KKO:2018:2

Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen - Lieventämisperusteet
Kirjanpitorikos - Törkeä kirjanpitorikos
Veropetos - Törkeä veropetos

Diaarinumero: R2016/500
Taltionumero: 3
Antopäivä: 4.1.2018 ECLI:FI:KKO:2018:2

A:n syyksi oli luettu useita törkeitä veropetoksia, törkeitä kirjanpitorikoksia, törkeitä työeläkevakuutusmaksupetoksia ja rekisterimerkintärikoksia hänen harjoitettuaan rakennusalan työvoiman vuokrausta vuosina 2003 – 2011 viidessä eri yhtiössä, jotka olivat jatkaneet perätysten samaa liiketoimintaa. A oli kertonut muun ohella perusteettomista kulukirjauksista ja pimeästä palkanmaksusta osin verotarkastuksen ja osin esitutkinnan aikana sekä tunnustanut teot esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla A:n katsottiin pyrkineen edistämään rikoksensa selvittämistä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

RL 6 luku 6 § 3 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 13.5.2015 nro 15/119544 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 13.4.2016 nro 16/115575 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Inkeri Gummerus ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Terhi Mattila, Arja Mäki ja Heikki Rautiola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa koskemaan sitä kysymystä, oliko A pyrkinyt edistämään rikoksensa selvittämistä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja oliko tuomittua rangaistusta sen vuoksi alennettava. Muilta osin hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi.

A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Syyttäjä oli käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta muun muassa seitsemästä törkeästä veropetoksesta (kohdat 1, 5, 6, 8, 10, 12 ja 13), neljästä törkeästä kirjanpitorikoksesta (kohdat 2, 7, 9 ja 15), kahdesta törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta (kohdat 11 ja 14) ja kolmesta rekisterimerkintärikoksesta (kohdat 3, 19 ja 21).

2. A oli käräjäoikeudessa tunnustanut olleensa tosiasiallinen toimija syytteessä tarkoitetuissa H Oy:ssä, T Oy:ssä, X Oy:ssä, M Oy:ssä ja V Oy:ssä sekä menetelleensä yhtiöiden toiminnassa syytteen teonkuvausten mukaisella tavalla. A oli myöntänyt myös Verohallinnon ja työeläkevakuutusyhtiön korvausvaatimukset perusteiltaan ja määriltään oikeiksi.

3. Käräjäoikeus katsoi A:n tunnustuksen ja vastaan ottamansa todistelun perusteella selvitetyksi, että A oli harjoittanut rakennusalan työvoiman vuokrausta vuosina 2003 – 2011 edellä mainituissa yhtiöissä niin, että samaa toimintaa oli jatkettu vuorollaan kussakin yhtiössä.

4. Käräjäoikeus katsoi edelleen selvitetyksi, että kaikissa yhtiöissä arvonlisäverovelvollisen kausi-ilmoitusten ja työnantajan kuukausittaisten valvontailmoitusten antaminen Verohallinnolle oli laiminlyöty joko kokonaan tai ilmoitukset olivat olleet vääränsisältöisiä ja puutteellisia. T Oy:ssä ja V Oy:ssä oli lisäksi annettu Verohallinnolle virheellisiä tietoja elinkeinotoiminnan tuloveron määräämistä varten. Eri yhtiöissä ja eri syytekohdissa oli vältetty tai yritetty välttää veroja yhteensä lähes 870 000 euroa.

5. H Oy:n ja X Oy:n kirjanpito oli laiminlyöty kokonaan ja kirjanpitoaineisto kätketty tai hävitetty. T Oy:n kirjanpidossa työntekijöille maksettuja pimeitä palkkoja oli peitelty kirjanpitoon kirjatuilla väärillä kulukirjauksilla ja tekaistuilla laskuilla. V Oy:n kirjanpito oli osin laiminlyöty kokonaan ja osin se sisälsi vääriä ja harhaanjohtavia tietoja.

6. M Oy:ssä ja V Oy:ssä oli laiminlyöty työntekijöiden eläkelain mukainen vakuuttamisvelvollisuus ja aiheutettu yhteensä yli 26 000 euron määräisten työeläkevakuutusmaksujen määräämättä jääminen. T Oy:n, H Oy:n ja M Oy:n osalta kaupparekisteriin oli ilmoitettu hallituksen jäsentä koskenut väärä tieto.

7. Käräjäoikeus tuomitsi A:lle edellä selostetuista teoista 3 vuoden 6 kuukauden yhteisen vankeusrangaistuksen.

8. A valitti hovioikeuteen ja vaati rangaistuksen alentamista muun ohella sillä perusteella, että hän oli esitutkinnassa myöntänyt menettelynsä ja pyrkinyt selvittämään asiaa. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion katsoen, ettei aihetta rangaistuksen alentamiselle ollut, koska A oli edistänyt rikoksensa selvittämistä vasta sen jälkeen, kun verotarkastus oli alkanut ja hänen osallisuutensa tekoon oli jo ollut selvillä. Teon tunnustaminen oli voinut helpottaa esitutkintaa ja oikeuskäsittelyä, mutta hovioikeus katsoi, ettei A:n myötävaikutusta voitu pitää rikoslaissa tarkoitettuna pyrkimyksenä edistää oman rikoksensa selvittämistä eikä perusteena rangaistuksen lieventämiselle.

9. Korkeimman oikeuden arvioitavana on yhteisen rangaistuksen osalta kysymys siitä, onko A pyrkinyt edistämään rikoksensa selvittämistä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla niin, että käsillä on peruste lieventää A:lle tuomittua rangaistusta.

[Perustelujen kohdat 10 – 11 jätetään tässä julkaisematta, koska ne eivät liity julkaistavaan oikeuskysymykseen.]

Rangaistuksen lieventämisperusteesta

12. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperusteena on muun ohella tekijän pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä. Tällä perusteella tapahtuvan rangaistuksen lieventämisen taustalla ovat ennen kaikkea tarkoituksenmukaisuussyyt, kun rikoksen selvittäminen helpottuu ja siitä seuraavat kustannukset alenevat, mutta myös eettiset syyt (HE 44/2002 vp s. 198 – 199). Eettiset syyt liittyvät siihen, että tekijä osoittaa muuttunutta suhtautumista tekoonsa ja ottaa siitä vastuuta (esim. KKO 2011:102, kohta 31).

13. Rikoksen selvittämisen edistäminen voi tapahtua eri tavoin rikostyypistä ja olosuhteista riippuen. Lain esitöissä on mainittu esimerkkinä vilpitön käyttäytyminen kuulusteluissa, tunnustaminen ja itsensä ilmiantaminen (HE 44/2002 vp s. 199). Kuten lain sanamuodosta ilmenee, lieventämisperusteen soveltaminen ei edellytä oma-aloitteisuutta. Edellä kohdassa 12 todetuin tavoin tekijän suhtautumisella tekoonsa voi olla merkitystä lieventämisperusteen arvioinnissa. Lieventämisperusteen vaikutus on sitä suurempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa oman rikoksen selvittäminen tapahtuu ja mitä oma-aloitteisempaa se on ollut (KKO 2011:93, kohta 23).

14. Koska teon kiistämistä ei voida pitää rangaistuksen koventamisperusteena, voidaan lieventämisperusteeksi hyväksyä vain erityisen aktiivinen osallistuminen oman rikoksen selvittämiseen. Oikeuskäytännössä ei ole katsottu lieventämisperusteeksi rikoksen tunnustamista, kun tapahtumainkulku oli merkityksellisiltä osiltaan tai pääosiltaan ollut jo viranomaisten tiedossa (KKO 2011:102, kohdat 30 – 32 ja 2012:9, kohta 17) tai kokonaisuudessaan selvitettävissä viranomaisten hallussa jo olleesta todistusaineistosta (KKO 2017:51, kohta 20). Lieventämisperustetta on sovellettu, kun tunnustettu teko ei kaikilta osin ole ollut viranomaisten tiedossa (KKO 2017:33, kohta 28) ja kun merkittävän, mahdollisesti ratkaisevan rikosten selvittämisen oma-aloitteisuus on osoittanut tekijässä vahvaa tahtoa toimia oikein (KKO 2015:69, kohta 17).

15. Vuoden 2015 alusta on tullut voimaan niin sanottua syyteneuvottelua koskeva rikoslain 6 luvun 8 a §, jonka nojalla rangaistusasteikkoa lievennetään, jos tekijä on myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen siten kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 ja 10 a §:ssä ja 5 b luvussa sekä esitutkintalain 3 luvun 10 a §:ssä säädetään. Rangaistusasteikon lieventäminen rikoslain 6 luvun 8 a §:n mukaisesti merkitsee rikosasian vastaajalle tuntuvaa etua, jota lain esitöissä on perusteltu sillä, että syyteneuvottelun ja tavallista oikeudenkäyntiä huomattavasti kevyemmän tunnustamisoikeudenkäynnin on haluttu olevan vastaajan kannalta varteenotettava vaihtoehto tavalliseen rikosprosessiin verrattuna (HE 58/2013 vp s. 37).

16. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohtaa ei ole muutettu tunnustamisoikeudenkäyntiä koskeneen lainsäädännön säätämisen yhteydessä. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin arvioidessaan syyteneuvottelua koskenutta lakiehdotusta yleisen yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta todennut, että syyteneuvottelu voi kohdentua rikoksesta epäiltyihin osin heistä riippumattomista syistä, ja viitannut tarpeeseen varmistua siitä, etteivät erot seuraamusten ankaruudessa käytännössä muodostu epäasiallisen suuriksi (PeVL 7/2014 vp s. 6).

Lieventämisperusteen arviointi tässä tapauksessa

17. Verotarkastus X Oy:ssä on alkanut 14.10.2008, T Oy:ssä 15.10.2008, H Oy:ssä 12.12.2008, V Oy:ssä 1.12.2011 ja M Oy:ssä 27.12.2011. Kolmen ensiksi mainitun yhtiön toiminta ja niiden toiminnassa tehdyt rikokset ovat ajallisesti osin päällekkäisiä. A:n samanlainen rikollinen menettely on jatkunut M Oy:ssä ja V Oy:ssä, joissa se on alkanut sen jälkeen, kun verotarkastus muissa edellä mainituissa yhtiöissä oli jo suoritettu.

18. Toimittaessaan 13.10.2008 T Oy:n kirjanpitoaineistoa Verohallinnolle A on oma-aloitteisesti kertonut, ettei "kirjanpito kestä päivänvaloa". A on tarkentanut sanomaansa kertomalla kirjanneensa perusteettomia alihankintakuluja kirjanpitoon ja maksaneensa näin nostetuilla varoilla työntekijöille pimeitä palkkoja. A on arvioinut pimeästi maksettujen palkkojen osuudeksi 70 – 80 prosenttia aiheettomien kulukirjausten määrästä ja lupautunut toimittamaan Verohallinnolle selvityksen työntekijöistä ja heille maksetuista pimeistä palkoista. Tällaista selvitystä ei ole Verohallinnolle toimitettu verotarkastuksen aikana, vaan pimeästi maksetut palkat on arvioitu yhtiön liiketoiminnasta verotarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella. Myöhemmin T Oy:n verotarkastuksen aikana kuultaessa ja tarkastuksen johdosta antamassaan vastineessa A on kertonut työntekijöiden tuntipalkoista ja pimeistä palkoista mainiten tuntihintoja ja kertoen pimeän palkanmaksun prosentuaalisesta osuudesta yhtiön liikevaihdosta.

19. A on ennen verotarkastuksen aloittamista H Oy:ssä kertonut maksaneensa yhtiössä pimeästi palkkoja ja verotarkastuksen aikana myöntänyt Verohallinnon laskelman pimeän palkan maksusta.

20. Kun A:ta on kuultu rikoksesta epäiltynä esitutkinnassa T Oy:n ja H Oy:n toiminnasta, hän on muun ohella tunnustanut pimeiden palkkojen maksun, tekaistut laskut ja perusteettomien kulukirjausten määrän verotarkastuskertomusten mukaisesti.

21. X Oy:n, M Oy:n ja V Oy:n osalta A on esitutkinnassa kertonut vastanneensa tosiasiallisesti yhtiöiden toiminnasta ja tunnustanut pimeän palkanmaksun. V Oy:n osalta esitutkinnassa kuultaessa A on muun ohella kertonut laatineensa itse U Oy:n yli 120 000 euron määräiset laskut peitelläkseen pimeää palkanmaksua ja samalla vahvistanut Verohallinnon arviolaskelmien suuruusluokan oikeaksi.

22. Korkein oikeus toteaa, että A on kertonut menettelystään yhtiöissä sen jälkeen, kun T Oy:n konkurssi oli rauennut varojen puutteessa ja Verohallinto oli jo kiinnittänyt huomiota yhtiöiden toimintaan ja pyytänyt kirjanpitoaineiston toimittamista sen tarkastamista varten. A on antanut Verohallinnolle jonkin verran tietoja, mutta ei kuitenkaan merkittävässä määrin sellaisia tietoja, joita verotarkastuksessa ei olisi kyetty havaitsemaan tai arvioimaan tarkastusta varten toimitetun aineiston perusteella ja Verohallinnon yleisen toimialatiedon perusteella. A on myöhemmin verotarkastuksen, esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana tunnustanut viranomaisten selvitysten ja arviointien lopputulokset oikeiksi.

23. A ei ole antanut viranomaisille sellaisia tietoja, jotka eivät olisi muutenkin selvinneet haltuun saadusta todistusaineistosta tai jotka eivät olisi olleet yleisen toimialatiedon perusteella arvioitavissa. Vaikka A:n menettely onkin ilmeisesti jossakin määrin jouduttanut verotarkastusta, hänen menettelynsä ei ole sitä niin merkittävällä tavalla helpottanut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista perustetta rangaistuksen lieventämiselle tässä tapauksessa olisi yksin tällä perusteella.

24. A on kuitenkin lisäksi esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä tunnustanut teot ja myöntänyt korvausvaatimukset oikeiksi. A:n menettely esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä on vähentänyt asiassa tarvittavan todistelun määrää kaikkien syytekohtien osalta ja siten olennaisesti vähentänyt kustannuksia ja nopeuttanut menettelyä asian käsittelyn tässä vaiheessa. A:n myötävaikutus rikostensa selvittämiseen verotarkastuksessa, esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä on ollut kokonaisuutena merkittävää. Kysymys on ollut laajasta talousrikosasiasta, jollaisten selvittäminen on yleisen edun kannalta tärkeää, mutta työlästä ja vaikeaa. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä kohdassa 16 todetut näkökohdat, Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaista lieventämisperustetta voidaan soveltaa määrättäessä A:lle rangaistusta hänen tunnustamastaan menettelystä H Oy:ssä, T Oy:ssä, X Oy:ssä, M Oy:ssä sekä V Oy:ssä kaikissa syytekohdissa.

Lieventämisperusteen vaikutus A:n rangaistukseen

25. A on tunnustamalla rikoksensa jo varhaisessa vaiheessa merkittävällä tavalla nopeuttanut ja helpottanut asian selvittämistä esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Hän on kuitenkin suunnitelmallisesti eräissä yhtiöissä suoritetuista verotarkastuksista huolimatta uudelleen aloittanut ja jatkanut samanlaista rikollista toimintaa muissa yhtiöissä. A:n menettely ei siten osoita hänen tosiasiallisesti muuttaneen suhtautumista tekoonsa eikä asiassa näin ollen ole edellä kohdassa 12 tarkoitettuja erityisiä eettisiä, syyllisyyden asteeseen liittyviä syitä rangaistuksen lieventämiseen, vaan kysymys on pelkästään siitä, että A on menettelyllään helpottanut ja nopeuttanut asian esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä. Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi luetuista rikoksista tuomittavaa vankeusrangaistusta on rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan nojalla perusteltua lieventää kuudella kuukaudella. A:n myötävaikutuksen määrään ja laatuun nähden myöskään syyteneuvottelua koskeva lainsäädäntö ja yleinen yhdenvertaisuusperiaate eivät anna aihetta A:lle tuomittavan rangaistuksen enempään lieventämiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan ja A:lle hänen syykseen kohdissa 1 – 3, 5 – 15 ja 21 tuomittu rangaistus alennetaan 3 vuodeksi vankeutta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Tatu Leppänen, Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand. Esittelijä Minna Heikinsalmi.

 
Julkaistu 4.1.2018  Päivitetty 6.4.2018