Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2017:39

KKO:2017:39

Työsopimus - Työsopimuksen päättäminen - Työsopimuksen irtisanominen

Diaarinumero: S2015/838
Taltionumero: 1233
Antopäivä: 8.6.2017

Työnantaja oli irtisanonut A:n toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen taloudellisista ja tuotannollisista syistä, koska A:n työtehtävät olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet. Työnantaja oli ennen A:n irtisanomista ja sen jälkeen ottanut samankaltaisiin työtehtäviin sellaisia työntekijöitä, joita oli tarvittaessa kutsuttu töihin lyhyisiin määräaikaisiin työsuhteisiin.

Kysymys siitä, mitä merkitystä määräaikaisen lisätyövoiman käytöllä oli irtisanomisperusteen laillisuutta arvioitaessa.

TSL 7 luku 1 §
TSL 7 luku 3 §
TSL 7 luku 4 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Asian tausta

A oli 1.11.2011 lukien työskennellyt B Oy:n palveluksessa Turun lentoasemalla lentomatkustajien palvelutehtävissä toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Yhtiössä oli 12.9.2012 ja 24.10.2012 välisenä aikana käyty yhteistoimintaneuvottelut, joiden taustalla oli muun ohella yhtiön asiakkaan Ryanair Ltd:n (jäljempänä myös Ryanair) ilmoitus siitä, että se lopettaa liikennöinnin Turun lentokentällä. A:n työsopimus oli 12.2.2013 irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä päättymään 12.3.2013. Alkuvuonna 2013 oli irtisanottu myös kolme muuta työntekijää. Yhtiö oli keväällä, kesällä ja syksyllä 2013 käyttänyt turvatarkastajan tehtävissä myös niin sanottuja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä. Myös A oli solminut yhtiön kanssa erikseen työhön kutsuttavan työntekijän työsopimuksen 1.6.2013 ja 19.2.2014 väliseksi ajaksi.

Kanne Vantaan käräjäoikeudessa

A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaava määrä korkoineen.

Yhtiössä tarjolla ollut työ ei ollut vähentynyt pysyvästi ja olennaisesti. Yhtiö oli irtisanomisen aikoihin lisännyt tarvittaessa töihin kutsuttavien työntekijöiden käyttöä, ja he olivat tehneet töitä, joista A oli irtisanottu. A olisi voitu sijoittaa näihin tehtäviin.

Vastaus

Yhtiö vaati, että kanne hylätään.

A:n työtehtäviä ei ollut korvattu käyttämällä tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä, vaan tällaisen työvoiman käyttö oli jo vuosia liittynyt kausivaihteluihin ja ruuhkahuippujen tasoittamiseen. Kysymys ei ollut ollut uusista työntekijöistä. Irtisanomisten lisäksi yhtiö oli vähentänyt merkittävästi tarvittaessa töihin kutsuttavien työntekijöiden käyttöä.

Käräjäoikeuden tuomio 29.10.2014

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että yhtiössä tarjolla ollut työ oli olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Tarvittaessa töihin kutsuttavien työntekijöiden tekemien työtuntien määrä oli yhtiössä vähentynyt olennaisesti verrattaessa vuosia 2012 – 2014. Työtunneissa oli lisäksi jokaisena vuonna selvästi havaittavaa kausivaihtelua siten, että kesää kohti mentäessä tuntien määrä oli kasvanut, kun taas kesän jälkeen tuntien määrä oli vähentynyt.

Asiassa oli edelleen selvitetty, että tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä oli yhtiössä käytetty jo pitkään tasoittamaan toiminnan kausivaihteluita. Kanteessa mainitut tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät olivat työskennelleet yhtiön palveluksessa tuntityöntekijöinä jo ennen A:n irtisanomista. Työntekijöitä ei voinut heidän työsopimustensa sanamuotokaan huomioon ottaen verrata uusiin työntekijöihin. Heitä käytettiin tasaamaan työvoiman tarpeen kausivaihteluita eikä korvaamaan vakituista henkilökuntaa. Yhtiön ei ollut tällaista työvoimaa käyttämällä näytetty pyrkineen A:n työsuhdeturvan kiertämiseen.

Se, että yhtiössä oli käytetty tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä, ei sellaisenaan osoittanut, että yhtiössä tarjolla ollut työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi, kun muu asiassa esitetty näyttö tuki vastakohtaista päätelmää.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Inka Grönqvist.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.10.2015

A valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa. Yhtiö vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Esa Hakala, Ari Kyllönen (eri mieltä) ja Risto Niemiluoto.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Kyllönen lausui, että tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden työsopimusten mukaan kukin työvuoro muodosti oman määräaikaisen työsuhteensa. Sen vuoksi yhtiön olisi tullut tarjota työtä ensisijaisesti A:lle. Kyllönen katsoi selvitetyksi, että yhtiö oli lisännyt tällaisen työvoiman käyttöä kesällä 2013. Lisäksi se, että samaan aikaan irtisanotun D:n oli annettu työskennellä yhtiön palveluksessa 30.9.2013 asti, osoitti osaltaan, ettei yhtiössä tarjolla ollut työ ollut olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Näillä perusteilla Kyllönen hyväksyi kanteen kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän osalta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla rajoitettuna koskemaan kysymystä, onko hänen työsopimuksensa päättämiselle ollut laillinen peruste. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muulta osalta siirrettiin ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Valituksessaan A toisti kanteensa.

Yhtiö vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Ratkaisu valituslupahakemukseen

Siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä oli siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä A:lle ei myönnetty valituslupaa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on työskennellyt B Oy:n palveluksessa Turun lentoasemalla 1.11.2011 lähtien lentomatkustajien palvelutehtävissä toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen perusteella. Yhtiössä on 12.9. ja 24.10.2012 välisenä aikana käyty yhteistoimintaneuvottelut, joiden taustalla on muun ohella ollut yhtiön asiakkaan Ryanair Ltd:n ilmoitus siitä, että se ei enää jatka liikennöintiä Turun lentokentällä. A:n työsopimus on 12.2.2013 irtisanottu päättymään 12.3.2013. Irtisanomisen syyksi yhtiö on ilmoittanut tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Yhtiö on ennen A:n irtisanomista ja sen jälkeen käyttänyt samoissa lentomatkustajien palvelutehtävissä useita niin sanottuja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä.

2. A on kanteessaan vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. A on katsonut, että irtisanomiselle ei ollut ollut taloudellisia ja tuotannollisia perusteita siihen nähden, että yhtiö oli lisännyt tarvittaessa työhön kutsuttavien henkilöiden käyttöä tehtävissä, joista A oli irtisanottu, eikä näitä tehtäviä ollut tarjottu A:lle.

3. Yhtiön vastustettua kannetta alemmat oikeudet ovat hylänneet sen katsoen, että tarjolla ollut työ oli yhtiössä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät olivat olleet tasaamassa ruuhkahuippuja eikä heitä ollut verrattava uusiin työntekijöihin. Tällainen tilapäinen lisätyövoiman käyttö ei sellaisenaan osoittanut, että yhtiössä tarjolla ollut työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi.

4. A:lle asiassa myönnetty valituslupa on rajoitettu oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan kysymystä, onko hänen työsopimuksensa päättämiselle ollut laillinen peruste. Mainitun pykälän 3 momentin nojalla Korkein oikeus perustaa tätä kysymystä koskevan arvionsa hovioikeuden hyväksymän käräjäoikeuden ratkaisun perusteluissa todettuihin seikkoihin.

5. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet irtisanoa A:n työsopimus tarjolla olleen työn olennaisen ja pysyvän vähentymisen vuoksi siihen nähden, että yhtiö on ennen irtisanomista ja sen jälkeen käyttänyt tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä samoissa tehtävissä, joissa A oli työskennellyt. Kysymys on erityisesti siitä, onko tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä pidettävä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuina uusina työntekijöinä, sekä siitä, onko mainitun luvun 3 ja 4 §:ssä tarkoitettu yhtiön velvollisuus tarjota irtisanomisen vaihtoehtona A:lle muuta työtä koskenut myös sitä työtä, jota tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät olivat tehneet.

Sovellettavat säännökset

6. Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.

Selvitys työn vähentymisestä ja lisätyövoiman käytöstä

7. Alemmat oikeudet ovat katsoneet selvitetyksi, että Ryanairin toiminnassa tapahtuneet muutokset olivat aiheuttaneet B Oy:n Turun lentoasemalla tarjolla olleen työn vähentymistä A:n irtisanomishetkellä olennaisesti ja pysyvästi. Myös tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden tekemien töiden määrä oli vähentynyt olennaisesti vuodesta 2012 vuoteen 2014. Esitetystä selvityksestä ilmenee, että A:n irtisanomisen 12.2.2013 jälkeen tarvittaessa työhön kutsuttavilla työntekijöillä on teetetty töitä vain satunnaisesti ennen toukokuuta 20l3. Tämän jälkeen tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät ovat tehneet reilusti yli 40 tuntia viikossa aina syyskuun puoliväliin asti. Lokakuun 2013 ja joulukuun 2013 välisenä aikana tarvittaessa töihin kutsuttavilla työntekijöillä on LV:tä lukuun ottamatta teetetty töitä vain satunnaisesti ja lyhytkestoisesti. LV:nkin tekemät työtunnit ovat lokakuussa olleet lähinnä koulutusta ja harjoittelua, ja ne ovat vähentyneet marraskuusta 2013 lähtien.

8. Yhtiöllä on siten lähtökohtaisesti ollut taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtunut peruste vähentää työvoimaa Turun lentoasemalla. Perustetta irtisanomiseen ei kuitenkaan ole silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät ole vastaavana aikana muuttuneet. Asiassa on tältä osin kysymys siitä, mikä merkitys irtisanomisperusteen arvioinnissa on sillä, että yhtiö on käyttänyt tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä samoissa tehtävissä, joista A on irtisanottu.

Lisätyövoiman käytön merkitys irtisanomisperusteen arvioinnissa

9. Korkein oikeus toteaa, että merkitystä tämän kysymyksen arvioinnissa on ensinnäkin sillä, ovatko tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät olleet toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa vai onko kukin heidän suorittamansa työjakso muodostanut oman määräaikaisen, tuon työjakson voimassa olleen työsopimuksen. Määräaikaisen työntekijän työsuhteen jatkaminen määräajan päättyessä voidaan nimittäin rinnastaa uuden työntekijän ottamiseen, mikä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti osoittaa, ettei perustetta toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomiselle taloudellisista tai tuotannollisista syistä ole. Sitä vastoin sen, että työnantaja jatkaa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskentelevien, tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden käyttöä irtisanomisen jälkeen, ei voida välttämättä katsoa merkitsevän työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua uuden työntekijän ottamista.

10. Asiaa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon myös se, onko tarvittaessa työhön kutsuttavan lisätyövoiman käyttö ollut tilapäistä vai pysyvää. Tällaisen lisätyövoiman käyttö tilapäisesti esimerkiksi sesonkiluonteisten ruuhkahuippujen tasoittamiseksi ei vielä sellaisenaan osoita sitä, että tarjolla oleva vakituinen työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Jos sen sijaan tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä käytetään muutoinkin kuin tilapäisesti ja etenkin jos heitä on runsaasti, tämä voi viitata siihen, että tarjolla oleva työ ei ole olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Työnantaja ei siten voi irtisanomisen jälkeen lisätä pysyvästi tilapäisen työvoimansa käyttöä antamalla heille lisätyötä, johon irtisanottu työntekijä olisi soveltunut.

11. Yhtiössä A:n työsuhteen päättymisen jälkeen työskennelleet tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät ovat kukin solmineet helmikuun 2005 ja helmikuun 2012 välisenä aikana työsopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jossa on sovittu työsuhteen keskeisistä ehdoista. Sopimuksen voimassaolo on määritelty sopimuksessa seuraavasti: "Erikseen kutsuttava työntekijä, jonka työsopimus on voimassa erikseen kunkin työtehtävän ajan." Sopimuksen mukaan työaika sovitaan kulloinkin erikseen.

12. Asiassa on riidatonta, että tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden kukin työjakso on heidän sopimustensa mukaisesti muodostanut oman määräaikaisen työsopimuksensa. Näin ollen heitä voidaan tässä mielessä pitää uusina työntekijöinä. Asiassa on kuitenkin selvitetty, että yhtiö on käyttänyt tarvittaessa työhön kutsuttavia määräaikaisia työntekijöitään tasoittamaan toiminnan kausivaihteluita. Korkein oikeus katsoo, että tällainen lisätyövoiman tilapäinen käyttö ei merkitse sitä, että toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa työskennelleiden työntekijöiden tekemä kokoaikainen työ ei olisi yhtiön osoittamalla tavalla vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Tähän nähden on perusteltua katsoa, että yhtiöllä on ollut taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtunut peruste A:n toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomiselle, vaikka yhtiö on hänen työsopimuksensa irtisanomisen jälkeenkin jatkanut palveluksessaan olleiden tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden käyttämistä tilapäisesti ruuhkahuippujen tasoittamiseksi niissä tehtävissä, joita A oli suorittanut.

Työntarjoamisvelvollisuus

13. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentista kuitenkin vielä seuraa, että A:n työsopimusta ei ole saanut irtisanoa, jos hän on ollut sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Asiassa on tältä osin Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, olisiko tarvittaessa työhön kutsuttaville työntekijöille osoitettua määräaikaista työtä tullut tarjota ensisijaisesti A:lle.

14. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantajalla on velvollisuus tarjota irtisanottavalle myös määräaikaista työtä (TT 2006:70, TT 2011:87). Tällaisen työn tarjoamisvelvollisuutta irtisanottavalle irtisanomisen vaikutusten lykkäämiseksi voidaan pitää perusteltuna silloin, jos tarjolla oleva työ ei ole aivan satunnaista ja lyhytkestoista. Korkein oikeus katsoo, että työnantajalla on velvollisuus tarjota irtisanottavalle myös sellaista työtä, jota työnantaja työsuhteen päättymispäivänä tietää tai voi ennakoida olevan tarjolla lyhyehkön ajan kuluttua työsuhteen päätyttyä.

15. A:n työsopimus on päättynyt 12.3.2013. Edellä kohdassa 7 todetuin tavoin tarvittaessa työhön kutsuttavilla työntekijöillä on teetetty töitä A:n työsopimuksen päättymisen jälkeen vain satunnaisesti ennen toukokuuta 20l3. Sen sijaan toukokuusta 2013 aina syyskuun puoliväliin asti tarvittaessa työhön kutsuttavia on käytetty runsaammin, joskin selvästi vähemmän kuin edellisenä kesänä. Tämän jälkeen vuoden loppuun asti heitä on käytetty vain satunnaisesti ja lyhytkestoisesti lukuun ottamatta LV:tä, jonka lokakuussa tekemien työtuntien määrä on ollut suuri koulutusten ja harjoittelun johdosta.

16. Asiassa on selvitetty, että yhtiössä on käytetty tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä jo pitkään, ainakin vuodesta 2008, tasoittamaan toiminnan kausivaihteluista aiheutuvia ruuhkahuippuja. Tarjolla olleessa työssä on ollut vuosittain kausivaihtelua siten, että kesää kohden mentäessä tarvittaessa työhön kutsuttavien työtunnit ovat lisääntyneet ja kesän jälkeen vastaavasti vähentyneet. Nämä kausivaihtelut ovat olleet ainakin jossain määrin ennakoitavissa.

17. Esitetyn selvityksen mukaan tarvittaessa töihin kutsutuilla on myös toukokuun ja syyskuun 2013 välisenä aikana teetetty työtä yhtiön suunnitelman mukaisesti verraten paljon, joskin edelliskesää selvästi vähemmän. A:n irtisanomishetkellä tiedossa tai ainakin ennakoitavissa on siten ollut, että yhtiössä tulee olemaan sesonkiaikana tarjolla A:lle soveltuvaa työtä enemmän kuin lyhytaikaisesti ja satunnaisesti. Sen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että yhtiön olisi tullut tarjota A:lle tarvittaessa työhön kutsuttavien työntekijöiden tekemää työtä toukokuun ja syyskuun 2013 väliseksi ajaksi. Yhtiö onkin sinänsä solminut A:n kanssa tarvittaessa työhön kutsuttavan työntekijän sopimuksen 1.6.2013 ja 19.2.2014 väliseksi ajaksi. Pelkästään tällaisen sopimuksen solmimalla se ei kuitenkaan ole täyttänyt työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä tarkoitettua velvoitettaan tarjota A:lle hänelle soveltuvaa työtä.

Johtopäätös

18. Koska B Oy on laiminlyönyt työsopimuslain mukaisen velvollisuutensa tarjota A:lle hänelle soveltuvaa yhtiössä tarjolla ollutta työtä, yhtiö ei olisi saanut irtisanoa hänen työsopimustaan.

Korvausvelvollisuus

19. Koska yhtiö on päättänyt A:n työsopimuksen työsopimuslain vastaisesti, sen on suoritettava korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava työsopimuksen päättämisen syystä riippuen työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

20. A:n työsuhde oli irtisanomiseen mennessä jatkunut noin vuoden ja neljän kuukauden ajan. Hän on ollut irtisanomisensa jälkeen työttömänä noin kahden kuukauden ajan ja sen jälkeen työllistynyt toisen työnantajan palveluksessa. Korvauksen määrää harkittaessa huomioon on lisäksi otettava se, että kyse oli vajaan puolen vuoden aikana tarjolla olleen määräaikaisen työn tarjoamatta jättämisestä. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen Korkein oikeus harkitsee korvauksen määräksi neljän kuukauden palkkaa vastaavat 7 324 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 4 kuukauden palkkaa vastaava määrä 7 324 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.12.2013 lukien.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Soile Poutiainen, Jukka Sippo, Pekka Koponen ja Tuomo Antila. Esittelijä Outi Anttila.

 
Julkaistu 8.6.2017