KKO:2018:14

Menettämisseuraamus - Hyödyn menettäminen
Työrikos - Työturvallisuusrikos

Diaarinumero: R2015/1009
Taltionumero: 444
Antopäivä: 28.2.2018 ECLI:FI:KKO:2018:14

A oli X Oy:n toimitusjohtajana tuomittu rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta sillä perustella, että hän oli työaikalainsäännösten vastaisesti teettänyt yhtiön työntekijöillä ylitöitä yli sallitun vuosittaisen tuntimäärän. Siltä osin kuin työntekijät eivät itse olleet vaatineet maksamatta jääneitä ylityökorvauksia hovioikeus oli velvoittanut A:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä määrän, joka vastasi liikaa teetetyiltä ylityötunneilta maksamatta jätettyjä ylityökorvauksia.

Yhtiön toimitusjohtajaa ja ainoaa osakkeenomistajaa A:ta koskeva menettämisseuraamusvaatimus hylättiin, kun asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että hän olisi itse hyötynyt rikoksesta. Koska ylityökorvausten maksamatta jättämisestä ei ollut syntynyt rikoslain 10 luvun 2 §:ssä tarkoitettua syyksi luetun työturvallisuusrikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä, hylättiin menettämisseuraamusvaatimus myös yhtiötä vastaan.

RL 10 luku 2 § (875/2001)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 25.11.2014 nro 14/151185

Käräjäoikeus luki A:n syyksi kohdassa 1 työturvallisuusrikoksen sillä perusteella, että A oli 1.1.2011 – 31.12.2011 X Oy:n toimitusjohtajana tahallaan mahdollistanut työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista koskien erityisesti ylitöiden teettämistä ja lepoaikoja. A oli laiminlyömällä lain edellyttämien viikoittaisten lepoaikojen tarjoamisen teettänyt työntekijöillä yhtäjaksoisesti töitä. Näin menetellen A oli erillistä sopimusta tekemättä kuormittanut työntekijöitään runsaasti yli lain salliman määrän menevillä ylitöillä ja lepoaikojen antamisen laiminlyönnillä ja siten laiminlyönyt huolehtia siitä, etteivät työntekijät kuormitu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n työturvallisuusrikoksesta ja kahdesta työaikasuojelurikoksesta yhteiseen sakkorangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi X Oy:n yhteisösakkoon.

Kohdassa 1 syyttäjä esitti rangaistusvaatimuksen lisäksi rikoksella saavutettua hyötyä koskevan menettämisseuraamusvaatimuksen. Vaatimuksen mukaan A ja X Oy oli velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle työturvallisuusrikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä työntekijöille peruspalkan lisäksi maksamatta jääneitä ylityökorvauksia vastaavan määrän.

Tältä osin käräjäoikeus totesi ensiksi, että se oli käsitellyt menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen vain yhdelle työntekijälle maksamatta jääneiden ylityökorvausten osalta, koska muut työntekijät olivat ilmoittaneet itse vaativansa ylityökorvauksia ja asia oli tältä osin siirretty käsiteltäväksi erikseen riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Tämän jälkeen käräjäoikeus lausui, että A ja X Oy olivat rikoksen johdosta välttyneet maksamasta työntekijälle ylityökorvauksia. Rikoksen tuottama hyöty oli lain salliman vuosittaisen 250 ylityötunnin määrän ylittävältä osin tehdyt ylityötunnit. Näin laskettuna A ja X Oy olivat saaneet hyötyä rikoksesta 6 058,80 euroa, jonka käräjäoikeus tuomitsi heidät yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riikka Sandholm.

Vaasan hovioikeuden tuomio 12.10.2015 nro 15/142380

A ja X Oy valittivat hovioikeuteen. A vaati, että rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä koskeva menettämisvaatimus hylätään tai että sitä ainakin alennetaan. X Oy vaati, että se jätetään yhteisösakkoon tuomitsematta ja että rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä koskeva menettämisvaatimus hylätään tai että sitä ainakin alennetaan. Valituksessaan A ja X Oy katsoivat, että syyttäjän vaatimus ja käräjäoikeuden tuomio perustuivat menettämisseuraamuksen osalta menettelyyn, joka ei kuulunut syyksiluetun työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistöön ja joka menettely ei itsessään täyttänyt minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Ylitöiden teettämisistä ei myöskään ollut aiheutunut yhtiölle mitään taloudellista hyötyä, koska toisin toimittaessa yhtiölle aiheutuneiden kustannusten määrä olisi pysynyt yhtä suurena.

Hovioikeus vapautti X Oy:n sille tuomitusta yhteisösakosta mutta ei muilta osin muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Hovioikeus totesi hyödyn menettämistä koskevan vaatimuksen osalta, että ylityökorvausten maksamatta jättäminen ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Rikos oli kuitenkin ollut se, että työntekijöillä oli teetetty ylitöitä yli sallitun vuotuisen enimmäismäärän. A ja X Oy eivät voineet tehokkaasti torjua menettämisseuraamusta sillä perusteella, että työturvallisuuslain vastaiset ylityöt olisi voitu teettää yhtiön muilla työntekijöillä. Siten rikoksesta aiheutuneena taloudellisena hyötynä voitiin pitää sitä hyötyä, joka oli saatu säästönä, kun ylityökorvauksia ei ollut ylimääräisiltä ylityötunneilta maksettu. Rikoksesta oli aiheutunut hyötyä X Oy:lle ja sen ainoalle osakkeenomistajalle A:lle. Rikoshyödyn määränä oli pidettävä käräjäoikeuden tuomitsemaa 6 058,80 euroa. Menettämisseuraamuksen tuomitsemista ei voitu pitää kohtuuttomana.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Palmu, Harri Kurkinen ja Ulla-Maj Leppäkorpi. Esittelijä Heini Hakala.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle ja X Oy:lle myönnettiin valituslupa.

A ja X Oy vaativat yhteisessä valituksessaan, että menettämisseuraamusta koskeva syyttäjän vaatimus hylätään.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Välitoimi

Ennen asian ratkaisemista Korkein oikeus pyysi syyttäjältä lausuman siitä, millä perusteella menettämisseuraamusta koskeva vaatimus oli X Oy:n ohella kohdistettu myös A:han.

Syyttäjä toimitti pyydetyn lausuman. A ja X Oy antoivat heiltä pyydetyn lausuman syyttäjän lausuman johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu työturvallisuusrikos sillä perusteella, että hän on X Oy:n (myöhemmin yhtiö) toimitusjohtajana tahallaan mahdollistanut yhtiössä ylitöiden teettämistä ja lepoaikoja koskevien työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen. A on laiminlyömällä lain edellyttämien viikoittaisten lepoaikojen tarjoamisen teettänyt työntekijöillä yhtäjaksoisesti töitä. Näin menetellen hän on kuormittanut yhtiön työntekijöitä ylitöillä ja laiminlyönyt huolehtia heidän työturvallisuutensa toteutumisesta.

2. Lisäksi A ja yhtiö on tuomittu yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle työturvallisuusrikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 6 058,80 euroa, mikä määrä vastasi eräälle yhtiön työntekijälle maksamatta jääneiden ylityökorvausten määrää.

3. A:lle syyksiluettu työturvallisuusrikos ja hänelle määrätty rangaistusseuraamus on ratkaistu lainvoimaisesti. Asia on ratkaistu lainvoimaisesti myös siltä osin kuin hovioikeus on rikoslain 9 luvun 4 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisella kohtuusperusteella vapauttanut X Oy:n käräjäoikeuden sille tuomitsemasta yhteisösakosta.

4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n ja yhtiön valituksen johdosta kysymys ensinnäkin siitä, voidaanko A:han yhtiön toimitusjohtajana ja ainoana omistajana kohdistaa rikoshyödyn menettämisseuraamus ja toiseksi siitä, ovatko työntekijälle maksamatta jääneet ylityökorvaukset työturvallisuusrikoksen tuottamaa rikoslain 10 luvun 2 §:n mukaisesti valtiolle menetetyksi tuomittavaa rikoshyötyä.

Asiassa sovellettavat säännökset

5. Rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin (875/2001) mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Luvun 9 §:n 1 momentin mukaan menettämisseuraamus määrätään syyttäjän tai rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun virkamiehen vaatimuksesta.

6. Rikoslain menettämisseuraamusta koskevilla säännöillä on pantu täytäntöön neuvoston puitepäätös 2005/212/YOS rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden ja rikoksen tekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta. Puitepäätös koskee sen 2 artiklan mukaan sellaisia rikoksia, joista voi seurata yli vuoden pituinen vankeusrangaistus. Rikoslain 10 luvun säännökset koskevat rikoksella saadun hyödyn menettämistä yleisesti riippumatta rangaistuksen pituudesta. Rikoslain säännöksiä tulkittaessa on tästä syystä perusteltua ottaa huomioon puitepäätöksen sisältö niissäkin tapauksissa, joissa kyseessä olevasta rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin yhden vuoden vankeusrangaistus.

7. Puitepäätös edellyttää sen 2 artiklan mukaan rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn tuomitsemista menetetyksi. Puitepäätöksen 1 artiklassa todetaan, että rikoksen tuottamalla hyödyllä tarkoitetaan rikoksista koituvaa taloudellista etuutta. Se voi olla mitä tahansa omaisuutta artiklassa tarkemmin määritellyn mukaisesti.

8. Rikoslain 10 luvun säännöksiä on sittemmin uudistettu 1.9.2016 voimaan tulleella lailla (356/2016). Säännöksen sisältö ei muuttunut rikoslain 10 luvun 2 §:n 3 momentissa sen osalta, kuka tuomitaan menettämisseuraamukseen. Sen sijaan taloudellisen hyödyn määritelmää on uudistuksessa täsmennetty. Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan: 1) rikoksella välittömästi saatua omaisuutta; 2) 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta; 3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden tuottoa; 4) 1 – 3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden ja tuoton arvoa; 5) rikoksella saadun säästön arvoa.

9. Uudistuksessa täsmennettiin myös menettämisseuraamusasian käsittelyä koskevaa rikoslain 10 luvun 9 §:ää. Säännöksen 3 momentin mukaiset menettämisseuraamuksen esittämiseen oikeutetut tahot vastaavat aikaisempaa sääntelyä. Uudistetun säännöksen 4 momentin mukaan kantajan on vedottava niihin seikkoihin, joihin hänen vaatimuksensa perustuu, sekä näytettävä ne toteen. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan kantajalla, mukaan lukien syyttäjä, on väittämistaakka eli hänen olisi vedottava niihin seikkoihin, joihin hänen menettämisseuraamusvaatimuksensa perustuu. Kantajalla olisi myös todistustaakka niistä seikoista, joihin hänen menettämisseuraamusvaatimuksensa perustuu. Säännös olisi uusi, mutta se vastaisi vakiintuneesti noudatettua käytäntöä (HE 4/2016 vp s. 44 – 45).

10. Rikoslain 10 luvun edellä mainitulla uudistuksella on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston 3.4.2014 annettu ja 19.5.2014 voimaan tullut direktiivi rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa 2014/42/EU (konfiskaatiodirektiivi). Konfiskaatiodirektiivi korvasi suurelta osin puitepäätöksen 2005/212/YOS.

11. Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi luetun teon jälkeen voimaan tulleet rikoslain 10 luvun muutokset eivät ole asiallisesti muuttaneet kyseenä olevan menettämisseuraamuksen arviointia ja siksi vaatimukseen tulee soveltaa teon aikana voimassa ollutta lakia. Myöskään teon jälkeen annetulla konfiskaatiodirektiivillä ei ole merkitystä asian arvioimisessa.

Menettämisseuraamuksen kohdistuminen A:han

12. Kuten edellä on todettu, voidaan menettämisseuraamukseen tuomita vain rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Syyttäjä on tässä asiassa vaatinut, että A ja X Oy on yhteisvastuullisesti velvoitettava korvaamaan valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä eräälle työntekijälle peruspalkan lisäksi maksamatta jääneet ylityökorvaukset. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat tuominneet yhteisvastuullisen korvausvelvollisuuden syyttäjän esittämän vaatimuksen mukaisesti.

13. Syyttäjä ei ole esittänyt käräjä- tai hovioikeudessa muuta perustetta A:han kohdistamaansa menettämisvaatimukseen kuin sen, että hän on ollut yhtiön toimitusjohtaja ja ainoa omistaja. Syyttäjä on lausumassaan Korkeimmalle oikeudelle todennut yhteisvastuullisen korvausvelvollisuuden perustuvan siihen, että A on X Oy:n toimitusjohtajana ja ainoana omistajana yhtiön ohella hyötynyt rikoksesta. Rikollisella menettelyllä saadun hyödyn seurauksena yhtiön voitonjako suurentuu, mikä hyödyttää A:ta. Tilanteessa, jossa yhtiön tulos olisi tappiollinen, on tappion määrä pienentynyt hyödyn seurauksena.

14. Sovellettavan säännöksen hallituksen esityksen (80/2000 vp s. 22) mukaan hyöty konfiskoidaan lähtökohtaisesti vain siltä, joka on todella hyötyä saanut. Jos rikoksesta on hyötynyt useampi henkilö, ensisijaisesti tuomittaisiin hyöty menetetyksi kultakin sen mukaan, mitä hän on rikoksesta tosiasiallisesti hyötynyt. Mikäli ei olisi selvitystä siitä, miten hyöty on jakautunut, voitaisiin hyöty tuomita menetetyksi yhteisvastuullisesti. Hyöty voitaisiin tuomita menetetyksi myös oikeushenkilöltä. Oikeushenkilön puolesta voi toimia se, joka on oikeutettu edustamaan oikeushenkilöä tai käyttämään jossain asiassa oikeushenkilön päätösvaltaa.

15. Menettämisseuraamusta koskeva vaatimus on tässä tapauksessa perustunut A:n syyksi luettuun työturvallisuusrikokseen, josta käräjäoikeus on tuominnut myös yhtiön yhteisösakkoon. Asiassa on lainvoimaisesti selvitetty, että A on yhtiön toimitusjohtajana mahdollistanut työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen yhtiössä laiminlyömällä valvoa ylitöiden teettämistä ja lepoaikoja koskevien työturvallisuusmääräysten noudattamista. Riidatonta on, että A on ollut myös yhtiön ainoa osakkeenomistaja.

16. Korkein oikeus toteaa, että A:n syyksi luettu rikos on tehty yhtiön toiminnassa A:n käyttäessä yhtiön toimeenpano- ja päätösvaltaa. Näin ollen A on toiminut yhtiön puolesta ja sen lukuun. Yhtiön työntekijät ovat olleet työsuhteessa X Oy:öön ja yhtiö on saanut hyväkseen heidän työpanoksensa. Mahdollinen hyöty työntekijöiden ylitöitä ja lepoaikoja koskevien työturvallisuusmääräysten noudattamatta jättämisestä on siten ensisijaisesti koitunut heidät työllistäneelle yhtiölle. Syyttäjä ei ole esittänyt selvitystä siitä, että A itse olisi hyötynyt yhtiön toiminnassa tehdystä rikoksesta tai että A:n ja yhtiön varallisuuspiirit olisivat tässä tapauksessa samastettava. Näin ollen A:ta ei voida rikoslain 10 luvun 2 §:n nojalla tuomita menettämään sitä taloudellista hyötyä, jonka hänen rikollinen toimintansa yhtiön lukuun on mahdollisesti yhtiölle tuottanut. Menettämisseuraamusta koskeva vaatimus A:han kohdistettuna on siten jo tällä perusteella hylättävä.

Menettämisseuraamuksen tuomitsemisen edellytykset yhtiön osalta

17. Rikoksentekoaikana voimassa olleen rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin esitöissä ei tarkemmin täsmennetty, millainen suhde rikoksen ja hyödyn välillä on vallittava, jotta menettämisseuraamus voidaan tuomita. Lain esitöiden mukaan (HE 80/2001 vp s. 21) menetetyksi voidaan tuomita rikoksella suoraan saatu hyöty sekä myös sellainen hyödyn arvon nousu tai tuotto, joka on vaikeuksitta selvitettävissä, kuten pankkitilillä olevan rahan korkotulo tai valuuttakurssin muuttumisesta johtuva hyödyn arvon nousu. Lisäksi rikoksen tekemisestä saatu palkkio on rikoksen tuottamaa hyötyä.

18. Korkein oikeus toteaa, että lähtökohtaisesti mikä tahansa rikos voi tuottaa taloudellista hyötyä. Selvää on, että rikoksen tuottama hyöty voi ilmetä myös säästönä. Rikoslain 10 luvun 2 §:n säännös kuitenkin edellyttää, että hyödyn on oltava peräisin vaatimuksen perusteena olevasta rikoksesta. Myös edellä kohdassa 6 mainitussa puitepäätöksessä rikoshyödyllä tarkoitetaan rikoksesta koituvaa taloudellista etuutta. Siten menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää täyttynyttä rikostunnusmerkistöä, jonka tuottamaa hyödyn on oltava, jotta se voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Sen lisäksi, että joidenkin rikostunnusmerkistöjen toteuttaminen tuottaa rikoksentekijälle, osalliselle tai sille, jonka puolesta rikoksentekijä toimii, suoraa rikoshyötyä, voi rikoksentekijä hyötyä myös sellaisesta rikostyypistä, jossa hyöty ei synny suoraan rikostunnusmerkistön täyttymisen perusteella. Esimerkiksi liiketoiminnan yhteydessä suoritetut rikokset voivat tuottaa hyötyä, joka ei ole seurausta rikoksen tunnusmerkistötekijöiden täyttymisestä vaan siitä, että rikos tehdään hyötyä tuottavassa toimintaympäristössä.

19. Työturvallisuusrikos kuuluu jälkimmäiseen rikostyyppiin. Työturvallisuusrikos ei itsessään tuota hyötyä, koska siinä on kriminalisoitu työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevien säännösten tai määräysten rikkominen sekä niiden noudattamista koskevan valvontavelvollisuuden laiminlyönti. Joissakin tapauksissa työturvallisuusmääräysten rikkominen voi tuottaa työnantajalle myös taloudellista hyötyä esimerkiksi säästyneiden kustannusten tai parantuneen liiketuloksen muodossa.

20. Tässä tapauksessa A:n syyksi luettu rangaistava menettely on perustunut työsuojelun edellytysten laiminlyöntiin. A:n syyksi on luettu se, että ylitöiden tekemiseen ja lepoaikoihin liittyvä työturvallisuusmääräysten vastainen tila oli hänen yhtiössään päässyt ilmenemään ja jatkumaan. Rangaistava menettely ei siten ole perustunut ylitöiden teettämiseen yhtiön työntekijöillä yli sallitun määrän tai siihen, ettei ylityökorvauksia ole maksettu ylitöitä tehneille työntekijöille. Sillä, että yhtiö oli jättänyt työntekijöilleen ylityökorvaukset asianmukaisesti maksamatta ei siten ole ollut merkitystä syytteessä tarkoitetun työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta.

21. Laiminlyömällä valvoa työaikoja koskevien työturvallisuusmääräysten noudattamisen yhtiö on sallinut työntekijöiden ylitöiden teettämisen ja saanut siten hyväkseen työntekijöiden ylimääräisen työpanoksen. Tällä työpanoksellaan työntekijät ovat saattaneet edesauttaa sitä, että yhtiö on toiminut tehokkaammin ja mahdollisesti tuottanut parempaa tulosta. Syyttäjä ei kuitenkaan ole näyttänyt rikoksella saatua parempaa tulosta tai mahdollista tappion pienentymistä eikä perustanut menettämisseuraamusta koskevaa vaatimustaan muuhun seikkaan kuin maksamatta jääneisiin ylityökorvauksiin, jotka jo sanotusti eivät ole olleet syy-yhteydessä työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen. Korkein oikeus katsookin, ettei X Oy:n ole selvitetty saaneen A:n syyksi luetun työturvallisuusrikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä. Näin ollen syyttäjän vaatimus yhtiön velvoittamisesta korvaamaan valtiolle rikoksesta saatu taloudellinen hyöty on hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A ja X Oy on tuomittu yhteisvastuullisesti menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 6 058,80 euroa. A ja X Oy vapautetaan tuomitusta menettämisseuraamuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Soile Poutiainen, Ari Kantor, Tuula Pynnä ja Päivi Hirvelä. Esittelijä Essi Kinnunen.

 
Julkaistu 28.2.2018  Päivitetty 1.3.2018