KKO:2018:1

Muutoksenhaku - Valitusosoitus
Oikeudenkäyntimenettely - Tutkimatta jättäminen

Diaarinumero: R2016/451
Taltionumero: 0001
Antopäivä: 02.01.2018 ECLI:FI:KKO:2018:1

Käräjäoikeus oli rikosasian vastaajan hakemuksesta asettanut valituksen tekemiselle hovioikeuteen uuden määräajan ja lähettänyt päätöksensä tiedoksi myös hakijan vastapuolille. Koska päätöksestä ei selvästi käynyt ilmi, että uusi määräaika ei koskenut hakijan vastapuolia, käräjäoikeuden olisi tullut tutkia alkuperäisen valitusmääräajan jälkeen saapunut asianomistajan valitus. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian käsittelyn aikaisemmat vaiheet

Etelä-Savon käräjäoikeus oli 2.10.2015 tuominnut A:n törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja törkeästä velallisen petoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan vahingonkorvausta muun ohella C:lle. B:tä koskeva syyte avunannosta törkeään kirjanpitorikokseen ja avunannosta törkeään velalliseen epärehellisyyteen oli hylätty. A, C ja eräät muut asianosaiset olivat määräajassa ilmoittaneet tuomioon tyytymättömyytensä. Valituksen määräpäivä oli ollut 2.11.2015 ja vastavalituksen määräpäivä 16.11.2015.

A oli 15.10.2015 pyytänyt käräjäoikeudelta puolustajansa määräyksen peruuttamista, uuden puolustajan määräämistä sekä uuden määräajan asettamista valituksen toimittamista varten. Käräjäoikeus oli asettanut päätöksellään 20.10.2015 valituksen toimittamisen uudeksi määräajaksi 16.11.2015. Päätös oli lähetetty muiden ohella C:lle. C:n valituskirjelmä oli saapunut käräjäoikeuden kansliaan 16.11.2015.

Etelä-Savon käräjäoikeuden päätös 28.12.2015 nro 15/753

Käräjäoikeus lausui, että C:n olisi tullut toimittaa valituskirjelmänsä käräjäoikeuden kansliaan 2.11.2015 kello 16.15 mennessä. Valituskirjelmä oli toimitettu käräjäoikeuden kansliaan 16.11.2015. Valitus oli siten saapunut myöhässä.

Käräjäoikeus jätti valituksen tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mari Huttunen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 24.3.2016 nro 186

C haki muutosta käräjäoikeuden päätökseen ja esitti valituksessaan ymmärtäneensä, että myös hänelle oli myönnetty uusi määräaika. Hovioikeus katsoi, ettei uutta määräaikaa koskeneen päätöksen sanamuotoa voitu pitää harhaanjohtavana. Ratkaisu oli koskenut pelkästään A:ta, ja se oli lähetetty tiedoksi myös muille asianosaisille, koska valituksen määräajan pidentäminen oli siirtänyt myös A:n vastapuolten vastavalituksen määräaikaa eteenpäin. C:n valitus oli kuitenkin saapunut käräjäoikeuteen vastavalitukselle varatun määräajan kuluessa, ja C oli vaatinut, että valitus otetaan huomioon vastavalituksena.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta siltä osin kuin C:n valitus oli jätetty myöhään tulleena tutkimatta, mutta otti valituksen tutkittavaksi A:n valituksen johdosta tehtynä vastavalituksena.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Halijoki, Eija Pitkänen ja Marjo Leppänen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

C:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan C vaati, että hänen valituksensa käräjäoikeuden tuomiosta tutkitaan.

Vastauksissaan A ja B vastustivat vaatimusta ja vaativat valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä oli vaatinut rangaistusta A:lle törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja törkeästä velallisen petoksesta sekä B:lle avunannosta törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään velallisen epärehellisyyteen. Ilman lainopillista avustajaa toiminut C oli vaatinut vastaajille rangaistusta ja esittänyt vastaajiin yhteisvastuullisesti kohdistuvia yksityisoikeudellisia vaatimuksia. Käräjäoikeus oli 2.10.2015 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n syytteiden mukaisista teoista yhden vuoden viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan vahingonkorvausta C:lle. Osa C:n vaatimuksista oli kuitenkin hylätty tai jätetty tutkimatta. B:tä koskeva syyte ja C:n häneen kohdistamat korvausvaatimukset oli käräjäoikeudessa hylätty kaikilta osin.

2. C oli määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tyytymättömyyttään koko tuomioon. C:lle annetun valitusosoituksen mukaan määräaika valituksen toimittamiselle oli 2.11.2015 ja vastavalitukselle 16.11.2015.

3. A oli 15.10.2015 pyytänyt hänelle määrätyn puolustajan määräyksen peruuttamista sekä uuden puolustajan määräämistä. A oli samalla pyytänyt, että valituksen toimittamisen määräaikaa pidennetään puolustajan vaihtamisen perusteella 16.11.2015 saakka. Käräjäoikeus oli hyväksynyt molemmat pyynnöt ja asettanut uudeksi määräajaksi valituksen toimittamiselle 16.11.2015 ja vastavalitukselle 30.11.2015. Päätös oli toimitettu myös C:lle.

4. C oli toimittanut käräjäoikeuden kansliaan 16.11.2015 valituksensa, jossa hän on uudistanut A:han ja B:hen kohdistamansa rangaistus- ja korvausvaatimukset. Käräjäoikeus oli 28.12.2015 antamallaan päätöksellä jättänyt valituksen myöhässä tulleena tutkimatta. Valituksessaan hovioikeudelle C on vaatinut, että hänen valituksensa käräjäoikeuden 2.10.2015 antamasta tuomiosta tutkitaan, koska hän oli ymmärtänyt valituksen toimittamisen uuden määräajan koskeneen myös hänen omaa valitustaan. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä siltä osin kuin valituksen on katsottu tulleen myöhässä, mutta on ottanut C:n valituksen tutkittavaksi vastavalituksena.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko käräjäoikeus voinut jättää tutkimatta C:n alkuperäisen valitusmääräajan jälkeen saapuneen valituksen.

Lainsäädäntö

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan määräaika valitusta varten on 30 päivää siitä päivästä, jona käräjäoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin. Pykälän 2 momentin mukaan viimeistään määräajan päättymispäivänä ennen virka-ajan päättymistä asianosaisen on toimitettava valituskirjelmä käräjäoikeuden kansliaan. Valitusta, jota ei ole tehty määräajassa, ei oteta tutkittavaksi.

7. Valitusosoitusta koskevan oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan kun tyytymättömyyden ilmoitus on tehty ja hyväksytty, asianosaiselle annettavaan käräjäoikeuden ratkaisun jäljennökseen on liitettävä valitusosoitus. Valitusosoituksessa on 2 momentin mukaan mainittava muun muassa valituksen ja vastavalituksen tekemisen päättymispäivä. Pykälän 3 momentin mukaan, jos valitusosoitus on virheellinen eikä virhe ole ollut selvästi havaittavissa, valitusta ei tämän vuoksi jätetä tutkimatta, jos valittaja on noudattanut joko osoitusta tai mitä asiasta on säädetty.

8. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan, jos muutosta ei laillisen esteen vuoksi tai muusta hyväksyttävästä syystä voida hakea määräajassa, käräjäoikeus asettaa hakemuksesta uuden määräajan muutoksenhakua varten. Pykälän 2 momentin mukaan uutta määräaikaa on pyydettävä ennen alkuperäisen määräajan päättymistä käräjäoikeudelta kirjallisella hakemuksella. Hakemukseen on liitettävä selvitys hakijaa kohdanneesta esteestä tai muusta hakemuksen perusteena olevasta syystä.

Korkeimman oikeuden kannanotot

9. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 13 §:ssä säädetyt perusteet uuden määräajan asettamiselle ovat asianosaiskohtaisia. Laintulkinnan kannalta on selvää, ettei yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika koidu muiden asianosaisten hyväksi muuten kuin niin, että myös vastavalitusaika pitenee vastaavalla tavalla. Korkein oikeus katsoo, ettei asianosaisten yhdenvertaisuutta loukkaa se, että muutoksenhakuaikaa pidennetään vain lisäaikaa tarvitsevan asianosaisen osalta.

10. Muutoksenhaku käräjäoikeuden päätökseen on sellaista lailla säädeltyä menettelyä, joka ei ole maallikolle helppoa ymmärtää ja soveltaa. Tämän vuoksi muutoksenhakua koskevalla tuomioistuimen ohjauksella on asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys. Muutoksenhakuoikeuden tehokkaan käyttämisen edellytyksenä on, että muutoksenhakija on saanut asianmukaisen ja yksiselitteisen tiedon siitä, milloin valitusaika päättyy ja miten hänen on valituksen tehdessään meneteltävä.

11. Laissa ei ole säädetty siitä, tuleeko käräjäoikeuden saattaa valituksen uutta määräaikaa koskeva päätös muiden asianosaisten tietoon. Alkuperäinen valitusaika ja vastavalitusaika ilmenevät tuomioistuimen antamasta valitusosoituksesta, joka annetaan tyytymättömyytensä tuomioon ilmoittaneille asianosaisille. Kun yhdelle asianosaiselle myönnetty uusi määräaika vaikuttaa muille asianosaisille ilmoitettuun vastamuutoksenhaun päättymispäivään, voidaan pitää selkeyden kannalta perusteltuna, että päättymispäivän muuttumisesta ilmoitetaan myös muille valitusosoituksen saaneille asianosaisille, vaikka tuomioistuimella ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta tähän. Koska asianosaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa paitsi oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 11 §:ssä säädettyyn valitusosoitukseen myös muihin muutoksenhakuaikoja koskeviin tuomioistuimen ilmoituksiin, uutta määräaikaa koskevan ilmoituksen tulee olla kaikkien vastaanottajien kannalta selvä ja yksiselitteinen.

12. Käräjäoikeuden uutta määräaikaa koskevassa päätöksessä on todettu, että hakemuksen on tehnyt A ja että uusi määräaika perustuu hänen esittämäänsä hyväksyttävänä pidettyyn syyhyn. Päätöksessä on kuitenkin asianosaisia yksilöimättä todettu, että uusi määräaika valituksen toimittamiselle on 16.11.2015. Päätöksen kohdassa ˮjakeluˮ on mainittu muiden ohella C. Perusteluissa ei siten ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaika koskee pelkästään A:n valitusta. C:lle ei ole päätöksessä tai muutenkaan erikseen ilmaistu sitä, missä tarkoituksessa päätös on lähetetty myös hänelle.

13. C:llä ei ole lainopillista koulutusta, ja hän on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Se A:n vetoama seikka, että C on ollut osallisena useassa muussakin oikeudenkäynnissä, ei riitä osoittamaan C:n olleen tarkoin selvillä muutoksenhakua koskevasta sääntelystä.

14. Korkein oikeus katsoo, että C on voinut käräjäoikeuden päätöksen sanamuodon ja jakelun johdosta olla perustellusti siinä käsityksessä, että uusi määräaika koskee myös hänen valitusaikaansa. C:n virheellisellä käsityksellä valituksen toimittamisen määräajasta on ollut merkittäviä oikeusvaikutuksia hänen muutoksenhakuoikeutensa kannalta. Käsitystä ei voida pitää perusteettomana eikä C:n toimintaa muutoinkaan huolimattomana. Käräjäoikeuden C:lle toimittama tieto on ollut hänen kannaltaan arvioituna siinä määrin harhaanjohtava, että käräjäoikeuden ei olisi tullut jättää C:n uuden määräajan puitteissa toimittamaa valitusta tutkimatta.

15. C:n esittämistä vaatimuksista ilmenee, että hänen tarkoituksenaan on ollut valittaa käräjäoikeuden tuomiosta eikä tehdä vain vastavalitusta A:n valituksen johdosta. Valituksen tulkitseminen vastavalitukseksi johtaisi siihen, että C:n B:hen kohdistuvia vaatimuksia ei voitaisi tutkia.

16. C:n valitus on toimitettu hovioikeudelle, joka on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun valituksen tutkimatta jättämisestä. Kysymyksessä oleva pääasia on A:n valituksen osalta tällä hetkellä vireillä hovioikeudessa. Näissä olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, että asia on perusteltua palauttaa hovioikeuteen, jonka on otettava C:n valitus tutkittavakseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa Etelä-Savon käräjäoikeuden 2.10.2015 antamaa tuomiota (15/138762) koskeva C:n valitus käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Marjut Jokela, Mika Huovila (eri mieltä), Päivi Hirvelä ja Lena Engstrand. Esittelijä Heikki Kemppinen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Huovila: Erimielisyyteni koskee erityisesti asiassa sovellettavaa oikeusohjetta. Yleisenä lähtökohtana totean, että oikeuskäytännön yhtenäisyyden edistämiseksi myös Korkeimman oikeuden ratkaisuissa on syytä pyrkiä soveltamaan tuomioistuimen roolin mukaisesti lain säännöksiä ja Korkeimman oikeuden aikaisemmasta ratkaisukäytännöstä ilmeneviä oikeusohjeita tapauskohtaisesti muotoiltujen normien asemesta.

Sovellettavasta oikeusohjeesta

Korkein oikeus on aikaisemmin arvioinut käräjäoikeuden ratkaisusta tehdyn valituksen tutkimatta jättämistä myöhästymisen vuoksi tuomiovirhekantelua koskevan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdasta ilmenevän oikeusohjeen nojalla. Korkein oikeus on esimerkiksi ratkaisussaan KKO 2015:75 katsonut, ettei valitusta tullut jättää myöhästyneenä tutkimatta, koska myöhästymisen voitiin otaksua olennaisesti johtuneen käräjäoikeuden menettelyvirheestä.

Käräjäoikeus ei ole tässä asiassa tehnyt menettelyvirhettä. C:n valitusta voidaan kuitenkin arvioida menetetyn määräajan palauttamista koskevan saman luvun 17 §:n nojalla. Lainkohdan mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tai hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty määräaika. Mikäli C:lle voitaisiin myöhemmin, käräjäoikeuden tuomion saatua lainvoiman, palauttaa määräaika valituksen tekemistä varten, ei ole johdonmukaista eikä prosessiekonomian kannalta perusteltua jättää hänen valitustaan tässä vaiheessa tutkimatta.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan painavana syynä määräajan palauttamiseksi on pidetty erehdystä, jota ei ole voitu lukea asianosaisen viaksi. Määräaika on palautettu esimerkiksi asianomistajalle, joka oli luopunut valituksen perille ajamisesta saatuaan käräjäoikeudelta virheellisen ilmoituksen, jonka mukaan syyttäjä ei ollut valittanut (KKO 2004:37). Määräaika on palautettu myös tyytymättömyytensä myöhään ilmoittaneelle asianosaiselle, jolle tuomioistuimen kansliasta oli määräpäivänä tehtyyn puhelintiedusteluun virheellisesti vastattu tyytymättömyyden ilmoituksen saapuneen perille (KKO 1993:122). Ratkaisukäytännössä on annettu merkitystä myös sille, onko asianosaisella ollut avustaja vai onko lainopillista koulutusta vailla ollut asianosainen itse ajanut asiaansa. Määräaika on palautettu helpommin, jos kysymys on ollut asianosaisen itsensä eikä tämän asiamiehen erehdyksestä (ks. KKO 1988:92 ja 1987:73).

Arviointi tässä asiassa

Käräjäoikeuden uutta määräaikaa koskevassa päätöksessä on todettu, että hakemuksen on tehnyt A ja että uusi määräaika perustuu hänen esittämäänsä hyväksyttävään syyhyn. Päätöksessä on kuitenkin asianosaisia yksilöimättä todettu, että uusi määräaika valituksen toimittamiselle on 16.11.2015. Päätöksen kohdassa ˮjakeluˮ on mainittu muiden ohella C. Perusteluissa ei siten ole yksiselitteisesti ilmaistu, että uusi määräaikaa koskee pelkästään A:n valitusta. Päätös on kuitenkin lähetetty C:lle ilmoittamatta syytä päätöksen toimittamiseen hänelle.

C:llä ei ole lainopillista koulutusta, ja hän on toiminut asian käräjäoikeuskäsittelyssä ilman lainopillista apua. Enemmistön tavoin katson, ettei se, että C on ollut osallisena useassa muussakin oikeudenkäynnissä, riitä osoittamaan C:n olleen tarkoin selvillä muutoksenhakua koskevasta sääntelystä. Sen vuoksi C on voinut käräjäoikeuden päätöksen sanamuodon ja jakelun johdosta olla siinä käsityksessä, että uusi määräaika koskee myös hänen valitusaikaansa. Käsitystä ei voida pitää perusteettomana eikä C:n toimintaa muutoinkaan huolimattomana. Käräjäoikeuden C:lle toimittama tieto on ollut hänen kannaltaan arvioituna siinä määrin harhaanjohtava, että menetetyn määräajan palauttamista koskevat edellytykset täyttyisivät asiassa. Sen vuoksi C:n valitusta ei ole perusteltua jättää tutkimatta.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

 
Julkaistu 2.1.2018