KKO:2017:60

Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen - Yhteinen rangaistus - Vieraassa valtiossa annetun tuomion huomioon ottaminen
Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittelyn täydentäminen - Tuomion perusteleminen

Diaarinumero: R2016/648
Taltionumero: 1610
Antopäivä: 29.8.2017

Hovioikeus oli korottanut käräjäoikeuden A:lle törkeästä ihmiskaupasta, rekisterimerkintärikoksesta, lapsikaappauksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitseman ehdottoman yhteisen vankeusrangaistuksen 5 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta. Ennen hovioikeuden tuomion antamista A oli tuomittu Ruotsissa 4 vuoden vankeusrangaistukseen rikoksista, jotka oli tehty ennen käräjäoikeuden antamaa tuomiota.

Mainitsemillaan perusteilla Korkein oikeus katsoi, että rikoslain 7 luvun 9 §:ää oli tulkittava niin, että toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tuomittu vankeusrangaistus oli otettava huomioon, jos aikaisempi Suomessa tuomittu rangaistus otettaisiin vastaavassa tilanteessa huomioon. Sen vuoksi A:lle Ruotsissa tuomittu vankeusrangaistus oli otettava huomioon rangaistusta alentavana seikkana samalla tavalla kuin Suomessa tuomittu saman pituinen vankeusrangaistus otettaisiin huomioon.

Kysymys myös hovioikeuden menettelystä, kun se ei ollut täydentänyt pääkäsittelyä saatuaan tiedon Ruotsissa tuomitusta vankeusrangaistuksesta eikä ottanut sitä huomioon tuomitsemaansa vankeusrangaistusta alentavana seikkana eikä perustellut, mistä syystä sitä ei ollut otettu huomioon.

Kysymys myös yhteisen rangaistuksen mittaamisesta.

RL 7 luku 6 §
RL 7 luku 9 §
ROL 6 luku 13 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 20.3.2015 ja Turun hovioikeuden tuomio 23.5.2016 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomarit Petteri Palomäki ja Ida-Sofia Mäki ja käräjänotaari Antti Hyvönen sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Salla-Maaret Keränen, Hannele Satopää ja Mika Koivunen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa rangaistuksen määräämisen osalta. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty.

Valituksessaan A vaati, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

B ja muut asianomistajat eivät vastanneet valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi syytekohdassa 4 törkeän ihmiskaupan (tekoaika 1.5.2010 – 28.11.2014), syytekohdassa 5 rekisterimerkintärikoksen (1.9.2011 – 7.9.2013), syytekohdassa 7 lapsikaappauksen (28.11.2014) ja syytekohdassa 8 virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen (10. – 27.1.2015) sekä tuominnut hänet niistä 3 vuoden 10 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen.

2. Syyksilukeminen on perustunut muun muassa siihen, että A oli yhdessä toisen vastaajan kanssa erehdyttänyt B:n lähtemään mukaansa ja ottanut tämän valtaansa saattaakseen tämän ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. B oli vastaajat tavatessaan ollut 19-vuotias ja kehitysviiveensä ja hyväuskoisuutensa vuoksi ilmeisen helposti houkuteltavissa näiden mukaan. B:ltä oli riistetty vapaus liikkua itsenäisesti ja pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Hänellä ei ollut ollut henkilöllisyystodistusta eikä omaa pankkitiliä. B:n alistamisessa oli käytetty uhkauksia ja väkivaltaa. Asiassa oli myös pakkoavioliiton piirteitä, sillä A oli tehnyt B:n kanssa neljä lasta (syytekohta 4). Neuvolakäynneillä ja synnyttäessään B oli A:n määräyksestä joutunut esiintymään toisena henkilönä, minkä seurauksena väestötietojärjestelmään oli merkitty virheellinen tieto lasten äidistä (syytekohta 5). A oli tämän jälkeen vienyt yhden lapsista Ruotsiin ilman B:n lupaa (syytekohta 7). Asian esitutkinnan aikana A oli uhannut tutkijana ollutta poliisia väkivallalla tämän suorittaman virkatoimen johdosta (syytekohta 8).

3. Hovioikeus, jonne syyttäjä, B ja A ovat valittaneet, on 23.5.2016 antamallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden syyksilukemista koskevan ratkaisun ja korottanut A:n rangaistuksen 5 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta.

4. Ennen hovioikeuden tuomion antamista A oli 11.3.2016 tuomittu Ruotsissa neljän vuoden vankeusrangaistukseen 24. – 25.1.2008 tehdyistä rikoksista. Hovioikeuden tuomiosta ei ilmene, että hovioikeus olisi ottanut mainitun aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistuksen rikoslain 7 luvun 6 ja 9 §:n nojalla huomioon tuomitsemaansa rangaistusta alentavana seikkana, eikä toisaalta myöskään se, miksi näin ei ole tehty.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys Ruotsissa annetun aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistuksen huomioon ottamisesta rikoslain 7 luvun 6 ja 9 §:n nojalla. Lisäksi kysymys on hovioikeuden menettelystä, kun se ei ole käsitellyt sanotun rangaistuksen huomioon ottamista koskevaa kysymystä ja lausunut siitä tuomiossaan. Vielä kysymys on siitä, onko A:lle tuomittua rangaistusta alennettava muilla perusteilla kuin aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen johdosta.

Vieraassa valtiossa annetun tuomion huomioon ottamisesta

6. Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään, että jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Pykälän 2 momentin mukaan tuomiossa on ilmoitettava, mikä aikaisempi tuomio tai mitkä aikaisemmat tuomiot on otettu huomioon rangaistusta tämän pykälän mukaan mitattaessa. Luvun 7 §:ssä on vastaava säännös aikaisemmin tuomitun yhdyskuntapalvelurangaistuksen ja valvontarangaistuksen huomioon ottamisesta.

7. Rikoslain 7 luvun 9 §:n mukaan sovellettaessa 6 ja 7 §:ää voidaan ottaa huomioon myös toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa taikka Islannissa tai Norjassa tuomittu ehdoton vankeusrangaistus ja yhdyskuntapalvelurangaistus sekä niihin rinnastettava seuraamus.

8. Viimeksi mainitulla lainkohdalla on pantu täytäntöön neuvoston puitepäätös 2008/675/YOS Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa. Puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat rikostuomiot otetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti huomioon samassa määrin kuin vastaavat kansalliset tuomiot otetaan huomioon ja että niihin liitetään vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiempiin kansallisiin tuomioihin. Puitepäätöksen johdanto-osan 5 kappaleen mukaan puitepäätöksen tarkoituksena on vahvistaa periaate, jonka mukaan muissa jäsenvaltioissa annetuilla tuomioilla olisi oltava vastaavat vaikutukset kuin jäsenvaltioiden omien tuomioistuinten kansallisen lainsäädännön mukaisesti antamilla tuomioilla riippumatta siitä, ovatko vaikutukset kansallisen lainsäädännön mukaan tosiseikkoja taikka prosessioikeudellisia tai aineellisoikeudellisia seikkoja.

9. Rikoslain 7 luvun 9 §:n säätämiseen johtaneissa esitöissä puitepäätöksen on todettu tarkoittavan sitä, että toisessa jäsenvaltiossa annettu aikaisempi tuomio on otettava huomioon, jos aikaisempi kansallinen tuomio otettaisiin vastaavassa tilanteessa huomioon. Pyrkimyksenä on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti antaa tuomiolle sama vaikutus riippumatta siitä, onko se annettu Suomessa vai toisessa jäsenvaltiossa (HE 261/2009 vp s. 3, 7 ja 8 sekä LaVM 1/2010 vp s. 2). Edelleen esitöissä on todettu, että

rikoslain 7 luvun 6 ja 7 §:t jättävät soveltajalleen harkinnanvaraa tuomittavan rangaistuksen kohtuullistamisessa. Ulkomaisten tuomioiden osalta harkinnanvara voi koskea myös sitä, vastaako aikaisemmassa tuomiossa tuomittu rangaistus Suomen ehdotonta vankeusrangaistusta tai yhdyskuntapalvelurangaistusta eli onko ulkomainen rangaistus suomalaiseen rangaistukseen rinnastettava (HE 261/2009 vp s. 10).

10. Puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdan mukainen velvollisuus ottaa huomioon toisessa jäsenvaltiossa annetut rikostuomiot koskee sellaisia tuomioita, joista on saatu tietoa keskinäiseen oikeusapuun tai rikosrekisteritietojen vaihtoon sovellettavien sopimusten mukaisesti. Tietojensaannin helpottamiseksi neuvoston päätöksellä 2009/316/YOS on vuonna 2012 perustettu eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS), jonka kautta jäsenvaltiot toimittavat rikosrekisteritietoja siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen tuomittu on. Periaatteena järjestelmässä on, että rikosrekisteritiedot keskitetään henkilön kansalaisuusvaltioon, josta niitä voidaan tarvittaessa pyytää (Jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä annettu neuvoston puitepäätös 2009/315/YOS). Tämän mukaisesti suomalaiseen rikosrekisteriin merkitään rikosrekisterilain 2 §:n 2 momentin nojalla tiedot muun muassa muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa annetuista tuomioistuinratkaisuista, joilla Suomen kansalainen ja Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalainen on tuomittu saman pykälän 1 momentissa mainittua seuraamusta, esimerkiksi vankeutta, vastaavaan seuraamukseen. Lainkohdan mukaan Oikeusrekisterikeskus harkitsee, vastaako ulkomailla tuomittu rangaistus sellaista seuraamusta, joka merkittäisiin Suomessa rikosrekisteriin.

Korkeimman oikeuden johtopäätökset toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion huomioon ottamisesta

11. Toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tuomittu ehdoton vankeusrangaistus voidaan rikoslain 7 luvun 9 §:n sanamuodon mukaan ottaa huomioon luvun 6 §:ää sovellettaessa. Edeltä ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että 9 §:ää on tulkittava puitepäätöksen ja lainkohdan esitöistä ilmenevän tarkoituksen mukaisesti niin, että toisessa jäsenvaltiossa tuomittu vankeusrangaistus on otettava huomioon, jos aikaisempi Suomessa tuomittu vankeusrangaistus otettaisiin vastaavassa tilanteessa huomioon. Tällöin jäsenvaltiossa tuomitun vankeusrangaistuksen vaikutuksen tuomittavaan rangaistukseen tulee lähtökohtaisesti vastata Suomessa tuomitun saman pituisen vankeusrangaistuksen vaikutusta, ellei vastasyitä ole.

12. Korkein oikeus on kotimaisen tuomion huomioon ottamista koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 2009:77 todennut rikoslain 7 luvun 6 §:n tavoitteena olevan, että rikoksentekijän kokonaisrangaistus on sama riippumatta siitä, käsitelläänkö rikokset samassa vai eri oikeudenkäynnissä. Tuomioistuimen on ratkaisun mukaan kohtuullistettava uutta rangaistusta yleensä aina, jos aikaisemman ja uuden rangaistuksen kokonaisuus ilman kohtuullistamista olisi ankarampi kuin jos rikoksista olisi tuomittu rangaistus samalla kertaa. Aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistuksen vaikutusta uuteen rangaistukseen arvioidaan samojen perusteiden mukaan kuin mitattaessa kahdesta tai useammasta rikoksesta samalla kertaa tuomittavaa yhteistä vankeusrangaistusta rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momenttia soveltaen (kohdat 7 – 9).

13. Korkein oikeus on mainitussa ennakkopäätöksessään pitänyt hovioikeuden tuossa asiassa antamaa tuomiota virheellisenä, koska hovioikeus ei ollut rangaistusta määrätessään ottanut huomioon vastaajalle aikaisemmin tuomittua ehdotonta vankeusrangaistusta uutta rangaistusta alentavana seikkana eikä perustellut sitä, mistä syystä aikaisempaa rangaistusta ei ollut otettu huomioon (kohdat 14 ja 15). Korkein oikeus katsoo, että ratkaisusta KKO 2009:77 ilmenevää perusteluvelvollisuutta koskevaa periaatetta on sovellettava myös silloin, kun kysymys on rikoslain 7 luvun 9 §:n nojalla huomioon otettavasta ulkomaisesta tuomiosta.

14. Ulkomaisten tuomioiden huomioon ottaminen rikoslain 7 luvun 9 §:n nojalla tapahtuu viranomaisten rekistereissä olevien taikka rikosrekisteritietojen vaihtamisen tai muun kansainvälisen oikeusavun kautta saatujen tietojen perusteella. Rikosasian vastaajan esittämillä todentamattomilla ja vahvistamattomilla tiedoilla aikaisemmasta tuomiosta ei siten ole merkitystä kohtuullistamista arvioitaessa. Korkein oikeus toteaa, että rikoksesta epäillyn tai vastaajan yksilöidyn ilmoituksen perusteella syyttäjälle tai tuomioistuimelle voi kuitenkin syntyä velvollisuus selvittää, onko hänet tuomittu ulkomailla rangaistukseen, joka sanotun lainkohdan mukaan voidaan ottaa huomioon.

Hovioikeuden menettelystä

15. A:n puolustaja on muutoksenhakemuksessaan Korkeimmalle oikeudelle ilmoittanut olleensa ennen hovioikeuden tuomion antamista yhteydessä hovioikeuteen ja kertoneensa asian ratkaisseen kokoonpanon jäsenelle Ruotsissa annetusta tuomiosta. Asiakirjoihin on liitetty hovioikeuden tilaama 26.4.2016 päivätty rikosrekisteriote ja ECRIS:n kautta Ruotsista saatu 3.5.2016 päivätty vastaus, josta kysymyksessä oleva ruotsalainen tuomio on ilmennyt. Hovioikeus on siten ryhtynyt toimenpiteisiin tiedon saamiseksi ruotsalaisesta tuomiosta ja saanut siitä tiedon 2. – 5.2.2016 toimitetun pääkäsittelyn jälkeen mutta ennen tuomion antamista 23.5.2016.

16. Ruotsista saadusta vastauksesta ilmenee, että A on tuomittu Pohjois-Norlannin hovioikeuden 11.3.2016 antamalla lainvoiman saaneella tuomiolla 24. – 25.1.2008 tehdyistä rikoksista neljän vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen. Nämä teot oli siten tehty ennen käräjäoikeuden tuomion antamista tässä asiassa ja niitä koskeva syyte olisi näin ollen voitu periaatteessa käsitellä samassa oikeudenkäynnissä tässä asiassa nostetun syytteen kanssa. Toisaalta sanotut teot oli tehty sen jälkeen, kun A oli niitä ennen tuomittu aikaisempaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Ruotsalaisella tuomiolla on siten tuomittu rangaistus, joka rikoslain 7 luvun 6 ja 9 §:n nojalla olisi tullut ottaa huomioon tässä asiassa joko alentamalla rangaistusta tai perustelemalla, miksi rangaistusta ei alenneta.

17. Syyttäjä on vastauksessaan Korkeimmalle oikeudelle katsonut, ettei Ruotsissa tuomittua ehdotonta vankeusrangaistusta ollut tullut ottaa hovioikeudessa huomioon. Syyttäjä on viitannut muun muassa siihen, että ruotsalainen tuomio oli annettu vasta hovioikeuden pääkäsittelyn jälkeen ja ettei se siten ollut tullut esiin pääkäsittelyssä. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa seuraavan.

18. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 11 luvun 2 §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 19 §:n mukaan lähtökohtana on, että hovioikeuden tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä. Hovioikeus voi kuitenkin rikosoikeudenkäyntilain 6 luvun 13 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 25 §:n mukaisesti täydentää pääkäsittelyä, jos hovioikeus pääkäsittelyn päättämisen jälkeen havaitsee sen välttämättömäksi. Tällöin tuomiossa saadaan ottaa huomioon myös se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyä täydennettäessä. Jos kysymys, jota käsittelyn täydentäminen koskee, on yksinkertainen tai vähäinen, tuomioistuin voi täydentää käsittelyä pyytämällä asianosaisilta kysymyksestä kirjallisen lausuman.

19. Korkein oikeus toteaa, että tuomioistuimen on otettava aikaisempi rangaistus huomioon omasta aloitteestaan osana vankeusrangaistuksen määräämistä koskevaa harkintaa ilman, että asianosaisen tarvitsisi siihen vedota (KKO 2009:77 kohta 13). Koska kysymys on rangaistuksen pituuteen usein olennaisestikin vaikuttavasta seikasta, tuomioistuin ei voi jättää aikaisempaa tuomiota huomioon ottamatta vain siitä syystä, ettei sitä ole annettu tai siitä ole saatu tietoa ennen pääkäsittelyn päättymistä, jos tuomioistuin saa siitä tiedon ennen oman tuomionsa antamista.

20. Asianmukaiseen oikeudenkäyntimenettelyyn kuuluu, että aikaisemman rangaistuksen huomioon ottamisesta käydään asianosaiskeskustelu (KKO 2009:77 kohta 13). Asianosaisten kuuleminen on korostetun tärkeää tilanteissa, joissa aikaisemmalla rangaistuksella saattaa olla tuntuva vaikutus tuomittavaan rangaistukseen tai joissa aikaisemman rangaistuksen huomioon ottamiseen liittyy tavanomaisista soveltamistilanteista poikkeavia piirteitä, kuten se, että kyse on ulkomailla annetusta tuomiosta. Asianosaisten kuuleminen on toteutettava täydentämällä pääkäsittelyä, jos tuomioistuin saa tiedon aikaisemmasta vankeusrangaistuksesta vasta pääkäsittelyn jälkeen. Pääkäsittelyn täydentäminen voi tällöin yleensä tapahtua kirjallisesti.

21. Koska hovioikeus ei ole tässä asiassa ottanut käsiteltäväkseen rangaistuksen alentamista aiemman Ruotsissa tuomitun rangaistuksen perusteella eikä lausunut siitä tuomiossaan, hovioikeus on menetellyt virheellisesti. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus määrää A:lle rangaistuksen palauttamatta asiaa hovioikeuteen.

Rangaistuksen mittaaminen

Mittaamisen lähtökohdat

22. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

23. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Samalla kerralla tuomittavina olevien rikosten keskinäinen yhteys voi vaikuttaa joissakin tilanteissa yhteistä rangaistusta lieventävästi ja joskus taas sitä koventavasti (KKO 2017:31 kohta 21 ja KKO 2015:12 kohta 28). Rikosten keskinäisestä yhteydestä ilmenevä suunnitelmallisuus voi vaikuttaa yhteisen rangaistuksen koventamisperusteena (HE 40/1990 vp s. 32).

Hovioikeuden suorittaman mittaamisen arviointi

24. Rikoslain 25 luvun 3 a §:n mukaan törkeästä ihmiskaupasta tuomittava rangaistus on vähintään 2 vuotta ja enintään 10 vuotta vankeutta. Saman luvun 5 a §:n mukaan lapsikaappauksesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään 2 vuotta. Rikoslain 16 luvun 1 §:n nojalla virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomittava rangaistus on vähintään 4 kuukautta ja enintään 4 vuotta vankeutta. Luvun 7 §:n mukaan rekisterimerkintärikoksesta tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään 3 vuotta.

25. Hovioikeus on todennut, että A:n syyksi luetuista rikoksista ankarimmin arvosteltava on törkeä ihmiskauppa. Teon moitittavuutta lisäävinä ja siten rangaistusta korottavina seikkoina hovioikeus on ottanut huomioon B:n nuoren iän, hänelle aiheutetun huomattavan kärsimyksen sekä yli neljä vuotta kestäneen lähes täydellisen eristämisen ulkomaailmasta. A:n osuus teossa oli ollut huomattavasti suurempi kuin rikoksen yhdessä A:n kanssa tehneen toisen vastaajan. Hän oli pahoinpidellyt B:tä ja uhannut väkivallalla myös tämän perheenjäseniä ja siten pitänyt tätä vallassaan. Lisäksi A:n syyksi luettua lapsikaappausta oli pidettävä erityisen moitittavana teon pitkän keston sekä lapsen nuoren iän vuoksi, joten siitä seuraava rangaistus tuli mitata asteikon yläpäästä. Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut näiltä osin.

26. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että törkeä ihmiskauppa ja rekisterimerkintärikos ovat liittyneet A:n ja tämän rikoskumppanin yhteiseen pitkäaikaiseen toimintaan. Kohdassa 2 selostetuin tavoin myös lapsikaappaus on liittynyt törkeään ihmiskauppaan. Korkein oikeus katsoo, että rikosten keskinäinen yhteys osoittaa tässä tapauksessa sellaista pitkäjänteistä johdonmukaisuutta ja suunnitelmallisuutta rikosten toteuttamisessa, että se on perusteltua ottaa huomioon yhteistä rangaistusta korottavana seikkana. Syytekohdassa 8 A:n syyksi luetulla virkamiehen väkivaltaisella vastustamisella ei sitä vastoin ole sellaista yhteyttä muihin rikoksiin, että rangaistus olisi sen osalta mitattava muutoin kuin rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin normaalin soveltamiskäytännön mukaisesti.

27. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden A:lle tässä asiassa syyksi luetuista rikoksista tuomitsema 5 vuoden 8 kuukauden yhteinen vankeusrangaistus ole liian ankara.

Ruotsissa tuomitun vankeusrangaistuksen vaikutus tuomittavaan rangaistukseen

28. Syyttäjä on vastauksessaan Korkeimmalle oikeudelle viitannut mahdollisuuteen, että Pohjois-Norlannin hovioikeus olisi jo ottanut tuomiossaan huomioon Pirkanmaan käräjäoikeuden A:lle tuomitseman vankeusrangaistuksen. Asian selvittämiseksi Korkein oikeus on tilannut jäljennöksen sanotusta tuomiosta. Siitä ilmenee, ettei tuomiossa ole otettu huomioon muita rangaistuksia. Näin ollen Pohjois-Norlannin hovioikeuden tuomitsema rangaistus on otettava tässä asiassa huomioon rangaistusta alentavana seikkana.

29. Pohjois-Norlannin hovioikeus on tuominnut A:lle 4 vuoden vankeusrangaistuksen törkeästä raiskauksesta, ryöstöstä ja vapaudenriistosta. Korkein oikeus toteaa, että tässä asiassa A:n syyksi luettua törkeää ihmiskauppaa on pidettävä myös näihin rikoksiin verrattuna ankarimmin rangaistavana tekona.

30. Pohjoismaissa rikosoikeuden alan lainsäädännöllistä yhteistyötä on harrastettu jo pitkään. Ruotsin ja Suomen rikosoikeusjärjestelmät ovat tämän vuoksi pitkälti samankaltaisia. Ruotsissa annetussa tuomiossa A:n syyksi luetut rikokset ovat tunnusmerkistöiltään ja rangaistusasteikoiltaan rinnastettavissa vastaaviin Suomen rikoslaissa rangaistavaksi säädettyihin rikoksiin. Ruotsissa tuomittu yhteinen vankeusrangaistus voidaan siten lähtökohtaisesti ottaa huomioon kuten Suomessa tuomittu samanpituinen ehdoton vankeusrangaistus.

31. A on tuomittu Ruotsissa rikoksista, jotka ovat kohdistuneet toisen vapauteen, terveyteen, seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja omaisuuteen. Kysymys on ollut sellaisista henkilöön kohdistuvista rikoksista, jotka ovat osin rinnastettavissa tässä asiassa syyksi luettuihin rikoksiin. Yhtäältä täällä ja toisaalta Ruotsissa tehdyillä teoilla ei ole ajallista tai paikallista tai muutakaan kokonaisrangaistukseen alentavasti vaikuttavaa yhteyttä keskenään. Sitä vastoin kummatkin rikoskokonaisuudet osoittavat sellaista vakavaa piittaamattomuutta henkilöön liittyvistä keskeisistä oikeushyvistä, jonka perusteella rangaistuksen kohtuullistamisen on perusteltua olla jonkin verran tavanomaista vähäisempää. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta on aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen perusteella alennettava 2 vuodella.

32. Korkeimpaan oikeuteen hankitusta rikosrekisteriotteesta havaitaan, että A on lisäksi tuomittu Päijät-Hämeen käräjäoikeuden 8.11.2016 antamalla tuomiolla 14.5. – 27.9.2013 tehdystä törkeästä rahanpesusta 4 kuukauden vankeusrangaistukseen ja Turun hovioikeuden 10.1.2017 antamalla tuomiolla (Pirkanmaan käräjäoikeus 3.5.2016) 25.11.2009 – 1.12.2014 tehdystä törkeästä petoksesta 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Mainitut rikokset oli tehty ennen käräjäoikeuden tuomion antamista tässä asiassa ja toisaalta sen jälkeen, kun A oli niitä ennen tuomittu aikaisempaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Koska kummassakin mainitussa tuomiossa on jo otettu rangaistusta alentavana seikkana huomioon hovioikeuden tässä asiassa A:lle tuomitsema rangaistus, A:lle nyt tuomittavaa vankeusrangaistusta ei ole aihetta alentaa niiden perusteella.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 3 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta.

Rangaistusta mitattaessa on otettu alentavana seikkana huomioon Pohjois-Norlannin hovioikeuden (Hovrätten för Övre Norrland) 11.3.2016 A:lle tuomitsema vankeusrangaistus.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Rajalahti, Jorma Rudanko, Tuula Pynnä, Mika Huovila ja Tuomo Antila. Esittelijä Heidi Myllys.

 
Julkaistu 29.8.2017