Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2017:33

KKO:2017:33

Huumausainerikos - Huumausainerikoksen valmistelu
Rangaistuksen määrääminen

Diaarinumero: R2015/366
Taltionumero: 1155
Antopäivä: 31.5.2017

Vastaaja oli viljellyt Psilosybe-sieniä ja tuonut maahan kasvatusalustoja niiden viljelemistä varten. Sieniä ei katsottu erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Kysymys myös rangaistuksen määräämisestä.

RL 50 luku 1 §
RL 50 luku 3 § 1 mom
RL 50 luku 5 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 6.8.2014

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi seuraavaa:

A oli syytekohdassa 1 esitetyn mukaisesti laittomasti viljellyt Psilosybe-sieniä. Hän oli tilannut internetin kautta Hollannista neljällä eri tilauksella yhteensä 45 Psilosybe-sienten kasvatusalustaa. Maahantuomistaan kasvatusalustoista A oli luovuttanut veljelleen 6 alustaa viljelyä varten ja viljellyt itse asunnossaan yhteensä 39 alustaa. Hänen saamansa sato oli kuivattuna painanut yhteensä 300 grammaa. Kasvattamistaan sienistä A oli käyttänyt noin kolmasosan itse ja tarjonnut noin kaksi kolmasosaa tuttavilleen käytettäviksi.

A oli lisäksi syytekohdassa 4 esitetyn mukaisesti tehdäkseen törkeän huumausainerikoksen tai huumausainerikoksen eli viljelläkseen Psilosybe-sieniä tuonut maahan sienten kasvatusalustoja 55 kappaletta. A oli tilannut alustat Hollannista internetin välityksellä, ja ne oli tilauksen perusteella lähetetty Suomeen. Alustat oli takavarikoitu Vantaalla.

Käräjäoikeus piti A:n tekoja moitittavina ottaen huomioon kasvatusalustojen lukumäärän sekä sen, että A oli aikaisemmin tuomittu muun muassa huumausainerikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja että hän oli osittain ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaikana syyllistynyt uudelleen huumausainerikokseen.

Käräjäoikeus totesi todisteena esitettyyn professori Erkki Vuoren lausuntoon viitaten, että Psilosybe-sieniä voitiin pitää erittäin vaarallisena huumausaineena. A:n menettely oli kaiken kaikkiaan vahingollista ottaen vielä huomioon, että hän oli tarjonnut saamastaan kuivattujen sienten sadosta noin kaksi kolmasosaa tuttavilleen käytettäviksi.

Käräjäoikeus katsoi, ettei A:ta voitu tuomita teoista ehdolliseen vankeusrangaistukseen, vaan hänelle oli tuomittava ehdotonta vankeutta. A oli kuitenkin selvittänyt rikoksiaan, mikä seikka otettiin rangaistusta kahdella kuukaudella alentavana huomioon.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n huumausainerikoksesta ja huumausainerikoksen valmistelusta yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Marja Lehtimäki.

Turun hovioikeuden tuomio 6.3.2015

A valitti hovioikeuteen.

A vaati rangaistuksen alentamista ja määräämistä ehdolliseksi tai ainakin rangaistuksen tuomitsemista yhdyskuntapalveluna.

Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus piti Psilosybe-sieniä erittäin vaarallisena huumausaineena. Hovioikeus totesi, että professori Vuoren lausunnon mukaan lajikkeesta ja kuivaustavasta riippuen keskimääräinen hallusinogeeninen 10 milligramman kerta-annos saadaan 0,33 – 2,3 grammasta kuivattuja sieniä. Tällä perusteella laskien A:n rikoksen kohteena olleista 300 grammasta kuivattuja sieniä olisi saatu noin 130 – 910 kerta-annosta. Epäselvää asiaa vastaajan eduksi tulkiten hovioikeus katsoi, että vain pienempi määrä voitiin lukea A:n syyksi.

Edelleen Vuoren lausunnon mukaan Psilosybe-sienet olivat vaikutuksiltaan rinnastettavissa lähinnä LSD:hen tai ekstaasiin. Oikeuskäytännössä näiden huumausaineiden suurena määränä oli pidetty 300 kerta-annosta. Näin ollen A:n syyksi luettua 130 kerta-annoksen määrää ei ollut pidettävä suurena. Jälkimmäisen kasvatusalustatilauksen osalta teko oli jäänyt valmistelun asteelle.

A oli kasvattanut erittäin vaarallista huumausainetta, mutta ei suurta määrää. Kolmasosa huumausaineesta oli ollut A:n omaan käyttöön ja kaksi kolmasosaa siitä oli mennyt levittämiseen. Ottaen vielä huomioon A:n hyväksi katsottu rikostensa selvittäminen sekä rangaistuksen mittaamisen yleisperiaate ja yleinen rangaistuskäytäntö oikeudenmukainen yhteinen rangaistus A:lle oli hovioikeuden mukaan 8 kuukautta vankeutta.

A oli aikaisemmin tuomittu kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen pahoinpitelystä, näpistyksestä ja huumausainerikoksesta. A:n aikaisempi rikollisuus ei ollut runsasta, mutta hänen syykseen luettiin jo toinen huumausainerikos, jonka hän oli tehnyt osittain edellisestä huumausainerikoksestaan tuomitun ehdollisen vankeutensa koeajalla. Ottaen huomioon tämä ja se, että erittäin vaarallisen huumausaineen levittäminen ilmensi suurta syyllisyyttä, A oli tuomittava ehdottomaan vankeuteen.

Hovioikeus alensi A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen 8 kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Ahnger, Juha Laaksonen ja Esko Junnila.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja A:lle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle tuomittua vankeusrangaistusta korotetaan.

A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan ja että se määrätään ehdolliseksi tai hänet tuomitaan ehdottoman vankeuden sijasta yhdyskuntapalveluun.

A ja syyttäjä antoivat pyydetyt vastaukset.

A toimitti 18.4.2016 päivätyn asiantuntijalausunnon, jonka johdosta syyttäjä antoi lausuman.

Välitoimet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimitti siltä pyydetyn 12.1.2017 päivätyn lausunnon. Asianosaiset antoivat lausumat lausunnon johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:n syyksi on luettu huumausainerikoksena Psilosybe-sienten viljeleminen ja levittäminen sekä huumausainerikoksen valmisteluna sienten kasvatusalustojen maahantuonti viljelytarkoituksessa. Syyttäjän ja A:n valitusten johdosta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys rangaistuksen määräämisestä.

2. Huumausainerikoksesta tuomitaan rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Huumausainerikoksen valmistelusta rangaistus tuomitaan saman luvun 3 §:n nojalla vastaavan asteikon mukaisesti.

Psilosybe-sienet huumausaineena

3. Asiassa käytettävissä olevien lausuntojen mukaan Psilosybe-sienissä oleva psilosybiini muuttuu elimistössä psilosiiniksi, joka on aktiivinen keskushermoston serotoniinireseptoreihin vaikuttava aine. Sienet aiheuttavat autonomisen hermoston ylivireystilan, josta seuraa muun muassa pupillien laajentumista, sydämen sykkeen kohoamista, koordinaation heikentymistä ja joskus pahoinvointia. Sienet voivat voimistaa positiivisia tai negatiivisia tunteita, muuttaa tietoisuutta ja ajattelua ja aiheuttaa myös aistiharhoja. Psilosybe-sienet kuuluvat hallusinogeeneihin, kuten LSD ja ekstaasi, jotka vaikuttavat kuitenkin hermoston serotoniini- ja dopamiinijärjestelmiin laajemmin ja tehokkaammin kuin sienet.

4. Psilosybe-sieniä käytetään ruoassa tai juomassa, johon on sekoitettu tai uutettu tuoreita, kuivattuja tai pakastettuja sieniä. Vaikutukset alkavat noin puolen tunnin kuluessa ja kestävät 3 – 8 tuntia. Päihdyttävä annoskoko saadaan muutamasta grammasta kuivattuja sieniä. Kuivatut sienet sisältävät vaikuttavia aineita noin kymmenkertaisen määrän tuoreisiin sieniin verrattuna. Sieniin kehittyy nopeasti suuri sietokyky.

5. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) 12.1.2017 päivätyssä lausunnossa on Psilosybe-sienten vaarallisuudesta ja siihen vaikuttavista seikoista todettu muun ohella seuraavaa:

Psilosybe-sienten käytön seurauksena voi esiintyä havaitsemishäiriöitä, kohdistamisharhoja, järjen menetyksen pelkoa, vainoharhaisia ajatuksia ja heikentynyttä arvostelukykyä sekä voimakasta paniikinomaista ahdistuneisuutta. Jälkioireina on esitetty muutamia tapauksia, joissa psilosybiini yksin tai yhdessä muiden aineiden kanssa on aiheuttanut pitkäkestoisia havaitsemisen häiriöitä (flash back -ilmiö tai HPP-oireyhtymä). Lyhytaikaisessa kontrolloimattomassa käytössä Psilosybe-sienten, kuten muidenkin päihteiden, käyttöä voidaan pitää vaarallisena. Lapsilla ja nuorilla, joiden keskushermosto on vielä kasvu-, kehitys- ja muotoutumisvaiheessa, sienten käyttöä voidaan pitää poikkeuksellisen riskialttiina, joten ei voida poissulkea mahdollisuutta, että käyttö on erittäin vaarallista.

Psilosybe-sieniin ei kehity fyysistä riippuvuutta, mutta niihin voi kehittyä psyykkinen riippuvuus, joka voi johtaa aineen hallitsemattomaan käyttöön ja sen mukanaan tuomiin seurausilmiöihin. Psyykkisen riippuvuuden kehittymisen todennäköisyyttä ei pidetä kuitenkaan merkittävänä.

Psilosybe-sienet kuuluvat samaan pääryhmään kuin LSD ja ekstaasi, jotka ovat kuitenkin päihtymistarkoituksessa käytettyinä vaarallisempia kuin sienet. Tutkimusten perusteella Psilosybe-sienet ovat 45 kertaa vähemmän tehokkaita kuin LSD. Koska sieniä käytetään suun kautta, myös vaikutuksen alkaminen on hitaampaa ja vaarallisuus merkittävästi vähäisempää kuin polttamalla tai suonensisäisesti käytettävissä huumausaineissa. Psilosybe-sienten virheellisen annostelun aiheuttama hengenvaara on niitä yksin käytettäessä melko harvinainen.

6. Professori Erkki Vuoren 18.12.2010 päivätyssä lausunnossa Psilosybe-sienistä on todettu muun ohella seuraavaa:

Psilosybe-sienet aiheuttavat hallusinaatioita ja muistuttavat vaikutukseltaan lähinnä LSD:tä. Psilosybiiniä ja psilosiinia voidaan pitää erittäin vaarallisina huumausaineina.

Sienten käyttö aiheuttaa levottomuutta, persoonallisuuden hajoamisen tunnetta, vainoharhaisia tuntemuksia, refleksien vilkastumista, vääristynyttä suhdetta aikaan ja paikkaan sekä aistiharhoja. Kuolemaan johtaneet huumausainesienten aiheuttamat myrkytykset ovat harvinaisia.

Vaarallisin vaikutus on aistiharhoilla, joiden aikana voi tapahtua erilaisia onnettomuuksia ja sekoilua. Suomessa on tapahtunut muun muassa kuolemaan johtanut putoaminen ja kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus. Erityisen vaarallista on, että huumesienten nauttimiseen liittyy ns. flash back -ilmiö, jolloin hallusinaatiot voivat yllättäen uusiutua jopa kuukausien kuluttua käytöstä.

7. A:n Korkeimmalle oikeudelle toimittamassa, farmakologian dosentti Markus Storvikin ynnä muiden 18.4.2016 päiväämässä lausunnossa sienten vaarallisuudesta on todettu muun ohella seuraavaa:

Psilosybe-sienten käyttöön voi liittyä intensiivistä ahdistusta ja panikoitumista, jotka voivat aiheuttaa vaaratilanteita esimerkiksi liikenteessä. Sienten käyttöön liittyvät tapaturmat ovat kuitenkin käyttömääriin suhteutettuina varsin harvinaisia ja niihin liittyy tyypillisesti muita päihteitä. Alan kansainvälisessä kirjallisuudessa on kuvattu vain muutama tapaus, jossa flash-back /HPPD -ilmiö liittyy selvästi huumesienten käyttöön.

Monien yleisesti käytettyjen päihteiden lailla myös Psilosybe-sienten käyttö voi joissain tapauksissa liittyä psykoosin puhkeamiseen siihen alttiilla henkilöllä. Siitä voi erityisesti huonoissa käyttöolosuhteissa seurata myös muita välittömän vaikutuksen yli ulottuvia mielenterveyden häiriötiloja. Tilastollisesti sienten käytön on kuitenkin todettu olevan yhteydessä keskimääräistä vähäisempään itsetuhoisuuteen ja psyykkisiin häiriöihin, ja niiden käyttöön liittyvien merkittävien mielenterveydellisten haittavaikutusten on todettu olevan harvinaisia.

Psilosybe-sienten ei tiedetä aiheuttavan fyysistä riippuvuutta eikä vieroitusoireita. Kansainvälisten tutkimusten perusteella Psilosybe-sienet kuuluvat kokonaishaittavaikutuksiltaan vähiten haitallisten päihteiden joukkoon, ja niitä on perusteltua pitää vähemmän haitallisena kuin esimerkiksi khatia ja kannabista.

Psilosybe-sienten vaarallisuuden arviointi

8. Rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentin määritelmäsäännöksen mukaan erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.

9. Psilosybe-sieniä käytetään suun kautta, ja annoskoko on useimpiin muihin huumausaineisiin verrattuna huomattavan suuri. Psilosybe-sienten käyttöön liittyvät myrkytyskuolemat ovat asiantuntijalausuntojen mukaan varsin harvinaisia. Psilosybe-sienten käyttöön ei siten liity virheellisestä annostelusta johtuvaa hengenvaaraa. Sienten käytöstä ei myöskään kehity fyysistä riippuvuutta eikä siihen liity voimakkaita vieroitusoireita.

10. Lausunnot poikkeavat jossain määrin toisistaan sen suhteen, voiko sienten lyhytaikaisestakin käytöstä johtua vakavan terveydellisen vaurion vaara. Edellä kohdassa 5 todetulla tavalla Psilosybe-sienet voivat muuttaa tajuntaa ja aiheuttaa aistiharhoja tavalla, joka osittain muistuttaa vaikutuksiltaan LSD:tä. LSD luokitellaan erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Ottaen huomioon, että Psilosybe-sienten vaikutusten on todettu olevan olennaisesti LSD:tä vähäisempiä, sieniä ei kuitenkaan voida vaarallisuudeltaan rinnastaa LSD:hen. Lausunnoista ei käy ilmi, että Psilosybe-sienten käyttö johtaisi keskushermoston vaurioihin tai suoraan johonkin muuhun vakavaan terveydelliseen haittaan.

11. Professori Vuoren lausunnossa vaarallisimpana sienten käytön seurauksena on pidetty aistiharhoihin liittyvää onnettomuusriskiä ja etenkin sellaisten ilmaantumista pitkänkin ajan kuluttua. Uudemmissa lausunnoissa on kuitenkin todettu Psilosybe-sienten käytön yhteydessä esiintyneen vain muutamia tapauksia, joissa on voitu todentaa sienten aiheuttaneen hallusinaatioiden tai muiden aistihäiriöiden uusiutumista käytön jälkeen.

12. Psilosybe-sienet, kuten muutkin päihteet, voivat laukaista psykoosin tai muun mielenterveyden häiriön, jos käyttäjällä on sellaiseen erityinen alttius. Lasten ja nuorten elimistön kehittymättömyydestä seuraa, että heidän kohdallaan kaikenlaisten päihdyttävien aineiden käyttö on aikuisiin verrattuna vaarallisempaa. Psilosybe-sienten käyttöön ei voida kuitenkaan yksin tällä perusteella katsoa liittyvän lyhytaikaisestakin käytöstä johtuvaa vakavan terveydellisen vaurion vaaraa.

13. Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Psilosybe-sieniä ei voida pitää rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erittäin vaarallisena huumausaineena.

14. Huumausainerikoksen moitittavuutta arvioitaessa on kuitenkin tarpeen arvioida Psilosybe-sienten vaarallisuutta myös suhteessa muihin kuin erittäin vaarallisina pidettäviin huumausaineisiin. Huumausainerikosten sääntelyn ensisijaisena tarkoituksena on suojata fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Asiantuntijalausunnoista ilmenee, ettei Psilosybe-sienten käyttöön liity merkittäviä somaattisia terveyshaittoja. Psyykkistä riippuvuutta on pidetty mahdollisena, mutta ei erityisen todennäköisenä. Tajunnan ja havaintojen voimakas muuntuminen voi kuitenkin toimia laukaisevana tekijänä mielenterveyden häiriöihin ja sairauksiin nuorilla ja joillakin muillakin henkilöillä. Harhat ja voimakkaat ahdistustilat ovat omiaan lisäämään myös onnettomuusriskiä. Erityisesti sienten käyttöön liittyvien vääristyneiden havaintojen ja aistiharhojen vuoksi Korkein oikeus katsoo, että sieniä on perusteltua pitää jonkin verran vaarallisempana huumausaineena kuin esimerkiksi hasista.

15. Tätä arvioita ei muuta se, että dosentti Storvikin ynnä muiden esittämässä lausunnossa on kansainvälisiin tutkimuksiin viitaten esitetty, että Psilosybe-sieniä tulisi pitää khat-kasvia ja hasista lievempänä huumausaineena. Viitatussa tutkimuksessa on selvitetty eri päihdyttävien aineiden kokonaishaittoja (Jan van Amsterdam, David Nutt, Lawrence Phillips ja Wim van der Brink, European rating of drug harms, Journal of Psychopharmacology, 2015 s. 655 – 660). Tämän selvityksen mukaan alkoholi on ylivoimaisesti vaarallisin päihde, kun taas huumesienet ovat kaikkein harmittomimpia aineita. Arviossa on otettu huomioon laajasti paitsi käyttäjään myös muihin vaikuttavia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia haittoja, ja lopputulokseen on vaikuttanut se, kuinka yleisesti ainetta käytetään. Korkein oikeus katsoo, ettei tällä selvityksellä ole juurikaan merkitystä, kun rikosoikeudellisesti arvioidaan eri huumausaineiden vahingollisuutta ja vaarallisuutta.

Psilosybe-sienten tavanomainen käyttöannos

16. Korkein oikeus on todennut useissa ennakkopäätöksissään, että huumausaineen määrää voidaan suuntaa-antavasti arvioida ja eri huumausaineiden määriä vertailla keskenään huumausaineen tavanomaisen käyttöannoksen avulla (KKO 2014:34, kohta 9 ja siinä viitatut ratkaisut).

17. Tavanomainen käyttöannos tarkoittaa oikeuskäytännön mukaan lähtökohtaisesti sellaista kerta-annosta, jota voidaan pitää keskimääräisenä tai tyypillisenä kysymyksessä olevan huumausaineen käytössä. Käyttöannoksen suuruuteen voivat osaltaan merkittävästi vaikuttaa käyttäjälle tottumisen myötä syntyvä sietokyky sekä se tapa, jolla huumausainetta käytetään. Eri käyttötavoilla huumausaineen imeytyminen elimistöön ja aineen vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia. Huumausaineen edelleen luovuttamisen käsittävissä teoissa edellä mainitut käyttäjään ja käyttötapaan liittyvät yksilölliset seikat eivät yleensä ole luovuttajan kontrolloitavissa. Pääsääntöisesti tällaisia käyttäjäkohtaisia eroja ei siten voida ottaa huomioon, vaan arvioinnin tulee perustua tavanomaisesti huumausainekäytössä toteutuvaan keskimääräiseen käyttöannokseen. Jos jatkuva käyttö lisää olennaisesti käyttöannosta, arvioinnissa voidaan ottaa huomioon sekä tavanomaisen käytön että jatkuvan käytön kerta-annos. Jos huumausaineen käytössä esiintyy yleisesti erilaisia käyttötapoja, on syytä ottaa huomioon kaikki tällaiset käyttötavat. Mikäli jokin käyttötapa on tietylle huumausaineelle selvästi tyypillisin, voidaan tavanomainen käyttöannos arvioida sen perusteella (KKO 2014:34, kohta 10 ja siinä viitatut ratkaisut).

18. THL:n antamassa lausunnossa on todettu, että käyttöannos, jolla voidaan saada aikaan hallusinogeeninen vaikutus, on suuruusluokkaa 4 – 10 milligrammaa psilosybiiniä ja psilosiiniä. Tämä määrä on noin 1 grammassa kuivattua sientä tai 10 grammassa tuoretta sientä. Toleranssi käytetylle annokselle kehittyy kuitenkin nopeasti ja johtaa merkittävään tarpeeseen lisätä annoksen suuruutta. Psilosybe-sieniä annostellaankin usein päihdekäytössä suurempina annoksina eli tällöin käyttöannos voi olla 1 – 5 grammaa kuivattua sientä tai 10 – 50 grammaa tuoretta sientä. Tyypillinen käyttöannos on esitetty samoin myös dosentti Storvikin ynnä muiden allekirjoittamassa lausunnossa.

19. Professori Vuoren antamassa lausunnossa on esitetty, että keskimääräinen hallusinogeeninen annos saadaan lajikkeesta ja kuivaustavasta riippuen 0,33 – 2,3 grammasta kuivattuja sieniä.

20. Psilosybe-sieniä käytetään eri tavoin suun kautta nautittuina. Sieniä voidaan käyttää sekä kuivattuina että tuoreina. Sietokyvyn on todettu kasvavan nopeasti. Sekä THL:n lausunnossa että dosentti Storvikin ynnä muiden laatimassa lausunnossa on todettu yhden käyttöannoksen kuivattuja sieniä olevan 1 – 5 grammaa. Esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo edellä kohdassa 17 tarkoitetuksi tavanomaiseksi käyttöannokseksi noin 2 – 3 grammaa kuivattuja Psilosybe-sieniä.

Rangaistuksen mittaaminen tässä tapauksessa

21. Rikoslain 6 luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuksen mittaamisen yleisperiaatteen ilmaisevan saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

22. Rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan mitattaessa yhteistä rangaistusta lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.

23. Mitattaessa yhteistä rangaistusta A:n syyksi luetuista rikoksista voidaan lähtökohdaksi ottaa syytekohdan 1 teosta tuomittava rangaistus. A:n syyksi on luettu huumausainerikoksena Psilosybe-sienten viljeleminen siten, että hän on saanut sadoksi kuivattuna 300 grammaa sieniä. Edellä kohdissa 13 ja 14 todetuin tavoin Psilosybe-sieniä ei voida pitää erittäin vaarallisena huumausaineena, mutta niitä voidaan pitää jonkin verran hasista vaarallisempana. Edellä kohdassa 20 todetun mukaisesti tavanomaisena käyttöannoksena voidaan pitää noin 2 – 3 grammaa kuivattuja sieniä, joten 300 grammasta on ollut saatavissa noin 100 – 150 tavanomaista käyttöannosta.

24. A on käyttänyt osan viljelemistään sienistä itse ja tarjonnut osan tuttavilleen. Hänen ei ole väitettykään saaneen vastiketta toisille tarjoamistaan sienistä. Kaiken kaikkiaan A:n teko osoittaa tämänkaltaisen rikoksen laatuun ja laajuuteen nähden tavanomaista syyllisyyden astetta.

25. Ottaen huomioon edellä todetut seikat Psilosybe-sienten vaarallisuudesta ja määrästä sekä A:n syyllisyydestä Korkein oikeus harkitsee, että oikeudenmukainen seuraamus yksinomaan kohdassa 1 A:n syyksi luetusta huumausainerikoksesta olisi 60 päivää vankeutta.

26. Yhteiseen rangaistukseen vaikuttaa lisäksi syytekohdassa 4 tarkoitettu huumausainerikoksen valmistelu. A:n syyksi on luettu se, että hän on viljelläkseen Psilosybe-sieniä tuonut maahan sienten kasvatusalustoja 55 kappaletta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä Tullin takavarikoimien kasvatusalustojen koosta. Kyse on ollut syytekohdasta 1 poiketen valmistelun asteelle jääneestä teosta, mutta toisaalta kasvatusalustojen määrä on kohdassa 4 ollut suurempi kuin kohdassa 1. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että myös syytekohdasta 4 olisi yksinään tuomittava 60 päivän vankeusrangaistus. Syytekohdan 4 vaikutus yhteiseen vankeusrangaistukseen on 20 päivää.

27. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan tekijän pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä on rangaistuksen lieventämisperuste.

28. A:n teot ovat tulleet ilmi siten, että hän on ottanut yhteyttä Tulliin saatuaan selville, että syytekohdassa 4 tarkoitetut kasvatusalustat olivat Tullin hallussa. A on ilmoittanut olleensa tilauksen tekijä, vaikka tilaus oli tehty toisen henkilön nimellä. A on lisäksi esitutkinnassa kertonut aikaisemmista kasvatusalustatilauksistaan, joista hänet on sittemmin syytekohdan 1 mukaisesti tuomittu. Kaikista tilauksista esitutkintaviranomaisella ei ole ollut tietoa tutkinnan tuossa vaiheessa.

29. A:n edellä kuvattu pyrkimys edistää rikostensa selvittämistä on otettava rangaistusta lieventävänä huomioon. Lieventämisperusteen vaikutus huomioon ottaen oikeudenmukainen yhteinen rangaistus on 60 päivää vankeutta.

Valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä

30. Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

31. Syytekohdassa 1 tarkoitettu teko on alkanut 1.5.2013 eli A:lle 20.10.2011 tuomitun kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen koeajalla. Myös A:n edellisessä tuomiossa on ollut kyse muun muassa huumausainerikoksesta. Nämä seikat puoltavat A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeuteen. Uusi rikollinen toiminta on kuitenkin alkanut vasta lähellä koeajan päättymistä 30.6.2013. A:n syyksi nyt luetut rikokset eivät myöskään ole erityisen vakavia eivätkä suurta syyllisyyttä osoittavia, mitä kuvastaa sekin, että A tuomitaan niistä päivissä mitattavaan vankeusrangaistukseen. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus päätyy siihen, että vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus alennetaan 60 päiväksi vankeutta.

Vankeusrangaistus määrätään ehdolliseksi. Koeaika alkaa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä ja päättyy 30.9.2018.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön rikoslain 2 b luvun 5 §:n mukaisesti, jos A tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela, Pekka Koponen ja Tuomo Antila. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.

 
Julkaistu 31.5.2017  Päivitetty 1.6.2017