KKO:2017:81

Työsopimuslain säännösten rikkominen
Palkkaturva
Rikosvahingon korvaaminen
Vahingonkorvaus - Syy-yhteys

Diaarinumero: R2015/910
Taltionumero: 2391
Antopäivä: 1.12.2017

Työnantajan edustaja A oli tuomittu rangaistukseen työsopimuslakirikkomuksista, koska hän oli laiminlyönyt antaa työntekijöille työtodistukset ja palkkalaskelmia. Työntekijät olivat vaatineet A:lta korvausta vahingosta, joka heidän mukaansa oli aiheutunut siitä, että he eivät A:n syyksi luetun menettelyn vuoksi olleet saaneet työsuhteesta johtuvia saataviaan palkkaturvana.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei työntekijöille aiheutunut vahinko ollut korvausvastuun edellyttämässä syy-yhteydessä A:n syyksi luettuun menettelyyn. (Ään.)


Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian käsittely käräjä- ja hovioikeudessa sekä Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 26.8.2014 ja Turun hovioikeuden tuomio 11.9.2015 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Ari Prykäri sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Leena Virtanen-Salonen, Jouko Valtonen (eri mieltä) ja Juha Karvinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että B:n ja C:n vahingonkorvausvaatimukset hylätään ja hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta.

B ja C vaativat vastauksissaan, että A:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut X Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimineelle A:lle rangaistusta kahdesta 26.7.2012 – 3.12.2012 tehdystä työsopimuslakirikkomuksesta sen vuoksi, että A oli tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt antaa yrityksen työntekijöille B:lle ja C:lle palkkalaskelmat ja näiden pyynnöstä työtodistukset.

2. Syyteasian yhteydessä asianomistajat B ja C ovat vaatineet A:lta vahingonkorvausta palkkaturvasta saamatta jääneistä ansioista korkoineen. Korvausvaatimuksen perusteena B ja C ovat vedonneet A:n syytteen teonkuvauksen mukaiseen menettelyyn. Käräjäoikeudessa B ja C ovat kertoneet, että he eivät olleet saaneet vahingonkorvauksena vaatimiaan palkkasaatavia palkkaturvasta, koska heillä ei ollut ollut syytteen teonkuvauksessa mainittuja työtodistuksia tai palkkalaskelmia.

3. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syytteen teonkuvauksen mukaisista rikoksista sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus on katsonut vahingonkorvausvaatimusten perusteen selvitetyksi A:n syyksi luetulla menettelyllä ja on velvoittanut A:n maksamaan B:lle tämän vaatimat 3 604 euroa korkoineen ja C:lle kesä – elokuussa 2012 erääntyneistä palkoista yhteensä 7 505 euroa korkoineen.

4. Valituksessaan hovioikeudelle A on vaatinut korvausvaatimuksia hylättäväksi ennen muuta sillä perusteella, että palkkaturvan saamisen edellytyksenä ei ole syytteessä mainittujen palkkalaskelmien ja työtodistuksen esittäminen. Lisäksi käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen oli käynyt ilmi, että B ja C eivät olleet lainkaan hakeneet palkkaturvaa. A:n mukaan asianomistajat eivät siten olleet menettäneet palkkaturvaa A:n syyksi luetusta menettelystä johtuen.

5. Hovioikeus on todennut, että palkkaturvalaissa ei aseteta palkkaturvan myöntämisen edellytykseksi palkkalaskelmien tai työtodistuksen esittämistä palkkaturvaviranomaiselle. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, että A:n laiminlyöntien ja B:n ja C:n saamatta jääneen palkkaturvan välillä oli sikäli syy-yhteys, että mikäli A ei olisi laiminlyönyt työnantajan lakisääteisiä velvollisuuksia palkkalaskelmien ja työtodistusten antamisessa, B ja C olisivat ilmeisesti hakeneet palkkaturvaa, liittäneet mainitut asiakirjat hakemukseensa ja palkkaturvaa olisi myös maksettu. Hovioikeus on lisäksi katsonut, että käsillä olleissa olosuhteissa se, etteivät asianomistajat olleet hakeneet palkkaturvaa, ei ollut sellaista vahingon aiheutumiseen myötävaikuttamista, joka poistaisi A:n korvausvelvollisuuden tai alentaisi sitä. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota vahingonkorvausvelvollisuuden osalta.

6. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, onko A palkkalaskelmien ja työtodistusten antamiseen liittyvän laiminlyöntinsä vuoksi velvollinen korvaamaan B:lle ja C:lle aiheutuneena vahinkona sen, että nämä eivät olleet saaneet A:n edustamalta yhtiöltä olevia palkkasaataviaan palkkaturvana.

Palkkaturvajärjestelmästä yleisesti

7. Palkkaturva on lailla järjestetty menettely, jossa valtio turvaa työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksamisen työnantajan konkurssin tai muun maksukyvyttömyyden varalta. Työntekijällä on oikeus saada työsuhteesta johtuvat saatavansa maksetuiksi valtion varoista palkkaturvana, jos työnantaja ei maksukyvyttömyytensä vuoksi pysty niitä maksamaan.

8. Palkkaturvalain 4 §:n mukaan palkkaturvana maksetaan työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä. Palkkaturvasta annetun asetuksen 1 §:n mukaan palkkaturvahakemus on tehtävä määrämuotoisella lomakkeella. Laissa tai asetuksessa ei ole tarkempia säännöksiä siitä, kuinka palkkaturvana haettavien saatavien peruste ja määrä on selvitettävä. Palkkaturvaa on haettava lain 5 §:ssä säädetyssä määräajassa.

9. Palkkaturvalain 28 §:ssä säädetään palkkaturvaviranomaisen verraten laajasta tiedonsaantioikeudesta paitsi kysymyksessä olevalta työnantajalta myös toisilta viranomaisilta. Palkkaturvaviranomaisen tiedonsaantioikeus on jo ensimmäisen palkkaturvalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 9/1973 vp s. 3) kytketty viranomaisen selvitysvelvollisuuteen. Nykyistä lakia säädettäessä palkkaturvaviranomaisen tiedonsaantioikeutta laajennettiin, mitä perusteltiin palkkaturvan väärinkäytön estämisellä ja harmaan talouden torjumisella (HE 104/1998 vp s. 9). Lain 28 §:n muutoksia koskeneissa esitöissä (HE 219/2009 vp s. 8 – 9 ja 16 sekä HE 196/2016 vp s. 4) on korostettu sitä, että palkkaturvaviranomaisen laaja tiedonsaantioikeus on tärkeä ennen muuta niissä tilanteissa, joissa tietoja ei saada työnantajalta tai joissa saatavan perustetta on muista syistä tarpeen erityisesti selvittää silloin, kun hakija ei ole antanut hakemuksen käsittelyn kannalta tarpeellisia tietoja.

10. Palkkaturvamenettelyssä hakijan velvollisuutena on siten lähinnä määrämuotoisen hakemuksen toimittaminen palkkaturvaviranomaiselle laissa säädetyssä määräajassa. Tämän jälkeen toimintavelvollisuus palkkaturva-asiassa on ennen muuta palkkaturvaviranomaisella, joka voi käyttää tiedonsaantioikeuttaan palkkaturvan saamisen edellytysten, kuten työnantajan maksukyvyttömyyden sekä vaaditun saatavan perusteen ja määrän, selvittämiseen. Minkään tiettyjen asiakirjojen liittäminen hakemukseen ei ole palkkaturvan saamisen edellytyksenä.

Korkeimman oikeuden syy-yhteyttä koskeva arviointi

11. B ja C ovat vaatineet palkkaturvasta saamatta jääneitä ansioitaan korvattaviksi sillä perusteella, että vahinko on aiheutettu syytteessä kuvatulla menettelyllä. Työsopimuslakirikkomuksina A:n syyksi on lainvoimaisesti luettu se, että hän oli vastoin työsopimuslain 2 luvun 16 §:n ja 6 luvun 7 §:n määräyksiä laiminlyönyt antaa edustamassaan osakeyhtiössä työskennelleille B:lle ja C:lle syytteessä mainitut palkkalaskelmat ja työtodistukset.

12. Palkkaturvaviranomaisella on palkkaturvana haettavan saatavan perusteen ja määrän suhteen laaja selvittämisoikeus- ja velvollisuus. Syytteessä kuvatun kaltaisten asiakirjojen esittäminen ei ole edellytyksenä palkkaturvan maksamiselle. Asiassa on riidatonta, että B ja C eivät olleet hakeneet palkkasaataviaan palkkaturvana.

13. Se, että A ei ollut pyynnöistä huolimatta antanut vaadittuja palkkalaskelmia ja työtodistuksia, on saattanut osaltaan vaikuttaa siihen, etteivät asianomistajat ole lopulta kääntyneet palkkaturvaviranomaisen puoleen. Vaikka C olisi kertomallaan tavalla saanut virheellistä neuvontaa palkkaturvan saamisen edellytyksenä olevista asiakirjoista työvoimatoimistolta, C:lle mahdollisesti syntynyt virheellinen käsitys palkkaturvan edellytyksistä ei voi koitua A:n vahingoksi.

14. Kun vastuuperusteena vedotaan laiminlyöntiin, merkityksellinen syy-yhteys laiminlyönnin ja aiheutuneen vahingon välillä arvioidaan kysymällä, olisiko toimimisvelvollisuuden noudattaminen estänyt vahingon vai onko vahinko seurausta jostakin muusta syystä kuin laiminlyönnistä. Syytteessä mainituilla asiakirjoilla olisi epäilemättä ollut merkitystä palkkaturvan edellytysten selvittämisessä mutta vain sillä edellytyksellä, että palkkaturvaa olisi haettu. Tilanteessa, jossa palkkaturvahakemusta ei ole jätetty, asiakirjojen toimittamisvelvollisuuden laiminlyönti ei ole voinut oikeudellisen syy-yhteysarvioinnin kannalta merkityksellisellä tavalla vaikuttaa palkkaturvan saamiseen.

15. Johtopäätöksenä edellä lausutusta Korkein oikeus toteaa, että palkkaturvan saaminen ei ole edellyttänyt niitä asiakirjoja, joiden antamatta jättäminen on luettu A:n syyksi. A:n laiminlyönti ei siten ole ollut palkkaturvan saamatta jäämisenä ilmenneen vahingon syy, vaan vahinko on aiheutunut siitä, etteivät B ja C olleet hakeneet palkkaturvaa. Vahingonkorvausvaatimukset on näin ollen hylättävä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

B:n ja C:n vahingonkorvausvaatimukset hylätään ja A vapautetaan näiltä osin tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Juha Häyhä, Jukka Sippo, Pekka Koponen (eri mieltä), Jarmo Littunen ja Tuomo Antila (eri mieltä). Esittelijä Heli Melander.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Antila: Olen eri mieltä ratkaisun perusteluista. Ratkaisun kohdissa 14 ja 15 lausutun sijasta lausun seuraavaa:

Kun korvausvastuun perusteena vedotaan laiminlyöntiin, syy-yhteys laiminlyönnin ja vahingon välillä arvioidaan kysymällä, olisiko toimimisvelvollisuuden noudattaminen estänyt vahingon. Asian luonteesta johtuu, että ratkaisu joudutaan perustamaan oletukseen siitä, miten tapahtumat olisivat todennäköisesti edenneet, jos laiminlyöty velvollisuus olisi täytetty.

Asian käsittelyssä esille tulleiden seikkojen perusteella pidän hovioikeuden tavoin todennäköisenä, että B ja C olisivat tehneet palkkaturvahakemukset ja niiden perusteella saaneet palkkasaatavansa palkkaturvana, jos A olisi toimittanut heille syytteessä tarkoitetut asiakirjat, jotka he käsityksensä mukaan olisivat tarvinneet palkkaturvan hakemista varten. A:n laiminlyönti on siten syy-yhteyden täyttävällä tavalla tosiasiallisesti vaikuttanut siihen, että B:lle ja C:lle on syntynyt vahinkoa palkkaturvan saamatta jäämisestä.

Korvausvastuuta ei kuitenkaan aina synny, vaikka vastuuperusteena olevan teon tai laiminlyönnin ja vahingon välillä voidaan todeta tosiasiallinen syy-yhteys. Korvausvastuun edellyttämälle syy-yhteydelle on oikeuskäytännössä usein asetettu lisävaatimus, jonka mukaan vahingon on täytynyt olla vahingon aiheuttajan ennalta arvattavissa, jotta se olisi korvattava (esim. KKO 1990:163, KKO 1995:198, KKO 1996:47 ja KKO 2001:54). Eräissä tapauksissa oikeuskäytännössä on toisaalta asetettu syy-yhteyteen liittyväksi lisäedellytykseksi se, että vahinko on kuulunut rikotulla säännöksellä suojattuihin etuihin (esim. KKO 1992:131, KKO 1997:49 ja KKO 2012:65).

Myös tässä tapauksessa on arvioitava, onko A:n laiminlyönnin ja B:lle ja C:lle aiheutuneen vahingon välinen syy-yhteys myös oikeudelliselta kannalta riittävä, jotta A voidaan velvoittaa korvaamaan vahinko. Tätä harkitessani otan huomioon seuraavaa.

Työnantajan velvollisuus antaa työntekijöille palkkalaskelmat ja työtodistukset palvelee ensisijaisesti muita päämääriä kuin palkkaturvan edellytysten selvittämistä. Tällaisten asiakirjojen esittäminen ei ole edellytyksenä palkkaturvan maksamiselle, vaan palkkaturvaviranomainen on tarvittaessa oikeutettu ja velvollinen selvittämään tarkemmin saatavien perustetta ja määrää. Nämä seikat huomioon ottaen palkkaturvan saamatta jäämistä voidaan pitää epätyypillisenä ja yllättävänä seurauksena A:n laiminlyönnistä. Asiassa ei myöskään ole edes väitetty, että B ja C olisivat aikanaan ilmoittaneet A:lle siitä käsityksestään, että he tarvitsisivat asiakirjat palkkaturvan hakemista varten. Työvoimaviranomaisen C:lle mahdollisesti antama virheellinen neuvo palkkaturvahakemukseen liitettävistä asiakirjoista ei myöskään ole sellainen seikka, joka olisi voinut olla A:n ennakoitavissa.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen katson, että B:lle ja C:lle aiheutunut vahinko ei ole ollut A:n ennalta arvattavissa. Se ei siten ole korvausvastuun syntymisen edellyttämällä tavalla syy-yhteydessä A:n syyksi työsopimuslakirikkomuksina luettuun menettelyyn.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Oikeusneuvos Koponen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Antila.

 
Julkaistu 1.12.2017  Päivitetty 5.12.2017