Korkein oikeus

Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2016:12

KKO:2016:12

Työsopimus - Työsuhde-etuudet - Syrjintä
Lakko
Ennakkopäätösvalitus

Diaarinumero: S2013/757
Taltionumero: 0472
Antopäivä: 3.3.2016

Yhtiön tulospalkkiojärjestelmään sisältyneen rajoitusehdon mukaan osallistuminen laittomaan työtaisteluun poisti henkilöltä oikeuden tulospalkkioon siltä kaudelta, jolle laiton työtaistelutoimenpide kohdentui. Yhtiön työntekijät olivat työrauhavelvoitteen voimassaoloaikana ryhtyneet työnseisauksiin, joiden johdosta yhtiö oli evännyt tulospalkkiot työnseisauksiin osallistuneilta.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että työnseisaukset eivät olleet ammattiyhdistyksen toimeenpanemia, vaan että työntaistelutoimenpiteissä oli ollut kysymys työntekijöiden omasta toiminnasta, joka ei ollut yhteydessä ammatillisen järjestäytymisen vapauteen. Yhtiö ei ollut toiminut syrjintäkiellon eikä yhdistymisvapauden käytön estämisen ja rajoittamisen kiellon vastaisesti evätessään tulospalkkiot.

TSL 2 luku 2 § 1 mom (23/2004)
TSL 12 luku 1 §
TSL 13 luku 1 §
PL 13 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 19.6.2013

Metallityöväen Liitto ry:n ajamien kanteiden johdosta käräjäoikeuden ratkaistavana on ollut kysymys siitä, oliko ABB Oy:llä ollut tulospalkkiojärjestelmäänsä sisältyvän rajoitusehdon perusteella oikeus jättää tulospalkkiot maksamatta niille työntekijöille, jotka olivat osallistuneet kanteessa mainittuihin työnseisauksiin, vai oliko yhtiö näin menetellen kohdellut työntekijöitä ammattiyhdistystoimintaan osallistumisen perusteella eri tavoin kuin siihen osallistumatonta työntekijää. Jos niin sanottu syrjintäolettama syntyi, harkittavaksi tuli, oliko yhtiöllä ollut menettelyynsä hyväksyttävä syy. Toissijaisesti oli arvioitava, laajensiko ehto työntekijöiden vahingonkorvausvelvollisuutta työsopimuslain 12 luvun 1 §:ssä säädetystä.

Esikysymyksenä oli ratkaistava, oliko kyse työtaistelutoimenpiteistä, joihin työntekijät olivat ryhtyneet tai osallistuneet ilman työntekijäjärjestön myötävaikutusta.

Työtaistelutoimenpiteiden luonteen osalta käräjäoikeus totesi, että työtuomioistuin oli katsonut Vaasan toimipisteen työnseisaukset laittomiksi lakoiksi ja tuominnut ammattiosaston maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä, ei työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Harjavallan toimipisteen työnseisaus oli kestänyt noin neljä tuntia, työrauhavelvoite oli ollut voimassa työnseisauksen aikaan eikä ammattiosasto ollut muodollisesti päättänyt lakosta.

Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei työntekijäyhdistys ollut toimeenpannut mitään työtaistelutoimenpiteistä. Kysymys oli työtaistelutoimenpiteistä, joihin joukko työntekijöitä oli ryhtynyt omalla päätöksellään.

Rajoitusehdon luonteesta käräjäoikeus lausui, viitaten ratkaisussa KKO 2010:93 käsillä olleeseen ehtoon, että syrjintäolettama oli syntynyt. Viitatussa ratkaisussa oli ollut kysymys työntekijäyhdistyksen toimeenpanemasta lakosta, mitä Korkein oikeus ei ollut pitänyt hyväksyttävänä perusteena erilaiselle kohtelulle. Koska työnseisauksista tässä tapauksessa olivat päättäneet työntekijät työmaakokouksissaan, ratkaisun oikeusohje ei ollut näiltä osin sovellettavissa.

Tarkasteltuaan sovellettavia lainsäännöksiä, oikeuskirjallisuuden kannanottoja sekä oikeuskäytäntöä käräjäoikeus lausui pitävänsä selvänä, että työtaisteluvapautta oli sen perusoikeusluonteesta huolimatta mahdollista rajoittaa. Harkittavaksi jäi, oliko työtaisteluvapautta mahdollista rajoittaa siten, että sitä sai ilman haitallisia seuraamuksia käyttää vain ammattiyhdistysten päätöksellä tai myötävaikutuksella. Vaikka ammattiyhdistykset eivät olleet tässä tapauksessa päättäneet lakoista, asiassa oli tarpeen ratkaista, olivatko ne myötävaikuttaneet lakkoihin.

Oikeuskirjallisuuden ja -käytännön mukaan näytti siltä, että osallistuminen työrauhavelvoitteen voimassa ollessa lakkoon, josta työntekijäyhdistys ei ollut päättänyt ja jonka toimeenpanemiseen se ei muutenkaan ollut myötävaikuttanut, kelpasi lähtökohtaisesti työsopimuslain mukaiseksi asialliseksi ja painavaksi syyksi irtisanoa työntekijän työsuhde. Lievemmistä seuraamuksista ei ollut olemassa lainsäännöstä. Mikäli järjestö oli tehnyt päätöksen työtaisteluun ryhtymisestä, myös järjestäytymättömät työntekijät saivat suojaa irtisanomiselta ja muiltakin seuraamuksilta.

Merkityksellistä siten oli, minkälaista toimintaa tai passiivisuutta pidettiin ammattiyhdistyksen sellaisena myötävaikuttamisena työtaistelutoimenpiteeseen, että vastuu työtaistelutoimenpiteestä olisi kollektiivinen eikä osallistuminen siihen kelpaisi perusteeksi työntekijän irtisanomiseen. Samoin oli harkittava, voiko sellaisesta lakosta, jonka osalta ammattiyhdistyksen katsottiin laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa ja josta se oli tuomittu tai tuomittavissa hyvityssakkoon, aiheutua lakkoon osallistuneelle työntekijälle irtisanomista lievempiä haitallisia seurauksia.

Käräjäoikeus katsoi, että työnantajalla oli oikeus tulospalkkion epäämiseen ainakin silloin, jos sillä olisi oikeus irtisanoa työtaistelutoimenpiteeseen osallistuneen työntekijän työsuhde.

Ammattiyhdistyksen myötävaikuttamisena työtaistelutoimenpiteeseen ei voitu pitää ainakaan sen passiivisuutta työtaistelun suhteen. Jos ammattiyhdistys oli ryhtynyt toimiin lakon estämiseksi tai päättämiseksi, sen ei voitu myöskään katsoa myötävaikuttaneen lakkoon, vaikka se voitaisiinkin toimien oltua riittämättömiä tuomita valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Kun tulospalkkion epääminen oli irtisanomista lievempi seuraamus, kynnystä katsoa ammattiyhdistyksen toiminta työtaisteluun myötävaikuttamiseksi voitiin pitää jopa hieman korkeampana kuin irtisanomisen osalta.

Käräjäoikeus katsoi, etteivät ammattiyhdistykset olleet tässä tapauksessa myötävaikuttaneet työtaistelutoimenpiteisiin.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että vaikka työntekijä ei välttämättä tiedä, onko kyse ammattiyhdistyksen toimeenpanemasta vai työntekijöiden itsensä päättämästä työtaistelutoimenpiteestä, hänelle voitiin asettaa tältä osin selonottovelvollisuus.

Käräjäoikeus päätyi katsomaan, että osallistuminen niin sanottuun villiin työtaisteluun, johon ammattiyhdistys ei ole aktiivisesti myötävaikuttanut, on sellainen hyväksyttävä syy, jonka perusteella työnantaja saa asettaa työntekijät eri asemaan niihin työntekijöihin nähden, jotka eivät ole lakkoon osallistuneet, kun kysymys on noin 1 000 euron tulospalkkion epäämisestä. ABB Oy:llä oli siten ollut hyväksyttävä syy evätä tulospalkkiot niiltä työntekijöiltä, jotka olivat osallistuneet kanteessa tarkoitettuihin lakkoihin.

Mitä tuli toissijaiseen kanneperusteeseen, ABB Oy oli kiistänyt sen sillä perusteella, että asiassa ei ollut kysymys työsopimuslain 12 luvun 1 §:ssä tarkoitetun vahingonkorvausvelvollisuuden laajentamisesta, vaan työnantajan määrittelemistä tulospalkkion maksamisen edellytyksistä.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että ABB Oy oli yksipuolisesti päättänyt tulospalkkion maksamisen edellytyksistä. Tulospalkkioehto ei sanamuotonsa mukaan liittänyt laittoman työtaistelutoimenpiteen aiheuttamaa vahinkoa ja toimenpiteeseen osallistuneiden tulospalkkiota toisiinsa. Ehdon sanamuoto tuki ABB Oy:n näkemystä.

Käräjäoikeus totesi, että työnantajalla olisi halutessaan ollut oikeus olla maksamatta tulospalkkiota lainkaan, ja että se oli saanut yksipuolisesti määritellä tulospalkkion maksamisen edellytykset edellyttäen, että ehdot eivät olleet syrjiviä tai muuten sopimattomia. Tässä tapauksessa tulospalkkioiden maksaminen ei ollut vakiintunut työsuhteen sitovaksi ehdoksi, vaan kysymys oli normaalin palkan lisäksi määräedellytyksin maksettavasta rahamäärästä.

Käräjäoikeuden käsityksen mukaan ehdon tarkoituksena oli ollut ennemminkin laittomiin lakkoihin osallistumisen ehkäiseminen kuin laittomasta lakosta aiheutuneen vahingon korvaaminen. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että kysymys ei ollut työntekijän vahingonkorvausvelvollisuudesta, vaan työnantajan määrittelemistä tulospalkkion maksamisen edellytyksistä. Tähän nähden ei ollut tarpeen ottaa kantaa siihen, oliko ehdolla laajennettu työntekijän työsopimuslain 12 luvun 1 §:ssä säädettyä vahingonkorvausvelvollisuutta.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteet.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mia Sundström.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Metallityöväen Liitto ry:lle, joka haki muutosta ennakkopäätösvalituksin, myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Metallityöväen Liitto ry vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja yhtiö velvoitetaan suorittamaan sille palkkasaatavia 37 162,63 ja 49 494,00 euroa korkoineen.

Yhtiö vastasi valitukseen ja vaati, että se hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. ABB Oy:ssä (yhtiö) käytössä olleen tulospalkkiojärjestelmän mukaan laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen poisti työntekijältä oikeuden tulospalkkioon ajanjaksolta, johon työtaistelutoimenpide kohdistui.

2. Yhtiön Vaasan toimipisteen sähköjakeluautomaatio-osaston työntekijät ovat olleet lakossa 31.5.2010 ja 1.–3.9.2010. Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2010-143 katsonut, että lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin ja että Vaasan Strömbergin tehtaan Työväen Ammattiosasto ry oli molempien työnseisausten yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Työtuomioistuin on tuominnut ammattiosaston maksamaan hyvityssakkoa.

3. Yhtiön Harjavallan toimipisteen työntekijät ovat olleet noin neljä tuntia kestäneessä lakossa 4.6.2010. Tämä lakko ei ole ollut työtuomioistuimen käsiteltävänä. Metallityöväen Liitto ry on kuitenkin Korkeimmassa oikeudessa myöntänyt laiminlyöneensä valvontavelvollisuutensa myös tämän lakon yhteydessä.

4. Koska yhtiö on pitänyt näitä lakkoja laittomina, se on tulospalkkiojärjestelmään kuuluvaa rajoitusehtoa soveltaen evännyt työnseisauksiin osallistuneilta työntekijöiltään henkilökohtaiset tulospalkkiot vuodelta 2010. Tulospalkkion maksamatta jättäminen on koskenut kaikkia työnseisauksiin osallistuneita työntekijöitä näiden ammatillisesta järjestäytymisestä riippumatta. Muille yhtiön työntekijöille tulospalkkiot vuodelta 2010 on maksettu palkanmaksun yhteydessä Vaasan toimipisteen osalta 25.2.2011 ja Harjavallan toimipisteen osalta 25.3.2011.

5. Käsiteltävinä olevissa kanteissa on kysymys lakkoon osallistuneille työntekijöille maksamatta jätetyistä henkilökohtaisista tulospalkkioista, jotka työntekijät ovat siirtäneet Metallityöväen Liitto ry:lle. Kanteissa vaaditut määrät ovat riidattomat.

Mistä asiassa on kysymys

6. Asiassa on kysymys ensiksikin siitä, onko yhtiön soveltamaan tulospalkkiojärjestelmään kuuluva rajoitusehto syrjivä. Tähän liittyen arvioitavaksi voi tulla se, onko yhtiö osoittanut, että sillä on ollut objektiivisesti arvioiden perusteiltaan asiallinen syy kieltäytyä maksamasta työnseisaukseen osallistuneille työntekijöilleen henkilökohtaisia tulospalkkioita vuodelta 2010. Lisäksi arvioitavaksi voi tulla se, onko tulospalkkioiden maksamatta jättämisellä laajennettu työntekijöiden vahingonkorvausvastuuta työsopimuslain vastaisesti.

Yhtiön tulospalkkiojärjestelmä

7. Yhtiön tulospalkkiojärjestelmään on sisällytetty seuraava rajoitusehto: ˮOsallistuminen laittomaan työtaisteluun poistaa henkilöltä oikeuden tulospalkkioon siltä kaudelta, jolle laiton työtaistelutoimenpide kokonaan tai osittain kohdistuuˮ.

8. Käräjäoikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että yhtiön soveltamassa tulospalkkiojärjestelmässä työnantaja oli yksipuolisesti päättänyt tulospalkkion maksamisen edellytyksistä. Tulospalkkion maksaminen ei siis ollut yhtiössä vakiintunut työntekijän työsopimuksen ehdoksi ja palkan osaksi. Tärkein tulospalkkion maksamisen edellytys oli tietyn suuruinen tulos, jonka saavuttamisen jälkeen tarkasteltiin muita ehtoja. Ehtoja oli ajoittain muutettu eikä tulospalkkioita ollut kaikkina vuosina maksettu. Yhtiö oli siten myöntäessään työntekijöilleen etuisuuksia tulospalkkiojärjestelmän kautta voinut yksipuolisesti asettaa etujen maksamiselle ehtoja, kunhan ne olivat olleet pakottavan työlainsäädännön mukaisia. Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiön soveltamaa tulospalkkiojärjestelmää ole aihetta arvioida toisin valituksessa ja vastauksessa Korkeimmassa oikeudessa esitetyn johdosta.

Syrjinnän kielto lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä

9. Asiassa sovellettavan työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin lainkohta oli 20.1.2004 annetussa, 1.2.2004 voimaan tulleessa laissa 23/2004, työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan säännöksessä nimenomaan mainittujen perusteiden taikka muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Syrjintäperusteiden luettelossa on mainittu ammattiyhdistystoiminta. Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa (21/2004). Vastaava syrjintäkielto sisältyy nykyään 1.1.2015 voimaantulleen yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:ään.

10. Työsopimuslain 13 luvun 1 §:n mukaan työnantajalla ja työntekijällä on oikeus kuulua yhdistykseen sekä oikeus osallistua tällaisen yhdistyksen toimintaan. Heillä on myös oikeus perustaa luvallinen yhdistys. Työnantajalla ja työntekijällä on niin ikään vapaus olla kuulumatta edellä tarkoitettuun yhdistykseen. Tämän oikeuden ja vapauden käytön estäminen ja rajoittaminen on kiellettyä.

11. Myös perustuslain 13 §:n 2 momentissa on nimenomaisesti turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus. Pykälän 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

12. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2010:93 on ollut arvioinnin kohteena se, oliko työnantajayhtiössä noudatetun tulospalkkiojärjestelmän rajoitusehto, jonka mukaan laittomaksi todetun työtaistelutoimenpiteen aiheuttama taloudellinen menetys vähennettiin työtaistelutoimenpiteeseen osallistuneiden tulospalkkiosta, syrjivä. Tulospalkkiot oli tuossa tapauksessa evätty työntekijöiden osallistuttua sellaiseen lakkoon, jonka toimeenpanijana oli ollut työntekijöiden ammattijärjestö ja jonka lakon järjestäessään ammattijärjestö oli työtuomioistuimen tuomion mukaan rikkonut työrauhavelvollisuutensa. Korkein oikeus tulkitsi työsopimuslain 13 luvun 1 §:ssä tarkoitettua työntekijän yhdistymisvapautta siten, että siihen kuului myös oikeus osallistua työntekijäjärjestön toimeenpanemaan työtaistelutoimeen, kuten lakkoon, ellei sitä ollut kielletty sellaisella lailla, jota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettiin. Tällaisesta kiellosta ei ollut lailla säädetty ja Korkein oikeus katsoi, että rajoitusehto oli ammatillisen järjestäytymisvapauden vastaisena syrjivä.

Rajoitusehdon luonne tässä tapauksessa ja ehdon arvioinnin ensisijaiset perusteet

13. Kuten edellä kohdassa 7 on todettu, ABB Oy:n tulospalkkiojärjestelmän rajoitusehdon mukaan ˮosallistuminen laittomaan työtaisteluun poistaa henkilöltä oikeuden tulospalkkioon siltä kaudelta, jolle laiton työtaistelutoimenpide kokonaan tai osittain kohdistuuˮ. Käräjäoikeus on katsonut, että ehdon sanamuodon perusteella oli syntynyt syrjintäolettama, ja toisaalta että osallistuminen niin sanottuun villiin työtaisteluun, johon ammattiyhdistys ei ollut millään tavoin aktiivisesti myötävaikuttanut, oli ollut hyväksyttävä syy asettaa työntekijät tulospalkkion suhteen eri asemaan niihin työntekijöihin nähden, jotka eivät olleet lakkoon osallistuneet.

14. Korkein oikeus on edellä kohdassa 12 viitatussa ratkaisussa KKO 2010:93 ottanut kantaa väitteeseen työntekijöitä syrjivästä kohtelusta tapauksessa, jossa työnseisauksen toimeenpanijana oli ollut työntekijäyhdistys. Arvioitavana tässä asiassa on se, kuuluuko ammatillisen yhdistymisvapauden piiriin oikeus osallistua myös sellaiseen työtaistelutoimeen, jonka toimeenpanijana ei ole työntekijäjärjestö, vaan jonka toimeenpanosta on syntynyt päätös spontaanisti työntekijöiden omassa keskuudessa.

15. Työtaisteluoikeutta ei ole lainsäädännössämme määritelty. Koska kansainväliset sitoumukset sekä perus- ja ihmisoikeudet asettavat viime kädessä vähimmäisvaatimukset niille perusteille, joilla työtaisteluoikeutta arvioidaan, on syytä ensin tarkastella Suomea sitovia sopimuksia tästä näkökulmasta.

Yhdistymisvapautta koskevat kansainväliset sopimukset ja käytäntö

Euroopan unionin perusoikeuskirja

16. Vaikka asiassa ei ole kyse Euroopan unionin oikeuden soveltamisesta, Korkein oikeus toteaa, että unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen kaikilla tasoilla erityisesti poliittisessa, ammattiyhdistys- ja yhteiskunnallisessa toiminnassa, mihin sisältyy, että jokaisella on oikeus perustaa yhdessä muiden kanssa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi. Perusoikeuskirjan 28 artiklan mukaan työntekijöillä ja työnantajilla tai näiden järjestöillä on unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti oikeus asianmukaisilla tasoilla neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia sekä oikeus ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa puolustamiseksi työtaistelutoimiin, lakko mukaan lukien.

Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksista

17. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen muiden kanssa, mikä käsittää myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa suojelemiseksi. YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 8 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lakko-oikeuden edellyttäen, että oikeutta käytetään asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

Euroopan neuvoston uudistettu sosiaalinen peruskirja

18. Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 4 kohdan mukaan varmistaakseen, että kollektiivista neuvotteluoikeutta voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan työntekijöiden ja työnantajien oikeuden ryhtyä eturistiriitatilanteessa yhteistoimiin, kuten lakkoon, edellyttäen kuitenkin, ettei voimassa olevista työ- ja virkaehtosopimusten velvoitteista muuta seuraa. Suomi on sitoutunut noudattamaan mainittua artiklaa (SopS 80/2002, 2 §).

19. Käsitellessään kysymystä siitä, kuka tai mikä taho on oikeutettu ryhtymään 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin yhteistoimiin, kuten lakkoon, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on katsonut, että oikeus toimeenpanna työtaistelu voidaan suoda pelkästään ammattiyhdistykselle, mikäli ammattiyhdistyksen perustamista eivät rajoita liialliset muodollisuudet (Digest of the Case Law of the European Committee of Social Rights, s. 56).

Kansainvälisen työjärjestön yleissopimukset

20. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskeva sopimus nro 87 (SopS 45/1949) ja järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskeva sopimus nro 98 (SopS 32/1951) eivät kumpikaan nimenomaisesti tunnusta lakkoa työntekijän perustavaa laatua olevana oikeutena.

21. Sopimuksissa on lähtökohtana, että sopimusosapuolet turvaavat työntekijöille ammatillisen järjestäytymisoikeuden vapaan harjoittamisen. Sopimusten valvontaeliminä toimivat asiantuntijakomitea ja yhdistymisvapauskomitea ovat kuitenkin katsoneet erityisesti sopimuksella 87 suojattavan lakko-oikeutta. ILO:n asiantuntijakomitean vuoden 1994 yleisraportissa todetaan, että lakko-oikeus on sopimuksen nro 87 suojelemaan yhdistymisoikeuteen erottamattomasti kuuluva seuraamus (kohta 179). ILO:n yhdistymisvapauskomitea on omaksunut vastaavan kannan (Digest of decisions and principles of the Freedom of Association Committee of the Governing Body of the ILO, fifth (revised) edition, 2006, kohdat 520–523).

22. ILO:n valvontaelimet ovat katsoneet, että lakko-oikeus on sekä työntekijöiden että heidän järjestöjensä oikeus. Asiantuntijakomitea on katsonut, että sopimuksen nro 87 artiklan 3 kohdassa 1 oikeus järjestää toimintansa ja laatia toimintaohjelmansa tunnustetaan työntekijöiden ja työnantajien järjestöille. Asiantuntijakomitean mukaan lakkoon osallistuminen on kollektiivinen oikeus, jota käyttää, kun kysymyksessä ovat työntekijät, joukko henkilöitä, jotka päättävät olla tekemättä työtä saadakseen vaatimuksena toteutetuiksi. Lakko-oikeuden katsotaan tämän vuoksi olevan työntekijöiden järjestöjen toimintaa (asiantuntijakomitean vuoden 1994 yleisraportti, kohta 149).

23. Yhdistymisvapauskomitean mukaan ei ole aina yleissopimuksen nro 87 vastaista, että lakko-oikeudesta tehdään vain järjestöjen oikeus. Työntekijöitä, ja erityisesti heidän johtajiaan, tulisi kuitenkin suojella työtaistelun perusteella tapahtuvalta syrjinnältä ja heidän tulisi voida perustaa ammattiyhdistyksiä joutumatta alttiiksi järjestäytymiseen kohdistuvalle syrjinnälle (Digest 2006, kohta 524).

Euroopan ihmisoikeussopimus

24. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen, mikä käsittää myös oikeuden perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on suuren jaoston ratkaisussa Demir ja Baykara v. Turkki 12.11.2008 katsonut, että oikeus virka- ja työehtosopimusneuvotteluihin oli tullut olennaiseksi osaksi ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan turvaamaa ammattiyhdistysvapautta. Ratkaisussaan National Union of Rail, Maritime and Transport Workers (R.T.M.) v. Yhdistynyt kuningaskunta 8.4.2014 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on selventänyt aiempaa oikeuskäytäntöään (käsittäen muun ohella ratkaisun Enerji Yapi-Yol Sen v. Turkki 21.4.2009), toteamalla, ettei se ollut ainakaan toistaiseksi katsonut lakko-oikeuden olevan yhdistymisvapauteen olennaisesti liittyvä elementti. Tuomioistuin piti riittävänä todeta, että työtaistelutoimet kuitenkin kuuluvat 11 artiklan suojan piiriin (kohta 84).

Lakko-oikeuden subjektia koskeva arviointi

25. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus toteaa, että nimenomaisesti lakko-oikeudesta määrätään YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sekä uudistetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on tulkinnut Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 4 kohtaa siten, että lakkoon ryhtymisestä päättäminen sinänsä sallitaan varattavaksi ammattiyhdistyksen tehtäväksi. Vastaava lähtökohta on hyväksytty myös ILO:n sopimusten valvontakäytännössä. Edellä mainittujen sopimusten määräyksistä ja niiden soveltamiskäytännöstä ei toisaalta ilmene, että oikeus ryhtyä lakkoon olisi tarkoitettu jokaiselle työntekijälle kuuluvaksi itsenäiseksi oikeudeksi siten, että oikeutta voidaan käyttää muutoinkin kuin osana ammattiyhdistystoimintaa.

Yhdistymisvapauden suojan työsopimuslakiin perustuva tulkinta

26. Arvioitavaksi jää, voidaanko kansallisen lain perusteella päätyä siihen, että työsopimuslain 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetun yhdistymisvapauden suojan piiriin kuuluu myös työntekijöiden ryhmän oikeus ryhtyä spontaanisti työtaistelutoimenpiteisiin, joita ammattijärjestö ei ole ollut järjestämässä.

27. Kuten työsopimuslain esitöissä on todettu (HE 157/2000 vp s. 122), lain 13 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettäisiin työnantajan ja työntekijän positiivisesta ja negatiivisesta järjestäytymisvapaudesta. Työnantajalla ja työntekijällä olisi oikeus kuulua luvalliseen yhdistykseen sekä oikeus osallistua tällaisen yhdistyksen toimintaan. Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan työelämän kannalta yhdistymisvapauden merkittävä osa on ammatillinen järjestäytymisoikeus, jolla turvataan oikeus järjestäytyä taloudellisten ja sosiaalisten etujen puolustamiseksi. Ammatillinen järjestäytymisoikeus käsittää myös oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin. Yhdistymisvapaus merkitsee muun muassa sitä, ettei vapauden käyttämisestä saa aiheutua haitallisia seurauksia. Perusteluissa on todettu edelleen, että ammattiyhdistyksen toimintaan tai lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ei ole hyväksyttävä peruste työstä erottamiseen tai erilaiseen kohteluun työelämässä.

28. Korkein oikeus toteaa, että työsopimuslain 13 luvun 1 §:n säännöksellä on tarkoitettu suojata nimenomaan ammatillista järjestäytymisoikeutta, johon kuuluu myös oikeus osallistua lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen. Esitöiden perusteella ei ole pääteltävissä, että säännöksellä olisi tarkoitus suojata myös oikeutta osallistua työntekijöiden ryhmän ilman työntekijäjärjestön myötävaikutusta järjestämiin spontaaneihin työtaistelutoimiin.

29. Tämä tulkinta saa tukea työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 2 kohdan säännöksestä. Lainkohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen. Lain esitöissä (HE 157/2000 vp s. 99–100) lausutun mukaan työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen voisi olla asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen ainoastaan silloin, kun työtaistelutoimenpiteeseen on työehtosopimuksen voimassa ollessa ryhdytty työehtoihin vaikuttamiseksi ilman työntekijäjärjestön päätöstä tai myötävaikutusta.

30. Kuten edeltä ilmenee, työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 2 kohdassa on tarkoitettu asettaa työntekijän irti¬sanomissuojan suhteen eri asemaan yhtäältä osallistuminen työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen ja toisaalta ryhtyminen sellaiseen työtaistelutoimenpiteeseen, jonka järjestämiseen työntekijäjärjestö ei ole vähintäänkin myötävaikuttanut. Myös tällä säännöksellä suojataan siten erityisesti oikeutta osallistua työntekijöiden yhdistyksen toimintaan.

31. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että työsopimuslain 13 luvun 1 §:n mukainen ammattiyhdistystoiminnan suoja koskee osallistumista vain sellaiseen työtaistelutoimenpiteeseen, joka on työntekijäyhdistyksen toimeenpanema taikka jonka toimeenpanemiseen yhdistys on myötävaikuttanut.

Työtaistelutoimenpiteen oikeudellinen luonne tässä tapauksessa

32. Metallityöväen Liitto ry:n mukaan työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa (23/2004) tarkoitettua ammattiyhdistystoimintaa on myös työehtosopimuslain 8 §:n 2 virkkeessä tarkoitettu valvontavelvollisuuden laiminlyönti. Kun laiminlyönnissä on kysymys yhdistyksen toiminnasta, kanteessa tarkoitetuissa työnseisauksissa on ollut kysymys ammattiyhdistystoiminnasta. Yhtiö taas on katsonut, että valvontavelvollisuuden rikkomista ei voida rinnastaa ammattiyhdistyksen myötävaikutukseen sen paremmin työehtosopimuslakia kuin työsopimuslakia tulkittaessa. Myötävaikutus rinnastuu luonteeltaan ja seuraamuksiltaan varsinaiseen päätökseen toimeenpanna työtaistelu.

33. Kysymys siitä, ovatko kanteessa tarkoitetut työtaistelutoimenpiteet ammattijärjestön toimeenpanemia vai työntekijöiden ryhmän yksin päättämiä kollektiivisia toimenpiteitä, tulee arvioitavaksi lähtökohtaisesti työsopimuslain perusteella. Kuten edellä on työsopimuslain tulkinnasta todettu, työtaistelutoimenpidettä voidaan pitää työntekijäyhdistyksen toimeenpanemana paitsi silloin, kun yhdistys on siitä päättänyt, myös silloin, kun yhdistys on siihen myötävaikuttanut (kohta 31).

34. Vastaava työtaistelun toimeenpanijaa koskeva kysymys on keskeinen työtuomioistuimessa käsiteltävissä työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevissa riidoissa. Työehtosopimuslain 8 §:n ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun työrauhavelvollisuuden rikkomisen toteaminen on työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä edellyttänyt sitä, että yhdistystä on voitu jollain perusteella pitää työtaistelun toimeenpanijana. Jos ammattiosasto tai –liitto on tehnyt päätöksen työtaisteluun ryhtymisestä tai muutoin ottanut toimenpiteen nimiinsä, se on asetettu vastuuseen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta (ks. viimeksi mainituista esim. TT 2013-139 ja TT 2013-181). Tällainen vastuu on asetettu myös, kun ammattiliitto on tukenut työtaistelutoimenpiteitä (TT 2006-20) tai ammattiosaston edustajan on katsottu toimillaan hyväksyneen lakon toimeenpanon (TT 2013-138). Saman pykälän toisessa virkkeessä tarkoitetun valvontavelvollisuuden laiminlyönnin toteaminen puolestaan on edellyttänyt lähinnä sitä, että työntekijäjärjestö on ollut tietoinen jäsentensä käynnistämästä työtaistelutoimenpiteestä, mutta ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin sen päättämiseksi (esim. TT 2014-64). Valvontavelvollisuutta on työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä tulkittu ankarasti; epäonnistumista työtaistelutoimenpiteen estämisessä on yleensä pidetty valvontavelvollisuuden laiminlyöntinä.

35. Korkein oikeus katsoo, että myötävaikuttamiseksi on perusteltua myös tässä yhteydessä käsittää sekä työtaistelutoimen aktiivinen edistäminen että sen tukeminen ammattiyhdistyksen taholta. Pelkästään valvontavelvollisuuden laiminlyönnin ei sen sijaan voida katsoa merkitsevän sitä, että ammattiyhdistys olisi myötävaikuttanut työtaistelutoimenpiteeseen.

36. Asiassa on kohdissa 2 ja 3 todetuin tavoin riidatonta, että työntekijöiden ammattiyhdistykset ovat yhtiön Vaasan ja Harjavallan toimipisteissä toteutettujen työnseisausten yhteydessä laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Asiassa ei ole väitettykään, että ammattiyhdistykset olisivat toimeenpanneet työtaistelut tai ottaneet toimet nimiinsä tai että ne toimenpiteistä tietoisiksi tultuaan olisivat antaneet toimenpiteille niiden käynnissä ollessa nimenomaista tukea tai hyväksyntänsä. Kanteissa tarkoitetut työnseisaukset eivät siten ole olleet ammattiyhdistysten toimeenpanemia.

37. Työtaistelutoimenpiteissä on ollut kysymys työntekijöiden omasta toiminnasta, joka ei ole yhteydessä lailla suojattuun ammatillisen järjestäytymisen vapauteen, lakko mukaan lukien. Korkein oikeus katsoo, että yhtiö ei ole toiminut työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin (23/2004) syrjintäkiellon ja 13 luvun 1 §:n yhdistymisvapauden käytön estämisen ja rajoittamisen kiellon vastaisesti evätessään tulospalkkiojärjestelmän rajoitusehdon nojalla työnseisauksiin osallistumisen perusteella kanteessa tarkoitetut henkilökohtaiset tulospalkkiot työnseisauksiin osallistuneilta työntekijöiltään.

Rajoitusehdon suhde työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaiseen vahingonkorvausvelvollisuuteen

38. Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai tästä laista johtuvia velvollisuuksia tai aiheuttaa työssään työnantajalle vahinkoa, on korvattava työnantajalle aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain (412/1974) 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

39. Kuten edellä kohdassa 8 on todettu, tulospalkkion maksamisen ehdot olivat olleet yhtiön yksipuolisesti päätettävissä ja yhtiö oli siten voinut asettaa tulospalkkion vuosittaiselle maksamiselle ehtoja edellyttäen, etteivät ehdot olleet työsopimuslain pakottavien säännösten vastaisia.

40. Korkein oikeus toteaa, että tulospalkkion menettämistä koskevan rajoitusehdon soveltamisessa on kysymys työnantajan määrittelemistä tulospalkkion maksamisen edellytyksistä. Rajoitusehdon mukaan tulospalkkion menettäminen ei ole ollut sidoksissa laittomasta työtaistelutoimenpiteestä työnantajalle aiheutuneeseen vahinkoon, eikä ehdon soveltamisella ole siten laajennettu työntekijän vahingonkorvausvelvollisuutta työsopimuslaissa kielletyllä tavalla.

Lopputulos

41. Metallityöväen Liitto ry:n valitus hylätään.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Soile Poutiainen, Ari Kantor ja Mika Huovila. Esittelijä Mervi Pere.

 
Julkaistu 3.3.2016  Päivitetty 7.3.2016