Suomeksi - På svenska - In English - Sme - Fr - Ru - Et - De

Korkein oikeus

Korkein oikeus

Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2016:9

KKO:2016:9

Ulosottokaari - Ulosottovalitus
Turvaamistoimi - Vakuus

Diaarinumero: S2012/445
Taltionumero: 0383
Antopäivä: 19.2.2016

A ja B vaativat turvaamistoimihakemuksissaan, että C:tä, D:tä ja E:tä kielletään sakon uhalla saartamasta A:n ja B:n alusta. Käräjäoikeus määräsi vastaajia kuulematta väliaikaisen turvaamistoimen. Kihlakunnanvouti päätti turvaamistoimen täytäntöönpanosta ja hyväksyi yhteisen hakijavakuuden määrän. Aluksen poistuttua satamasta A ja B peruuttivat turvaamistoimihakemuksensa.

A ja B vaativat käräjäoikeudessa kihlakunnanvoudin vakuuden hyväksymistä koskevan päätöksen kumoamista ja vakuuden palauttamista tai sen määrän alentamista. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen. Hovioikeus katsoi A:n ja B:n valituksesta, ettei turvaamistoimen hakemisesta tai täytäntöönpanosta ollut aiheutunut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä tarkoitettua vahinkoja tai kuluja ja määräsi vakuuden palautettavaksi.

Kysymys vakuuden palauttamisen edellytyksistä, kun määräaika vahingon ja kulujen korvaamista koskevan kanteen nostamiselle ei ollut vielä kulunut umpeen sekä siitä, mitä vahinkoja ja kuluja vakuudella oli turvattava.

OK 7 luku 11 §
OK 7 luku 12 §
UK 3 luku 45 §
UK 8 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tausta

Helsingin käräjäoikeus oli päätöksillään 25.5.2011 ja 30.5.2011 A:n ja B:n (laivayhtiöt) hakemuksesta vastapuolia kuulematta määrännyt väliaikaisesta turvaamistoimesta, jolla 50 000 euron sakon uhalla kiellettiin Suomen Merimies-Unioni SMU ry:tä (jäljempänä Merimiesunioni) ja Kemianliitto-Kemifacket ry:tä (Kemianliitto) sekä Teollisuuden alojen ammattiliitto ry:tä (TEAM ry) saartamasta A:n omistamaa ja B:n hoitamaa alusta Uudenkaupungin satamassa. Samalla käräjäoikeus oli antanut määräykset turvaamistoimen tiedoksiannosta ja täytäntöönpanosta hyläten hakijoiden pyynnön tulla vapautetuiksi vakuuden asettamisesta.

Kihlakunnanvouti oli päätöksillään 26.5.2011 ja 31.5.2011 pannut päätökset täytäntöön ja hyväksynyt hakijoiden 100 000 euron rahatalletuksen yhteisenä vakuutena kaikille kolmelle vastaajalle mahdollisesti aiheutuvan vahingon varalle.

Laivayhtiöt olivat käräjäoikeuteen toimittamallaan ilmoituksella 8.6.2011 peruuttaneet turvaamistoimihakemuksen.

Ulosottovalitus Helsingin käräjäoikeudessa

Laivayhtiöt toimittivat 16.6.2011 käräjäoikeuteen ulosottovalituksen ja vaativat ensisijaisesti, että kihlakunnanvoudin 26.5.2011 antama päätös vakuuden osalta kumotaan ja hakijavakuus määrätään palautettavaksi kokonaan, tai toissijaisesti, että vakuuden määrä alennetaan 33 000 euroon tai muuhun olennaisesti alhaisempaan määrään.

Laivayhtiöt olivat käsityksenään esittäneet, ettei vastapuolelle voinut syntyä, eikä myöskään ollut syntynyt vahinkoa tästä turvaamistoimesta eikä väliaikaisen turvaamistoimihakemuksen täytäntöönpanosta. Hakijoilla oli ollut todellinen ja konkreettinen syy turvaamistoimihakemuksen hankkimiseen tässä asiassa, eikä turvaamistoimea ollut hankittu tarpeettomasti.

Ulosottomiehen lausunto

Kihlakunnanvouti lausui, että valitus tuli perusteettomana hylätä. Vahinkoa, joka hakijavakuuden tuli kattaa, oli voinut syntyä jo pelkän turvaamistoimihakemuksen johdosta, ilman täytäntöönpanoakin. Mahdollisen tarpeettoman turvaamistoimen johdosta käytävän vahingonkorvausoikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut olivat sellaista vastaajalla turvaamistoimesta syntyvää vahinkoa, joka tuli hakijavakuuden arvioinnissa ja harkinnassa ottaa huomioon.

Edelleen tästä ulosottovalitusasiasta vastaajille asianosaisina mahdollisesti syntyvät oikeudenkäyntikulut olivat sitä vahinkoa, joka hakijavakuuden tuli kattaa. Hakijan ollessa ulkomaalainen, oli hakijavakuudella erittäin suuri merkitys turvaavana varallisuuseränä. Jos hakija halusi käyttää turvaamistoimea, oli sen oltava valmis myös sitoutumaan vastaajalle mahdollisesti aiheutuvan vahingon korvaamiseen.

Merimiesunionin vastaus valitukseen

Merimiesunioni vaati, että laivayhtiöiden ulosottovalitus hylätään. Yhtiöitä ei ollut vapautettu asettamasta vakuutta. Vakuus oli myös määrältään oikea.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 13.9.2011

Käräjäoikeus totesi, että turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon peruuttaminen ei vielä sellaisenaan johtanut hakijavakuuden vapauttamiseen.

Hakijavakuus oli asetettu turvaamaan tarpeettomasti hankitun turvaamistoimen ja sen täytäntöönpanon johdosta syntyneitä vahinkoja ja kuluja. Näillä vahingoilla ja kuluilla tarkoitettiin vakiintuneesti ainakin suoranaisia välittömiä (varallisuus)vahinkoja, ulosottovalitusasian oikeudenkäyntikuluja ja itse mahdollisen vahingonkorvausoikeudenkäynnin oikeudenkäyntikuluja. Vahingonkorvausoikeudenkäynti oli eri prosessi kuin pääasiaprosessi, jonka oikeudenkäyntikulut määräytyivät itsenäisesti kyseisen aineellisen prosessin sisällä, ilman kytkentää turvaamistoimen täytäntöönpanosta johtuviin kuluihin.

Vahinkoja koskeva vahingonkorvauskanne oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin erityissäännöksen nojalla puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona turvaamistoimi peruutettiin, taikka jos toimenpidettä koskevasta päätöksestä tehty valitus oli silloin vielä ratkaisematta, siitä lukien, kun asia oli lopullisesti ratkaistu.

Käräjäoikeus totesi, että siitäkin huolimatta, että välittömän reaalisen vahingon syntyminen ja ilmentyminen esillä olevissa olosuhteissa ‒ ja ottaen huomioon kyseisen turvaamistoimen luonne kieltomääräyksenä ‒ ei lähtökohtaisesti vaikuttanut kovinkaan todennäköiseltä, ei perusteita määrätä hakijavakuuden vapauttamisesta vastoin ulosottoviranomaisen lausuntoa ollut. Käräjäoikeus yhtyi voudin esittämään kantaan siitä, ettei vahingon syntyminen aina ollut yksiselitteisesti ja konkreettisesti ulkopuolisten havainnoitavissa.

Merimiesunionin ilmoituksen mukaan turvaamistoimea koskeva päätös oli viety hovioikeuteen sen toteamiseksi, oliko hakijoilla alun perin oikeus puheena olevaan turvaamistoimeen. Koska turvaamistoimea koskeva päätös ei ollut lainvoimainen, ei myöskään ollut lopullisesti tiedossa, oliko turvaamistoimi ollut tarpeeton vai ei. Näin ollen oli vielä mahdollista, että asiassa yhä olisi tullut harkittavaksi tarpeettomasta turvaamistoimesta johtuvia vahingonkorvausvaatimuksia.

Asetettu vakuus, eli rahatalletus määrältään 100 000 euroa, oli hyväksytty kattamaan väliaikaisen turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuva vahinko kolmelle taholle.

Käräjäoikeus hyväksyi ulosottoviranomaisen esittämän kannan siitä, kuinka suurena ja minkälaatuisena hakijavakuus asetettiin ja miten useamman vastapuolen merkitystä tässä suhteessa harkittiin. Asiassa ei näin ollen ollut ilmennyt aihetta muuttaa ulosottomiehen harkintaa vakuuden määrän osalta. Käräjäoikeus hylkäsi ulosottovalituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Nina Immonen.

Valitus Helsingin hovioikeuteen ja välitoimi

Laivayhtiöiden valitettua käräjäoikeuden päätöksestä, hovioikeus ennen asian ratkaisemista kehotti Merimiesunionia lausumaan siitä, oliko sille aiheutunut turvaamistoimesta tai sen täytäntöönpanosta vahinkoa ja oliko sillä tarkoitus mainitun vahingon johdosta nostaa vahingonkorvauskanne yhtiöitä vastaan.

Merimiesunioni ilmoitti, että sille oli kysymyksessä olevan ulosottoasian oikeudenkäyntikulujen lisäksi syntynyt oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja turvaamistoimiasian käsittelystä yhteensä 11 000 euroa ja että sillä oli tarkoituksena nostaa vahingonkorvauskanne yhtiöitä kohtaan aiheutuneista vahingoista sen jälkeen, kun kulujen ja vahinkojen kokonaismäärä oli selvillä.

Hovioikeuden päätös 15.6.2012

Hakijavakuuden luonne

Hovioikeus totesi, että asiassa oli kysymys ulosottomiehen asettamasta hakijavakuudesta ja velvollisuudesta palauttaa se hakijayhtiöille. Hakijavakuuden tarkoituksena oli turvata vastapuolen oikeus saada korvaus vahingosta ja kuluista, joita oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n tarkoittamasta aiheettomasta turvaamistoimesta voi vastapuolelle syntyä. Vakuus annetaan kysymyksessä olevan aineellisen oikeuden ennakollisen täytäntöönpanon mahdollisesti aiheuttaman vahingon kattamiseksi. Hakijavakuutta ei asetettu mainitun luvun 10 §:ssä tarkoitettujen turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuneiden oikeudenkäynti- ynnä muiden kulujen kattamiseksi.

Ulosottokaaren 3 luvun 45 §:n mukaan vakuus oli palautettava sen antajalle, kun se oikeus tai vaatimus, jonka turvaamiseksi vakuus oli annettu, oli toteutettu taikka tuomiolla hylätty tai muuten lakannut.

Asiassa oli siten ratkaiseva merkitys sillä, oliko Merimiesunionille aiheutunut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä tarkoitettua vahinkoa tai kulua, jonka turvana yhtiöiden asettama vakuus edelleen oli. Kanne vahingon ja kulujen korvaamisesta oli nostettava määräajassa. Jos kannetta ei ollut nostettu määräajassa, vakuus oli vapautettava.

Vahinko, turvaamistoimen tarpeettomuus ja kanneaika

Kanne oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaisen vahingon ja kulujen korvaamisesta on luvun 12 §:n 2 momentin mukaisesti nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona turvaamistoimi peruutettiin, taikka jos toimenpidettä koskevasta päätöksestä tehty valitus oli silloin vielä ratkaisematta, siitä lukien, kun asia oli lopullisesti ratkaistu.

Sanotun 12 §:n 2 momentin vuoden määräajan keskeinen tarkoitus oli toisaalta antaa vahingon kärsijälle mahdollisuus selvittää vahingon määrä ja perusta mutta toisaalta suojata myös vastapuolta, ettei tämä ollut kohtuuttoman kauan epävarmassa olotilassa. Määräaika oli siten sekä hakija- että torjuntavakuuden asettajan suojana, jotta vakuudet eivät olleet kohtuuttoman kauan turhaan ulosottomiehen hallussa ja siten aiheuttaneet tarpeetonta vahinkoa tai kuluja vakuuden asettajalle.

Vuoden kanneaika oli tässä tapauksessa alkanut 17.1.2012 eli turvaamistoimenpiteen peruuttamispäätöksestä tehtyä valitusta koskevan hovioikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Asiassa tuli kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, millaista vahinkoa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä oli tarkoitettu korvattavaksi. Vahinko saattoi lähtökohtaisesti olla millaista tahansa, mutta sitä rajoittivat mainitussa luvun 10 §:n säännöksessä tarkoitetut kulut. Edellä todetulla tavalla jo väliaikaisen turvaamistoimen hankkimisesta saattoi aiheutua vahinkoa. Kysymyksessä oleva turvaamistoimi oli luonteeltaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan kieltomääräys, jonka antamisesta ja täytäntöönpanosta, myös Merimiesunionin asema pääasiassa huomioon ottaen, oli jo lähtökohtaisesti vaikea ajatella aiheutuvan luvun 11 §:ssä tarkoitettua vahinkoa kuten esimerkiksi saamatta jäänyttä voittoa tai muuta puhdasta varallisuusvahinkoa.

Merimiesunionin mainittu valitus turvaamistoimen peruutusta koskevasta käräjäoikeuden päätöksestä oli tehty vain oikeudellisella perusteella. Se seikka, oliko käräjäoikeuden päätöksellä turvaamistoimi peruutettu vai sitä koskeva hakemus hylätty, oli Merimiesunionin kannalta asiallisesti merkinnyt samaa lopputulosta eli lopullista turvaamistointa ei ollut määrätty. Merimiesunionilla oli tosiasiallisesti käräjäoikeuden päätöksestä 1.7.2011 lähtien ollut mahdollisuus harkita luvun 12 §:n 2 momentin tarkoittaman kanteen aiheellisuutta ja todeta mahdollinen vahinko. Täten oli syytä olettaa, että mahdollinen luvun 11 §:ssä tarkoitettu vahinko, jos sellaista oli syntynyt, oli jo Merimiesunionin tiedossa. Hovioikeus katsoi, että Merimiesunionin hovioikeudelle asiassa kärsimäkseen ilmoittamat oikeudenkäynti- ynnä muut kulut eivät olleet 11 §:ssä tarkoitettua vahinkoa tai kuluja.

Johtopäätökset

Merimiesunioni oli hovioikeudelle 3.2.2012 toimittamassaan lausunnossa ilmoittanut aiheutuneeksi vahingoksi oikeudenkäyntikulujensa määrän. Näistä kuluista Merimiesunioni oli ilmoittanut mahdollisesti nostavansa kanteen valittajia kohtaan, kun kulujen ja vahinkojen kokonaismäärä oli selvillä. Hovioikeus katsoi, että Merimiesunioni oli tarkoittanut aiheutuneella vahingoilla ainoastaan oikeudenkäyntikuluja.

Huomioon ottaen Merimiesunionin oma ilmoitus, turvaamistoimihakemuksen peruuttamisesta kulunut aika ja kysymyksessä olevan turvaamistoimen luonne, hovioikeus katsoi, että Merimiesunionille ei ollut turvaamistoimen hakemisesta tai täytäntöönpanosta aiheutunut sellaista omakohtaista kulua tai vahinkoa, jota mainittu 11 §:n säännös tarkoitti ja asetettu vakuus turvasi. Huomioon ottaen vielä osapuolten tavoitteet asiassa kokonaisuutena, hovioikeus katsoi, että vaikka mainittu 12 §:n 2 momentin mukainen kanneaika oli edelleen auki, ei ollut hyväksyttäviä perusteita näissä olosuhteissa pitää enää vakuutta voimassa. Yhtiöiden asettama hakijavakuus tuli määrätä kokonaan palautettavaksi niille. Asian näin päättyessä ei ollut tarpeen lausua siitä, olisiko vakuus joka tapauksessa tullut osittain palauttaa.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi hakijavakuuden palautettavaksi laivayhtiöille kokonaisuudessaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marjatta Möller (eri mieltä), Erkki Koivula ja Jarmo Kilpelä. Esittelijä Jenny Öberg (mietintö).

Viskaali Öbergin mietintö oli hovioikeuden ratkaisun mukainen siltä osin kuin siinä selostettiin asiaa sekä käsiteltiin kysymyksiä siitä millaista vahinkoa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä oli tarkoitettu korvattavaksi ja 7 luvun 12 §:n määräajasta.

Muilta osin mietinnössä esitettiin, ettei tässä asiassa voinut ratkaista sitä, oliko Merimiesunionille aiheutunut oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä tarkoitettua vahinkoa vai ei. Sen ratkaiseminen kuului viimekädessä mahdollisen vahingonkorvausoikeudenkäynnin ratkaistavaksi. Merimiesunionin hovioikeudelle antama ilmoitus sille aiheutuneista vahingoista ja kuluista ei rajoittanut sen oikeutta nostaa vahingonkorvauskannetta määräajassa.

Kysymyksessä olevassa asiassa turvaamistoimen peruutusta koskeva päätös oli tullut lainvoimaiseksi 17.1.2012. Merimiesunioni oli lausumassaan ilmoittanut tarkoituksenaan olevan vahingonkorvauskanteen nostaminen valittajia vastaan. Koska vuoden kanneaika ei ollut vielä kulunut umpeen, hakijavakuutta ei voinut vielä palauttaa.

Asiassa ei myöskään ollut esitetty perusteita hakijavakuuden määrän alentamiselle.

Mietinnössä esitettiin, ettei aihetta käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ollut.

Hovioikeudenneuvos Möller hyväksyi esittelijän mietinnön.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Merimiesunionille myönnettiin valituslupa.

Merimiesunioni vaati valituksessaan, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen varaan.

Laivayhtiöt vastasivat valitukseen ja vaativat valituksen hylkäämistä. Toissijaisesti laivayhtiöt vaativat hakijavakuuden alentamista.

Kihlakunnanvouti toimitti Korkeimmalle oikeudelle pyydetyn lausunnon.

Merimiesunioni ja laivayhtiöt antoivat lausumat kihlakunnanvoudin lausunnon johdosta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. A ja B (laivayhtiöt) ovat käräjäoikeudessa vaatineet, että Merimiesunionia ja Kemianliittoa sekä TEAM ry:tä kielletään 50 000 euron sakon uhalla saartamasta laivayhtiöiden alusta.

2. Käräjäoikeus on päätöksillään 25.5.2011 ja 30.5.2011 määrännyt vastapuolia kuulematta väliaikaisen turvaamistoimen hakemusten mukaisesti. Samalla käräjäoikeus on todennut, että hakijoiden on asetettava ulosottomiehelle vakuus ja hylännyt laivayhtiöiden vaatimuksen niiden vapauttamisesta hakijavakuuden asettamisesta.

3. Kihlakunnanvouti on päätöksillään 26.5.2011 ja 31.5.2011 hyväksynyt kolmen edellä mainitun yhdistyksen osalta yhteiseksi vakuudeksi laivayhtiöiden suorittaman 100 000 euron talletuksen. Kihlakunnanvouti on todennut, että vakuus on voimassa mahdollisen lopullisen turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanossa, ellei uuteen vakuusharkintaan ole aihetta. Vakuuden on kihlakunnanvoudin päätöksen mukaan katsottava riittävän kattamaan väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanosta aiheutuva vahinko. Kihlakunnanvoudin päätöksen mukaan vakuus palautetaan sen antajalle, kun oikeus tai vaatimus, jonka turvaamiseksi vakuus on annettu, on toteutettu, hylätty tuomiolla tai muuten lakannut olemasta voimassa ja vastapuolen oikeus vaatia korvausta peruutetusta ja tarpeettomasta täytäntöönpanosta on lakannut.

4. Kihlakunnanvouti on edellisessä kohdassa mainittuina päivinä antamillaan päätöksillään pannut turvaamistoimen täytäntöön edellä mainittuja yhdistyksiä vastaan. Turvaamistoimea koskeva päätös on tämän jälkeen annettu tiedoksi Merimiesunionille. Tiedoksiantoa ei ole toteutettu Kemianliiton ja TEAM ry:n osalta laivayhtiöiden ilmoitettua sitä ennen, että niiden alus on päässyt poistumaan satamasta.

5. Käräjäoikeus on päätöksillään 9.6.2011 sekä 1.7.2011 laivayhtiöiden peruutettua turvaamistoimihakemuksen peruuttanut Merimiesunionia vastaan asetetun väliaikaisen turvaamistoimen sekä jättänyt turvaamistoimihakemuksen sillensä Kemianliittoa sekä TEAM ry:tä vastaan. Käräjäoikeus on todennut, että lopullisesta turvaamistoimesta lausumiselle ei näissä olosuhteissa ollut tarvetta. Hovioikeus on 17.11.2011 jättänyt turvaamistoimenpiteen peruuttamispäätöksestä tehdyn valituksen tutkimatta.

Mistä asiassa on kysymys?

6. Korkeimmassa oikeudessa vireillä oleva asia koskee kihlakunnanvoudin tekemiä hakijavakuuden asettamista koskevia päätöksiä. Laivayhtiöt ovat vaatineet käräjäoikeudessa, että kihlakunnanvoudin päätökset kumotaan ja yhteinen hakijavakuus joko palautetaan tai sen määrää lasketaan olennaisesti. Laivayhtiöiden mukaan vastapuolille ei ole voinut syntyä eikä ole syntynyt vahinkoa lyhytaikaisesta turvaamistoimesta. Turvaamistoimea ei ole hankittu tarpeettomasti. Laivayhtiöiden mukaan korvausvastuu alkaa vasta turvaamistoimen tiedoksiannosta, minkä johdosta hakijavakuuden määrä on ainakin Kemianliiton ja TEAM ry:n osalta palautettava hakijalle.

7. Käräjäoikeus on hylännyt valituksen. Se on muun ohella todennut, että turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon peruuttaminen ei vielä sellaisenaan johda hakijavakuuden vapauttamiseen. Koska turvaamistointa koskeva päätös ei ollut lainvoimainen, ei käräjäoikeuden mukaan ollut lopullisesti tiedossa, onko turvaamistoimi ollut tarpeeton vai ei. Näin ollen asiassa voi yhä tulla harkittavaksi tarpeettomasta turvaamistoimihakemuksesta johtuvia vahingonkorvausvaatimuksia. Asiassa ei käräjäoikeuden mukaan ole ilmennyt aihetta muuttaa ulosottomiehen harkintaa vakuuden määrän osalta.

8. Hovioikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja määrännyt hakijavakuuden palautettavaksi kokonaisuudessaan laivayhtiöille. Hovioikeus on todennut ottaneensa huomioon Merimiesunionin antaman vastauksen hovioikeuden tekemään tiedusteluun unionille syntyneistä kuluista ja vahingosta, turvaamistoimen peruuttamisesta kuluneen ajan ja kysymyksessä olevan turvaamistoimen luonteen ja katsonut, että Merimiesunionille ei ole aiheutunut sellaisia oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 § tarkoittamia omakohtaisia kuluja tai vahinkoa, joita asetettu vakuus turvaa. Hovioikeus on ottanut vielä huomioon osapuolten tavoitteet asiassa kokonaisuutena ja katsonut, ettei enää ollut olemassa hyväksyttäviä perusteita pitää vakuutta voimassa huolimatta siitä, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukainen vahingonkorvauskanteen nostamista koskeva kanneaika on vielä ollut auki.

9. Merimiesunioni on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä käräjäoikeuden päätöksen varaan. Merimiesunioni on katsonut, että hakijavakuutta ei voida määrätä palautettavaksi ennen kuin oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n mukainen kanneaika on kulunut. Hakijavakuuden palauttaminen merkitsisi sitä, että Merimiesunioni menettäisi oikeutensa saada tarpeettomasta turvaamistoimesta tuomittava korvaus asetetusta hakijavakuudesta. Merimiesunioni on katsonut ulosottomiehen asiassa antamasta lausumasta ilmenevän, että täytäntöönpanotoimiin on ryhdytty Merimiesunionin lisäksi TEAM ry:n ja Kemianliiton osalta. Hakijavakuuden tulee kattaa näistä toimenpiteistä vastaajille mahdollisesti aiheutuneet vahingot.

10. Laivayhtiöt ovat vaatineet valituksen hylkäämistä. Laivayhtiöiden mukaan vakuus käy tarpeettomaksi, jos osoitetaan tai muutoin käy selväksi, että turvaamistoimen kohteelle ei ole aiheutunut vahinkoa turvaamistoimen täytäntöönpanosta. Vahinkona ei voida ulosottokaaren ja oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaan pitää turvaamistoimiasiassa syntyviä oikeudenkäyntikuluja. Laivayhtiöt ovat lisäksi katsoneet, että ulosottomiehellä ja tuomioistuimella tulee olla poikkeuksellisissa tilanteissa harkintavaltaa alentaa hakijavakuuden määrää ennen palautusedellytysten toteutumista turvaamistoimen päätyttyä lyhyeen tai muusta perustellusta syystä.

11. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, onko kihlakunnanvouti arvioinut hakijavakuuden määrän oikein. Tältä osin kysymys on erityisesti siitä onko vakuuden määrää arvioitaessa tullut ottaa huomioon myös turvaamistoimiasiassa vastaajalle syntyvät oikeudenkäyntikulut. Lisäksi kysymys on siitä, onko hakijavakuus tullut joko kokonaan tai osittain palauttaa laivayhtiöille, vaikka määräaika vahingonkorvauskanteen nostamiselle on vielä ollut avoinna.

Yleistä hakijavakuuden asettamisesta ja sen merkityksestä osana turvaamistoimimenettelyä

12. Turvaamistoimesta päättää käräjäoikeus oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Käräjäoikeuden päätettyä turvaamistoimesta, hakijan on erikseen haettava turvaamistoimen täytäntöönpanoa ulosottomieheltä. Ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n mukaan turvaamistoimen täytäntöönpano edellyttää, että hakija asettaa ulosottomiehelle vakuuden vahingosta, joka voi syntyä vastaajalle tarpeettomasta turvaamistoimesta. Lain lähtökohtana on, että ulosottomiehen on aina vaadittava hakijavakuutta. Hakijavakuuden asettamisesta voi vapautua ainoastaan käräjäoikeuden päätöksellä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:ssä säädetyin edellytyksin.

13. Korkein oikeus toteaa, että turvaamistoimi myönnetään ennen asian lopullista ratkaisemista turvaamistoimen hakijan esittämän, todennäköisenä pidettävän oikeuden turvaamiseksi. Turvaamistoimimenettelyssä näyttötaakka on yleensä alhaisempi kuin mitä pääasiaa ratkaistaessa edellytetään.

14. Aiheettomasta turvaamistoimesta voi aiheutua vastapuolelle merkittävääkin vahinkoa. Vastaajan etuja turvataan turvaamistoimia koskevassa lainsäädännössä oikeudella saada tarpeettomasta turvaamistoimesta syntynyt vahinko täysimääräisesti korvatuksi sekä vahingonkorvauksen tosiasiallista toteutumista turvaavalla hakijavakuuden asettamisvelvollisuudella.

Hakijavakuuden määrä

15. Hakijavakuuden määrästä päättää kihlakunnanvouti ennen turvaamistoimen täytäntöönpanoa. Kihlakunnanvoudin päätös perustuu arvioon vastaajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista ja kuluista.

16. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut. Lainkohdassa tarkoitettua vahingonkorvausvastuuta on oikeuskäytännössä pidetty tuottamuksesta riippumattomana eli ankarana vastuuna. Sen on katsottu käsittävän hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- ja esinevahinkoon, ja ulottuvan myös sellaisiin tarpeettomaksi osoittautuneesta takavarikosta johtuviin välillisiin vahinkoihin, jotka vaikuttavat velallisen taloudellista asemaa huonontavasti (KKO 1998:59).

17. Väliaikaisille turvaamistoimille on ominaista niihin liittyvien toimenpiteiden kiireellisyys. Vastaaja saattaa perustellusti ryhtyä toimiin etujensa turvaamiseksi heti saatuaan tiedon turvaamistointa koskevasta hakemuksesta jo ennen kuin sitä koskeva päätös annetaan tiedoksi. Näistä toimista aiheutuva vahinko on riippumaton siitä, annetaanko päätöstä ylipäätään hänelle tiedoksi.

18. Turvaamistoimesta aiheutuva vahinko ei suoranaisesti ole sidoksissa turvaamistoimen kestoon. Esimerkiksi silloin kun turvaamistoimen hakija jo väliaikaisen turvaamistoimen aikana niin sanottuna etukäteisnautintana on päässyt nauttimaan väittämästään oikeudesta, turvaamistoimi saatetaan peruuttaa hyvinkin nopeasti, koska tarvetta siihen ei enää ole. Tästä huolimatta vahinkoa on voinut vastaajalle syntyä.

19. Edellä mainituilla perusteluilla Korkein oikeus katsoo, että myös ne vahingot, jotka vastaajalle ovat turvaamistoimen johdosta syntyneet ennen siitä tehdyn päätöksen tiedoksiantoa, voidaan pitää sellaisina vakuudella katettavina vahinkoina, joita oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä tarkoitetaan.

20. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä ei ole tarkemmin yksilöity niitä kuluja, joita vastaaja voi vahingon ohella vaatia tarpeettomaksi osoittautuneesta turvaamistoimesta ja jotka siten on otettava huomioon myös hakijavakuuden suuruutta ennalta arvioitaessa. Lähtökohtana on kuitenkin pidettävä sitä, että vastaaja saatetaan vahingonkorvauksella samaan asemaan, jossa hän olisi ollut, jos tarpeettomaksi osoittautuneeseen turvaamistoimeen ei olisi ryhdytty. Tällaisia vakuudella katettavaksi tarkoitettuja kuluja voivat olla myös sellaiset oikeudenkäyntikulut, jotka vastaajalle perustellusti arvioidaan syntyvän hänen vastatessaan turvaamistoimea koskevaan hakemukseen.

21. Vakuuden suuruutta arvioitaessa ei sen sijaan tule ottaa huomioon oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:ssä tarkoitettuja turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta ulosottomiehen luona aiheutuneita kuluja, joista vastaa ensisijaisesti turvaamistoimen hakija, ja joiden korvaamista koskeva kysymys ratkaistaan pääasian tai oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n nojalla erikseen nostetun kanteen käsittelyn yhteydessä. Myöskään pääasiaa koskevia oikeudenkäyntikuluja ei tule ottaa huomioon vakuutta asetettaessa.

Kihlakunnanvoudin vakuuden määrää koskeva harkinta

22. Päättäessään väliaikaisesta turvaamistoimesta käräjäoikeus on samalla hylännyt laivayhtiöiden vaatimuksen vapautua hakijavakuuden asettamisvelvollisuudesta. Laivayhtiöt ovat tämän jälkeen hakeneet ulosottomieheltä väliaikaisen turvaamistoimen täytäntöönpanoa. Korkein oikeus toteaa, että kihlakunnanvoudin on tullut vaatia laivayhtiöltä vakuus, joka ennakolta arvioiden kattaa täysimääräisesti turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta vastaajatahoille mahdollisesti syntyvän vahingon oikeudenkäyntikuluineen.

23. Turvaamistoimella on kielletty kolmea ammattiyhdistystä saartamasta laivayhtiöiden alusta. Hakijavakuutena edellytetty 100 000 euron suuruinen talletus on koskenut kyseisille yhdistyksille yhteensä syntyviä mahdollisia vahinkoja ja kuluja. Vakuuden määrästä päättäessään kihlakunnanvouti ei ole tiennyt, kuinka kauan turvaamistoimi tulee kestämään. Hän on kuitenkin voinut turvaamistointa koskevan hakemuksen ja käräjäoikeuden päätöksen perusteella arvioida turvaamistoimen luonnetta ja kestoa ja ottaa huomioon sen, että alus pääsee poistumaan satamasta, mikäli saartoa ei toteuteta. Hakijavakuuden määrää arvioitaessa on edellä todetun mukaisesti tullut ottaa huomioon myös vastaajalle tarpeettomasta turvaamistoimesta mahdollisesti syntyvät oikeudenkäyntikulut. Lisäksi vahinkoa voi edellä todetuin tavoin syntyä vastaajalle vaikka turvaamistoimipäätöstä ei ole annettu sille tiedoksi. Kihlakunnanvoudin päätöstä ei ole pidettävä vakuuden määrän osalta virheellisenä eikä laivayhtiöiden asettamaa hakijavakuutta voida osaksikaan määrätä palautettavaksi sillä esitetyllä perusteella, että vakuuden määrä on arvioitu väärin.

Hakijavakuuden palauttaminen

24. Ulosottokaaren 3 luvun 45 §:n yleisen säännöksen mukaan vakuus on palautettava sen antajalle, kun se oikeus tai vaatimus, jonka turvaamiseksi vakuus on annettu, on toteutettu taikka tuomiolla hylätty tai muuten lakannut.

25. Vahingonkorvausta koskeva kanne on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona turvaamistoimi peruutettiin, taikka jos toimenpidettä koskevasta päätöksestä tehty valitus on silloin vielä ratkaisematta, siitä lukien, kun asia on lopullisesti ratkaistu.

26. Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä on lainsäädännössä asetettu määräaika, jolla turvataan vahingonkärsijälle mahdollisuus selvittää, mitä vahinkoja turvaamistoimesta on tosiasiassa aiheutunut ja toisaalta myös varmistetaan se, että vakuutena olevat varat eivät ole tarpeettoman pitkään ulosottomiehen hallussa.

27. Näin ollen turvaamistoimen yhteydessä asetettu hakijavakuus voidaan palauttaa ulosottokaaren 3 luvun 45 §:n säännöksen mukaisesti, kun vastaajan oikeus aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen on toteutunut tai tuomiolla hylätty tai muuten lakannut ja vastapuolen oikeus vaatia korvausta peruutetusta ja tarpeettomasta täytäntöönpanosta on lakannut. Turvaamistoimen peruuttaminen tai raukeaminen ei näin ollen yksistään riitä vakuuden palauttamiseen.

28. Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ulosottomiehen tekemistä päätöksistä saa valittaa erikseen. Esillä oleva asia koskee kihlakunnanvoudin hakijavakuuden asettamista koskevaa päätöstä, jossa kihlakunnanvouti on arvioinut ennen turvaamistoimen täytäntöönpanoa, mitä vahinkoja ja kuluja turvaamistoimesta saattaa aiheutua ja päättänyt hakijavakuuden määrästä.

29. Tämän ulosottovalituksen yhteydessä ei ole ollut ratkaistavana se, onko käräjäoikeuden päätöksen mukainen väliaikainen turvaamistoimi ollut tarpeeton, eikä se, mitä kuluja ja vahinkoja turvaamistoimesta on tosiasiallisesti aiheutunut vastaajatahoille. Ratkaisussaan hovioikeus on kuitenkin tosiasiassa ottanut kantaa vahinkoon ja sen määrään todetessaan, ettei Merimiesunionille ole aiheutunut sellaisia oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:ssä tarkoitettuja kuluja tai vahinkoa, joita asetettu vakuus turvaa. Hakijavakuuden tarvetta näin arvioituaan hovioikeus on määrännyt vakuuden palautettavaksi myös kuulematta kaikkia niitä vastapuolia, joiden hyväksi yhteinen hakijavakuus on asetettu.

30. Korkein oikeus toteaa, että vahingon korvaamista koskevan kanteen nostamiselle oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentissa asetettu erityinen määräaika on ollut avoinna käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsitellessä valitusta. Vakuuden palauttamiselle ei näin ollen ole ollut ulosottokaaren 3 luvun 45 §:ssä säädettyjä edellytyksiä.

Johtopäätös

31. Valituksen kohteena olevia kihlakunnanvoudin päätöksiä ei edellä ilmenevistä syistä ole pidettävä virheellisinä eikä asiassa ole perusteita palauttaa laivayhtiöiden asettamaa hakijavakuutta tai alentaa sen määrää. Asian näin päättyessä Team ry:n ja Kemianliiton kuuleminen asiassa ei ole tarpeen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Ari Kantor ja Tuula Pynnä. Esittelijä Matti Sepponen.

 
Julkaistu 19.2.2016