Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2017:18

KKO:2017:18

Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Muutosperuste
Vammantuottamus - Syy-yhteys
Vahingonkorvaus

Diaarinumero: R2016/376
Taltionumero: 0783
Antopäivä: 18.4.2017

A oli vetäissyt tuolin B:n alta tämän ollessa istumassa siihen, jolloin B oli pudonnut istualleen lattialle. Käräjäoikeus katsoi, että A oli aiheuttanut B:lle leikkaushoitoa vaatineen lannerangan välilevytyrän, ja tuomitsi hänet vammantuottamuksesta rangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvausta tilapäisestä haitasta, pysyvästä kosmeettisesta haitasta, sairaanhoitokustannuksista ja ansionmenetyksestä. A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä sillä perusteella, ettei välilevytyrä ollut aiheutunut hänen menettelystään. Hovioikeus ei myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella.

OK 25 a luku 11 § 1 mom 1 kohta

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Alempien oikeuksien ratkaisut

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 18.12.2015, muutoksenhaku Helsingin hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös 4.3.2016 selostetaan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Markku Saalasti ja hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Helena Vihriälä, Pirjo Aaltonen ja Juha Saarenvirta.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

A vaati valituksessaan, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen tutkittavaksi.

Syyttäjä ja B antoivat heiltä pyydetyt vastaukset ja vaativat valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Alempien oikeuksien ratkaisut ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut selvitetyksi, että A oli 30.10.2013 vetäissyt tuolin B:n alta tämän ollessa juuri istumassa siihen, minkä seurauksena B oli pudonnut istualleen lattialle ja loukannut selkänsä. A:n on katsottu huolimattomuudellaan aiheuttaneen B:lle lannerangan välilevytyrän, joka oli jouduttu leikkaamaan.

2. Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa katsonut, että kirjallisina todisteina esitettyjen lääkärinlausuntojen perusteella B:llä oli saattanut olla selässään hänen ikäiselleen tavallista kulumaa, mutta varsinaista lannerangan rappeumaa tai muuta nikamavälilevytyrän kehittymiseen olennaisesti myötävaikuttanutta sairautta hänellä ei ollut todettu. B ja hänen puolisonsa olivat uskottavasti ja yksityiskohtaisesti kertoneet B:n selkäkivun alkaneen välittömästi tapahtuman jälkeen ja pahentuneen seuraavina päivinä. Heidän ja todistajana kuullun B:n työkaverin mukaan B:llä ei ollut ollut selkävaivoja aikaisemmin. Lannerangan välilevytyrä oli siten joka tapauksessa aktivoitunut leikkaushoitoa vaatineeksi vaivaksi A:n aiheuttaman yllättävän lattialle putoamisen seurauksena.

3. Käräjäoikeuden mukaan rikosoikeudessa oli vakiintuneesti lähdetty siitä, ettei rikoksen uhriksi joutuneen henkilön aikaisempi vamma tai tauti lähtökohtaisesti rajoita tekijän vastuuta, vaikka teon seuraukset muodostuvat sen vuoksi yllättävän suuriksi. A:n oli täytynyt mieltää loukkaantumisvaara, eikä rikosvastuun kannalta ollut merkitystä sillä, oliko B:n selässä mahdollisesti ollut aikaisemmin kulumaa. Koska lääkärinlausuntojen mukaan B:n selässä ei ollut todettu sellaista rappeumaa tai sairautta, joka olisi myötävaikuttanut vamman syntymiseen, vahingonkorvausta ei myöskään ollut syytä sovitella.

4. Käräjäoikeus on tuominnut A:n vammantuottamuksesta 30 päiväsakkoon ja velvoittanut hänet suorittamaan B:lle korvaukseksi tilapäisestä haitasta, kosmeettisesta haitasta, sairaanhoitokustannuksista ja ansionmenetyksestä yhteensä noin 18 000 euroa.

5. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa muutos- ja tarkistusperusteilla ja että syyte ja korvausvaatimukset ensisijaisesti hylätään. Valituksen mukaan syyttäjä ei ollut näyttänyt, että B:llä todettu lannerangan välilevytyrä olisi aiheutunut A:n menettelystä. Käräjäoikeus oli tehnyt syy-yhteyttä koskevan arvionsa ilman lääketieteellistä selvitystä ja perustanut ratkaisunsa asianomistajan ja hänen puolisonsa kertomuksiin, vaikka yleinen lääketieteellinen käsitys välilevytyrän syntymekanismista ja lääkärinlausunto 30.1.2014 puhuivat syy-yhteyttä vastaan.

6. Hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.

7. Asiassa on kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa.

Sovellettava säännös

8. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste), 2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jakokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste), 3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste) tai 4) luvan myöntämiseen on muu painava syy. Korkein oikeus katsoo, että asiaa on tässä tapauksessa perusteltua arvioida ensin muutosperusteen osalta.

9. Edellä selostettua lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan lupakynnyksen on tarkoitettu olevan matala. Valittajan oikeusturvanäkökohdat edellyttävät, että kynnys luvan myöntämiselle on matala ainakin sellaisessa tapauksessa, jossa ilmenee epäselvyyttä ratkaisuun vaikuttavista tosiseikoista. Arvioinnin perustana ovat yleensä käräjäoikeuden ratkaisun lopputulos ja siihen johtaneet perustelut sekä valituskirjelmässä esitetyt seikat (HE 105/2009 vp s. 33 ja 60). Tarvittaessa huomioon on otettava myös muu oikeudenkäyntiaineisto (oikeudenkäymiskaari 25 a luku 14 § 1 momentti).

Korkeimman oikeuden arviointi

10. Vammantuottamuksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaan sitä, että tekijä on huolimattomuudellaan aiheuttanut toiselle ruumiinvamman tai sairauden, joka ei ole vähäinen. Tekijän menettely on rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus). Hovioikeudessa on A:n muutoksenhakemuksen johdosta ollut kysymys siitä, onko hänen menettelystään aiheutunut B:lle lannerangan välilevytyrä, eli syy-yhteydestä. Kiistäessään syy-yhteyden A on väittänyt, että välilevytyrä on aiheutunut muista syistä kuin hänen menettelystään.

11. Teon ja siitä aiheutuneen ruumiinvamman syy-yhteyden arvioinnissa keskeisessä asemassa on lääketieteellinen näyttö eli tutkimushavainnot ja lääketieteelliset kokemussäännöt. Tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa kysymys syy-yhteydestä on kuitenkin viime kädessä oikeudellinen. Syylliseksi tuomitsevan tuomion edellytyksenä rikosasiassa on, että myös syy-yhteyden arvioimiseksi tarpeellisista lääketieteellisistä kokemussäännöistä on esitetty riittävä näyttö. Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvausta voidaan lisäksi sovitella, jos vahingon syynä on ollut myös jokin vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka.

12. Asiassa on esitetty todisteina kaksi lääkärinlausuntoa, joilla on merkitystä syy-yhteyttä arvioitaessa. Lääkärinlausunnon 30.1.2014 mukaan B on 12.11.2013 kertonut ortopedille olleensa 30.10.2013 töissä kaatumaisillaan, tehneensä jaloilla korjausliikkeitä ja horjahtaneensa taaksepäin, jolloin selkä oli kipeytynyt välittömästi. B:llä ei lääkärinlausunnon mukaan ole ollut päällepäin havaittavia vammoja. Johtopäätöksenä lausunnossa on todettu, että magneettikuvauksessa havaittu lannerangan välilevytyrä oli voinut syntyä kuvatulla tavalla, mutta vain jo ennestään kuluneeseen vaikkakin oireettomaan välilevyyn. Magneettikuvauksen perusteella annetun lääkärinlausunnon 5.11.2013 mukaan B:llä oli todettu paitsi kookas välilevytyrä lannerangan sittemmin leikatussa nikamavälissä, myös kaksi pienempää pullistumaa muissa nikamaväleissä. Lisäksi yksi nikamaväli oli madaltunut, ja lannerangan päätelevyissä oli havaittu terävöitymistä. Tuoretta murtumaa ei sitä vastoin ollut havaittu.

13. A on käräjäoikeudessa esittänyt kolme Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta, joissa on kuvattu lautakunnan ratkaisemissa asioissa pyydettyjä asiantuntijalausuntoja ja yleistä lääketieteellistä tietämystä välilevytyrän synnystä. Ratkaisusuosituksissa on muun muassa todettu, että syy-yhteys tapaturman ja välilevytyrän välillä on erittäin epätodennäköinen, jos kyseessä on terve välilevy. Välilevyn rakenne on erittäin luja, ja usein luu repeää ennen välilevyä. Rappeutunut välilevy voi sitä vastoin revetä ja tulla oireelliseksi lievässäkin tapaturmassa. Välilevytyrän tavallisin syy on selän nikamavälilevyjen nestekudoksen rappeumasairaus, jota esiintyy nuorillakin henkilöillä.

14. Korkein oikeus toteaa, että asiassa esitetty lääketieteellinen näyttö A:n menettelyn syy-yhteydestä B:n välilevytyrään on ollut niukkaa ja puhunut suurelta osin syy-yhteyttä vastaan. Viimeksi mainitun osalta Korkein oikeus viittaa erityisesti kohdassa 12 selostetusta lääkärinlausunnosta 5.11.2013 ilmeneviin, muihin kuin leikattua nikamaväliä koskeviin havaintoihin B:n lannerangasta. Käräjäoikeuden johtopäätös syy-yhteydestä onkin tuomion perustelujen ja kirjallisten todisteiden perusteella arvioituna tosiasiassa perustunut pääosin B:n ja todistajien kertomuksiin B:n selkävaivojen alkamisesta ja niiden kehittymisestä. Korkein oikeus toteaa lisäksi, ettei asiassa esitetyissä lääkärinlausunnoissa ole otettu kantaa siihen, onko syytteen teonkuvauksen mukainen tapahtuma voinut aiheuttaa lannerangan välilevytyrän, koska B oli esittänyt lääkärille totuudenvastaisen kertomuksen vahinkotapahtumasta.

15. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että hovioikeudella on ollut aihe epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Asiassa on siten perusteet myöntää A:lle jatkokäsittelylupa oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla muutosperusteella. Tässä tilanteessa asiassa ei ole tarpeen erikseen arvioida sitä, olisiko jatkokäsittelylupa tullut myöntää myös muulla perusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Jatkokäsittelylupa myönnetään. Asia palautetaan Helsingin hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Timo Esko sekä oikeusneuvokset Hannu Rajalahti, Marjut Jokela, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.

 
Julkaistu 18.4.2017  Päivitetty 5.5.2017