KKO:2018:21

Tekijänoikeusrikos - Tekijänoikeusrikkomus
Valokuva

Diaarinumero: R2016/641
Taltionumero: 0654
Antopäivä: 28.03.2018 ECLI:FI:KKO:2018:21

B oli ottanut metsoaiheisen valokuvan, johon hänellä oli tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaiset valokuvaajan oikeudet. A oli ilman B:n lupaa maalannut öljyvärimaalauksen, joka vastasi sekä kokonaisvaikutelmaltaan että yksityiskohdiltaan lähes täysin valokuvaa, sekä ottanut maalauksestaan valokuvan ja tarjonnut maalausta ja valokuvan vedoksia myytäväksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin valmistaneen B:n valokuvasta kappaleita ja saattaneen niitä yleisön saataviin ja siten syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen. Vrt. KKO:1979-II-64

TekijänoikeusL 2 §

TekijänoikeusL 49 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 26.6.2015 nro 15/128361

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen 1.1.2009 – 3.3.2015 sen vuoksi, että A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tekijänoikeuslain säännöstä, jolla suojataan tekijänoikeutta. A oli ilman lupaa valmistanut asianomistaja B:n ottamasta metsoaiheisesta valokuvasta kappaleita ja saattanut niitä yleisön saataviin tarjoamalla niitä myytäväksi galleriassaan ja internetsivuillaan. A oli maalannut taulun öljyväritekniikalla käyttäen valokuvaa hyväksi. A:n taulussa olevat eroavaisuudet valokuvaan verrattuna olivat erittäin vähäisiä, joten maalaus oli katsottava B:n valokuvan jäljennökseksi eli kappaleeksi. A ei lisäksi ollut ilmoittanut valmistamissaan kappaleissa tekijää sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n tekijänoikeusrikkomuksesta 15 päiväsakkoon ja velvoitti A:n suorittamaan B:lle hyvityksenä B:n valokuvan käyttämisestä 600 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Oskar Kulmala.

Turun hovioikeuden tuomio 19.5.2016 nro 16/121399

Hovioikeus katsoi, että hovioikeudessa esitetty näyttö ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin kuin käräjäoikeus. Huomioon ottaen B:n ottaman valokuvan ja A:n maalauksen samuuden asteen, kokonaisvaikutelman ja erojen vähäisen merkityksen kokonaisvaikutelmassa, hovioikeus päätyi käräjäoikeuden tavoin siihen, että maalaus oli katsottava valokuvan kappaleeksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Arto Suomi, Tarja Huossa ja Virpi Vuorinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati, että syyte ja hyvitystä koskeva vaatimus hylätään.

Syyttäjä ja B vastasivat valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. B on ottanut metsoaiheisen valokuvan vuonna 1991. Kuva on ollut nähtävillä B:n internetsivuilla. A on käyttäen B:n valokuvaa hyväkseen maalannut öljyväritekniikalla niin ikään metsoaiheisen työn. A on myöhemmin ottanut tästä maalauksesta valokuvan ja tehnyt siitä kaksi vedosta sekä tarjonnut maalausta ja vedoksia myytäväksi galleriassaan ja internetsivuillaan.

2. Syyttäjä on vaatinut A:lle käräjäoikeudessa rangaistusta tekijänoikeusrikkomuksesta, koska A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilman lupaa valmistanut B:n ottamasta metsoaiheisesta valokuvasta kappaleita ja saattanut niitä yleisön saataviin tarjoamalla niitä myytäväksi galleriassaan ja internetsivuillaan. A ei myöskään ollut valmistamissaan kappaleissa ilmoittanut tekijää sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

3. B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut lisäksi, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle hyvityksenä valokuvan tekijänoikeuslain vastaisesta käyttämisestä 600 euroa.

4. A on kiistänyt syytteen ja muut vaatimukset ja katsonut, että B:n valokuva ei tekijänoikeuslain nojalla saanut suojaa toisessa taidelajissa ja että hänen maalauksensa poikkesi monin tavoin B:n valokuvasta, jota hän on kertonut käyttäneensä osittain mallina. Lisäksi A on käräjäoikeudessa katsonut, että syyte on kappaleiden valmistamisen osalta vanhentunut, koska hän oli maalannut teoksensa vuonna 2009.

5. Käräjäoikeus on katsonut, että valokuvaajalla oli yksinomainen oikeus määrätä valokuvansa valmistamisesta myös silloin, kun kappale oli valmistettu toista tekotapaa käyttäen. A:n taulussa olevat eroavaisuudet B:n valokuvaan verrattuna olivat kokonaisvaikutelmaan nähden erittäin vähäisiä. Käräjäoikeus on katsonut maalauksen olevan valokuvan kappale ja A:n myös muilta osin syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli rangaistusta vaadittu. Käräjäoikeus on katsonut, että kappaleiden saattamista yleisön saataville ei voida erottaa niiden valmistamisesta, joten kyse on ollut yhdestä tekokokonaisuudesta, jonka eri osatekoja ei voida erottaa toisistaan. Rikos ei näin ollen ollut miltään osin vanhentunut. Käräjäoikeus on tuominnut A:n tekijänoikeusrikkomuksesta 15 päiväsakkoon sekä maksamaan B:lle vaaditun hyvityksen.

6. A on valittanut hovioikeuteen, joka ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

7. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta ensisijaisesti kysymys siitä, onko A tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistanut B:n valokuvasta kappaleita ja saattanut niitä yleisön saataviin ja näin loukannut B:n yksinoikeutta valokuvaan ja onko hän siten syyllistynyt tekijänoikeuslain 56 a §:ssä tarkoitettuun rangaistavaan tekoon sekä onko hän lain 57 §:ssä säädetyin tavoin velvollinen suorittamaan B:lle kohtuullisen hyvityksen. Keskeistä tämän kysymyksen arvioinnissa on se, onko A valmistanut B:n valokuvasta tekijänoikeuslaissa tarkoitetun kappaleen. Lisäksi Korkeimman oikeuden arvioitavana on kysymys siitä, onko syyteoikeus mahdollisesti osin vanhentunut.

Valokuvan suojaa koskeva sääntely ja oikeuskäytäntö

8. Tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaan tekijänoikeusrikkomuksesta on tuomittava muun muassa se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa teoksesta kappaleen tai saattaa teoksen yleisön saataviin tämän lain säännösten vastaisesti tai rikkoo lain 3 §:n säännöksiä moraalisista oikeuksista. Lain 60 §:n mukaan 56 a §:n säännöksiä sovelletaan myös oikeuteen, jota suojataan lain 5 luvun säännösten mukaan, eli esimerkiksi valokuvaajan oikeuksiin.

9. Valokuvien suojasta on aikaisemmin säädetty erillisessä laissa oikeudesta valokuvaan (405/1961), jonka 1 §:n 1 momentissa valokuvaajan oikeudet määriteltiin seuraavasti:

Sillä, joka on valmistanut valokuvan, on, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomainen oikeus valokuvaamalla, painamalla, piirtämällä tai muuta tekotapaa käyttäen valmistaa kappaleita kuvasta sekä näyttää sitä julkisesti.

10. Vuonna 1991 (lailla 35/1991) lainkohta muutettiin kuulumaan seuraavasti:

Valokuvaajalla on, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna:

1) valmistamalla siitä kappaleita valokuvaamalla, painamalla, piirtämällä tai muuta tekotapaa käyttäen; sekä

2) näyttämällä sitä julkisesti.

11. Jo lain sanamuodon perusteella voidaan pitää selvänä, että kyseisen lain mukaan valokuvaajan yksinoikeus piti sisällään muun muassa kappaleen valmistamisen valokuvasta maalaamalla.

12. Vuonna 1995 erillinen laki oikeudesta valokuvaan kumottiin ja valokuvan suojaa koskevat säännökset lisättiin tekijänoikeuslakiin. Tässä yhteydessä säädettiin myös kahdenlaisesta suojasta valokuville: itsenäinen ja omaperäinen valokuva sai suojaa valokuvateoksena lain 1 §:n 1 momentin nojalla ja muut valokuvat saivat suojaa 49 a §:ssä tarkoitettuina niin sanottuina tavallisina valokuvina. Tässä asiassa on riidatonta, että B:n valokuva on tekijänoikeuslain 49 a §:ssä tarkoitettu tavallinen valokuva.

13. Vuoden 1995 lain (446/1995) 49 a §:n 1 momentin mukaan valokuvaajalla oli yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna, valmistamalla siitä kappaleita sekä näyttämällä sitä julkisesti.

14. Lain esitöiden mukaan (HE 287/1994 vp s. 55) kappaleiden valmistusoikeutta koskevaa säännöstä oli tarkoitus yksinkertaistaa niin, että säännökseen ei otettu aiemmassa laissa olevaa mainintaa kappaleen valmistuksen tekotavoista, minkä mukaan oikeus koskee kappaleen valmistusta ˮvalokuvaamalla, painamalla, piirtämällä tai muuta tekotapaa käyttäenˮ. Valmistustapojen esimerkkiluettelo oli esitöiden mukaan tarpeeton, ja lain sisältö oli tarkoitus pitää ennallaan.

15. Tekijänoikeuslaki sai näiltä osin nykyisen sanamuotonsa vuoden 2006 alusta voimaan tulleella lailla (821/2005). Lain 49 a §:n 1 momentin mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna, valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Pykälän 3 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan muun muassa, mitä tekijänoikeuslain 2 §:n 2 – 4 momentissa, 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 11 §:ssä ja 12 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

16. Tekijänoikeuslain 2 §:n 2 momentin mukaan kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla ja missä muodossa tahansa.

17. Lain sanamuodon ja myös vuoden 1995 lainmuutokset huomioon ottaen Korkein oikeus toteaa, että tavallisenkin valokuvan suoja on kattanut ja kattaa myös toista tekotapaa käyttäen tapahtuvan kappaleen valmistamisen. Vaikka tekijänoikeuslain 49 a §:ssä ei ole viittausta lain 2 §:n 1 momenttiin, jossa on nimenomaisesti käytetty kappaleen valmistamisen määritelmässä myös ilmaisua ˮtoista tekotapaa käyttäenˮ, siinä on viittaus lain 2 §:n 2 momenttiin, jossa on todettu, että kappaleen valmistamista on valmistaminen millä keinolla ja missä muodossa tahansa.

18. A on esittänyt, että oikeuskäytännössä maalausta valokuvasta ei olisi pidetty valokuvan kappaleena. Hän on viitannut Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1979 II 64 sekä eräisiin tekijänoikeusneuvoston lausuntoihin.

19. Ratkaisun KKO 1979 II 64 kohteena olleessa tapauksessa oli kyse siitä, että vastaaja oli maalannut taulun käyttäen esikuvanaan valokuvaajan valmistamaa julkistettua valokuvaa sekä asettanut sen julkisesti näytteille ja myytäväksi. Tuossa tapauksessa maalausta ei pidetty valokuvan kappaleena vaan valokuvan pohjalta syntyneenä itsenäisenä teoksena. Tämän takia Korkein oikeus, ottaen huomioon oikeudesta valokuvaan annetun lain 1 §:n ja tekijänoikeuslain 4 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen, hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset.

20. Ratkaisusta KKO 1979 II 64 ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, ettei maalausta ylipäätään voitaisi pitää valokuvasta valmistettuna kappaleena. Korkein oikeus katsookin kohdassa 17 mainitut seikat huomioon ottaen, että tekijänoikeuslain 49 a §:ssä tarkoitetusta valokuvasta voidaan valmistaa kappale muulla tekniikalla tai toista tekotapaa käyttäen. Tapauskohtaisesti on arvioitava, onko esimerkiksi maalaus siinä määrin samanlainen kuin valokuva, että kyseessä on valokuvan kappale.

A:n maalauksen arviointi: Onko kyseessä valokuvan kappale

21. Selvää on, ettei B:llä ole yksinoikeutta kuvata metsoa samanlaisessa asennossa ja samanlaisessa ympäristössä kuin hänen valokuvassaan. Oikeudenloukkaus on sen sijaan kysymyksessä, jos toinen on käyttänyt hyväksi B:n valokuvaa niin tarkoin, että lopputulosta on pidettävä hänen valokuvansa kappaleena.

22. Asiassa on riidatonta, että A on käyttänyt B:n valokuvaa vähintään apuna tehdessään omaa työtään. Ar-vioinnissa onkin kiinnitettävä huomiota siihen, missä määrin työt eroavat toisistaan ja minkälainen kokonaisvaikutelma niistä välittyy.

23. A on toimittanut Korkeimpaan oikeuteen kehystetyn taulun, jonka hän on ilmoittanut olevan kyseinen maalaus. B on toimittanut Korkeimpaan oikeuteen kehystetyn valokuvasuurennoksen ja kankaalle tehdyn vedoksen kyseessä olevasta valokuvasta. Valokuvan jäljennös ja valokuva taulusta ovat tuomion liitteenä.

24. Valokuva ja maalaus esittävät metsoa sivulta päin ja samanlaisessa ympäristössä kuvattuna. Korkeimman oikeuden havaintojen mukaan työt näyttävät ensisilmäyksellä hyvin samankaltaisilta. Metsolle tyypilliset piirteet, kuten punainen täplä silmän päällä, kainalon valkoinen täplä ja pyrstön valkoiset pilkut näkyvät kummassakin käytännössä täysin samanlaisina. Linnun asento ja höyhenten pörhistely ovat kummassakin samanlaisia. Ympäröivän maaston keskeiset elementit, kuten sen muoto ja selkeimmin erottuvat kasvit, ovat samanlaisia. Maalauksen värisävy on ruskeampi kuin alkuperäisen valokuvan. Tekniikaltaan maalaus on tehty hyvin yksityiskohtaisesti siten, että edes läheltä tarkasteltuna työ ei vaikuta maalaukselta vaan on hyvin valokuvamainen.

25. Korkein oikeus toteaa, että maalauksessa on jäljennetty valokuvan pääkohde ja tausta yksityiskohtia myöten niin tarkasti, että eroja on etsimällä etsittävä. A on käräjäoikeudessa kuultaessa itse kertonut pyrkineensä siihen, ettei esimerkiksi siveltimen jälkiä pinnassa näy. A:n mukaan hänen taulussaan metson asento sekä sen silmä, suu ja nokan muoto ovat erilaiset. Lisäksi taustalla on B:n kuvasta poiketen erotettavissa eläinten hahmoja. Kaikkia A:n väittämiä eroja ei kuitenkaan ole silmämääräisesti edes havaittavissa. Väitetyt erot ovat valokuvaa ja maalausta vertailtaessa syntyvän kokonaisvaikutelman kannalta merkityksettömiä.

26. A on myös katsonut, että valokuvan ja maalauksen koko ja värimaailma eroavat toisistaan niin selvästi, että maalaus ei ole valokuvan kappale. Korkein oikeus toteaa tältä osin, että valokuvaajalla on tekijänoikeuslain 49 a §:n 1 momentin mukaan yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta muuttamattomana tai muutettuna. Valokuvaajan yksinoikeus kattaa siten esimerkiksi valokuvan suurennokset ja erisävyiset vedokset. Valokuvasta tehdyn jäljennöksen suurempi koko tai toisensävyinen värimaailma ei siten yksin tarkoita, että kyseessä ei olisi valokuvan kappale.

27. Korkein oikeus toteaa, että sen lisäksi, että A:n maalaus on yksityiskohdiltaan lähes identtinen B:n valokuvan kanssa, maalaus on myös kokonaisvaikutelmaltaan samanlainen kuin valokuva, eikä esimerkiksi edellä mainittu värisävyn erilaisuus poista tätä samuusvaikutelmaa. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että kyseessä on B:lle valokuvan kappale.

Onko A:n menettely ollut tekijänoikeuslain vastaista

28. Edellä on katsottu, että A on valmistanut B:n valokuvasta kappaleen. Seuraavaksi on arvioitava, onko tämä tapahtunut tekijänoikeuslain vastaisesti ja onko A saattanut syytteessä väitetyllä tavalla valokuvan kappaleita yleisön saataviin.

29. A on väittänyt, että maalausta tehdessään hänellä ei ollut ollut tarkoituksena laittaa sitä myyntiin ja että vasta noin vuosi maalauksen valmistumisen jälkeen hän oli ottanut siitä valokuvan saattaakseen maalauksen myytäväksi.

30. Julkistetusta teoksesta saa jokainen tekijänoikeuslain 12 §:n 1 momentin mukaan valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen. Tätä säännöstä sovelletaan tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin mukaan myös valokuviin.

31. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, jonka vuoksi asiaa olisi arvioitava toisin kuin A on kohdassa 29 esitetyn mukaisesti menettelystään kertonut. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A ei ole syyllistynyt tekijänoikeuden loukkaukseen valmistaessaan yksityistä käyttöään varten kappaleen B:n valokuvasta vuonna 2009.

32. A on kuitenkin ottanut maalauksestaan, joka siis on B:n valokuvan kappale, myyntitarkoitusta varten valokuvan, joka sekin on B:n valokuvan kappale. A on myös kertomansa mukaan valmistanut maalauksesta kaksi vedosta. Näin ollen A on loukannut B:n yksinoikeutta valmistamalla valokuvasta kappaleita. Tarkemman selvityksen puuttuessa Korkein oikeus katsoo rikoksen tekoajan alkaneen vuoden 2010 alussa.

33. Tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin mukaan teos saatetaan yleisön saataviin, kun se välitetään yleisölle, esitetään julkisesti, sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen taikka sitä näytetään julkisesti.

34. Asiassa on riidatonta, että A on tarjonnut maalaustaan ja siitä ottamansa valokuvan vedoksia, joita edellä esitetyin tavoin on pidettävä B:n valokuvan kappaleina, myytäväksi galleriassaan ja internetsivuillaan. Myytäväksi tarjoaminen on yksi teoksen kappaleen levittämisen muoto, joten A on myös saattanut B:n valokuvan kappaleita yleisön saataviin vastoin tekijänoikeuslakia.

35. Tekijänoikeuslain 3 §:n 1 momentin mukaan kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Tätä säännöstä sovelletaan tekijänoikeuslain 49 a §:n 3 momentin mukaan myös valokuviin.

36. Siltä osin kuin syyte koskee B:n nimen ilmoittamatta jättämistä A:n vuonna 2009 valmistamassa B:n valokuvan kappaleessa eli hänen tuossa vaiheessa vain yksityistä käyttöään varten tekemässään maalauksessa, kyse on teosta, jota on syyteoikeuden vanhentumisen kannalta perusteltua arvioida itsenäisenä tekona suhteessa noin vuotta myöhemmin alkaneeseen, valokuvan kappaleiden myymiseen tähdänneeseen menettelyyn. Syyteoikeus tekijänoikeusrikkomuksesta, josta ei ole säädetty muuta rangaistusta kuin sakkoa, vanhentuu rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan ja saman luvun 2 §:n perusteella kahdessa vuodessa tekopäivästä. Kun syytettä tekijänoikeusrikkomuksesta ei ole nostettu sanotussa määräajassa, syyteoikeus puheena olevasta teosta on vanhentunut. Sen sijaan vuonna 2010 alkanut ja syytteen mukaisen tekoajan päättymispäivään 3.3.2015 saakka jatkunut kappaleiden valmistaminen ja myytäväksi tarjoaminen on katsottava yhdeksi rikokseksi. Näiltä osin syyte on siten nostettu tekijänoikeusrikkomuksen syyteoikeuden vanhentumista koskevassa määräajassa.

37. A ei ole B:n valokuvasta vuonna 2010 tekemissään kappaleissa ilmoittanut B:n nimeä. Sillä, että A ei kertomansa mukaan ole tiennyt valokuvaajan nimeä, ei ole asiassa merkitystä, koska käyttäessään valokuvaa hänen olisi pitänyt se selvittää. Asiassa ei ole tullut esiin mitään sellaista, jonka perusteella nimen ilmoittamisvelvollisuutta ei tässä tapauksessa olisi ollut. A on näin ollen tältä osin loukannut myös B:n moraalisia oikeuksia.

Tahallisuus tai törkeä huolimattomuus

38. Tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaan tekijänoikeusrikkomuksen rangaistavuus edellyttää, että loukkaaja on syyllistynyt oikeudenloukkaukseen tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Tahallisesta teosta tuomitseminen edellyttää, että tahallisuus kattaa kaikki rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvat seikat.

39. A on katsonut, että hän ei ole syyllistynyt rikokseen, koska hän oli voinut oikeuskäytännön ja kirjallisuuden nojalla perustellusti katsoa, että öljyvärimaalauksen tekeminen valokuvasta ei ollut oikeudenloukkaus.

40. Korkein oikeus toteaa, että edellä esitetyin tavoin oikeudenloukkaus on tapahtunut, kun A on ottanut maalauksesta myyntitarkoitusta varten valokuvan ja siitä vedoksia sekä saattanut maalauksen ja vedokset yleisön saataviin.

41. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Korkein oikeus katsoo, että tätä arviointitapaa voidaan soveltaa myös muihin kuin seurausta kuvaaviin rangaistussäännöksen tunnusmerkkeihin.

42. Tahallisuuden täyttyminen ei edellytä yksityiskohtaista tietoa toiminnan oikeudellisesta sääntelystä. Oikeudellisen tiedon hankkimatta jättäminen ei pääsääntöisesti merkitse sitä, että vastaajalta puuttuisi tahallisuus, eivätkä tahallisuutta yleensä poista myöskään hänen oikeudellisesta sääntelystä tekemänsä virheelliset johtopäätökset (ks. KKO 2015:66, kohta 26).

43. A on ryhtyessään myymään tekemäänsä maalausta ja muita B:n valokuvan kappaleita ollut pääpiirteittäin tietoinen tekijänoikeuslain sisällöstä ja hänen on siten täytynyt olla tietoinen siitä, että hänellä ei ole ollut oikeutta valmistaa ja tarjota myytäväksi kappaleita toisen teoksesta ilman oikeudenhaltijan lupaa. Hän on virheellisesti katsonut, että valokuvalla ei olisi vastaavaa suojaa. Korkein oikeus katsoo, että kun A:n syytteessä kuvattu menettely on ollut tietoista, A on menetellyt tahallisesti, vaikka hänellä olisi ollut erilainen käsitys toimiensa oikeudellisesta arvioinnista.

44. Koska A:n on katsottava menetelleen tahallisesti, asiassa ei ole tarpeen arvioida hänen rikosoikeudellista vastuutaan törkeän huolimattomuuden kannalta.

Kieltoerehdys

45. Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana seuraavien seikkojen vuoksi: 1) lain puutteellinen tai virheellinen julkistaminen; 2) lain sisällön erityinen vaikeaselkoisuus; 3) viranomaisen virheellinen neuvo; tai 4) muu näihin rinnastettava seikka. Korkein oikeus tarkastelee A:n menettelyä vielä tämän kieltoerehdyssäännöksen kannalta.

46. A on valituksessaan vedonnut ensi sijassa siihen, ettei öljyväreillä maalaaminen ole valokuvan kappaleen valmistamista. Tältä osin kysymys voisi olla lähinnä edellä mainitun pykälän 2 kohdan mukaisesta perusteesta. Lain soveltaminen edellyttää säännönmukaisesti jossain määrin lain tulkintaa. Korkeimman oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kieltoerehdykseen perustuva vastuuvapaus edellyttäisi sovellettavan sääntelyn poikkeuksellista vaikeaselkoisuutta.

47. Kuten edellä on todettu, vuonna 2010 voimassa olleessa tekijänoikeuslaissa on nimenomainen maininta siitä, että kappaleen valmistamisena ja siis myös valokuvan kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista millä keinolla ja missä muodossa tahansa. Oikeuskäytännössä ja erityisesti tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa on korostettu tapauskohtaista arviointia ja sitä, että loukkausta ei tapahdu, jos maalaus selvästi eroaa valokuvasta. Näin ollen A:n on täytynyt ymmärtää, että lähes identtisen maalauksen tekeminen B:n valokuvasta loukkaa tämän yksinoikeutta. Tätä arviointia ei muuta muuksi se, että oikeuskirjallisuudessa on esitetty A:n esittämin tavoin myös toisenlainen tulkinta.

48. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n erehtymistä kappaleen valmistamisen oikeudellisesta luonteesta ei voida pitää rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen anteeksiannettavana.

Syyksilukeminen ja rangaistuksen mittaaminen

49. Edellä esitetyin perustein Korkein oikeus katsoo, että A on tahallaan ja tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti valmistanut kappaleita B:n metsoaiheisesta valokuvasta tekemällä vedoksia valokuvasta, jonka hän on ottanut B:n valokuvasta tekemästään maalauksesta, sekä saattanut B:n valokuvan kappaleita eli edellä mainitut maalauksen ja vedokset yleisön saataviin tarjoamalla niitä myytäväksi galleriassaan ja internetsivuillaan. A on lisäksi tahallaan rikkonut tekijänoikeuslain 3 §:n säännöksiä moraalisista oikeuksista, kun hän on jättänyt ilmoittamatta B:n nimen edellä mainituissa vedoksissa.

50. A on menettelyllään syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen, jonka tekoaika on 1.1.2010 – 3.3.2015.

51. Korkein oikeus katsoo, että syytä A:lle tuomitun rangaistuksen alentamiseen ei ole.

[Perustelujen kohta 52 jätetään tässä julkaisematta, koska se ei liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

Kohtuullinen hyvitys

53. B on vaatinut kohtuullisena hyvityksenä 600 euroa. A on kiistänyt vaatimuksen perusteeltaan ja määrältään.

54. Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin, johon on valokuvaan perustuvan oikeuden osalta viitattu lain 60 §:ssä, mukaan tekijälle on suoritettava kohtuullinen hyvitys, jos teosta käytetään vastoin tätä lakia. A on edellä kohdassa 49 yksilöidyllä tavalla valmistanut B:n valokuvasta kappaleita ja saattanut niitä yleisön saataviin lain vastaisesti ja on siten velvollinen suorittamaan B:lle tästä käyttämisestä kohtuullisen hyvityksen.

55. Kuten ratkaisussa KKO 2011:92 (kohta 18) on todettu, hyvityksen määrän osalta lähtökohdaksi on oikeuskäytännössä vakiintunut se vastike, jolla teoksen käyttäjä olisi voinut hankkia oikeudenhaltijalta luvan käyttää teosta. Hyvitys määräytyy siten usein normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti (esim. KKO 1989:87 ja 1995:202). Sen tilanteen varalta, että korvausperusteista ei määrätyllä alalla tai teoksen määrättyyn käyttöön nähden olisi sopimuksia, hyvityksen vähimmäismääränä tulisi säännöksen esitöiden (HE 32/1984 vp s. 16) mukaan pitää kohtuullista summaa, jolla tekijä todennäköisesti olisi antanut luvan teoksensa käyttämiseen.

56. B on perustellut vaatimustaan määrällisesti esittämällä Lehtikuvan hinnaston, jonka mukaan kuvan markkinointikäytöstä myytävään tuotteeseen kertajulkaisuna laskutettaisiin 295 euroa. Korkein oikeus katsoo, että kyseessä on niin erilainen käyttötarkoitus, että siitä ei voida saada tukea B:n 600 euron vaatimukselle. Muun selvityksen puuttuessa Korkein oikeus arvioi kohtuulliseksi hyvitykseksi 300 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetun tekijänoikeusrikkomuksen tekoaika on 1.1.2010 – 3.3.2015.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle kohtuullisena hyvityksenä hovioikeuden tuomitseman määrän sijasta 300 euroa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevine korkoineen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jukka Sippo, Pekka Koponen, Jarmo Littunen ja Tuomo Antila. Esittelijä Katariina Sorvari.

 
Julkaistu 28.3.2018  Päivitetty 7.5.2018