Suomeksi - På svenska - In English - Sme - Fr - Ru - Et - De

Korkein oikeus

Korkein oikeus

Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2016:10

KKO:2016:10

Sopimus - Sopimuksen tulkinta
Oikeustoimi - Oikeustoimen tulkinta
Yleiset sopimusehdot
Pankki
Korko

Diaarinumero: S2013/859
Taltionumero: 0403
Antopäivä: 23.2.2016

Velkakirjan yleisen ehdon mukaan pankilla oli oikeus korottaa velasta perittävää marginaalia, jos se oli perusteltua pankin lisääntyneiden varainhankinnan kustannusten tai muiden lisääntyneiden kustannusten takia, joita pankki ei kohtuudella voinut ennakoida velkakirjaa allekirjoitettaessa. Kysymys siitä, miten ilmaisua "pankin varainhankinnan kustannukset" oli tulkittava ja oliko näiden kustannusten näytetty lisääntyneen ehdon tarkoittamalla tavalla.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Alempien oikeuksien ratkaisut

Korkeimman oikeuden ratkaisussa yksilöityjen kuntayhtymän ja kuntien kanteet, Helsingin käräjäoikeuden tuomio 30.3.2012 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 27.9.2013 on tarpeellisilta osin selostettu ratkaisun perusteluissa.

Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeudessa käräjätuomarit Ari Wirén, Ulla Tikkanen ja Antti Sjöstedt ja hovioikeudessa presidentti Mikko Könkkölä sekä hovioikeudenneuvokset Paula Salonen ja Olli Mäkinen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Kuntayhtymälle ja kunnille myönnettiin valituslupa.

Kuntayhtymä vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asiassa vahvistetaan, ettei pankilla ollut oikeutta korottaa luottojen korkomarginaalia, ainakaan pankin toteuttamalla 0,60 prosenttiyksiköllä. Lisäksi kuntayhtymä vaati, että pankin vahvistetaan olevan velvollinen palauttamaan korkomarginaalin korotuksesta perusteetta saamansa määrät korkoineen.

Kunnat vaativat yhteisessä valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asiassa vahvistetaan, ettei pankilla ollut oikeutta korottaa luottojen korkomarginaalia. Lisäksi kunnat vaativat, että pankin vahvistetaan olevan velvollinen palauttamaan korkomarginaalin korotuksesta perusteetta saamansa määrät korkoineen.

Pankki vastasi valituksiin ja vaati, että valitukset hylätään.

Korkeimmassa oikeudessa toimitettiin suullinen käsittely.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (jäljempänä kuntayhtymä) sekä Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö, Jyväskylän maalaiskunnan veteraanien asuntosäätiö, Education Facilities Oy, As. Oy Jyväskylän maalaiskunnan Norolankuja 1, Kiinteistö Oy Tikkakosken terveysasema, Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy, Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö, Vilusen Rinne Oy, Tampereen vuokratalosäätiö ja Rovaniemen kaupunki (jäljempänä kunnat) ovat sopineet rahoitusjärjestelyistä Svenska Handelsbanken AB:n (julk), Suomen sivukonttoritoiminta (jäljempänä Handelsbanken tai pankki) kanssa.

2. Kuntayhtymä on vuosina 2002 – 2005 nostanut lainoja yhteispääomaltaan 65 000 000 euroa ja vuonna 2007 yhden lainan pääomaltaan 10 000 000 euroa. Lainat ovat olleet pitkäaikaisia ja kertalyhenteisiä. Lainojen korko on lainaehtojen mukaan muodostunut vaihtuvasta viitekorosta ja sen lisäksi maksettavasta sopimuksen mukaisesta marginaalista. Vuosina 2002 – 2005 nostettujen lainojen koron marginaaliksi oli sovittu 0,04 prosenttiyksikköä ja vuonna 2007 nostetun lainan marginaaliksi 0,018 prosenttiyksikköä.

3. Kunnat ovat vuosina 1998 – 2006 nostaneet yhteensä 30 lainaa, joiden yhteenlaskettu pääoma on vuoden 2009 syksyllä ollut noin 46 459 500 euroa. Lainojen koroksi oli sovittu vaihtuva viitekorko lisättynä marginaalilla, joka oli ollut 0,019 - 0,15 prosenttiyksikköä. Osa lainoista on alussa ollut kiinteäkorkoisia, mutta nekin ovat sittemmin muuttuneet vaihtuvakorkoisiksi. Lainat ovat niin ikään olleet pitkäaikaisia ja kertalyhenteisiä.

4. Edellä mainitut luotonsaajat ovat olleet joko kuntia tai kuntien yksiköitä taikka sellaisia yhteisöjä tai säätiöitä, joilla on ollut kunnan antama takaus luotoille. Ennen luottosopimusten tekemistä ne ovat kilpailuttaneet rahoitusjärjestelynsä.

5. Kaikkiin luottojen velkakirjoihin on liitetty pankin yleiset yritys- ja yhteisöluottojen sopimusehdot. Ehtojen kohta 5 koski pankin oikeutta korottaa velasta perittävää marginaalia ja se kuului seuraavasti:

ˮPankilla on oikeus korottaa velasta perittävää marginaalia, jos se on perusteltua pankin lisääntyneiden varainhankinnan kustannusten tai muiden lisääntyneiden kustannusten takia, joita pankki ei kohtuudella voinut ennakoida velkakirjaa allekirjoitettaessa, kuitenkin enintään viisi (5) prosenttiyksikköä laina-aikana.

Marginaalia voidaan korottaa, kun velan tai sen erän nostamisesta tai edellisestä tämän kohdan mukaisesta marginaalin korotuksesta oli kulunut vähintään kolme vuotta.

Pankki ilmoittaa korotuksesta velalliselle lähettämällä kirjallisen korotusilmoituksen velallisen pankille ilmoittamaan osoitteeseen vähintään kaksi kuukautta ennen korotusilmoituksen voimaantuloa.

Jos pankki korottaa velasta perittävää marginaalia tämän kohdan perusteella, velallisella on oikeus korotuksen voimaantuloon asti irtisanoa velka heti takaisinmaksettavaksi ilman velan ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittäviä maksuja ja palkkioita.

Tämä kohta ei rajoita pankin 8 ja 15 kohtien mukaista oikeutta.ˮ

6. Ehtojen kohta 8 koski pankin oikeutta korottaa korkoa lisäkorolla muun ohella silloin, kun asiakassuhteen kirjallisesti sovitut perusteet olivat oleellisesti muuttuneet. Ehtojen kohta 15 koski velallisen velvollisuutta korvata pankille kustannukset, jotka aiheutuivat lainsäädännön tai viranomaispäätösten muutoksista tai muusta vastaavasta pankista riippumattomasta syystä.

7. Pankki on 3.7.2009 ja 27.11.2009 päivätyillä kirjeillä ilmoittanut korottavansa kuntayhtymän luotoista perittäviä marginaaleja 0,60 prosenttiyksiköllä vuosina 2002 – 2005 nostettujen luottojen osalta 10.9.2009 alkaen ja vuonna 2007 nostetun luoton osalta 1.2.2010 alkaen. Marginaali on korotuksen jälkeen ollut 0,64 tai 0,618 prosenttiyksikköä.

8. Edelleen pankki on ilmoittanut korottavansa kuntien luotoista perittäviä marginaaleja 1.9.2009, 1.11.2009, 24.11.2009, 15.12.2009 tai 29.12.2009 alkaen 0,45 – 0,581 prosenttiyksikköä. Marginaali on korotuksen jälkeen ollut kaikkien kuntien luottojen osalta korotusilmoituksessa mainittu 0,60 prosenttiyksikköä.

9. Korotusten voimaantulohetkellä kaikkien luottojen viitekorkona on ollut joko kolmen tai kuuden kuukauden euriborkorko.

10. Korotusilmoituksissa pankki on viitannut yleisten sopimusehtojen kohtaan 5 ja todennut marginaalin korotusten perustuvan pankin varainhankinnan kustannusten kasvuun. Ilmoituksissa on lisäksi viitattu sopimuksen mukaiseen mahdollisuuteen irtisanoa velka heti takaisinmaksettavaksi ilman takaisinmaksusta perittäviä maksuja ja palkkioita.

11. Kuntayhtymän pyynnöstä pankki on lisäksi toimittanut sille selvityksen lainamarginaalin korotuksen perusteista. Selvityksen mukaan pankin varainhankinnassa normaalikäytäntö ei ollut toisin kuin kuntayhtymä esitti se, että kunkin lainan jälleenrahoitus sidottaisiin täsmälleen lainojen laina-aikoihin. Toiminnassa oli ollut keskeistä niin sanottu maturiteettitransformaatio, millä selvityksen mukaan tarkoitettiin sitä, että pankki otti varainhankinnassaan vastaan lyhytaikaisia yleisötalletuksia, mutta joutui hankkimaan myös pitkäaikaista varainhankintaa varmistaakseen omaa pitkäaikaista antolainaustaan. Selvityksessä on viitattu sen liitteenä olevaan taulukkoon, jossa oli esitetty valikoima pankin vuosina 2008–2009 liikkeelle laskemien, eripituisten ja eri valuutoissa otettujen lainojen kustannuksia korkopisteinä ilmaistuna, verrattuna sanotunlaisten lainojen viitekorkona olleisiin euribor-, stibor- tai libor-korkoihin taikka koronvaihtosopimusten (swap) korkoihin. Esimerkeistä oli pankin mukaan nähtävissä varainhankinnan kallistuminen helmikuun 2008 lähes normaalitilanteesta kevääseen 2009. Pankki on todennut selvityksessään varainhankinnan kustannusten vaihdelleen välillä +0,20 ja +2,10 prosenttiyksikköä. Kustannusten nousun taustalla oli ollut maailmanlaajuinen kriisi, jota pankki ei ollut voinut kohtuudella ennakoida velkakirjoja allekirjoittaessaan.

Asian käsittely alemmissa tuomioistuimissa

12. Kuntayhtymä ja kunnat ovat kanteissaan vaatineet käräjäoikeutta vahvistamaan, ettei pankilla ollut ollut oikeutta yksipuolisesti korottaa luottojen korkomarginaalia. Lisäksi ne ovat vaatineet vahvistamaan, että pankilla oli velvollisuus palauttaa kantajilta korkomarginaalin korotuksen vuoksi perusteetta saamansa määrät korkoineen.

13. Käräjäoikeus on hylännyt kanteet. Se on katsonut, että Handelsbankenilla oli ollut velkakirjojen yleisten sopimusehtojen kohdan 5 mukaiset perusteet korottaa kunta-alan luottojen marginaaleja, koska pankin varainhankinnan kustannukset olivat lisääntyneet ennakoimattomalla tavalla. Perusteluissa käräjäoikeus on viitannut vuodesta 2007 alkaen vallinneen rahoituskriisin seurauksena tapahtuneeseen varainhankinnan kustannusten nousuun. Käräjäoikeus on katsonut, että sopimusehdon ilmaisulla, jonka mukaan korotuksen tuli olla perusteltua, ei ollut ollut itsenäistä merkitystä sopimuksen tulkinnassa.

14. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Hovioikeuden mukaan oleellinen merkitys asiassa oli sillä, laskettiinko pankin varainhankinnan kustannuksiin se viitekorko, jonka pankki maksoi omassa varainhankinnassaan ottaessaan luottoa markkinoilta. Marginaalin korotusajankohtana viitekorot olivat laskeneet markkinoilla monta prosenttiyksikköä. Tämän vuoksi pankin omassa luotonotossaan maksama kokonaiskorko, johon luettiin myös kyseinen viitekorko sekä sen päälle tuleva marginaali, jäi alle sen kokonaiskustannuksen, jota pankki oli varainhankinnassaan aikaisemmin maksanut. Jos hyväksyttiin luotonsaajien käsitys siitä, että varainhankinnan kustannus oli viitekoron sisältävä kokonaiskustannus, ei perustetta marginaalin korotukselle näyttänyt hovioikeuden mukaan olevan.

15. Hovioikeus on katsonut esitetyn selvityksen osoittavan, että viitekorko oli pankille läpikulkuerä. Pankki maksoi omassa ottolainauksessaan viitekorkoa ja peri vastaavasti viitekorkoa omilta laina-asiakkailtaan. Mahdollisilla eroilla otto- ja antolainauksen maturiteeteissa tai viitekorkosidonnaisuudessa ei ollut merkitystä arvioitaessa viitekoron luonnetta pankille läpikulkueränä. Hovioikeuden mukaan edellä todettu tarkoitti, että viitekoron muutoksia ei yleisesti ottaen otettu huomioon arvioitaessa, olivatko pankin varainhankinnan kustannukset muuttuneet. Hovioikeus on katsonut, että tulkinta oli johdonmukainen ja vastasi järkevää riskinjakoa osapuolten kesken. Ehto ei ollut epäselvä.

16. Hovioikeus on todennut todistustaakan kustannusten noususta olevan pankilla. Näyttönä pankki oli hovioikeuden mukaan esittänyt pankissa laaditun kaavion, josta ilmeni pankin keskimääräinen rahoituskulu uuden luotonannon osalta tammikuusta 2002 toukokuuhun 2010. Kaavio käsitti talletukset ja markkinahintaisen varainhankinnan. Keskimääräinen rahoituskulu oli vuoden 2007 puoliväliin asti ollut tasaisesti matala, noin 0,15 – 0,20 prosenttiyksikköä alle viitekoron. Rahoituskulut olivat alkaneet nousta vuonna 2007 ja kevät-kesällä 2008 jyrkästi silloisesta 0,40 prosenttiyksikköä viitekoron ylittävästä tasosta enimmillään viitekoron 1,20 prosenttiyksikköä ylittävälle tasolle. Kun otettiin huomioon vanhat lainat, varainhankinnan keskikustannus oli ollut alimmalla tasolla ennen finanssikriisiä, jopa noin 0,8 – 0,9 prosenttiyksikköä alle viitekoron, ja sen jälkeen enimmillään 0,3 prosenttiyksikköä yli viitekoron. Hovioikeuden mukaan kustannukset olivat kuitenkin muuttuneet samansuuntaisesti kuin uusluotonannossa.

17. Hovioikeus on todennut pankin esittäneen myös muuta selvitystä, joka osoitti samansuuntaista kehitystä kuin mitä pankin varainhankinnan keskikustannuksista oli esitetty. Esimerkkinä hovioikeus on maininnut pankin luottojohdannaisten hinnan vuosina 2007 – 2009. Hovioikeus on katsonut pankin näyttäneen, että sen varainhankinnan kustannukset olivat alkaneet nousta vuoden 2007 aikana ja että ne olivat vuodesta 2009 alkaen olleet vaihtelevasti 0,8 - 1,6 prosenttiyksikköä yli nousua edeltävän tason.

18. Hovioikeus on vielä muun ohella todennut, että mikään ei viitannut siihen, etteivät kansainvälisen finanssikriisin seuraukset olisi kohdistuneet pankkiin vain sillä perusteella, että se oli hyvin varautunut pankkitoiminnan riskeihin. Hovioikeus on katsonut, että korotettu uusi marginaali oli ollut pankin varainhankinnan kustannusten nousua alhaisempi. Se seikka, että korotus on voinut olla aikaisempaan hyvin alhaiseen marginaaliin verrattuna moninkertainen, ei tarkoittanut, ettei korotus voinut olla perusteltu.

Mistä asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys

19. Asian taustana on se, että vuonna 2008 kärjistyneen kansainvälisen finanssikriisin seurauksena pankkien varainhankinnassaan maksamat marginaalit ovat yleisesti nousseet merkittävästi erityisesti vuoden 2009 keskivaiheilla. Euroopan keskuspankin laskettua ohjauskorkoa viitekorot ovat samanaikaisesti laskeneet voimakkaasti.

20. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko Handelsbanken voinut vuosina 2009 ja 2010 korottaa kuntayhtymältä ja kunnilta perittävää marginaalia sen johdosta, että pankin varainhankinnan kustannukset olisivat lisääntyneet pankin yleisten sopimusehtojen kohdan 5 tarkoittamalla tavalla. Kysymys on mainitun sopimusehdon tulkinnasta siltä osin kuin ehdoissa on todettu, että pankilla on oikeus korottaa marginaalia, jos se on perusteltua pankin varainhankinnan kustannusten lisääntymisen takia. Kysymys on erityisesti siitä, mitä sopimusehdon ilmaisulla ˮpankin varainhankinnan kustannuksetˮ tarkoitetaan, ja siitä, onko näiden kustannusten näytetty lisääntyneen ehdon edellyttämällä tavalla.

Asianosaisten käsitykset sopimusehdon tulkinnasta

21. Kuntayhtymä ja kunnat ovat katsoneet, että varainhankinnan kustannuksilla tarkoitettiin sopimusehdossa pankin eri muodoissa suorittaman varainhankinnan kustannuksia kokonaisuudessaan eli sitä, mitä Handelsbanken oli maksanut rahoittajilleen varainhankinnassaan. Sopimusehtoa on niiden mukaan tulkittava siten kuin se oli sopimusta tehtäessä ymmärretty ja voitu ymmärtää. Kysymys oli hinnankorotusehdosta, jota oli tulkittava suppeasti.

22. Kuntayhtymän ja kuntien mukaan pankin yleisistä yritys- ja yhteisöluottojen ehdoista tai mistään asiayhteydestä ei ollut luottosopimusta solmittaessa voitu ymmärtää, että pankin varainhankinnan kustannuksilla tarkoitettaisiin ehdon sanamuodosta poiketen pankin varainhankinnassaan maksamaa marginaalia. Yleisissä ehdoissa ei ollut määritelty korotusehdon tavoitetta. Ehtokohdan tavoitteen mukaista ei kuitenkaan ollut pankin rahoituskatteen kasvattaminen tai säilyttäminen. Kuntayhtymä ja kunnat ovat katsoneet, että ehtoa tuli joka tapauksessa epäselvänä ehtona tulkita sen laatijan vahingoksi.

23. Kuntayhtymän ja kuntien mukaan Handelsbanken ei ollut esittänyt selvitystä pankin eri varainhankinnan muotojen muodostamasta kokonaisuudesta eikä siitä, olivatko pankin varainhankinnan kustannukset kokonaisuudessaan nousseet luottojen nostohetkien ja marginaalin korotusten välisenä aikana sopimusehdossa tarkoitetulla tavalla. Niiden mukaan pankin esittämä selvitys sen maksaman marginaalin kasvusta suhteutettuna euriborkorkoon ei ollut riittävä osoittamaan sitä, että pankin varainhankinnan kustannukset olisivat nousseet ja että pankilla olisi ollut oikeus korottaa luotoista maksettavaa marginaalia. Kuntayhtymän ja kuntien mukaan Handelsbankenin sopimusehdon tarkoittamat kustannukset olivat kokonaisuudessaan alentuneet. Tämä oli johtunut erityisesti siitä, että viitekorot olivat laskeneet.

24. Handelsbanken on katsonut, että finanssikriisin vuoksi sen varainhankinnan kustannukset olivat ennakoimattomalla tavalla nousseet pankin yleisten sopimusehtojen kohdan 5 tarkoittamalla tavalla. Marginaalin korottaminen oli siten ollut perusteltua. Pankin mukaan sopimusehtoa tulkittaessa oli otettava huomioon ehdon asema osana vaihtuvakorkoista antolainausjärjestelmää. Järjestelmän luonteesta ja rakenteesta seurasi, ettei viitekoron muutoksilla ollut vaikutusta pankin oikeuteen korottaa marginaalia sopimusehdon nojalla. Vaihtuvakorkoisessa antolainausjärjestelmässä viitekorot toimivat pankin kannalta läpikulkueränä, eikä niiden muutoksia otettu huomioon arvioitaessa, olivatko pankin varainhankinnan kustannukset muuttuneet. Koska asiakas maksoi pankille viitekoron osuuden, ei sen arvon muuttumisella ollut merkitystä pankin varainhankinnan kustannusten kannalta. Varainhankinnan kustannusten käsite oli asiayhteydessään, vaihtuvakorkoisen lainan marginaalin korottamista koskevassa ehdossa, selvä. Järjestelyn rakenne ja osapuolten asema huomioon ottaen sitä ei voitu ymmärtää muutoin kuin että kustannus tarkoitti pankin varainhankinnastaan sopimuskumppaneilleen viitekoron päälle maksamaa hintaa.

25. Handelsbanken on edelleen katsonut, että sopimusehto oli osa pankin riskinhallintaa. Koska ehto mahdollisti marginaalin korotuksen poikkeuksellisissa tilanteissa, pankki oli voinut sitoutua asiakkaaseen nähden pitkäaikaiseen hinnoitteluun. Pankin mukaan ehto toimi tästä syystä myös asiakkaiden hyväksi. Handelsbanken on katsonut, että sopimusehdolla olevalla ilmaisulla ˮperusteltuaˮ ei ollut itsenäistä merkitystä. Mikäli sanalle haluttiin antaa erityistä merkitystä, se liittyisi kustannusten nousun merkittävyyteen ja pysyvyyteen. Handelsbanken on katsonut ehdon soveltamisen edellytysten täyttyneen.

Korkeimman oikeuden arviointi

Sopimuksen tulkinnan lähtökohdista

26. Osapuolten välisessä sopimuksessa oleva marginaalin korotusta koskeva ehto on osa Handelsbankenin laatimia yleisiä sopimusehtoja. Asiassa on riidatonta, ettei sopimusehdosta ole erikseen neuvoteltu ja etteivät osapuolet ole keskustelleet ehdon merkityksestä sopimuksia tehtäessä. Osapuolten yhteisestä tarkoituksesta sopimusneuvottelujen ajalta ei siten ole saatavissa selvitystä. Vakiintuneen sopimusoikeudellisen periaatteen mukaisesti sopimuksen tulkinnan lähtökohtana on tällöin sopimuksen sanamuoto. Jos sopimuksen sanamuoto on siten epäselvä, että se mahdollistaa useita perusteltuja tulkintavaihtoehtoja, sopimusta on vakiintuneiden tulkintaperiaatteiden mukaan pääsääntöisesti tulkittava laatijansa vahingoksi.

27. Luottosopimusten mukaan luotonottaja maksaa pankille sovitun viitekoron mukaisen määrän lisättynä sopimuksen mukaisella marginaalilla. Tämän kaltaisessa luottosopimuksessa luotonottajat kantavat riskin viitekoron muuttumisesta sopimusaikana, kun taas pankki kantaa riskin omasta liiketoiminnastaan, johon kuuluvat muun ohella varainhankinta, sen kustannukset ja siihen liittyvä korkoriskien hallinta. Sopimuksen lähtökohtana on, että luottosopimuksessa sovittu marginaali pysyy muuttumattomana koko sopimusajan.

28. Sopimusehdon mukaan pankki voi sopimuskauden kestäessä yksipuolisesti muuttaa sopimuksen pääkohteen hintaa luotosta perimäänsä marginaalia korottamalla. Tällainen sopimusehto merkitsee poikkeamista siitä lähtökohdasta, että sopimusosapuolet kantavat pääsääntöisesti itse riskin sekä omasta liiketoiminnastaan että sopimussuhteen aikana tapahtuvista omalta kannaltaan epäedullisista olosuhteiden muutoksista.

29. Pitkäkestoisissa sopimuksissa, kuten juuri pitkäkestoisissa luottosopimuksissa, ulkoiset olosuhteet voivat kuitenkin ajan kuluessa muuttua niin olennaisesti, että molempien osapuolten kannalta voi olla perusteltua sopia oikeudesta muuttaa jotakin sopimusehtoa myös yksipuolisesti ilman, että muutoksesta olisi tarpeen erikseen neuvotella ja sopia. Tällaista sopimusehtoa, jonka nojalla sopimusosapuoli voi yksipuolisesti muuttaa osapuolten keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten sovittua riskinjakoa, on kuitenkin perusteltua tulkita suppeasti.

30. Tässä asiassa on kysymys julkisyhteisöjen kilpailuttamista rahoituspalveluista. Kilpailutuksissa pankki on tarjonnut julkisyhteisölle luottoja sopimuksessa mainituin alhaisin marginaalein. Kilpailutuksen tarkoitus vaarantuisi, mikäli pankki voisi yksipuolisesti jälkikäteen muuttaa näin syntynyttä sopimusta korottamalla marginaalia osoittamatta, että yhteisesti sovitut korotukseen oikeuttavan sopimusehdon soveltamisedellytykset selvästi täyttyvät. Tällaisessa tilanteessa luotonsaajan oikeus irtisanoa luotto ilman kuluja pankin korotuksen johdosta ei sellaisenaan ole riittävä keino turvaamaan luotonsaajan oikeuksia sopimussuhteessa.

31. Edellä lausutusta seuraa, että sopimusehdon soveltamisessa on annettava erityinen merkitys sopimusehdon sanamuodolle ja siinä mainituille sopimusehdon soveltamisen edellytyksille. Sopimusehtoa voidaan soveltaa ainoastaan niillä edellytyksillä, jotka sopimusehdosta nimenomaisesti ilmenevät ja joita osapuolten tulkitaan ehdoissa tarkoittaneen. Koska sopimusehto on pankin laatima ja sen etuja yksipuolisesti turvaava ja koska pankki on sopimusta tehtäessä ollut asiantuntemuksensa perusteella paremmassa asemassa arvioimaan sopimustekstin sisältöä kuin luotonsaajat, sopimusta tulkittaessa on pantava erityistä painoa sille, minkä käsityksen sopimusehto on perustellusti luotonsaajille antanut.

Sopimuksen tulkinta

32. Pankin yleisten ehtojen kohdan 5 sanamuodon mukaan pankin oikeus korottaa marginaalia vaatii usean samanaikaisen edellytyksen täyttymistä. Edellytyksenä on ensinnäkin, että pankin varainhankinnan kustannukset ovat lisääntyneet. Toiseksi edellytetään, että marginaalin korottaminen on lisääntyneiden kustannusten johdosta myös perusteltua. Vielä korottamisoikeus edellyttää, ettei pankki ole kohtuudella voinut ennakoida kustannusten nousua. Viimeksi mainitusta ei enää Korkeimmassa oikeudessa ole kysymys.

33. Sopimusehdon syntyhistoriasta on Korkeimmassa oikeudessa kertonut rahoitusneuvos Matti Inha, joka oli ollut 1980 – 1990 lukujen vaihteessa johtajana Postipankissa ja Suomen Pankkiyhdistyksen pankkitoimintavaliokunnan jäsen. Ehto luotiin tilanteessa, jossa oltiin siirtymässä vanhoista peruskorkosidonnaisista lainoista markkinaehtoiseen ympäristöön. Ehdosta neuvoteltiin pankkitarkastusviraston kanssa. Pankkitarkastusvirasto ei hyväksynyt ehtoa yksityishenkilöiden luottoihin. Ehto luotiin sellaisia tilanteita varten, joissa markkinoilla tapahtuu jotain dramaattista. Tuossa vaiheessa ei kyetty ennakoimaan, minkälaisia tilanteita tulevaisuudessa voi syntyä. Inhan mukaan kysymyksessä oli kuitenkin force majeure -tyyppinen ajattelu. Inhan käsityksen mukaan kaikilla pankeilla oli sopimusehdoissaan käytännössä saman sisältöinen ehto.

34. Korkein oikeus toteaa, että sopimusoikeudellisten tulkintaperiaatteiden mukaan sopimusehtoa on tulkittava sopimuksen osana siten, että sopimusehdolla on mielekäs ja johdonmukainen merkitys sopimuksen tarkoituksen kannalta. Asiassa on selvitetty, että ilmaisulla ˮpankin varainhankinnan kustannuksetˮ on voitu eri yhteyksissä tarkoittaa eri asioita. Luotonsaajat ovat esittäneet näyttöä siitä, että ilmaisua on pankkien varainhankintaa koskeneissa kirjoituksissa samoin kuin virallisaineistossa luottosopimusten laatimisaikaan käytetty kuvaamaan pankkien varainhankintaa yleensä. Tällöin ilmaisulla on tarkoitettu kaikkia niitä kustannuksia, jotka pankki eri muodoissa tapahtuvassa varainhankinnassaan maksoi rahoittajilleen. Ilmaisu on näissä tilanteissa voinut koskea joko pankin antolainaustoimintaan kohdistuvaa varainhankintaa tai yleisemmin pankin koko toiminnan varainhankintaa. Toisaalta esitetystä selvityksestä ilmenee, että ilmaisua on etenkin viime vuosina käytetty myös rajoitetummassa merkityksessä, jolloin sillä on tarkoitettu pankin varainhankinnassaan maksamaa marginaalia viitekorkoihin suhteutettuna. Tällöin ilmaisu kuvaa sitä, kuinka edullisesti pankki saa varoja suhteessa markkinatilanteeseen.

35. Esillä olevassa asiassa kysymys on siitä, mitä ilmaisulla on Handelsbankenin sopimusehdossa tarkoitettu ja miten luotonsaajat ovat voineet ymmärtää pankin laatiman sopimusehdon kyseisessä sopimusyhteydessä.

36. Pankki on lähtenyt siitä, että sopimusehdon tulkinnassa merkityksellisiä olisivat vain pankin viitekorkosidonnaiseen antolainaukseen liittyvän varainhankinnan kustannukset ja että tässä asiayhteydessä kustannus tarkoittaa pankin varainhankinnastaan sopimuskumppaneilleen maksamaa hintaa viitekoron osuutta huomioon ottamatta. Hovioikeus on hyväksynyt tämän pankin tulkinnan.

37. Pankin esittämä tulkinta perustuu sen esittämään selvitykseen vaihtuvakorkoisen antolainausjärjestelmän piirteistä sellaisena, kuin sitä on kuvattu edellä kohdissa 24 ja 25. Tässä järjestelmässä asiakkaan maksama viitekorko on pankin nimeämien todistajien mukaan pankin kannalta käytännössä ainoastaan läpikulkuerä.

38. Korkein oikeus toteaa, että tämä vaihtuvakorkoisen antolainaustoiminnan luonteeseen perustuva tulkinta kuvastaa kuitenkin vain lainasopimusten toisen osapuolen käsitystä ehdon merkityksestä. Kuten kohdassa 31 on sopimusehdon tulkinnan lähtökohdista sanottu, marginaalin korotusoikeutta koskevan sopimusehdon tulkinnassa on esillä olevassa tilanteessa merkityksellistä kuitenkin erityisesti se, minkä käsityksen sopimusehto on perustellusti antanut luotonsaajalle.

39. Pankki ei ole asiassa esittänyt näyttöä siitä, että luotonsaajat olisivat ymmärtäneet tai niiden olisi tullut ymmärtää sopimusehdon merkitys pankin esittämin tavoin. Kuntayhtymän ja kuntien nimeämät todistajat ovat asiassa kertoneet, että luotonsaajien puolesta rahoituksesta neuvotelleet eivät olleet olleet pankkitoiminnan ammattilaisia eikä heillä ollut ollut tarkempaa käsitystä pankkien varainhankinnan rakenteesta ja sen kustannusjakaumasta. Pankin maksama viitekorko voitiin viimeksi mainittujen todistajien mukaan ymmärtää osaksi pankin varainhankinnan kustannuksia.

40. Korkein oikeus toteaa, että sopimusehdoissa ei ole määritelty sitä, mitä varainhankinnan kustannuksilla tarkoitetaan. Sopimusehdossa ei sen sanamuodon mukaan ole rajattu mitään pankin varainhankinnan muotoa tai varainhankinnan kustannuksiin vaikuttavaa tekijää käsitteen ulkopuolelle. Sopimusehdosta ei sellaisenaan voida päätellä, että pankin varainhankinnan kustannuksilla tarkoitettaisiin ainoastaan vaihtuvakorkoisen antolainaustoiminnan jälleenrahoitusta. Sen sijaan ehdossa viitataan yleisesti pankin varainhankinnan kustannuksiin.

41. Asiassa on selvitetty, että pankit rahoittavat antolainaustaan useista eri lähteistä ja useilla eri instrumenteilla. Myös Handelsbanken on oikeudenkäynnissä vahvistanut, että se hankkii varoja eri valuutoissa, useista eri lähteistä ja eri instrumenteilla. Pankin varainhankinta on monimuotoinen kokonaisuus, jossa korkoriskin hallinnointi eri tavoin kuuluu liiketoiminnan ydinsisältöön.

42. Pankki on esittänyt selvitystä siitä, että se pyrkii riskinhallinnassaan siihen, että sen ottorahoituksen ja antolainauksen maturiteetit ja korkosidonnaisuudet vastaisivat karkeasti arvioiden toisiaan. Pankki ei kuitenkaan sido varainhankintaansa täsmälleen kunkin nostetun lainan laina-aikaan ja viitekorkoon. Yksittäisestä lainasta pankille aiheutuvat kustannukset eivät siten ole pankin toiminnassa yksilöitävissä.

43. Niin kuin edellä on todettu, tulkinnan kohteena olevassa sopimusehdossa ei olekaan viitattu yksittäisestä luotosta aiheutuneiden kustannusten lisääntymiseen vaan yleisesti pankin varainhankinnan kustannusten lisääntymiseen. Korkein oikeus katsoo, että luotonsaajat eivät sopimuksen sanamuodosta ja niiden tiedossa muuten olevista seikoista ole voineet päätellä, että sopimusehdossa olisi varainhankinnan kustannuksilla tarkoitettu vain tiettyjä kustannuksia tai jotakin osaa pankin varainhankinnasta. Arvioitaessa sopimuksen sanamuotoa tällaiseen tulkintaan ei ole perusteltua päätyä myöskään pelkästään sillä perusteella, että sopimusehto on liittynyt vaihtuvakorkoiseen luottosopimukseen. Sopimus-ehto merkitsee sitä, että pankki voi poikkeuksellisissa tilanteissa siirtää riskiä omien varainhankinnan kustannusten lisääntymisestä luottoasiakkaalleen yksipuolisella päätöksellään sopimusehdossa mainittujen edellytysten täyttyessä. Sopimusehdon luonne tämän kaltaisena yksipuolisena riskinsiirtoehtona ei sekään puolla tulkintaa, jonka mukaan perusteltua olisi ottaa huomioon vain osa pankin antolainaukseen kohdistuvista varainhankinnan kustannuksista. Korkein oikeus katsoo, että pankki olisi voinut joko luottoehdoissaan tai muutoin luottoja myönnettäessä ilmaista, että varainhankinnan kustannusten lisääntymistä arvioitaessa huomioon otettaisiin vain vaihtuvakorkoisen antolainauksen kustannukset viitekoron osuutta huomioon ottamatta. Pankki ei ole näin menetellyt.

44. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sopimusehtoa on perusteltua tulkita niin, että pankin varainhankinnan kustannuksilla tarkoitetaan sopimusehdossa pankin koko antolainaustoimintaan kohdistuvia varainhankinnan kustannuksia. Huomioon on siten otettava kaikki näihin kokonaiskustannuksiin vaikuttavat erät, mukaan lukien viitekorkojen merkitys osana kokonaiskustannuksia. Koska viitekorkojen merkitystä on tarkasteltava osana pankin varainhankinnan kokonaiskustannuksia, ei esimerkiksi yleisen korkotason nousu sellaisenaan voi oikeuttaa marginaalin nostoon, mikäli pankin antolainaustoimintaan kohdistuvat varainhankinnan kokonaiskustannukset eivät ole lisääntyneet sopimusehdon edellyttämällä tavalla. Vastaavasti myöskään korkotason aleneminen ei sellaisenaan välttämättä merkitse varainhankinnan kustannusten vähentymistä. Kun marginaalin tasosta on sovittu viimeistään kunkin lainasopimuksen nostohetkellä tai edellisen kerran marginaalia muutettaessa, on sopimusehtoa sovellettaessa kustannusten lisääntymistä koskevan vertailun perustaksi otettava varainhankinnan kustannusten taso tuona ajankohtana.

45. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että koska sopimusehto viittaa sopimuksen osapuolena olevan pankin varainhankinnan kustannusten lisääntymiseen, ehdon edellytysten toteutumisen kannalta merkityksellistä on ainoastaan Handelsbankenin omien varainhankinnan kustannusten mahdollinen lisääntyminen. Pelkästään rahoitusmarkkinoiden yleisestä kehityksestä ei voida vetää johtopäätöksiä Handelsbankenin sisäisestä kehityksestä.

46. Sopimusehdon mukaan oikeus marginaalin korotukseen edellyttää edellä todetulla tavalla osoitetun varanhankinnan kustannusten lisääntymisen lisäksi sitä, että marginaalin korotus on kustannusten nousun johdosta perusteltua. Riittävää ei siten ole, että varainhankinnan kustannukset ovat lisääntyneet, vaan marginaalin korotus edellyttää sopimusehdon mukaan myös perusteltavuutta kyseisessä sopimussuhteessa.

47. Ilmaisu ˮperusteltuaˮ viittaa jo sellaisenaan varainhankinnan kustannusten nousun merkittävyyteen ja pysyvyyteen, mihin myös Handelsbanken on yhtenä tulkintavaihtoehtona viitannut. Lisäksi on otettava huomioon, että kysymyksessä on poikkeuksellinen ehto, jonka mukaan pankki voi yksipuolisesti nostaa luoton hintaa sellaisin perustein, jotka ovat vain pankin tiedossa ja selvitettävissä. Sopimusehto vaikuttaa vain yhteen suuntaan: Se mahdollistaa marginaalin noston, mutta ei velvoita pankkia laskemaan marginaalia varainhankinnan kustannusten vähentyessä. Sopimusehdon tällainen sisältö huomioon ottaen marginaalin korotukselle asetettava perusteltavuuden vaatimus edellyttää myös sitä, että pankki kykenee osoittamaan varainhankinnan kustannusten nousun riittävän luotettavalla tavalla.

Korotusta koskevien edellytysten täyttyminen

48. Pankin on osoitettava, että korotukselle on ollut sopimusehdossa tarkoitetut edellytykset. Pankin on siten näytettävä, että sopimusehdossa tarkoitetut varainhankinnan kustannukset ovat lisääntyneet lainojen nostoajankohdista 1999–2007 lukien vuodenvaihteeseen 2009 ja 2010 mennessä ja että kustannusten nousu on ollut merkittävää ja luonteeltaan pysyvää.

49. Handelsbanken on esittänyt selvitystä kansainvälisen finanssikriisin poikkeuksellisuudesta ja yllätyksellisyydestä. Korkein oikeus toteaa, että finanssikriisistä samoin kuin sen yleisestä vaikutuksesta saadulla selvityksellä olisi merkitystä lähinnä arvioitaessa, onko pankin väittämä varainhankinnan kustannusten nousu ollut ennalta arvattavissa. Kysymys ei kuitenkaan enää ole riidanalainen Korkeimmassa oikeudessa.

50. Handelsbanken on edelleen esittänyt selvitystä pankin toiminnasta, kustannusrakenteesta ja ottolainaustoiminnan riskinhallintajärjestelmien kehittymisestä pankin marginaalin korotusilmoituksen jälkeisiltä vuosilta nykypäivään. Todistaja Hannu Saari, joka toimii Handelsbankenin konsernin talousjohtajana vastuualueinaan pankin ohjausjärjestelmät ja sisäinen analysointi, on kertonut, miten Euroopan unionin oikeuteen perustuvat uudet vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevat vaatimukset ovat sittemmin vaikuttaneet pankin kustannuksiin ja riskinhallintaan vaihtuvakorkoisessa ottolainaustoiminnassa. Hän on todennut, että Euroopan unionin uusien määräysten sisältö on alkanut selvitä vuosina 2010–2011. Vuonna 2009 voimassa olleen omaa pääomaa koskevan vaatimuksen merkitys pääomarakenteessa oli Saaren mukaan vielä vähäinen.

51. Korkein oikeus on edellä kohdassa 44 katsonut, että arvioitaessa varainhankinnan kustannusten nousua sopimusehdossa tarkoitetulla tavalla on otettava huomioon kaikki eri rahoituslähteistä syntyvät pankin antolainaustoiminnan kokonaiskustannukset, viitekorkojen merkitys mukaan lukien.

52. Pankki on Korkeimmassa oikeudessa esittänyt Saaren laatiman yksinkertaistetun kuvauksen Handelsbankenin konsernitaseesta. Sen mukaan antolainausta rahoitetaan muun ohella ottolainauksella, obligaatioilla, sertifikaateilla ja pääomalainoilla. Pankin varainhankinta voi olla eripituista ja se voi tapahtua eri valuutoissa. Korkoriskinhallinta erilaisilla rahoitusinstrumenteilla on osa pankin päivittäistä toimintaa.

53. Saari on kertonut, että pankki oli finanssikriisin seurauksena omaehtoisesti siirtynyt jo ennen sääntelyviranomaisten vaatimuksia pidempiaikaiseen rahoitukseen, mistä pankille oli aiheutunut korkeampia kustannuksia verrattuna lyhytaikaiseen rahoitukseen. Lisäksi Saari on kuvannut sitä, miten pankki oli vaihtuvakorkoisessa antolainauksessa tehostanut korkoriskin hallintaa. Saari on kertonut laatineensa Korkeimmassa oikeudessa esillä olleet graafiset esitykset, joilla kuvattiin pankin viitekorkosidonnaisen antolainauksen varainhankinnassaan maksamia marginaaleja suhteutettuna kolmen kuukauden euriborkorkoon vuodesta 2004 vuoteen 2014. Saari on kertonut esityksen osoittavan pankin vaihtuvakorkoisen antolainauksen kustannusten nousua uusluotonannossa. Esityksen mukaan pankin viitekorkoon suhteutettu kustannus uusluotonannossa oli alkanut nousta vuonna 2008. Vuoden 2009 alussa viitekorkoon suhteutettujen kustannusten nousu oli ollut jyrkkää, jonka jälkeen suhteelliset kustannukset olivat lähteneet laskemaan. Esityksestä ilmeni myös pankin koko antolainauskannan kustannusten muutos viitekorkoon suhteutettuna. Nämä kustannukset olivat olleet vuonna 2008 noin 0,2 prosenttiyksikköä alle viitekoron ja vuonna 2009 noin 0,3 prosenttiyksikköä yli viitekoron. Lisäksi pankki on esittänyt muita todistaja Saaren laatimia kaavioita, jotka kuvasivat muun ohella antolainauksen, koko varainhankinnan ja joukkovelkakirjamääräisen varainhankinnan määriä vuodesta 2004 vuoteen 2014.

54. Kunnat ovat Handelsbankenin varainhankinnan kustannusten osalta kuulleet todistajana rahoituksen professori Timo Korkeamäkeä, joka on laatinut yhdessä tohtoriopiskelija Kalle Rinteen ja rahoituksen professori Matti Suomisen kanssa tutkimuksen ˮPohjoismaisten pankkien varainhankinnan kustannukset: Svenska Handelsbanken esimerkkitapauksenaˮ. Tutkimuksessa on todettu, että yhtäaikaisesti pankkien maksamien marginaalien nousun kanssa keväällä 2009 laskivat monet muut Handelsbankenin varainhankintaan vaikuttavat tekijät. Johtopäätöksenä on todettu, että laskettaessa painotettua keskiarvoa pankin varainhankintakuluille oli viitekorkojen laskulla ollut merkittävä vaikutus varainhankintakustannuksiin.

55. Kuntayhtymä on esittänyt selvitystä pankin rahoituskatteesta vuosina 2006–2009. Tiedot pohjautuvat kuntayhtymän mukaan pankin tuloslaskelmaan, eikä niiden oikeellisuutta ole riitautettu. Selvityksen mukaan Handelsbankenin koko varainhankinnan käsittävä rahoituskate, millä oli tässä yhteydessä tarkoitettu korkotulojen ja korkomenojen välistä erotusta, oli parantunut vuoden 2007 tuloslaskelman mukaan edellisestä vuodesta 12 prosenttia. Vuoden 2008 tietojen perusteella nousu oli ollut 30 prosenttia. Rahoituskate oli edelleen kasvanut 10 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2009.

56. Saari on kertonut rahoituskatteen parantumisen johtuneen pankin rahoitustoiminnan määrällisestä kasvusta sekä uusluotonannossa toteutetusta korkeammasta hinnoittelusta. Pankin Suomen sivuliike oli myös toteuttanut vanhassa lainakannassa yksityishenkilöitä ja pienyrityksiä lukuun ottamatta hinnoittelun tarkistuksen nyt kysymyksessä olevan sopimusehdon perusteella. Handelsbankenin tuloksen todistaja on kertonut olleen vuositasolla enemmän kuin 1–1,5 miljardia euroa.

57. Korkein oikeus on edellä kohdissa 44 – 47 katsonut, että sopimusehdossa varainhankinnan kustannuksilla on tarkoitettu kaikkia pankin antolainaustoiminnan varainhankinnan kustannuksiin vaikuttavia eriä ja että marginaalin korotuksen tuli olla perusteltua näiden kustannusten nousun johdosta. Handelsbanken on edellä kuvatuin tavoin esittänyt näyttöä etupäässä pankin vaihtuvakorkoisen antolainaustoiminnan viitekorkoon suhteutetuista kustannuksista. Korkein oikeus toteaa, että selvitys antaa vain osittaisen kuvan pankin antolainaustoiminnan varainhankinnan kokonaiskustannusten kehityksestä. Tätä johtopäätöstä tukevat sekä todistaja Korkeamäen ynnä muiden laatima tutkimus samoin kuin Handelsbankenin rahoituskatteesta ja tuloksesta saatu tieto. Pankki ei siten ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että sopimusehdossa tarkoitetut sen antolainaukseen kohdistuvat varainhankinnan kustannukset olisivat kokonaisuudessaan lisääntyneet ehdon tarkoittamalla tavalla.

58. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että Handelsbankenilla olisi ollut oikeus korottaa kuntayhtymän ja kuntien kanteissa yksilöityjen luottosopimusten marginaalia pankin yleisten yritys- ja yhteisöluottojen ehtojen nojalla. Koska korotuksiin ei ole ollut perustetta, on kuntayhtymällä ja kunnilla oikeus saada korotusten perusteella maksamansa määrät palautettua.

Koronmaksuvelvollisuus

59. Pankki on velvollinen maksamaan palautettaville määrille kuntayhtymän ja kuntien vaatimaa korkolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua tuottokorkoa haasteen tiedoksiantoon asti. Kuntayhtymän haaste on annettu Handelsbankenille tiedoksi 9.2.2010 ja kuntien haaste 31.5.2011. Pankki on velvollinen maksamaan palautettaville määrille viivästyskorkoa haasteen tiedoksiannosta lukien korkolain 9 §:n nojalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän luotot

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän luottojen 313130-6047724, 313130–6062533, 313130-6065528, 313130–7370950, 313130-7495880, 313130–7608524, 313130-7648231, 313130–7652407, 313130-7689284, 313130–77677718, 313130-7781479 ja 313130-7784739 korkomarginaalia 10.9.2009 alkaen eikä luoton 313130-6328819 korkomarginaalia 1.2.2010 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan kuntayhtymälle siltä korotusten vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 9.2.2010 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 9.2.2010 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiön luotot

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiön luottojen 313130-7227036, 313130-7517741, 313130-7572886 ja 313130-7572936 korkomarginaalia 1.9.2009 alkaen eikä luoton 313130-7227044 korkomarginaalia 29.12.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiölle siltä korotusten vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Jyväskylän maalaiskunnan veteraanien asuntosäätiön luotto

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Jyväskylän maalaiskunnan veteraanien asuntosäätiön luoton 313130-7543267 korkomarginaalia 1.11.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Jyväskylän maalaiskunnan veteraanien asuntosäätiölle siltä korotuksen vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Education Facilities Oy:n luotot

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Education Facilities Oy:n luottojen 313130-7502222 ja 313130-7502271 korkomarginaalia 1.11.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Education Facilities Oy:lle siltä korotusten vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

As. Oy Jyväskylän maalaiskunnan Norolankuja 1:n luotto

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa As. Oy Jyväskylän maalaiskunnan Norolankuja 1:n luoton 313130-7281298 korkomarginaalia 1.11.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan As. Oy Jyväskylän maalaiskunnan Norolankuja 1:lle siltä korotuksen vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Kiinteistö Oy Tikkakosken terveysaseman luotto

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Kiinteistö Oy Tikkakosken terveysaseman luoton 313130-7258718 korkomarginaalia 1.11.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Kiinteistö Oy Tikkakosken terveysasemalle siltä korotuksen vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy:n luotot

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy:n luottojen 313130-7174865, 313130-7176993, 313130-7187735, 313130-7187750, 313130-7362601 ja 313130-7471519 korkomarginaalia 1.11.2009 alkaen eikä luoton 313130-7793243 korkomarginaalia 15.12.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy:lle siltä korotusten vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiön luotto

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiön luoton 313130-7246515 korkomarginaalia 1.11.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiölle siltä korotuksen vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Vilusen Rinne Oy:n luotot

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Vilusen Rinne Oy:n luottojen 313130-7459001 ja 313130-7498124 korkomarginaalia 24.11.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Vilusen Rinne Oy:lle siltä korotusten vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Tampereen vuokratalosäätiön luotot

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Tampereen vuokratalosäätiön luottojen 313130-7100274, 313130-7112881, 313130-7150543, 313130-7439631, 313130-7459019, 313130-7485204, 313130-7497597 ja 313130-7513997 korkomarginaalia 24.11.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Tampereen vuokratalosäätiölle siltä korotusten vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Rovaniemen kaupungin luotot

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB:lla (julk), Suomen sivukonttoritoiminta ei ole ollut oikeutta korottaa Rovaniemen kaupungin luottojen 313130-6224935 ja 313130-7686991 korkomarginaalia 1.11.2009 alkaen.

Korkein oikeus vahvistaa, että Svenska Handelsbanken AB (julk), Suomen sivukonttoritoiminta on velvollinen palauttamaan Rovaniemen kaupungille siltä korotusten vuoksi perusteetta saamansa määrät ja maksamaan palautettaville määrille korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista tuottokorkoa koronmaksupäivistä haasteen tiedoksiantoon 31.5.2011 saakka ja haasteen tiedoksiannosta 31.5.2011 alkaen korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa palautuspäivään saakka.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Jukka Sippo ja Tuula Pynnä. Esittelijä Pertti Lenkkeri.

 
Julkaistu 23.2.2016  Päivitetty 25.2.2016