanomisen puolesta äänestäneet hallituksen jäsenet olivat kokouksessa tuoneet esiin, että B olisi kertonut ulkopuoliselle julkisuuden henkilölle kielteisiä asioita liiton puheenjohtajana toimineesta A:sta ja että hän olisi työehtosopimusneuvottelujen aikana keskustellut päihtyneenä neuvotteluissa vastapuolena olleen työnantajaliiton edustajien kanssa. Lisäksi A on oikeudenkäynnissä tuonut esille, että hän oli tuolloin pitänyt luottamuspulaan johtaneina syinä sitä, että B olisi vaatinut itselleen perusteettomia työsuhde-etuja, laiminlyönyt työtehtäviään ja pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että A syrjäytettäisiin liiton puheenjohtajan paikalta. B:n tekemää työsuojeluilmoitusta ei ollut hallituksen kokouksessa mainittu luottamuspulan perusteena. Irtisanomista vastustaneet hallituksen jäsenet olivat kuitenkin tuoneet kokouksessa työsuojeluasian esille katsoen, että vireillä oleva työsuojeluasian käsittely olisi esteenä irtisanomiselle.

18. Asiassa on riidatonta, että hallituksen kokous oli kutsuttu koolle pikaisesti tekstiviestillä ilman etukäteistä tietoa kokouksessa käsiteltävistä asioista. Asialistalla on ollut aiheena vain ulkopuolisen selvitysmiehen nimittäminen käsittelemään liiton sisäisiä henkilöstöongelmia, mikä on myös liittynyt B:n ja A:n välisiin ristiriitoihin. A on toiminut kokouksen puheenjohtajana. Selvitysmiehen valinnan jälkeen hallituksen varapuheenjohtaja on esittänyt ylimääräisenä, asialistan ulkopuolisena asiana, että B:n työsopimus irtisanotaan ja viestintäpäällikön toimi lakkautetaan. Keskustelun jälkeen hallitus on hyväksynyt esityksen äänin 11 – 9. A ei ole osallistunut B:n irtisanomista koskevaan keskusteluun, mutta hän on äänestänyt irtisanomisen puolesta.

19. Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että sen jälkeen, kun B oli 28.6.2011 tehnyt aluehallintovirastolle työsuojelua koskevan käsittelypyynnön A:n taholta kokemaansa epäasialliseen kohteluun liittyen, aluehallintovirasto oli 12.9.2011 pyytänyt liitolta työnantajan selvitystä 5.10.2011 mennessä. Antamassaan tarkastuskertomuksessa 25.11.2011 aluehallintovirasto on lausunut, että sen saaman selvityksen perusteella liitto ei ollut työnantajana ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi vaan liitto oli antanut tilanteen jatkua usean vuoden ajan. Aluehallintovirasto on kehottanut liittoa puuttumaan epäasiallista kohtelua ja kuormittumista työntekijälle aiheuttavaan tilanteeseen ja korjaamaan sen 15.1.2012 mennessä. Lisäksi aluehallintovirasto on 2.12.2011 tehnyt poliisille tutkintapyynnön A:n väitetystä toiminnasta.

20. Myös liiton valtuusto on käsitellyt B:n työsuojeluasiaa kokouksessaan marraskuussa 2011 ja ylimääräisessä kokouksessaan 31.1.2012. Valtuuston puheenjohtaja oli välittänyt hallitukselle valtuuston kehotuksen ryhtyä tarvittaviin toimiin asioiden kuntoon saattamiseksi, mikäli oli olemassa sisäisiä ongelmia toimintatavoissa tai toimintaorganisaatiossa. Tätä toimintakehotusta on käsitelty liiton hallituksen kokouksessa 17.2.2012. Seuraavassa kokouksessaan 2.3.2012 hallitus on irtisanonut B:n työsopimuksen.

21. Asiassa on riidatonta, että B:n työsuojeluasia on ollut A:n tiedossa jo yli puoli vuotta ennen irtisanomiseen johtanutta hallituksen kokousta 2.3.2012. A on osallistunut työnantajan puolesta työsuojeluviranomaiselle annettujen selvitysten laatimiseen, ollut asiasta kuultavana valtuuston ylimääräisessä kokouksessa 31.1.2012 ja läsnä hallituksen kokouksissa, joissa asiaa käsiteltiin. A on vielä yhdessä liiton varapuheenjohtajan kanssa valmistellut ulkopuolisen selvitysmiehen asettamista. Tätä koskeva päätös on tehty samassa hallituksen kokouksessa 2.3.2012, jossa B:n työsopimus päätettiin irtisanoa.

22. B:n tekemän käsittelypyynnön vireilletulon ja hänen työsopimuksensa irtisanomiseen johtaneen päätöksen välillä on kulunut verraten pitkä aika eli yli kahdeksan kuukautta. Tästä huolimatta Korkein oikeus katsoo, että niiden välillä on ollut selvä ajallinen yhteys. Työsuojeluasia on sen vireille tulosta lähtien ollut säännöllisesti A:n johtaman liiton eri toimielinten käsiteltävänä. Irtisanomispäätös on tehty vain muutaman viikon kuluttua siitä, kun liiton hallitus oli käsitellyt kokouksessaan valtuustolta saamaansa kehotusta ryhtyä toimenpiteisiin asiassa. Tämä kehotus yhdessä aluehallintoviraston esittämien kehotusten kanssa on korostanut tilanteen ratkaisemisen kiireellisyyttä ja toisaalta A:n asemaan liiton johdossa kohdistunutta painetta. Syrjintäperusteen yhteyttä irtisanomiseen tukee niin ikään se, että A:n esiin tuomat luottamuspulan syyt ovat jääneet varsin epämääräisiksi ja ne ovat perustuneet ajallisesti kaukaisiin, yli puolentoista vuoden takaisiin ja osin vielä selvästi vanhempiinkin tapahtumiin. A ei ole kyennyt esittämään uskottavaa selitystä sille, miksi B:n väitettyyn epäasialliseen menettelyyn olisi puututtu irtisanomisella vasta näin pitkän ajan jälkeen.

23. Myös irtisanomispäätöksen tekemiseen liittyvistä olosuhteista esitetty selvitys tukee sitä, että irtisanominen on tosiasiassa liittynyt B:n tekemään käsittelypyyntöön. B:n irtisanomisesta päättäneen hallituksen kokouksen 2.3.2012 sekä B:n irtisanomisasian valmistelu on ollut epätavanomaista. Korkeimmassa oikeudessa todistajina kuullut hallituksen jäsenet ovat kertoneet pitäneensä selvänä, että muille kokoukseen osallistujille täydellisenä yllätyksenä tullutta irtisanomisasiaa oli täytynyt ainakin joidenkin kokoukseen osallistuneiden etukäteen valmistella, koska äänestystä varten oli varattu valmiiksi äänestystarvikkeet ja koska juuri valittu selvitysmies oli välittömästi ennen irtisanomisasian käsittelyä painokkaasti selostanut liiton hallituksen toimivaltaa nimittää ja erottaa henkilöstöä. B:n työsopimuksen irtisanomista ei myöskään ollut valmisteltu liiton työvaliokunnassa eikä B:ää ollut kuultu ennen työsuhteen päättämistä. Myös irtisanomispäätöksen tiedoksianto B:lle puhelimitse ilman nimenomaisten irtisanomisperusteiden ilmoittamista on ollut menettelynä varsin poikkeava. Uskottavaa selitystä ei ole esitetty sille, miksi asiassa olisi toimittu niin poikkeuksellisella tavalla, jos kyse olisi ollut irtisanomisesta jo pitkään jatkuneen luottamuspulan perusteella.

24. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla selvitetyksi, että B:n työsuojeluviranomaiselle tekemä käsittelypyyntö on tosiasiallisesti vaikuttanut siihen, että liiton hallitus on päättänyt irtisanoa B:n työsopimuksen.

Hyväksyttävä syy ja tahallisuus

25. Korkein oikeus on edellä katsonut, ettei B:n irtisanomisen syyksi esitettyä luottamuspulaa voida pitää uskottavana irtisanomisperusteena. A ei ole edes väittänyt liitolla olleen työnantajana muuta painavaa, hyväksyttävää syytä menettelylleen.

26. Asiassa on riidatonta, että A on tiennyt työsuojeluasian vireilläolosta. A:n toiminnasta esitetyn selvityksen perusteella hänen on täytynyt olla tietoinen myös siitä, että B:n irtisanomiseen on edellä kuvatulla tavalla vaikuttanut tämän tekemä käsittelypyyntö. A:n on katsottava siten äänestäessään B:n irtisanomisen puolesta hallituksen kokouksessa 2.3.2012 toimineen asiassa tahallisesti.

Syyksilukeminen ja rangaistus

27. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo A:n syyllistyneen työsyrjintään käräjäoikeuden tuomiossa hänen syykseen luetun teonkuvauksen mukaisesti.

28. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 20 päiväsakkoon, joka on myös syyttäjän rangaistusvaatimus Korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeus harkitsee tämän asianmukaiseksi seuraamukseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A tuomitaan työsyrjinnästä 20 päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Marjut Jokela, Ari Kantor, Tuomo Antila ja Kirsti Uusitalo. Esittelijä Teemu Vanhanen.


 
Julkaistu 13.6.2018