Suomeksi - På svenska - In English - Sme - Fr - Ru - Et - De

Korkein oikeus

Korkein oikeus

Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2017:42

KKO:2017:42

Tavaramerkki - Sekoitettavuus - Sekaannusvaara

Diaarinumero: S2015/621
Taltionumero: 1284
Antopäivä: 13.6.2017

A Oy:lle oli rekisteröity tavaran muotoon perustuvat tavaramerkit, jotka esittivät avaimen lehteä eli sitä avaimen osaa, josta pidetään kiinni lukkoa avattaessa. A Oy:n lukitsemisjärjestelmää suojanneen patentin päättymisen jälkeen B Oy toi markkinoille kilpailevan avaimen aihion, joka äärilinjoiltaan vastasi A Oy:n tavaramerkkejä.

Korkein oikeus katsoi, että käyttötavaran ulkoasuun suoraan perustuvien tavaramerkkien erottamiskyky oli tässä tapauksessa heikko ja siten merkkien suoja oli suppea. B Oy:n avainaihion ulkoasu ei johtanut avainten alkuperää koskevaan sekaannusvaaraan. B Oy ei ollut menettelyllään loukannut A Oy:n tavaramerkkioikeutta.

TavaramerkkiL 4 § 1 mom (56/2000)
TavaramerkkiL 6 § 1 mom (996/1983)
Tavaramerkkidirektiivi (2008/95/EY) 5 art 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

Abloy Oy:lle oli Suomessa rekisteröity tavaraluokkaan 6 avaimille ulkoasutavaramerkit (rekisterinumero 258163, hakemispäivä 21.9.2012 ja rekisterinumero 258512, hakemispäivä 8.2.2013), jotka käsittivät Abloy Oy:n valmistaman ja markkinoiman EXEC-avaimen ulkomuodon.

Abloy Oy:n ABLOY EXEC oli asuinkiinteistöjen lukitusjärjestelmä, jolla oli vuodesta 1994 lähtien ollut huomattava markkina-asema Suomessa. ABLOY EXEC -lukitusjärjestelmä oli ollut patentilla suojattu maaliskuuhun 2013 asti.

Hardware Group Finland Oy oli syyskuussa 2013 tuonut markkinoille ABLOY EXEC lukitusjärjestelmän kanssa yhteensopivan EDGE-avainaihion, josta voitiin jyrsiä EDGE-avain.

Kanne markkinaoikeudessa

Abloy Oy vaati, että markkinaoikeus vahvistaa Hardware Group Finland Oy:n loukanneen edellä mainittuja Abloy Oy:lle rekisteröityjä tavaramerkkejä tuomalla maahan, saattamalla vaihdantaan ja markkinoimalla EDGE-nimistä avainta tai avainaihiota taikka sen olennaisesti samankaltaista muunnelmaa (kannevaatimus 1), ja kieltää Hardware Group Finland Oy:tä jatkamasta tai toistamasta tavaramerkkioikeuden loukkausta (kannevaatimus 2).

Lisäksi Abloy Oy vaati, että markkinaoikeus velvoittaa Hardware Group Finland Oy:n suorittamaan kohtuullisen hyvityksen tavaramerkkioikeuden loukkauksesta (kannevaatimus 3) sekä korvaamaan tavaramerkin loukkauksella aiheutetun vahingon (kannevaatimus 4).

Vielä Abloy Oy vaati, että markkinaoikeus määrää tavaramerkkejä loukkaavat avaimet tai avainaihiot hävitettäviksi Hardware Group Finland Oy:n kustannuksella ja viranomaisen valvonnassa (kannevaatimus 5).

Kanteessaan Abloy Oy lausui muun ohella, että kyseiset Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkit olivat erottamiskyvyltään vahvoja ja niiden suojapiiri oli laaja. Merkit olivat myös laajalti tunnettuja ja niillä oli vahva maine. Tavaramerkkien mukaisen avaimen lehden ulkoasun muotoilu oli hyvin erottava sellaisenaan sekä pitkäaikaisen käytön perusteella. Yleisö tunnisti pelkän abstraktin kolmiomaisen harjakattoisen muodon viittaavan Abloy Oy:öön tai sen yhteistyökumppaniin. Tavaramerkkirekisteröinnit eivät suojanneet avaimen tunnistimelle varattua reikää eivätkä metallista avaimen profiiliosaa, koska nämä osat olivat yksinomaan tuotteen käyttökelpoisuutta lisääviä piirteitä.

Hardware Group Finland Oy:n EDGE-avaimen ulkonäkö oli käytännössä identtinen Abloy Oy:n rekisteröityjen ulkoasutavaramerkkien kanssa. Molemmissa avaimen lehti erottui metallisesta profiiliosasta, lehdet olivat yksityiskohtiaan myöten käytännössä samanmuotoiset ja ne levenivät samalla tavalla. Molempien yläreunassa oli tunnistettava, terävän kaareva, harjakattoinen muotoilu. Myös avaimen reiälle varattu kohta oli muotoiltu käytännössä samalla tavalla. Hardware Group Finland Oy:n avaimessa luki "EDGE", joka muistutti sanaa "EXEC" ja oli kirjoitettu samalla tavalla ja samaan kohtaan kuin sana "ABLOY" EXEC-avaimessa. Molemmissa oli käytetty samaa väriä ja materiaalia eli mustaa muovia.

Vertailtavissa merkeissä olleet erot eivät riittäneet poistamaan sekaannusvaaraa, koska muotoilun erot olivat todella vähäisiä ja ilmenivät vain vertaamalla merkkejä vierekkäin. Vertailu tuli kuitenkin tehdä yleisön epätäydellisen muistikuvan perusteella. Muotoilun samankaltaisuudet olivat merkityksellisempiä kuin vähäiset eroavaisuudet.

EDGE-avaimen lehdessä lukenut "EDGE"-teksti tuli jättää huomiotta tavaramerkkioikeudellisessa vertailussa, koska kanteessa tarkoitetut tavaramerkit oli rekisteröity ilman lisätunnusmerkkejä, kuten sanoja. EDGE-avaimen ulkoasu oli itsenäisessä asemassa ja sana "EDGE" ei poistanut sitä vaaraa, että kohdeyleisö saattoi luulla, että kyseiset tavarat olivat peräisin vähintäänkin taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Tuotenimi näkyi lisäksi vain avaimen lehden toisella puolella. Tuotteen nimi ei myöskään välttämättä näkynyt esimerkiksi hämärässä tai kun avain oli asetettu pöydälle nimipuoli alaspäin. Edes ammattilainen ei aina kyennyt erottamaan EDGE- ja EXEC-avaimia.

Sekaannusvaaraa arvioitaessa merkitystä oli annettava koko kohdeyleisölle sekä sille, että Hardware Group Finland Oy:n oli täytynyt ymmärtää, että samanlaisen avaimen lehden käyttäminen johti siihen, että jälleenmyyjät saattoivat markkinoida tuotetta ABLOY-avaimena.

EDGE-avainaihio oli tarkoitettu jyrsittäväksi ja myytäväksi tavallisille kuluttajille jälleenmyyjien toimesta, mistä aiheutui sekaantumisvaaraa, sillä jälleenmyyjät olivat mainostaneet avaimia ilman mainintaa siitä, kenen valmistamasta tuotteesta oli kysymys. Kuluttajat ymmärsivät jälleenmyyjien käyttämistä ilmaisuista "Nyt meiltä" ja "Nyt niitä saa", että kyseisestä paikasta saisi Abloy Oy:n tai sen yhteistyökumppanien tuotteita. Lisäksi kopioavaimia oli mainostettu Abloy Oy:n avaimina.

Kuluttajat mielsivät tai ainakin saattoivat mieltää EDGE-avaimen ABLOY-avaimeksi siitä riippumatta, kuka avaimen myi. Sekaannusvaaraa lisäsi se, että patenttisuojan päättymisen jälkeen avain voitiin valmistaa avainkorttia vastaan myös Abloy-valtuutetuissa liikkeissä, ilman että sitä täytyi lähettää Abloy Oy:n Joensuun tehtaalle. Vaikka monet kuluttajat tiesivät, että ABLOY-avaimen saattoi ostaa Abloy-valtuutetusta liikkeestä, he eivät tyypillisesti tienneet, saiko valtuuttamaton liike myydä ABLOY-avaimia ilman Abloy Oy:n suostumusta. Sekaannusvaaraa lisäsi se, että valtuuttamattomat liikkeet saattoivat myydä alkuperäisiä ABLOY CLASSIC ja PROFILE avaimia.

Kuluttajien tiedolla vara-avaimien teknisestä valmistusmahdollisuudesta patenttisuojan päättymisen jälkeen ei ollut merkitystä, eikä se osoittanut mitään siitä, kuka miellettiin avaimen valmistajaksi.

Asiassa oli otettava huomioon myös muiden kuin tavaran ostaneiden loppukäyttäjien, kuten avaimien käyttäjien tai isännöitsijöiden taholta tapahtuva sekaantumisen vaara tavaran ostohetken jälkeen. Näiden tahojen näkökulmasta ei ollut merkitystä sillä, mikä liike avaimen oli myynyt.

Kokonaisarvioinnissa kohdeyleisö saattoi erehtyä luulemaan EDGE-avaimia Abloy Oy:n tuotteiksi tai sen hyväksymiksi, esimerkiksi yhteistyökumppanin valmistamiksi avainaihioksi, joten ne olivat sekoitettavissa Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkkeihin tavaramerkkilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Lisäksi Abloy Oy lausui, että jos asiassa katsottaisiin, että EDGE-avainta ei olisi pidettävä sekoitettavana Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkkeihin, EDGE-avaimen oli kuitenkin katsottava loukkaavan tavaramerkkejä tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin perusteella. Kun otettiin huomioon kysymyksessä olleiden tunnusten samankaltaisuus, tavaroiden identtisyys, aiemman merkin maine Suomen markkinoilla sekä asiassa esitetty näyttö, oli ilmeistä, että kohdeyleisö yhdisti EDGE-avaimen ja sen kuvat Abloy Oy:n laajalti tunnettuihin ulkoasutavaramerkkeihin.

Vastaus

Hardware Group Finland Oy vaati, että Abloy Oy:n kanne hylätään.

Vastauksessaan Hardware Group Finland Oy lausui muun ohella, että Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkkien erottamiskyky oli heikko. Tavaramerkkirekisteröintien mukainen avainten ulkomuoto oli tavanomainen ja sitä käytettiin kotiavainten yleisenä muotona. Muoto oli degeneroitunut ja sille voitiin antaa korkeintaan hyvin heikkoa suojaa. Kolmiomaisten avainten muodon oli katsottava olleen vailla erottamiskykyä, koska se muodostui teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä muodosta. ABLOY-avaimien (ABLOY CLASSIC ja EXEC) kolmiomuodon erottamiskyky oli heikko, joten suoja-ala oli erittäin kapea. Kolmiomuoto oli käytössä useilla lukko- ja avainvalmistajilla ja se oli vähintään osittain käyttötarkoituksen sanelema, sillä se tarjosi hyvän vääntö- ja veto-otteen.

Abloy Oy:llä ei ollut yksinoikeutta soikeaan ripustusreikään, joka oli yleinen elementti avaimissa. Abloy Oy:n ripustusreikä poikkesi markkinoilla olevista avaimista siten, että reikä oli asetettu selvästi viistoon, 14 asteen kulmaan, suhteessa avaimen lehteen. Tämä oli poikkeuksellista ja auttoi kuluttajia erottamaan avaimet. Hardware Group Finland Oy:n ripustusreikä oli 40 prosenttia suurempi ja muodoltaan pyöreämpi.

Abloy Oy:n yksinoikeus ei koskenut avaimen lehden materiaalia eikä mustaa väriä. Suurin osa avainten lehdistä oli muovipäällysteisiä tai muovisia ja niiden yleisin väri oli musta. Musta muovinen CLASSIC-muotoa seuraava tarvikeavain oli tuotu markkinoille ennen kuin Abloy Oy käytti mustaa muovia omissa avaimissaan.

Tunnistimelle varattu reikä ja avaimen profiiliosa eivät kuuluneet ulkoasutavaramerkkien suoja-alaan, joten niitä ei tarvinnut huomioida vertailussa.

EDGE-avain ei ollut kokonaisuutena tarkasteltuna tavaramerkkilaissa tarkoitetussa mielessä sekoitettavissa Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkkeihin. Pienetkin erot avaimien kokonaisuuteen perustuvassa vertailussa olivat riittäviä, jotta EDGE-avaimen ei voitu katsoa olleen sekoitettavissa ulkoasutavaramerkkeihin.

Sana "EDGE" oli lisätty Hardware Group Finland Oy:n avainaihioon nimenomaan sekaannusvaaran välttämiseksi, ja se tuli ottaa huomioon eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia arvioitaessa. Hardware Group Finland Oy oli käyttänyt kyseistä nimeä jo vuodesta 2004. Nimi oli suojattu "EDGE riippulukko" tavaramerkillä.

Sekaannusvaaran osalta Hardware Group Finland Oy lausui lisäksi muun ohella, että tarvikeavainalalla tarvikeavaimet oli käyttäjien eduksi tyypillisesti muotoiltu muistuttamaan alkuperäistä avainta. EXEC-avaimilla ja EDGE-avaimilla oli lisäksi eri jakelukanavat. Tiedotusvälineissä oli uutisoitu laajasti Abloy Oy:n EXEC-avaimen patenttisuojan päättymisestä.

Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkit eivät olleet laajalti tunnettuja tavaramerkkejä.

Abloy Oy oli aikoinaan hakenut EXEC-avaimen ulkoasulle mallisuojaa, joka oli rauennut 7.3.2004. Patenttisuoja oli ollut voimassa 25.3.2013 asti. Ulkoasutavaramerkkejä oli haettu 21.9.2012 eli juuri ennen patentin raukeamista. Abloy Oy oli pyrkinyt siihen, että sillä oli jokin EXEC-avaimen kopiointia suojaava immateriaalioikeus. Mallioikeuden antaman suojan uudelleensynnyttäminen tavaramerkkirekisteröinnillä oli kyseenalaista ja immateriaalioikeusjärjestelmän periaatteiden vastaista erityisesti tilanteessa, jossa siihen syyllistyi määräävässä markkina-asemassa ollut toimija, kuten Abloy Oy. Koska Abloy Oy oli jo saanut nauttia mallioikeuslain antamasta yksinoikeudesta, ulkoasurekisteröinneille ei tullut antaa mitään suojaa.

Markkinaoikeuden välituomio 26.6.2015

Markkinaoikeus päätti asianosaisten pyynnöstä ottaa asiassa ensin välituomiolla kantaa Abloy Oy:n kannevaatimuksiin 1, 2 ja 5.

Kysymyksenasettelu

Välituomiossaan markkinaoikeus lausui, että kannevaatimuksen 1 osalta asiassa oli ensisijaisesti kysymys siitä, oliko Hardware Group Finland Oy:n syyskuussa 2013 markkinoille tuoma EDGE-avain sekoitettavissa tavaramerkkilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkkeihin rekisterinumerot 258163 ja 258512. Toissijaisesti asiassa oli kysymys siitä, olivatko mainitut Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkit laajalti tunnettuja ja mikäli olivat, loukkasiko Hardware Group Finland Oy:n EDGE-avain mainittuja ulkoasutavaramerkkejä tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin perusteella.

Sekaannusvaaran aiheutumiseen perustuva ensisijainen kanneperuste

Markkinaoikeus lausui, että tavaramerkkilain 4 §:n mukaan oikeus tavaran tunnusmerkkiin sisälsi sen, että elinkeino-toiminnassa kukaan muu kuin merkin haltija ei saanut tavaroittensa tunnuksena käyttää siihen sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen luettuna myös suullinen käyttäminen. Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin mukaan tunnusmerkkien katsottiin olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittivat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja.

Tavaramerkkilaissa ei ollut säädetty tarkemmin siitä, milloin ja millä ehdoilla samankaltaiset tunnusmerkit voivat olla laissa tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa. Asian arvioinnissa oli otettava huomioon paitsi tavaramerkkilaki myös jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (kodifioitu toisinto; jäljempänä tavaramerkkidirektiivi).

Markkinaoikeus totesi, että erityisesti oli kiinnitettävä huomiota tavaramerkkidirektiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sekä 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Ensiksi mainitun kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saanut rekisteröidä, tai jos se oli rekisteröity, se oli julistettava mitättömäksi, jos sen vuoksi, että tavaramerkki oli sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten ollut tavaramerkki, yleisön keskuudessa oli sekaannusvaara, joka sisälsi vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. Jälkimmäisessä tavaramerkkidirektiivin kohdassa säädettiin vastaavasti, että rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla oli oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä, joka 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitulla tavalla aiheutti yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisälsi myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa oli arvioitava kokonaisuutena. Huomioon oli tällöin otettava kaikki tekijät, jotka olivat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa (esim. tuomio SABEL v. Puma, Rudolf Dassler Sport, C-251/95, EU:C:1997:528, 22 kohta; tuomio Canon Kabushiki Kaisha v. Metro-Goldwyn-Mayer, C 39/97, EU:C:1998:442, 16 kohta, sekä tuomio Lloyd Schuhfabrik Meyer, C-342/97, EU:C:1999:323, 18 kohta).

Unionin tuomioistuin oli katsonut sekaannusvaaran olleen kyseessä silloin, jos yleisö saattoi erehtyä kyseisten tavaroiden tai palvelujen alkuperästä. Sekaannusvaara oli olemassa, jos yleisö saattoi luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut olivat peräisin samasta yrityksestä taikka mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä (esim. tuomio Canon Kabushiki Kaisha v. Metro-Goldwyn-Mayer, EU:C:1998:442, 26 ja 29 kohta, sekä tuomio Lloyd Schuhfabrik Meyer, EU:C:1999:323, 17 kohta).

Unionin tuomioistuimen mukaan sekaannusvaara oli sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki oli. Sellaisia tavaramerkkejä, jotka olivat erittäin erottamiskykyisiä joko ominaispiirteidensä vuoksi tai sen vuoksi, että ne tunnettiin markkinoilla, suojattiin laajemmin kuin niitä, joiden erottamiskyky oli heikompi (esim. tuomio SABEL v. Puma, Rudolf Dassler Sport, EU:C:1997:528, 24 kohta; tuomio Canon Kabushiki Kaisha v. Metro-Goldwyn-Mayer, EU:C:1998:442, 18 kohta, sekä tuomio Lloyd Schuhfabrik Meyer, EU:C:1999:323, 20 kohta).

Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmeni lisäksi, että tulkittaessa tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuutta tämän kokonaisarvioinnin oli perustuttava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan. Huomioon oli otettava erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sillä, miten tämän tyyppisten tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja ymmärsi tavaramerkit, oli ratkaiseva merkitys sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa. Yleensä keskivertokuluttaja käsitti tavaramerkin kokonaisuutena eikä ryhtynyt tutkimaan merkin erilaisia yksityiskohtia (esim. tuomio SABEL v. Puma, Rudolf Dassler Sport, EU:C:1997:528, 23 kohta, sekä tuomio Lloyd Schuhfabrik Meyer, EU:C:1999:323, 25 kohta).

Edellä mainitussa kokonaisarvioinnissa kyseisen tyyppisten tavaroiden keskivertokuluttajan oletettiin olevan tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. Oli kuitenkin otettava huomioon se, että keskivertokuluttajalla oli ainoastaan harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä. Useimmiten hänen oli turvauduttava siihen epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä oli tavaramerkeistä. Lisäksi unionin tuomioistuin oli korostanut, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (esim. tuomio Lloyd Schuhfabrik Meyer, EU:C:1999:323, 26 kohta).

Asiassa oli riidatonta, että vertailtavien tunnusmerkkien osalta kysymys oli samoja tavaroita eli avaimia tarkoittavista merkeistä. Asianosaisten esittämän mukaan kohdeyleisö muodostui avainten loppukäyttäjistä eli tavallisista kuluttajista. Sekaannusvaaran arvioinnin kannalta relevanttina kohdeyleisönä oli siten pidettävä tavallisia suomalaisia kuluttajia.

Abloy Oy:n esittämän mukaan sen ulkoasutavaramerkkien suoja-alaan ei ensinnäkään kuulunut tavaramerkkirekisterin rekisteriotteista näkyvä avaimen metallinen niin sanottu profiiliosa. Edelleen Abloy Oy oli esittänyt, ettei ulkoasutavaramerkkien suoja-alaan kuulunut avaimen lehdessä esiintynyt niin sanotulle tunnistimelle varattu reikä. Abloy Oy oli vielä esittänyt, että rekisterinumeron 258163 mukaisen tavaramerkin suoja-alaan kuului musta avaimen lehti ja rekisterinumeron 258512 mukaisen tavaramerkin suoja-alaan kuuluivat avaimen lehdet niiden väristä riippumatta.

Markkinaoikeus totesi, että avaimen lehden ulkoasua säänteli jossain määrin sen käyttötarkoitus, eli lukon avaaminen kääntämällä avainta lukossa. Avaimen lehden tuli mahdollistaa tukeva ote, riittävä vääntömomentti ja miellyttävä vääntöliike. Asiassa esitetyn näytön valossa avaimen lehden muodoissa esiintyi sinänsä huomattavaakin vaihtelua, mutta myös muilla kuin Abloy Oy:llä oli muodoltaan kolmiomaisia harjakattoisia avaimia. Ainakin osa näistä muiden valmistajien kolmiomaisista avaimista oli Abloy Oy:n lukkoihin yhteensopivia muiden valmistajien niin sanottuja tarvikeavaimia. Asiassa esitetyn näytön valossa myös muilla kuin Abloy Oy:llä oli myös avaimia, joiden lehti oli mustaa muovia. Lisäksi avaimen kiinnitystä varten oli tarve sallia avaimen lehdessä myös reikä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoi, että Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkkien erottamiskykyä oli pidettävä lähtökohtaisesti heikkona ja niiden suoja-alaa kapeana. Jäljempänä mainituilla perusteilla ulkoasutavaramerkkien ei ollut myöskään katsottava tulleen laajalti tunnetuiksi. Näin ollen ulkoasutavaramerkkien ei tälläkään perusteella voitu katsoa omanneen edellä todettua laajempaa suojapiiriä. Edellä mainitun perusteella oli siten katsottava, että kysymyksessä olleiden kaltaisten ulkoasutavaramerkkien kohdalla pienetkin erot loukkaavaksi väitetyssä avaimessa saattoivat olla riittäviä siihen, että sekaannusvaaraa ei ollut katsottava olevan olemassa.

Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkkien ja EDGE-avaimen ulkoasun samankaltaisuuden arviointiin liittyen markkinaoikeus totesi, että EDGE-avain oli ääriviivoiltaan käytännössä identtinen ulkoasutavaramerkkien kanssa. Lisäksi EDGE-avaimessa tunnistimelle varattu reikä oli käytännössä samassa paikassa kuin ulkoasutavaramerkeissä. Käytännössä ainoa eroavaisuus ulkoasutavaramerkkien ja EDGE-avaimen välillä olikin siinä, että ulkoasutavaramerkeissä soikean muotoinen kiinnitysreikä oli asetettuna vinoittain avaimen profiiliosaan nähden, kun taas EDGE-avaimessa kiinnitysreikä oli vaakatasossa avaimen profiiliosaan nähden ja havaittavasti jossain määrin suurempi kuin ulkoasutavaramerkeissä. Koska mainittua kiinnitysreikää yhtäältä ulkoasutavaramerkeissä ja toisaalta EDGE-avaimessa oli kuitenkin pidettävä varsin samankaltaisena, markkinaoikeus edellä esitetyt seikat huomioon ottaen katsoi, että EDGE-avainta oli ulkoasultaan pidettävä varsin samankaltaisena ulkoasutavaramerkkien kanssa.

Markkinaoikeus totesi, ettei ulkoasutavaramerkkeihin liittynyt mitään sellaista elementtiä, jonka osalta merkkien lausuntatavan samankaltaisuus voisi tulla arvioitavaksi. Ulkoasutavaramerkeillä ei myöskään ollut sellaista merkityssisältöä, jonka osalta merkkien merkityssisällön samankaltaisuus voisi tulla arvioitavaksi.

Arvioidessaan sekaantumisvaaraa ulkoasutavaramerkkien sekä EDGE-avaimen välillä kokonaisuutena markkinaoikeus katsoi, että erottamiskykyisimpänä ja hallitsevimpana osana ulkoasutavaramerkkejä oli pidettävä lehdessä esiintyneen soikiomaisen kiinnitysreiän asettamista vinottain avaimen profiiliosaan nähden. Vaikka ulkoasutavaramerkkejä yhtäältä sekä EDGE-avainta toisaalta oli pidettävä ulkoasultaan varsin samankaltaisina, niin ottaen huomioon edellä lausuttu ulkoasutavaramerkkien suoja-alan kapeudesta sekä siitä, että ulkoasutavaramerkit ja EDGE-avain erosivat toisistaan erityisesti kiinnitysreiän asettelun suhteen, minkä lisäksi arvioitaessa sekaannusvaaraa kokonaisuutena oli otettava huomioon, että EDGE-avaimeen oli stanssattu sen tunnus "EDGE", mikä omalta osaltaan oli omiaan vähentämään sekaantumisvaaran aiheutumista ulkoasutavaramerkkeihin, markkinaoikeus katsoi, vaikka otettiin huomioon, että sekaantumisvaaran arviointi tuli tehdä kohdeyleisön epätäydellisen muistikuvan perusteella, etteivät Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkit rekisterinumerot 258163 ja 258512 yhtäältä sekä Hardware Group Finland Oy:n EDGE-avain toisaalta olleet tavaramerkkilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa toisiinsa edellä mainitun kohdeyleisön piirissä. Sanottuun nähden asiassa ei ollut tarpeen lausua muista Hardware Group Finland Oy:n tältä osin esittämistä kiistämisperusteista.

Laajalti tunnetun tavaramerkin suojaan perustuva toissijainen kanneperuste

Laajalti tunnetun tavaramerkin suojaan perustuvan kanneperusteen osalta markkinaoikeus lausui seuraavaa.

Tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mukaan tavaramerkkien sekoitettavuuteen voitiin mainitun pykälän 1 momentin estämättä vedota sellaisen tunnusmerkin hyväksi, joka oli laajalti tunnettu Suomessa, jos toisen samankaltaisen tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman merkin erottamiskyvylle tai maineelle.

Laajalti tunnetun tavaramerkin suojasta säädettiin lisäksi tavaramerkkidirektiivissä. Tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi säätää, että rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla oli oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan elinkeinotoiminnassa käyttämästä merkkiä, joka oli sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, vaikka tavarat tai palvelut, joita varten merkki oli, eivät olleet samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki oli rekisteröity, milloin viimeksi mainittu tavaramerkki oli laajalti tunnettu kyseisessä jäsenvaltiossa ja merkin aiheeton käyttö merkitsi tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka oli haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä oli katsottu, että mikäli jäsenvaltio käytti tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, kyseisen jäsenvaltion oli myönnettävä kyseisen säännöksen mukainen erityinen suoja siinä tapauksessa, että kolmas osapuoli käytti sellaista myöhempää merkkiä tai tavaramerkkiä, joka oli sama tai samankaltainen kuin laajalti tunnettu rekisteröity merkki, sekä sellaisia tavaroita tai palveluita varten, jotka eivät olleet samankaltaisia, että sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka olivat samoja tai samankaltaisia kuin tämän tavaramerkin suojaamat tavarat tai palvelut (esim. tuomio Adidas-Salomon ja Adidas Benelux, C-408/01, EU:C:2003:582, 22 kohta).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa oli näin ollen lähdettävä siitä, että tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mukaisen laajalti tunnetun tavaramerkin suojan tuli koskea myös samanlajisia tavaroita.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä oli katsottu, että tutkiessaan onko tavaramerkki laajalti tunnettu, kansallisen tuomioistuimen oli otettava huomioon kaikki asiassa merkitykselliset seikat, joita olivat muun muassa tavaramerkin markkinaosuus, tavaramerkin käyttämisen intensiivisyys, maantieteellinen laajuus ja kesto sekä se, missä määrin yritys oli käyttänyt varoja tavaramerkin tunnetuksi tekemiseen (esim. tuomio General Motors, C-375/97, EU:C:1999:408, 27 kohta).

Abloy Oy oli vedonnut ulkoasutavaramerkkiensä laajalti tunnettuisuuden tueksi lähinnä Abloy Oy:n toimesta tapahtuneeseen pitkäaikaiseen harjakattoisen kolmiomaisen muodon käyttöön, EXEC-avainten korkeisiin myyntilukuihin ja markkinaosuuksiin, muiden kuin Abloy-lukkojen avainten lehtien erinäköisyyteen sekä Abloy Oy:n markkinaoikeudelle esittämiin kyselytutkimuksiin ja asiassa esitettyyn muuhun näyttöön.

Markkinaoikeus totesi, että Abloy Oy:llä oli sinänsä ollut vuosikymmeniä avainmalleja, joissa avaimen lehti oli muodoltaan kolmiomainen ja harjakattoinen. Hardware Group Finland Oy:n esittämän todistelun mukaan vastaavan muotoisia avainten lehtiä oli vuosikymmeniä ollut myös muilla avainten valmistajilla. Näistä muiden valmistajien, Abloy Oy:n avaimia ulkonäöltään muistuttavista avaimista osa oli ollut ABLOY-lukkoihin yhteensopivia, mutta osa oli ollut muiden kuin ABLOY-lukkojen avaimia.

Asiassa oli sinänsä kiistatonta, että Abloy Oy:n markkina-asema lukitusjärjestelmissä Suomen markkinoilla oli ollut erittäin vahva ja että se oli hyvin vahva tänä päivänäkin, vaikka kilpailua oli tullut lisää. Asiassa oli sinänsä myös kiistatonta, että Abloy Oy oli tunnetuin lukkojärjestelmien ja avainten valmistaja Suomessa. Kiistatonta oli myös, että Abloy Oy:n ABLOY EXEC -lukitusjärjestelmällä oli ollut hyvin vahva markkina-asema rakennuslukoissa.

Ulkoasutavaramerkkien laajalti tunnettuisuuden puolesta voitiin sinänsä katsoa puhuvan myös se Abloy Oy:n esittämästä tutkimuksesta tehtävä havainto, että kyselyyn vastanneista 75 prosenttia oli yhdistänyt EXEC-avaimen kuvan Abloy Oy:öön.

Viimeksi mainittuun kyselytutkimukseen liittyen, kuten muihinkin Abloy Oy:n asiassa esittämiin kyselytutkimuksiin liittyen, oli kuitenkin todettava, ettei tutkimuksesta käynyt ilmi, millä perusteella kyselyyn vastanneet olivat yhdistäneet avaimen kuvan Abloy Oy:öön. Lisäksi kaikkiin esitettyihin kyselytutkimuksiin liittyen oli huomattava, että kyselyyn vastanneille esitetyissä kaikissa avainten kuvissa avain, joko valokuvana tai piirrettynä, oli käsittänyt paitsi avaimen lehden myös sen profiiliosan, joka ei Abloy Oy:n itsensäkään esittämän mukaan kuulunut ulkoasutavaramerkkien suoja-alan piiriin.

Asiassa ei ollut esitetty mitään selvitystä ulkoasutavaramerkkien eli EXEC-avaimen ulkonäön nimenomaan tavaramerkkinä käyttämisen intensiivisyydestä taikka niistä investoinneista, joita ulkoasutavaramerkkien tunnetuksi tekemiseen tavaramerkkinä olisi käytetty.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoi, että asiassa oli jäänyt näyttämättä, että ulkoasutavaramerkkejä olisi pidettävä tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla laajalti tunnettuina. Näin ollen Hardware Group Finland Oy:n EDGE-avaimen ei ollut katsottava loukanneen Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkkejä rekisterinumerot 258163 ja 258512 myöskään tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin perusteella.

Yhteenveto

Markkinaoikeus totesi, että kun Abloy Oy:n ulkoasutavaramerkit ja EDGE-avain eivät olleet tavaramerkkilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa toisiinsa eikä EDGE-avaimen ollut katsottava loukanneen Abloy Oy:n tavaramerkkejä myöskään tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin perusteella, Abloy Oy:n kannevaatimukset 1, 2 ja 5 oli hylättävä.

Abloy Oy:n tavaramerkkien loukkausta tarkoittaneen kannevaatimuksen 1 tullessa hylätyksi oli myös tavaramerkkien loukkaukseen perustetut vahingonkorvausta ja hyvitystä koskeneet kannevaatimukset 3 ja 4 hylättävä. Abloy Oy:n kanne tuli siten hylätyksi kokonaisuudessaan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Petri Rinkinen sekä asiantuntijajäsen Paula Paloranta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Abloy Oy:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, oliko Hardware Group Finland Oy:n EDGE-merkkinen avain tai sen aihio tavaramerkkilain (7/1964) 4 §:ssä (56/2000) tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Abloy Oy:n tavaramerkkeihin 258163 ja 258512. Muilta osin valituslupaa ei myönnetty.

Valituksessaan Abloy Oy vaati, että markkinaoikeuden välituomio kumotaan ja asia palautetaan markkinaoikeuteen tai Hardware Group Finland Oy:n vahvistetaan loukanneen Abloy Oy:n tavaramerkkejä kanteessa tarkoitetulla tavalla ja yhtiötä kielletään jatkamasta tai toistamasta tavaramerkin loukkausta.

Hardware Group Finland Oy vastasi valitukseen ja vaati, että Abloy Oy:n valitus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Abloy Oy:lle on Suomessa rekisteröity 30.4.2013 tavaramerkki numero 258163 ja 14.6.2013 tavaramerkki numero 258512 avaimia varten. Tavaramerkit koskevat Abloy Oy:n valmistaman ja markkinoiman EXEC-avaimen ulkomuotoa (katso kuva 1 ja kuva 2). ABLOY EXEC on asuinkiinteistöjen lukitusjärjestelmä, joka on ollut patentilla suojattu maaliskuuhun 2013 saakka. Abloy Oy:lle rekisteröity avainaihion mallisuoja on päättynyt 7.3.2004.

Kuva 1. 258163

Kuva 2. 258512

2. Abloy Oy:n mukaan tavaramerkki koskee vain avaimen niin sanottua lehteä eli sitä avaimen osaa, josta pidetään kiinni lukkoa avattaessa. Tavaramerkit eivät kata metallista avaimen profiiliosaa eivätkä avaimen tunnistimelle varattua pienempää reikää. Tavaramerkkien ulkopuolelle jäävät avaimen osat on merkitty kuvassa 2 katkoviivoilla.

3. Hardware Group Finland Oy on syyskuussa 2013 tuonut markkinoille EDGE-avainaihion, josta voidaan jyrsiä ABLOY EXEC lukitusjärjestelmään sopiva EDGE-avain (katso kuva 3).

Kuva 3. EDGE-avain

4. Abloy Oy on 6.2.2014 markkinaoikeudessa vireille panemassaan kanteessa vaatinut vahvistettavaksi, että Hardware Group Finland Oy on loukannut Abloy Oy:n tavaramerkkejä tuomalla maahan, saattamalla vaihdantaan ja markkinoimalla EDGE-nimistä avainta tai avainaihiota. Abloy Oy on vaatinut loukkauksen johdosta myös hyvitystä ja vahingonkorvausta sekä tavaramerkkejä loukkaavan käytön kieltämistä ja Hardware Group Finland Oy:n markkinoimien avainten ja avainaihioiden hävittämistä.

5. Markkinaoikeus on hylännyt kanteen katsottuaan, ettei Hardware Group Finland Oy:n EDGE-avain ollut tavaramerkkilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Abloy Oy:n tavaramerkkeihin. Vaikka EDGE-avain oli ulkoasultaan varsin samankaltainen kuin Abloy Oy:n rekisteröidyt tavaramerkit, markkinaoikeuden mukaan merkkien erottamiskyky oli heikko ja suoja-ala kapea. Merkkien erottamiskykyisimpänä ja hallitsevimpana osana oli avaimen lehdessä olevan soikion muotoisen kiinnitysreiän asettaminen vinottain avaimen profiiliosaan nähden. Hardware Group Finland Oy:n avaimessa oli myös merkintä "EDGE", jollaista ei ollut rekisteröidyissä tavaramerkeissä. Lisäksi markkinaoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että Abloy Oy:n tavaramerkit olisivat olleet tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla laajalti tunnettuja.

6. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko kilpailevan elinkeinonharjoittajan markkinoimien avainten muoto sekoitettavissa Abloy Oy:n tavaramerkkeihin niin, että kohdeyleisöllä on vaara erehtyä avainten kaupallisesta alkuperästä. Erityisesti kysymys on suoraan kulutustavaran muotoon perustuvien tavaramerkkien erottamiskyvystä.

Sovellettava laki ja oikeuskäytäntö

Tavaramerkkilaki ja -direktiivi

7. Tavaramerkkilakia on muutettu 1.9.2016 voimaan tulleella lailla (616/2016). Lainmuutoksen tarkoituksena oli muuttaa muun muassa tavaramerkin rekisteröinnin edellytyksiä ja suojan sisältöä koskevia säännöksiä niin, että ne vastaavat jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (jäljempänä tavaramerkkidirektiivi, 2008/95/EY, kodifioitu toisinto).

8. Abloy Oy:n 6.2.2014 esittämät kannevaatimukset perustuvat keskeisesti siihen, että Hardware Group Finland Oy on loukannut Abloy Oy:n tavaramerkkejä syyskuusta 2013 lähtien. Korkein oikeus toteaa, että tavaramerkkien väitettyä loukkausta on arvioitava tuona ajankohtana voimassa olleen lain nojalla. Sovellettavalla lailla ei kuitenkaan ole merkitystä jutun lopputuloksen kannalta, koska tavaramerkkilakia on joka tapauksessa tulkittava ja sovellettava ottaen huomioon tavaramerkkidirektiivi ja sitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

9. Tavaramerkkilain 4 §:n (56/2000) mukaan oikeus tavaran tunnusmerkkiin sisältää sen, että elinkeinotoiminnassa kukaan muu kuin merkin haltija ei saa tavaroittensa tunnuksena käyttää siihen sekoitettavissa olevaa merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen luettuna myös suullinen käyttäminen. Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa (996/1983) säädetään, että tunnusmerkkien katsotaan tavaramerkkilain mukaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja.

10. Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin. Tavaramerkin haltija voi 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä, joka on sama kuin tavaramerkki ja samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity. Sama kielto-oikeus koskee b alakohdan mukaan merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

11. Tavaramerkkien sekaannusvaara, erottamiskyky ja samankaltaisuus ovat oikeudellisia käsitteitä, joita on tulkittava yhdenmukaisesti unionin alueella. Tavaramerkkilain 4 §:ssä käytettyä ilmaisua "sekoitettavissa oleva" arvioidaan siten niiden perusteiden mukaan, joita unionin tuomioistuin on antanut tavaramerkkien sekaannusvaaran tulkinnasta. Koska nykyisin voimassa oleva tavaramerkkidirektiivi vastaa sisällöltään aikaisempaa direktiiviä 89/104/ETY, tulkinnassa voidaan edelleen tukeutua sitä koskevaan oikeuskäytäntöön. Myös yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (tavaramerkkiasetus (EY) N:o 207/2009, kodifioitu toisinto) johdosta annetut unionin tuomioistuimen ratkaisut ovat merkityksellisiä, kun tulkitaan asetuksen ja direktiivin yhteisiä käsitteitä.

12. Tavaramerkkien sekaannusvaaraa koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä on käsitelty muun muassa Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2004:49 (kohdat 6 - 10). Keskeiset tulkintalinjaukset voidaan tiivistää seuraavasti. Sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon kaikki kyseisessä yksittäistapauksessa merkitykselliset tekijät. Sekaannusvaara on olemassa, jos kohdeyleisö voi erehtyä kyseisten tavaroiden tai palvelujen kaupallisesta alkuperästä. Sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on, joten ominaispiirtei¬densä tai hyvän tunnettuuden vuoksi erittäin erottamiskykyisiä tavaramerkkejä suojataan muita laajemmin ja päinvastoin. Sekaannusvaaran arvioiminen on perustettava tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, jota varten on määritettävä tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden aste ja otettava huomioon erityisesti tavaramerkkien erottavat ja hallitsevat osat. Sekaannusvaaraa arvioidaan tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan näkökulmasta. Tällaisen kuluttajan on tavaramerkkejä tarkastellessaan useimmiten turvauduttava epätäydellisiin muistikuviin.

Tavaran muotoa koskeva oikeuskäytäntö

13. Tavaramerkkinä voidaan esimerkiksi sanojen ja kuvioiden ohella rekisteröidä myös graafisesti esitetty tavaran muoto, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

14. Unionin tuomioistuimen mukaan kolmiulotteisten, tavaran muotoon perustuvien tavaramerkkien (ulkoasutavaramerkki) erottamiskykyä arvioidaan samojen kriteerien mukaan kuin muunkin tyyppisten tavaramerkkien (tuomio 18.6.2002, Philips, C-299/99, EU:C:2002:377, 48 kohta ja tuomio 8.4.2003, Linde ym., C-53/01 – C-55/01, EU:C:2003:206, 49 kohta).

15. Luontaista erottamiskykyä on sellaisella tavaramerkillä, joka poikkeaa merkittävästi yleisestä käytännöstä tai toimialalla vallitsevasta tavasta ja joka tästä syystä täyttää keskeisen tehtävänsä alkuperän osoittajana. Ulkoasutavaramerkin erottamiskykyä on arvioitava tavaramerkin kattamiin tavaroihin nähden ja ottamalla huomioon se, miten näiden tavaroiden käyttäjistä muodostuva kohderyhmä oletettavasti käsittää asian. Keskivertokuluttaja ei välttämättä miellä kolmiulotteista tavaramerkkiä samalla tavoin kuin sellaista sana- tai kuviomerkkiä, joka ei liity sillä varustettujen tavaroiden ulkonäköön. Keskivertokuluttajat eivät nimittäin ole tottuneet olettamaan vain tavaroiden tai niiden pakkauksen muodon perusteella, että tavaroilla on tietty alkuperä, joten tällaisen kolmiulotteisen merkin erottamiskykyä voi olla vaikeampi osoittaa kuin sana- tai kuviomerkin erottamiskykyä (tuomio 12.2.2004, Henkel, C-218/01, EU:C:2004:88, 49 – 52 kohta ja tuomio 20.10.2011, Freixenet v. SMHV, C 344/10 P ja C-345/10 P, EU:C:2011:680, 46 ja 47 kohta).

16. Unionin tuomioistuin on tavaramerkin rekisteröimisen edellytyksiä arvioidessaan todennut seuraavan: mitä enemmän rekisteröitäväksi haettu muoto muistuttaa sitä muotoa, joka sille tavaralle, jolle rekisteröintiä haetaan, tullaan antamaan, sitä todennäköisempää on, että kyseiseltä muodolta puuttuu erottamiskyky (tuomio 29.4.2004, Procter & Gamble v. SMHV, C-468/01 P – C-472/01 P, EU:C:2004:259, 37 kohta).

17. Erottamiskykyyn vaikuttaa myös se, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla. Tunnettuuden arvioinnissa voidaan ottaa huomioon kaikki asiassa merkitykselliset seikat, kuten tavaramerkin markkinaosuus, käytön intensiivisyys, maantieteellinen laajuus ja kesto sekä se, missä laajuudessa asianomaisessa kohderyhmässä tunnistetaan tämän merkin perusteella kyseinen tavara tietyn yrityksen tavaraksi (tuomio 4.5.1999, Windsurfing Chiemsee, C-108/97 ja C 109/97, EU:C:1999:230, 51 kohta). Konkreettisten ja uskottavien seikkojen avulla on kuitenkin selvitettävä, tunnistaako merkittävä osa keskivertokuluttajista tavaran olevan peräisin tietystä yrityksestä juuri tavaramerkin muodostavan tavaran ulkoasun perusteella (tuomio 18.6.2002, Philips, C 299/99, EU:C:2002:377, 64 ja 65 kohta).

18. Vaikka kolmiulotteinen tavaramerkki olisi sinänsä erottamiskykyinen, sitä ei saa tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan rekisteröidä, jos se muodostuu yksinomaan tavaran luonteenomaisesta muodosta, teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta tai tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta. Unionin tuomioistuimen mukaan tällaisen merkin tavaramerkiksi rekisteröintiä ei voida kuitenkaan evätä, jos kyseisen tavaran muotoon sisältyy merkittävä ei-toiminnallinen osatekijä, kuten koristeellinen tai mielikuvituksellinen osatekijä, jolla on huomattava merkitys kyseiselle muodolle (tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C-48/09 P, EU:C:2010:516, 52 kohta).

19. Unionin tuomioistuin on edellä viitatussa Lego-palikoita koskevassa ratkaisussaan katsonut, ettei teknisen ratkaisun kehittäneelle yritykselle voida tavaramerkillä luoda monopolia eikä suojaa sellaisia kilpailijoita vastaan, jotka saattavat markkinoille tavaran muodon tarkkoja kopioita, joihin sisältyy täsmälleen sama ratkaisu (tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C 48/09 P, EU:C:2010:516, 61 kohta). Oikeuskäytännössä on korostettu yleisen edun vaativan, ettei tavaramerkin rekisteröintiä käytetä keinona saada yksinoikeus sellaisiin teknisiin ratkaisuihin tai tavaran käyttöön liittyviin piirteisiin, joita tavaroiden käyttäjät saattavat haluta sisältyvän myös kilpailijoiden tavaroihin (tuomio 18.6.2002, Philips, C-299/99, EU:C:2002:377, 77 - 79 kohta). Tavaramerkistä johtuvaa pysyvää yksinoikeutta ei saa käyttää patenttioikeuden tai muiden immateriaalioikeuksien säilyttämiseen, joille unionin lainsäätäjä on asettanut ajalliset voimassaolon rajat (tuomio 14.9.2010, Lego Juris v. SMHV, C 48/09 P, EU:C:2010:516, 45 ja 46 kohta).

Korkeimman oikeuden arviointi

Abloylle rekisteröidyt tavaramerkit

20. Abloy Oy:n tavaramerkit perustuvat suoraan tai piirroksina esitettyinä yhtiön kuluttajille markkinoiman tavaran ulkoasuun. Tavaramerkit koskevat Abloy Oy:n lukitsemisjärjestelmään sopivia avaimia.

21. Rekisteritiedoissa ei ole Abloy Oy:n tavaramerkkien selityksiä eikä rajoituksia. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ei myöskään käy ilmi, millä perusteilla tavaramerkit on katsottu erottamiskykyisiksi. Kohdassa 2 todetulla tavalla Abloy Oy on oikeudenkäynnissä ilmoittanut, etteivät sen tavaramerkit kata avainprofiilia eivätkä lehdessä olevaa tunnistimen reikää. Tavaramerkit kuvaavat siten kolmiulotteista avaimen lehteä, joka on reunoistaan kolmiomainen ja harjakattoinen ja jossa on avaimen profiiliin nähden viistoon asetettu aukko avainrengasta varten. Jälkimmäinen tavaramerkki koskee avaimen lehtiä kaikissa väreissä.

Tavaramerkkien erottamiskyky

22. Riidatonta on, että asiassa on kysymys samoista tavaroista. Hardware Group Finland Oy:n markkinoimat avaimet eivät kuitenkaan ulkoasultaan täysin vastaa Abloy Oy:n tavaramerkkejä, joten väitettyä loukkausta on arvioitava tavaramerkkien sekaannusvaaran perusteella.

23. Tavaramerkin tarkoitus on osoittaa tavaran tai palvelun alkuperä ja erottaa tavaramerkin haltijan hyödykkeet kilpailijoiden tarjoamista hyödykkeistä. Sekaannusvaaran kannalta keskeinen arviointiperuste onkin rekisteröidyn tavaramerkin erottamiskyky kohdeyleisön piirissä. Mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on, sitä laajemmin merkkiä suojataan. Tavaran luonteenomaisilla taikka sen laatua tai käyttöä kuvailevilla tai osoittavilla merkeillä on heikompi suoja kuin omintakeisilla ja muista merkeistä selvästi poikkeavilla tavaramerkeillä.

24. Ulkoasutavaramerkkejä ei voida yleisesti luokitella niin, että niillä olisi joko vahva tai heikko erottamiskyky. Erottamiskykyä koskeva arviointi perustuu kokonaisharkintaan, johon vaikuttavat monet tapauskohtaiset tekijät ja jossa lähtökohtana ovat keskivertokuluttajan tavaramerkistä tekemät oletukset. Edellä kohdissa 15 - 17 selostetusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että kulutustavaroiden muotoon suoraan perustuvien tavaramerkkien erottamiskykyä on pidetty ongelmallisena. Kuten kohdassa 18 on esitetty, tavaramerkin rekisteröinti ei voi koskaan perustua tavaran tekniseen tulokseen olennaisesti vaikuttaviin piirteisiin. Rekisteröidynkin tavaramerkin erottamiskyvyn vahvuutta arvioitaessa on merkitystä sillä, missä määrin tavaramerkkiin liittyy yhtäältä sanotunlaisia toiminnallisia piirteitä ja toisaalta ei-toiminnallisia, kuten koristeellisia tai mielikuvituksellisia osatekijöitä.

25. Abloy Oy:n tavaramerkit koostuvat muotoillusta geometrisestä perusmuodosta. Kolmiomainen muoto on asiassa esitetyn selvityksen mukaan yksi muidenkin yritysten yleisesti käyttämistä avaimen lehden muodoista. Pyöristetyt kulmat, kiinnitystä varten tehty aukko samoin kuin mustan muovin käyttö ovat niin ikään avainaihioissa tavanomaisia piirteitä. Monet Abloy Oy:n tavaramerkkien piirteet liittyvät sellaisiin markkinoitavan tavaran ominaisuuksiin, jotka ovat tarpeellisia tavaran käytettävyyden ja teknisen tuloksen saavuttamisen kannalta. Korkein oikeus katsoo, että Abloy Oy:n tavaramerkit ovat luontaisilta ominaisuuksiltaan heikkoja.

26. Näyttöä arvioituaan markkinaoikeus on katsonut, etteivät Abloy Oy:n tavaramerkit ole tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa (39/1993) ja tavaramerkkidirektiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla laajalti tunnettuja, eikä tämä seikka ole valitusluvan rajauksen johdosta Korkeimman oikeuden tutkittavana. Kuitenkin myös sekaannusvaaran kannalta on merkitystä sillä, kuinka hyvin tunnetusta ja tätä kautta erottamiskykyisestä tavaramerkistä on kysymys. Tällöin huomiota on kiinnitettävä muun muassa siihen, kuinka suuri markkinaosuus tavaramerkkien kattamilla tavaroilla on, kuinka pitkään ja intensiivisesti merkki on ollut käytössä ja missä laajuudessa kohdeyleisö tunnistaa tavaramerkin perusteella tavaroiden kaupallisen alkuperän. Olennaista on, mieltävätkö kuluttajat pelkästään rekisteröidyn tavaramerkin – eikä muiden tunnusten tai ominaisuuksien – perusteella, että tavaramerkillä varustettu tuote on peräisin tietystä yrityksestä (tuomio 7.7.2005, Nestlé, C-353/03, EU:C:2005:432, 30 kohta ja tuomio 16.9.2015, Société des Produits Nestlé, C-215/14, EU:C:2015:604, 67 kohta).

27. Abloy Oy:n lukitusjärjestelmillä on suomalaisissa kotitalouksissa suuri markkinaosuus. EXEC-lukitusjärjestelmä ja siihen sopivat avaimet ovat olleet markkinoilla pitkään ja ne ovat edelleen laajassa käytössä. Abloy Oy:n teettämissä kyselytutkimuksissa suurin osa kuluttajista ilmoitti, että Abloy Oy olisi sekä Abloy Oy:n että Hardware Group Finland Oy:n avainaihioiden valmistaja, kun kuluttajille oli esitetty avaimen lehdestä ja avaimen profiilista koostuvien avainten kuvia. Samanlainen tulos saavutettiin myös esittämällä kuva, jossa esitettiin vain Abloy-avaimen lehden ja profiilin äärilinjat. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, ettei kyselytutkimuksista voida luotettavasti päätellä, ovatko vastaajat tosiasiassa tunnistaneet alkuperän juuri tavaramerkkinä olevasta avaimen lehden muodosta vai ovatko he jollakin muulla perusteella mieltäneet avaimen Abloy Oy:n lukkoon sopivaksi. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa kysymys ei ole siitä, että keskivertokuluttaja tuntisi avaimen lehden muodon nimenomaan tavaramerkkinä. Sekaannusvaarana ei pidetä sitä, että tavaramerkkien välille syntyy pelkkä mielleyhtymä. Korkein oikeus katsoo, että Abloy Oy:n tuotteiden tunnettuus ja kuluttajatutkimukset eivät osoita, että sen rekisteröimät tavaramerkit olisivat saavuttaneet merkittävää erottamiskykyä. Kuluttajatutkimukset eivät voi yleensäkään olla ainoa ja ratkaiseva näyttö sille, että erottamiskyky olisi saavutettu käytön perusteella (tuomio 19.6.2014, Oberbank ym., C 217/13 ja C-218/13, EU:C:2014:2012, 48 kohta).

Merkkien samankaltaisuuden arviointi

28. Unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan tavaramerkkien sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee myös huomioon otettavien tekijöiden keskinäistä riippuvuutta ja erityisesti sitä, että tavaramerkkien samankaltaisuus on vuorovaikutussuhteessa niiden tavaroiden tai palveluiden samankaltaisuuteen, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu. Niinpä tavaroiden vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (tuomio 22.6.1999, Lloyd Schuhfabrik Meyer, C-342/97, EU:C:1999:323, 19 kohta). Koska Abloy Oy:n ja Hardware Group Finland Oy:n tavarat ovat samoja, merkkien melko vähäinenkin samankaltaisuus saattaa aiheuttaa sekaannusvaaran.

29. Rekisteröidyn tavaramerkin ja väitetyssä loukkauksessa käytetyn merkin samanlaisuutta arvioidaan kyseisen tyyppisten tavaroiden keskivertokuluttajan näkökulmasta. Huomiota on kiinnitettävä tavaramerkkien erottaviin ja hallitseviin osiin, mutta lopulta arvio perustetaan tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan. Merkitystä on myös tavaroiden tyypillä ja tavaroiden markkinointiin liittyvillä olosuhteilla.

30. Korkein oikeus toteaa, että Abloy Oy:stä ja Hardware Group Finland Oy:stä peräisin olevat avainaihiot muistuttavat ensisilmäyksellä huomattavasti toisiaan. Toisaalta tavaran laatu, käyttötarkoitus ja kuluttajalle tehtävän avaimen valmistustapa määrittävät avainaihioiden ulkoasua. Vaikka avaimen lehti voidaan nopeasti hahmottaa lehden äärilinjojen ja mahdollisesti värin perusteella, Abloy Oy:n tavaramerkit eivät merkittävästi poikkea alalla yleisesti käytettävistä avainten ulkoasusta, kuten edellä kohdassa 25 on todettu. Avaimen lehden piirteet ovat pikemmin toiminnallisia kuin koristeellisia tai omaperäisiä. Korkein oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, että Abloy Oy:n tavaramerkkien erottamiskykyisin osa muodostuu avaimen lehdessä olevasta soikion muotoisesta ripustusreiästä, joka on asetettu viistoon avaimen profiiliosaan nähden. Hardware Group Finland Oy:n avainaihiossa ripustusreikä on puolestaan vaakatasossa avaimen profiiliin nähden ja se on havaittavalla tavalla suurempi kuin Abloy Oy:n avaimissa.

31. Kun Abloy Oy:n tavaramerkit perustuvat vain avaimen lehtiosan abstraktiin muotoon, ei ole mahdollista arvioida merkkien lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden astetta.

32. Hardware Group Finland Oy on vedonnut merkkien erottavana tekijänä siihen, että sen markkinoiman avaimen lehdessä on lisäksi tunnuksena sana "EDGE". Kun Abloy Oy:n tavaramerkit suoraan perustuvat kulutustavaran ulkoasuun, vertailukohteena olevana EDGE-avaimen tunnuksena on vastaavasti pidettävä avainaihion ulkoasua kokonaisuudessaan. Samankaltaisuudesta syntyvässä kokonaisvaikutelmassa voidaan siten ottaa huomioon myös sellaiset kilpailijan tuotteeseen lisätyt tai yhdistetyt muut tunnukset, jotka ovat omiaan erottamaan merkkejä toisistaan. Sana "EDGE" ei viittaa Abloy Oy:öön yrityksenä mutta muistuttaa Abloy Oy:n lukitsemisjärjestelmän nimeä "EXEC". Tämä nimi ei kuitenkaan ole osa Abloy Oy:n tavaramerkkejä eikä sitä ole merkitty avaimiin. Keskivertokuluttajan ei voida olettaa muistavan lukitusjärjestelmän tuotenimeä esimerkiksi lisäavaimia teettäessään. Korkein oikeus katsoo, että EDGE-tunnus ei lisää merkkien samankaltaisuutta. Erottavanakin tekijänä tunnuksen merkitys on vähäinen, koska se ei näy avaimen lehdessä kovinkaan huomiota herättävällä tavalla.

33. Uusia avaimia teetettäessä kuluttajalla on tavallisesti mukanaan aikaisempi avain, kun hän asioi avainpalveluja tarjoavassa liikkeessä. Kuluttajalla on siten hyvät mahdollisuudet verrata tuotteita keskenään. Lisäksi Abloy Oy:n patenttisuojan lakkaamisesta ja markkinoille tulleesta kilpailusta on tiedotettu laajasti. Korkein oikeus katsoo, että tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan voi niin ostopäätöstä tehdessään kuin myöhemminkin olettaa mieltävän, että ulkoasultaan varsin samankaltaisetkin avaimet voivat olla peräisin eri yrityksistä.

Kokonaisarviointi ja johtopäätös

34. Sekaannusvaaran mahdollisuutta lisää se, että Abloy Oy:n ja Hardware Group Finland Oy:n tuotteet koskevat samoja tavaroita. Kilpailijan EDGE-tunnuksella varustetun avaimen lehtiosa ja Abloy Oy:n tavaramerkkinä rekisteröity avaimen lehden muoto eivät yleisvaikutelmaltaan juurikaan poikkea toisistaan. Abloy Oy:n tuotteilla on lisäksi suuri markkinaosuus, ja sen tuotteet ovat hyvin tunnettuja. Nämä seikat puoltavat sitä, että Hardware Group Finland Oy:n katsottaisiin loukanneen Abloy Oy:n yksinoikeutta sen tavaramerkkeihin.

35. Toisaalta Korkein oikeus katsoo, että kulutustavaran muotoa suoraan kuvaavat Abloy Oy:n tavaramerkit ovat ominaisuuksiltaan vain heikosti erottamiskykyisiä. Avainten lehden ulkoasun samankaltaisuus perustuu suurelta osin kyseisen tavarantyypin luontaisiin ja käyttötarkoitukseen liittyviin piirteisiin. Abloy Oy ei ole luotettavasti osoittanut, että tavaramerkit itsessään olisivat se tekijä, jonka johdosta kuluttajat tunnistaisivat avainten kaupallisen alkuperän. Sekaannusvaaraa arvioidessaan Korkein oikeus antaa painoarvoa myös sille, miten lisätarvikkeiksi tarkoitettuja avaimia on Abloy Oy:n patenttisuojan päättymisen jälkeen markkinoitu ja miten kuluttajat niitä käytännössä hankkivat. Näissä olosuhteissa sinänsä melko vähäisiä eroavuuksia - ripustusreiän asettelua ja kokoeroa sekä EDGE-avaimessa olevaa tuotenimeä - voidaan pitää riittävinä tavaramerkkioikeudellisen sekaannusvaaran välttämiseksi.

36. Kokonaisarviossaan Korkein oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, ettei Hardware Group Finland Oy:n EDGE-avain tai sen aihio ole tavaramerkkilain 4 §:n ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sekoitettavissa Abloy Oy:n tavaramerkkeihin. Hardware Group Finland Oy ei siten ole loukannut Abloy Oy:n tavaramerkkeihin perustuvia oikeuksia.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeuden välituomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Marjut Jokela, Pekka Koponen, Jarmo Littunen ja Tuomo Antila. Esittelijä Pertti Lenkkeri.


 
Julkaistu 13.6.2017