Suomeksi - På svenska - In English - Sme - Fr - Ru - Et - De

Korkein oikeus

Korkein oikeus

Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2016:4

KKO:2016:4

Puolustaja - Puolustajan palkkio - Tulkkauskustannukset
Tuomion kirjoitusvirheen oikaisu

Diaarinumero: R2014/613
Taltionumero: 0299
Antopäivä: 10.2.2016

Valtion varoista maksettiin B:n puolustajaksi määrätylle A:lle korvaus tulkkauskuluista, jotka olivat aiheutuneet valituksen tekemiseen liittyneestä A:n ja B:n välisestä neuvottelusta. Tulkkauskulut määrättiin jäämään valtion vahingoksi, vaikka B ei täyttänyt oikeusavun saamisen taloudellisia edellytyksiä.

Kysymys myös hovioikeuden päätöksessä olleen virheen korjaamisesta kirjoitusvirheenä.

ROL 6 a luku 5 § 1 mom
ROL 11 luku 9 § 1 mom

Johdanto

Käsittely Itä-Suomen hovioikeudessa, hovioikeuden päätös 6.5.2014 ja sen oikaisu 12.5.2014 sekä muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa kuvataan tarpeellisin osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian on ratkaissut hovioikeudessa hovioikeuden jäsen Juha Halijoki. Esittelijä Titta Tsupari.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Varatuomari A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hänelle hovioikeudessa maksettavaksi määrätty palkkio B:n puolustamisesta korotetaan 385 euroksi arvonlisäveroineen ja että hänelle määrätään korvattavaksi tulkkauskuluista 153,21 euroa.

Syyttäjä vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Käsittely hovioikeudessa ja hovioikeuden päätös

1. Varatuomari A on määrätty B:n puolustajaksi törkeää paritusta koskevassa asiassa. Käräjäoikeuden luettua B:n syyksi parituksen B on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Syyttäjä on tehnyt vastavalituksen, jossa B:lle on edelleen vaadittu rangaistusta törkeästä parituksesta. B:n peruutettua valituksensa lausunnon antaminen valituksesta ja vastavalitus ovat rauenneet.

2. A on vaatinut palkkioksi B:n puolustamisesta hovioikeudessa kolmen ja puolen tunnin työmäärän perusteella 385 euroa, korvaukseksi tulkkauskuluista 153,21 euroa sekä arvonlisäveron määrän.

3. Hovioikeus on päätöksellään 6.5.2014 määrännyt, että A:lle maksetaan palkkioksi B:n puolustamisesta hovioikeudessa asian hoitamisen edellyttämän kohtuulliseksi harkitun kolmen tunnin työmäärän perusteella 330 euroa ja arvonlisäveron määrä 79,20 euroa. Hovioikeus on lisäksi velvoittanut B:n korvaamaan sanotut määrät valtiolle.

4. Hovioikeus on 12.5.2014 oikaissut päätöstään oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 10 §:n nojalla siten, että A:lle maksettavaksi palkkioksi on määrätty asian hoitamisen edellyttämän kohtuulliseksi harkitun kolmen tunnin työmäärän perusteella ˮpalkkioina ja kuluina yhteensä 330 euroa ja arvonlisäveron määrä 79,20 euroa, joista kulujen osuus on 153,21 euroaˮ (korjaus lainausmerkeissä).

Muutoksenhaku ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

5. A on valituksessaan katsonut, että hovioikeus oli vähentänyt hänelle kolmelta tunnilta maksettavasta palkkiosta tulkkauskulut oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen säännösten vastaisesti, vaikka kulut olisi pitänyt määrätä korvattavaksi hänelle erikseen. A on vaatinut palkkion korottamista kolmen ja puolen tunnin työmäärän perusteella 385 euroksi arvonlisäveroineen ja toistanut tulkkauskulujen korvaamista koskevan vaatimuksensa.

6. Syyttäjä on vastauksessaan katsonut, että A:lle tulisi korvata tulkkauskulut erikseen.

7. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen johdosta kysymys valtion varoista puolustajalle maksettavista palkkiosta ja tulkkauskulujen korvauksesta. Lisäksi kysymys on siitä, voidaanko B, joka ei täytä oikeusapulaissa tarkoitettuja oikeusavun saamisen taloudellisia edellytyksiä, velvoittaa korvaamaan valtiolle tulkkauskuluista hänen puolustajalleen maksettava korvaus. Ennen näitä kysymyksiä Korkein oikeus kuitenkin arvioi, onko hovioikeus saanut korjata päätöksessään olleen virheen kirjoitusvirheenä.

Päätöksen oikaisusta

8. Hovioikeuden suorittamaa virheen oikaisua on arvioitava oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 11 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla, koska kysymys on rikosasiasta. Lainkohdan mukaan tuomioistuimen on korjattava tuomiossa oleva kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu niihin rinnastettava selvä virhe. Sanotun luvun 13 §:n 3 momentin mukaan päätöksestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomiosta säädetään.

9. Lainkohdan esitöiden mukaan virheen selvyydellä tarkoitetaan sitä, että ulkopuolisen pitää pystyä havaitsemaan, että virhe perustuu kirjoitus- tai laskuvirheeseen taikka niihin rinnastettavaan virheeseen eikä harkinnassa tapahtuneeseen virheeseen (HE 82/1995 vp s. 133). Tuomioistuin ei voi itse myöhemmin muuttaa tai parannella antamaansa tuomiota, vaikka tuomio jälkikäteen osoittautuisikin puutteelliseksi tai tulkinnanvaraiseksi (KKO 2006:97 kohta 4).

10. Hovioikeuden päätös 6.5.2014 on ollut virheellinen sen vuoksi, ettei hovioikeus ole päätöksessään lainkaan lausunut tulkkauskulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta. Laiminlyöntiä lausua asiassa esitetystä vaatimuksesta ei yleensä voida pitää rikosoikeudenkäyntilain 11 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kirjoitus- tai laskuvirheeseen rinnastettavana selvänä virheenä. Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeus olisi saanut oikaista virhettä sanotun lainkohdan nojalla.

Puolustajan palkkio ja korvaus kuluista

11. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun mukaan määrätylle puolustajalle maksetaan sanotun luvun 10 §:n 1 momentin nojalla valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkiosta ja korvauksista. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella sekä korvaus kuluista. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (palkkioasetus) 6 §:n mukaan tuntipalkkio on 110 euroa ja 11 §:n 2 momentin mukaan korvattavia kuluja ovat matkakulut, tavanomaista suuremmat posti-, puhelin- ja kopiointikulut sekä muut suoranaiset kulut.

12. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeus on määrännyt puolustajan palkkion virheellisesti, kun se on vähentänyt kohtuulliseksi katsomansa kolmen tunnin työmäärän mukaisesta palkkiosta tulkkauskulut. Hovioikeuden olisi tullut määrätä A:lle palkkiota sanotun työmäärän perusteella palkkioasetuksen 6 §:n mukaiset 330 euroa ja sen lisäksi lausua erikseen tulkkauskuluista vaaditusta korvauksesta.

13. Korkein oikeus katsoo, ettei A:lle maksettavaa palkkiota ole aihetta korottaa 330 eurosta. Tulkkauskulut 153,21 euroa ovat sellaisia oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa ja palkkioasetuksen 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuja suoranaisia kuluja, joista A:lla on oikeus saada erikseen korvaus valtion varoista.

Tulkkauskulujen korvausvelvollisuus valtiolle

14. Jos tuomioistuin toteaa epäillyn syyllistyneen rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle oli määrätty puolustaja, hänet on rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:n mukaan velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista 10 §:n nojalla maksetut korvaukset. Jos epäilty täyttää oikeusapulaissa tarkoitetut oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset, korvaus ei saa olla suurempi kuin oikeusapulain mukainen korvaus olisi.

15. Koska B:n on todettu syyllistyneen rikokseen ja koska hän ei täytä oikeusavun saamisen taloudellisia edellytyksiä, hän on ollut velvollinen korvaamaan puolustajalleen maksetun palkkion arvonlisäveroineen valtiolle. Mainitun rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:n sanamuodon mukaan hän olisi velvollinen korvaamaan valtiolle myös Korkeimmassa oikeudessa tulkkauskuluista A:lle maksettavan korvauksen.

16. Lailla oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 a luvun muuttamisesta (769/2013) on 6 a lukuun lisätty muiden ohella 5 §, jonka 1 momentin mukaan valtion varoista korvataan vastaajan ja hänen oikeudenkäyntiavustajansa välisen neuvottelun tarpeellisesta tulkkauksesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, jos vastaajan oikeusturva sitä edellyttää.

17. Sanotulla lailla on osaltaan pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on vastattava muun muassa sellaisista tulkkauskustannuksista, jotka aiheutuvat valituksen tekemiseen liittyvästä syytetyn ja hänen oikeusavustajansa välisestä viestinnästä, riippumatta siitä, miten menettely päättyy. Korkein oikeus toteaa direktiivin edellyttävän, että valtio vastaa sanotuista tulkkauskustannuksista syytetyn varallisuusasemasta riippumatta (HE 63/2013 vp s. 13).

18. Mainitun lain esitöissä todetaan, että oikeusapuun oikeutettujen osalta avustajan kanssa käydyistä neuvotteluista aiheutuneet tulkkauskulut on jo aikaisemmin voitu korvata valtion varoista oikeusapulain nojalla. Rikosoikeudenkäyntilain 6 a luvun 5 §:n 1 momentin nojalla voitaisiin korvata avustajan ja vastaajan välisen neuvottelun tulkkauksesta aiheutuneet kustannukset myös silloin, kun vastaaja ei ole vähävarainen, jos edellytykset kustannusten korvaamiselle muuten täyttyvät. (HE 63/2013 vp s. 13 ja 25 – 26).

19. Korkein oikeus toteaa, että rikosoikeudenkäyntilain 6 a luvun 5 §:n 1 momentissa oikeudenkäyntiavustajalla tarkoitetaan myös sellaista rikosasian vastaajan avustajaa, joka on määrätty hänen puolustajakseen. Yhtäältä mainitun lainkohdan ja toisaalta rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:n soveltaminen rikosasian vastaajan korvausvelvollisuuteen valtiolle voi siten johtaa keskenään ristiriitaisiin lopputuloksiin. Tällaisessa tilanteessa etusija on annettava rikosoikeudenkäyntilain 6 a luvun 5 §:n 1 momentin säännökselle jo sillä perusteella, että se on myöhemmin säädetty erityissäännös suhteessa 2 luvun 11 §:ään.

20. Asiassa on riidatonta, ettei B puhu suomea ja etteivät hän ja A ole voineet käyttää muutakaan yhteistä kieltä. B:n oikeusturva rikosasian vastaajana on siten edellyttänyt tulkin käyttöä hänen ja A:n välisissä tarpeellisissa neuvotteluissa, jotka ovat koskeneet valituksen tekemistä hovioikeuteen. Korvattaviksi vaaditut tulkkauskustannukset ovat myös kohtuullisia. Valtio on siten vastuussa tulkkauskustannuksista rikosoikeudenkäyntilain 6 a luvun 5 §:n 1 momentin mukaisesti. B:tä ei sen vuoksi voida velvoittaa korvaamaan valtiolle hänen puolustajalleen tulkkauskuluista maksettavaa määrää, vaikka B ei täytä oikeusavun saamisen taloudellisia edellytyksiä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Hovioikeuden tuomitsemien määrien asemesta maksetaan valtion varoista varatuomari A:lle palkkioksi B:n puolustamisesta hovioikeudessa 330 euroa, arvonlisäveron määrä palkkion osalta 79,20 euroa ja korvaukseksi tulkkauskuluista 153,21 euroa.

Siltä osin kuin B on velvoitettu korvaamaan valtiolle 330 euroa ja arvonlisäveron määrä 79,20 euroa hovioikeuden päätös jää pysyväksi. Tulkkauskulut jäävät valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Jukka Sippo, Ari Kantor, Mika Huovila ja Tuomo Antila. Esittelijä Tiina-Liisa Autio.

 
Julkaistu 10.2.2016