Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2017:9

KKO:2017:9

Huumausainerikos - Törkeä huumausainerikos
Rangaistuksen määrääminen - Rangaistuksen mittaaminen

Diaarinumero: R2015/1041
Taltionumero: 0401
Antopäivä: 7.3.2017

A oli tuonut laittomasti maahan 7 884 grammaa 38 – 45 -prosenttista amfetamiinia edelleen levittämistä varten. A oli toiminut niin sanottuna kuriirina kuljettamalla saamiensa ohjeiden mukaan palkkiota vastaan huumausaine-erän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen. Teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi Korkein oikeus otti huomioon A:n epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa ja tuomitsi A:n rangaistukseen, joka oli huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.

Vahvennettu jaosto

RL 6 luku 3 §
RL 6 luku 4 §
RL 50 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 4.2.2015 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 23.10.2015 kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomari Marjut Koivisto ja lautamiehet sekä hovioikeudessa hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller, Ari Kyllönen ja Malla Sunell.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa rangaistuksen mittaamisen osalta.

A vaati valituksessaan, että rangaistusta alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa

Asia on Korkeimman oikeuden presidentin määräyksestä ratkaistu vahvennetussa jaostossa.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi törkeän huumausainerikoksen, koska A oli ainakin yhden toisen henkilön kanssa tuonut laittomasti levitystarkoituksessa Virosta Suomeen 7 884 grammaa amfetamiinia, jonka pitoisuus oli ollut 38 – 45 prosenttia.

2. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että A:n oli ollut määrä kuljettaa saamiensa ohjeiden mukaisesti edellä mainitun huumausaine-erän sisältänyt henkilöauto Virosta Suomeen ja palata takaisin heti seuraavana päivänä.

3. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus on ottanut rangaistuksen mittaamisessa huomioon sen, että A oli tuonut maahan edelleen levitettäväksi suuren määrän pitoisuudeltaan voimakasta, erittäin vaarallista huumausainetta, josta olisi saatu erittäin suuri määrä käyttöannoksia.

4. Hovioikeus on hyväksynyt tuomiossaan käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset, eikä ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

5. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys A:lle tuomittavasta rangaistuksesta. Arvioitavana on erityisesti se, miten rangaistuksen mittaamisessa tulee ottaa huomioon A:n osuus huumausaineen laittomassa maahantuonnissa eli se, että hänen tehtävänään toimeksiannon mukaisesti on ollut toimia huumausaineen kuljettajana eli niin sanottuna kuriirina.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohdat

6. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Tekijän syyllisyys viittaa sekä teon vaikuttimiin että teon ilmentämään syyllisyyteen (KKO 2008:85 kohta 4).

7. Rikoslain 6 luvun 4 §:ää koskevan hallituksen esityksen mukaan myös rikoksen tekotapa vaikuttaa törkeysarvosteluun, vaikka sitä ei mainita lainkohdassa erikseen. Tekotapojen erot heijastavat pääsääntöisesti teon vaihtelevaa vahingollisuutta tai vaarallisuutta taikka ne kertovat tekijän syyllisyyden asteesta. Tekotapaa määrittävien piirteiden kuten esimerkiksi tekijän aseman merkitys määräytyy sen mukaan, mitä ne kertovat teon vahingollisuudesta ja vaarallisuudesta tai tekijän syyllisyydestä (HE 44/2002 vp s. 189 – 190).

8. Rangaistuksen määrääminen perustuu asianomaista rikosta koskevassa säännöksessä säädettyyn rangaistusasteikkoon. Sen pohjalta tapahtuvassa mittaamisharkinnassa ovat keskeisessä asemassa kysymyksessä olevaa rikosta koskevat rangaistuksen mittaamista ohjaavat Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut. Jos sellaisia ei ole, huomioon voidaan ottaa myös muut samaa rikosta koskevat Korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa Korkeimmassa oikeudessa on ollut kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta laisinkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää edellä mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena (KKO 2011:102 kohta 19).

Rangaistuksen mittaaminen huumausainekuriirille

9. Rikoslain 50 luvun 2 §:n mukaan törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan kymmenen vuoden enimmäisrangaistusta tarvitaan kaikkein törkeimpiä ja vaarallisimpia rikoksia varten (HE 180/1992 vp s. 14).

10. Huumausainerikoksissa rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa keskeisesti se, kuinka vaarallisesta huumausaineesta on kysymys ja kuinka suuri määrä huumausainetta on ollut käsillä. Pitkään käytössä olleiden huumausaineiden osalta on tässä suhteessa muodostunut vakiintunutta rangaistuskäytäntöä, josta voidaan saada johtoa näiden seikkojen merkitystä harkittaessa (KKO 2011:108 kohta 11). Rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä ilmentävät siten rikoksen vahingollisuutta ja vaarallisuutta.

11. Oikeuskäytännössä rangaistus huumausainerikoksesta määräytyy usein melko kaavamaisesti aineen määrän ja laadun perusteella. Tämä edistää rangaistusten mittaamisessa rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä ja ennakoitavuutta. Toisaalta huumausainerikokset ovat kohdistuneet yhä suurempiin määriin huumausainetta ja niiden kohteeksi on tullut lukuisia uusia erittäin vaarallisina pidettäviä huumausaineita. Tämä on yhdessä edellä mainitun kaavamaisen mittaamistavan kanssa johtanut törkeistä huumausainerikoksista tuomittavien rangaistusten kohoamiseen lähelle enimmäisrangaistusta myös sellaisista teoista, jotka eivät tekotavoiltaan ole kaikkein vahingollisimpia, vaarallisimpia ja suurinta syyllisyyttä osoittavia. Ankarimmat rangaistukset eivät siten kohdistu vain kaikkein törkeimpiin huumausainerikoksiin eivätkä tekojen rangaistusarvot ole riittävästi erotettavissa toisistaan. Samalla törkeiden huumausainerikosten rangaistuskäytäntö on erkaantunut muun tyyppisistä rikoksista, joissa on sama rangaistusasteikko.

12. Huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei tule perustua yksin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään, vaan rangaistuksen mittaamisessa on otettava huomioon kaikki rikoslain 6 luvun 4 §:ssä mainitut seikat. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat kuin rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatu ja määrä. Erityisesti laajamittaiseen huumausaineiden laittomaan maahantuontiin osallistuu yleensä useita henkilöitä selvästi erilaisissa tehtävissä. Tehtävän osoittama syyllisyys voi tällöin vaihdella rikokseen osallisten välillä huomattavasti.

13. Korkein oikeus on oikeuskäytännössään ottanut huomioon vastaajien erilaisen osuuden huumausainerikoksissa ja antanut sille merkitystä rangaistuksen mittaamisessa. Esimerkiksi Subutex-tablettien laitonta maahantuontia koskevassa ratkaisussa KKO 2006:60 Korkein oikeus otti huomioon vastaajien erilaisen osallisuuden saman huumausaine-erän maahantuonnin toteutuksessa (kohta 6). Vastaavasti ratkaisussa KKO 2005:56 annettiin merkitystä sille, että vastaaja oli toiminut varsin pitkään tietyn huumausaineiden levitysketjun yläpäässä motiivinaan taloudellisen hyödyn tavoittelu (kohta 9). Samoin ratkaisussa KKO 2001:91 huomioon otettiin, että vastaaja oli toiminut eriytyneessä tehtävässä ja osaltaan määräysvaltaa käyttävässä asemassa organisaatiossa, jonka päämääränä oli ollut välittää maahan salakuljetettu huumausaine edelleen ja lopuksi käyttäjilleen.

14. Korkein oikeus on eräissä ratkaisuissa lausunut myös nimenomaisesti kuriirille tuomittavasta rangaistuksesta. Subutex-tablettien laitonta maahantuontia koskevassa toisessa ratkaisussa KKO 2006:58 Korkein oikeus katsoi, ettei ollut aihetta korottaa eräiden vastaajien rangaistuksia muun ohella siitä syystä, että he olivat toimineet vain kuriireina saamansa toimeksiannon ja ohjeiden mukaisesti vähäistä palkkiota vastaan (kohta 16). Samoin savukkeiden salakuljetusta koskevassa ratkaisussa KKO 2008:18 ei ollut aihetta tuomita vastaajia hovioikeuden tuomitsemia ankarampiin rangaistuksiin ottaen huomioon muun ohella vastaajien varsinaiseen laittomaan maahantuontiin syyllistyneitä vähäisempi asema salakuljetusketjun palkattuina autonkuljettajina (kohta 14).

15. Tuotaessa huumausaineita laittomasti maahan kiinnijäämisriski on yleensä suurin ylitettäessä raja. Laajamittaisissa huumausainerikoksissa huumausaine-erän kuljettaminen rajan ylitse annetaan sen vuoksi usein tätä tarkoitusta varten erikseen palkattujen henkilöiden tehtäväksi. Näin toimittaessa rikoksen paljastuminen rajanylityksessä ei välttämättä johda muiden tekijöiden kiinni jäämiseen eikä edes siihen, etteikö huumausaineiden maahantuontia voitaisi jatkaa. Rikoksen onnistuminen riippuu kuitenkin pitkälti siitä, välttääkö kuriiri kiinnijäämisen. Näistä syistä huumausainekuriirin tehtävää voidaan tällaisessa rikoksessa pitää välttämättömänä ja keskeisenä. Tämä seikka vaikuttaa kuriirin syyllisyyttä lisäävästi.

16. Pelkästään kuriirina toimivan tekijän osuus on arvioitaessa huumausaineiden laitonta maahantuontia kokonaisuudessaan kuitenkin yleensä vähämerkityksellisempi ja epäitsenäisempi kuin huumausaineiden maahantuonnin organisoinnista huolehtineiden tekijöiden osuus. Tähän voi viitata esimerkiksi se, että tehtävä rajoittuu vain tiettyyn kuljetustehtävään ja ettei kuriiri käytä maahan tuomaansa huumausaine-erää koskevaa määräysvaltaa tai osallistu huumausaineiden laittoman maahantuonnin tai edes oman osuutensa suunnitteluun. Samaa voi osoittaa myös se, että kuriiri ei saa osallistumisestaan huumausaineiden laittomaan maahantuontiin muuta hyötyä kuin palkkion, joka on vähäinen verrattuna laittomasti maahan tuodun huumausaine-erän edelleen levittämisestä odotettavissa olevaan taloudelliseen hyötyyn. Lisäksi huumausainekuriiri voidaan yleensä tarvittaessa korvata toisella henkilöllä. Tällaiset huumausainekuriirin rikokseen liittyvät piirteet vähentävät häneen kohdistuvaa moitearvostelua.

17. Korkein oikeus katsoo, että määrättäessä rangaistusta huumausainerikoksessa kuriirina toimineelle henkilölle on verrattava edellä mainittuja ja tapaukseen mahdollisesti liittyviä muitakin kuriirin syyllisyyttä lisääviä ja vähentäviä perusteita. Rangaistus on määrättävä kiinnittämällä huomiota kuriirin maahantuoman huumausaineen laadun ja määrän lisäksi kuriirin osuuteen rikoksen tekemisessä ja muihin hänen syyllisyyteensä vaikuttaviin tekijöihin. Ainakin jos kuriirin osuus rikoksen tekemisessä on rajattu tarkoin vain kuljetustehtävään eikä hän ole tavoitellut rikoksella muuta hyötyä kuin vähäistä palkkiota eikä rikoksen tekemiseen liity muitakaan hänen syyllisyyttään lisääviä piirteitä, kuriirin rangaistuksen on perusteltua olla huomattavasti alempi kuin rikoksen suunnitelleiden ja sen keskeisten vaiheiden toteuttamisen järjestelleiden ja sen tuottamaa hyötyä tavoitelleiden henkilöiden rangaistus.

Rangaistuksen mittaaminen tässä asiassa

18. A on tuonut laittomasti maahan 7 884 grammaa amfetamiinia eli hyvin suuren määrän erittäin vaarallista huumausainetta. Amfetamiinin pitoisuus on vaihdellut 38 ja 45 prosentin välillä eli se on ollut keskimääräistä voimakkaampaa. Huumausaineen laadun ja määrän sekä teko-olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että huumausaineiden maahantuonti on liittynyt organisoidun rikollisryhmän toimintaan, mistä A:n on täytynyt olla perillä. Nämä seikat puoltavat rangaistuksen mittaamista rangaistusasteikon yläpäästä.

19. Toisaalta asiassa on katsottu selvitetyksi, että A oli osallistunut amfetamiinin laittomaan maahantuontiin kuljettamalla huumausaine-erän sisältäneen ajoneuvon saamiensa ohjeiden mukaisesti Tallinnasta Suomeen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista ilmenee, että A:n nimeämä huumausaineen laittoman maahantuonnin toimeksiantaja oli luvannut hänelle tehtävän suorittamisesta palkkioksi 500 euroa. Toimeksiantajan ohjeiden mukaan A oli vuokrannut auton tallinnalaisesta autovuokraamosta kahdeksi vuorokaudeksi ja maksanut auton vuokran ja takuumaksun toimeksiantajan tätä varten hänelle antamilla varoilla. Vuokraamansa auton A oli tämän jälkeen saamiensa ohjeiden mukaan luovuttanut toimeksiantajan osoittamalle henkilölle. Kun auto sitten oli palautettu A:lle edelleen kuljettamista varten, sen takaluukussa olleeseen vararenkaaseen oli kätketty syytteessä tarkoitettu huumausaine-erä. Lisäksi auton hansikaslokerossa oli ollut 80 euroa ja muistilappu. Sen jälkeen toimeksiantaja oli ohjeistanut A:ta ajamaan satamaan ja matkustamaan laivalla Suomeen luvaten tälle rahaa suomalaisen puhelinkortin ostamista varten. Suomeen tultuaan A oli otettu kiinni ja huumausaine-erä takavarikoitu.

20. Asiassa ei ole näytetty, että A olisi osallistunut rikoksen suunnitteluun tai huumausaineen hankintaan, että hänen tarkoituksenaan muin toimenpitein olisi ollut osallistua huumausaineen levittämiseen taikka että hän olisi tullut hyötymään huumausaine-erän Suomessa tapahtuvasta laittomasta levittämisestä luvattua palkkiota enempää. Tuntemattomiksi jääneiden henkilöiden A:n käyttämään ajoneuvoon kätkemä huumausaine-erä oli asiassa selvitetyn perusteella uskottu A:n haltuun vasta juuri ennen matkaa luovutettavaksi Suomessa pian edelleen. A:n kuljetustehtävän rajattuun osuuteen huumausaineiden maahantuonnin kokonaisuudessa viittaa sekin, että A:lle oli luvattu hyvin arvokkaan huumausaine-erän riskialttiista kuljettamisesta Suomeen vain 500 euron suuruinen palkkio. Toisaalta asiassa ei ole esitetty, että A olisi ryhtynyt rikokseen esimerkiksi painostuksen seurauksena tai rahoittaakseen omaa huumausaineiden käyttöään.

21. Edellä kuvatuissa olosuhteissa se, että A on tehnyt rikoksen palkkiota vastaan, ei osoita hänessä korostunutta syyllisyyttä, eikä ole siten peruste korottaa rangaistusta.

22. Korkein oikeus katsoo, että A:lle tuomittavan rangaistuksen tulee kohdassa 20 todetun perusteella, hänen osuutensa rajoittuessa yksinomaan kuriirina toimimiseen, olla huomattavasti alempi kuin tällaisen huumausaine-erän maahantuonnista tulisi muutoin tuomita. Kaikkien edellä todettujen seikkojen perusteella Korkein oikeus pitää oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetusta rikoksesta viiden vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistusta. Hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta on siten alennettava.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A:lle tuomittu vankeusrangaistus alennetaan viideksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa jaostossa oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Jorma Rudanko, Pekka Koponen, Ari Kantor, Tuula Pynnä, Jarmo Littunen, Mika Huovila, Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Tatu Leppänen. Esittelijä Jukka Siro.

 
Julkaistu 7.3.2017