Suomeksi - På svenska - In English - Sme - Fr - Ru - Et - De

Korkein oikeus

Korkein oikeus

Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2015:104

KKO:2015:104

Osakeyhtiö - Yhtiökokouksen päätöksen moite - Tilinpäätöksen ja osingonjakopäätöksen moite
Konserni - Konserniavustus

Diaarinumero: S2012/77
Taltionumero: 2489
Antopäivä: 29.12.2015

Osakeyhtiö A oli maksanut tytäryhtiöilleen tilikauden aikana konserniavustusta. Osakkeenomistajille maksettava osinko oli A:n yhtiökokouksessa määrätty tuolloin vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta voitosta, joka oli jäänyt jäljelle konserniavustusten vähentämisen jälkeen. Yli kymmenen prosenttia A:n osakkeista omistanut B moitti yhtiökokouksen päätöstä osingonjaon osalta ja väitti, että konserniavustusten määrä olisi pitänyt lisätä osakeyhtiölain mukaisesta vähemmistöosingosta päätettäessä laskennallisesti osingonjaon perustana olevaan tilikauden voittoon. Kun B ei ollut moittinut osingonjakopäätöksen lisäksi tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa yhtiökokouksen päätöstä, kanne hylättiin. (Ään.) Ks. KKO:2015:105

OYL 1 luku 5 §
OYL 1 luku 7 §
OYL 13 luku 1 §
OYL 13 luku 7 §

Asian tausta

A Oyj:n (A) yhtiökokous oli 20.5.2008 päättänyt osingosta tilikaudelta 2007. A:n osakkeista yli kymmenen prosenttia omistanut B oli vaatinut osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:ssä tarkoitetun vähemmistöosingon jakamista. B oli katsonut, että osingonjaon perustana olevaan tilikauden voittoon olisi pitänyt lisätä laskennallisesti A:n tuloslaskelmassa satunnaiseksi eräksi kirjatut 34 002 000 euroa, jotka A oli maksanut hallituksensa päätöksin tilikauden 2007 aikana kolmelle kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle konserniavustuksina.

A:n yhtiökokouksen päätökseksi oli jäänyt osakkeenomistajien enemmistön kanta, jonka mukaan vaadittu vähemmistöosinko laskettiin yhtiökokouksessa vahvistetun tilinpäätöksen osoittamasta noin 360 000 euron suuruisesta tilikauden voitosta, josta osinkona maksettiin puolet.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

B vaati kanteessaan ensisijaisesti, että käräjäoikeus muuttaa A:n yhtiökokouksen 20.5.2008 päätöstä osingon maksamisesta tilikaudelta 2007 siten, että osinkoa maksetaan 17 181 000 euroa. B vaati toissijaisesti, että sanottu osingonjakopäätös julistetaan pätemättömäksi. A:n maksamille konserniavustuksille ei ollut B:n mukaan ollut yhtiön vähemmistöosakkeenomistajien kannalta hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta, eivätkä osakkeenomistajat olleet saaneet osingonmenetystään vastaavaa hyötyä konserniavustusten antamisesta. Sen vuoksi avustusten kokonaismäärä olisi pitänyt lisätä laskennallisesti tilikauden 2007 voittoon osingon määrää laskettaessa. Yhtiökokouspäätös rikkoi osakeyhtiölain vähemmistöosinkosäännöstä ja osakkeenomistajien yhdenvertaisuusperiaatetta.

A vastusti kannetta. Osinkona oli jaettu puolet yhtiön voitosta tilikaudelta 2007, ja vähemmistöosinko voitiin osakeyhtiölain mukaan laskea ainoastaan yhtiökokouksen vahvistaman tilinpäätöksen osoittamasta voitosta. Vähemmistöosinkosäännös ei sallinut korjauslaskelmien tekemistä tilikauden tulokseen. Konserniavustukset oli joka tapauksessa annettu liiketaloudellisin perustein sekä yhtiö- ja vero-oikeudellisesti moitteettomalla tavalla.

Käräjäoikeuden tuomio 3.3.2010

Käräjäoikeus katsoi, että B oli voinut kohdistaa moitekanteensa vain voitonjakoa koskevaan yhtiökokouspäätökseen. Asiassa ei ollut edes väitetty, että tilinpäätös vuodelta 2007 olisi sinänsä ollut virheellinen, eikä B:n voitu katsoa hyväksyneen tilinpäätöstä vähemmistöosingon maksamista koskevan ratkaisun osalta.

Pääasiassa käräjäoikeus päätyi tuomiostaan lähemmin ilmenevin perustein siihen, että osingonjakopäätöksen voitiin katsoa olevan osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaisen yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Näistä syistä ja, vaikka A:n menettelyä ei voitu sinänsä pitää vähemmistöomistajien näännyttämisenä, käräjäoikeus päätyi pitämään A:n yhtiökokouksen osingonjakopäätöstä osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vastaisena.

Käräjäoikeus muutti A:n yhtiökokouksen 20.5.2008 tekemää päätöstä osingon maksamisesta tilikaudelta 2007 siten, että vähemmistöosinkoa maksettiin 17 181 000 euroa maksettavaksi päätetyn 180 216,39 euron sijasta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Sirpa Ahola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.11.2011

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin ja sen esittämin perustein, että B oli voinut kohdistaa moitekanteensa yksinomaan voitonjakoa koskevaan yhtiökokouspäätökseen.

Pääasiassa hovioikeus päätyi tuomiostaan lähemmin ilmenevin perustein siihen, että A:lla oli ollut hyväksyttävät ja asianmukaiset liiketaloudelliset perusteet konserniavustusten antamiselle tytäryhtiöilleen. Konserniavustukset eivät olleet olleet osakeyhtiölain mukaisen toiminnan tarkoituksen eivätkä yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisia. A:n ei ollut katsottava rikkoneen vähemmistöosinkosäännöstä.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Jalanko, Teemu Paasikoski ja Mikko Saleva.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa.

B vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n yhtiökokouksessa 20.5.2008 on päätetty jakaa tilikaudelta 1.1. – 31.12.2007 vähemmistöosinkona 180 216,39 euroa. Päätös vähemmistöosingon määrästä on perustunut yhtiökokouksessa vahvistetun sanotun tilikauden tilinpäätöksen osoittamaan noin 360 000 euron voittoon. B, joka omisti yli kymmenen prosenttia A:n osakkeista, on kanteessaan vaatinut jo yhtiökokouksessa esittämänsä mukaisesti, että A:n yhtiökokouksen päätöstä osingon maksamisesta muutetaan siten, että vähemmistöosinkoa maksetaan 17 181 000 euroa yhtiökokouksessa maksettavaksi päätetyn määrän sijasta. Vaatimustaan B on perustellut sillä, että vähemmistöosinkoa laskettaessa olisi tullut ottaa laskennallisena lisänä huomioon A:n vuonna 2007 maksamat yhtiön tulosta vähentäneet yhteensä noin 34 miljoonan euron konserniavustukset tytäryhtiöilleen. Tällöin yhtiön voitto olisi ollut konserniavustusten määrän verran suurempi ja vähemmistöosingon määrä kanteessa vaaditun suuruinen.

2. A:n väitteen johdosta asiassa on kysymys ensin siitä, estääkö B:n kanteen hyväksymisen jo se, että yhtiökokouksen päätöstä A:n tilinpäätöksen vahvistamisesta tilikaudelta 2007 ei ollut moitittu ja tilinpäätöksen vahvistamista koskeva yhtiökokouksen päätös on siten pätevä.

B:n moitekanteesta

3. Osakkeenomistaja voi osakeyhtiölain 21 luvun 1 §:n mukaan moittia yhtiökokouksen päätöstä yhtiötä vastaan ajettavalla kanteella muun muassa pitäessään yhtiökokouksen päätöstä osakeyhtiölain vastaisena. Tässä tapauksessa B:n kanne perustuu väitteeseen, jonka mukaan A:n yhtiökokous oli päättänyt tilikaudelta 2007 jaettavasta osingosta osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:stä ilmenevän yhdenvertaisuusperiaatteen ja lain 13 luvun 7 §:ssä vähemmistöosingosta säädetyn vastaisesti, koska A:n tilikauden aikana maksamia konserniavustuksia ei ollut otettu yhtiökokouksessa laskennallisesti huomioon tilikauden voittoa ja siten osingon määrää korottavana tekijänä. Sen sijaan B ei ole kanteessaan moittinut yhtiökokouksen päätöstä vahvistaa tilinpäätös tilikaudelta 2007 eikä ole vaatinut tilinpäätöstä muutettavaksi.

Korkeimman oikeuden arvio

4. Osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin osakeyhtiölaissa säädetään. Osakeyhtiölain mukainen voitonjako (osingonjako) on momentin 1 kohdan mukaan tällaista varojenjakoa. Pykälän 3 momentin mukaan muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa. Luvun 3 §:n mukaan varojen jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, tilinpäätöksen on oltava tarkastettu.

5. Vähemmistöosingosta säädetään osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:ssä. Sen mukaan osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista. Osakkeenomistaja ei kuitenkaan voi vaatia voittona jaettavaksi enempää kuin 13 luvun mukaan on ilman velkojien suostumusta mahdollista jakaa eikä enempää kuin kahdeksan prosenttia yhtiön omasta pääomasta. Lisäksi edellytyksenä on, että yhtiön maksukykyä ja vapaata omaa pääomaa koskevat osakeyhtiölain 13 luvun 2 ja 5 §:n edellytykset täyttyvät.

6. Korkein oikeus toteaa, että osakeyhtiölain 13 luvun yhtiön varojen jakoa koskevat säännökset ovat luonteeltaan siten ehdottomia, ettei osakeyhtiön varoja voida jakaa yhtiöstä muutoin kuin osakeyhtiölaissa ilmaistujen edellytysten täyttyessä. Mainitun luvun 3 §:n mukaan varojen jakamisen tulee perustua viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Sanottu säännös korostaa tilinpäätöstietojen merkitystä yhtiön taloudellisen tilan arvioinnin oikeudellisena pohjana. Lain esitöistä ilmenee, että yhtiön velkojien suoja on ollut tältä osin sääntelyn keskeisenä perusteena. Muun kuin yhtiön viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen osoittaman vapaan oman pääoman käyttäminen osingonjaon perusteena on velkojansuojan kannalta vahingollista esimerkiksi silloin, kun laskelmallisesti tehtyjen lisäysten vuoksi olisi epävarmaa, onko yhtiöllä sellaista jakokelpoista vapaata omaa pääomaa, josta osinko voitaisiin osakeyhtiölain 13 luvun 5 §:n mukaan maksaa.

7. B:n kanteessa on lähdetty siitä, että A:n yhtiökokouksen voitonjakoa koskevaa päätöstä olisi laskennallisesti oikaistava siten, että kanteessa tarkoitettu konserniavustus tulisi lisätä tilikauden voittoon vähemmistöosinkoon vaikuttavasti. Kun B on kanteessaan moittinut ainoastaan A:n yhtiökokouksen voitonjakoa koskevaa päätöstä, merkitsee kanne sitä, että voitonjaon peruste voi kanteen mukaan olla muu kuin viimeksi vahvistettu tilinpäätös.

8. Korkein oikeus toteaa, että tilinpäätökseen perustumattomien laskennallisten lisäysten tekeminen osingonjaon perusteena olevaan tilikauden voittoon olisi vastoin osakeyhtiölain 13 luvun 1 ja 3 §:n varojen jakoa koskevia säännöksiä ja niiden ilmentämiä periaatteita. Mainitun luvun säännökset ovat selviä ja rajaavat voitonjaon perustan viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen.

9. Myöskään osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vähemmistöosinkosäännökseen vetoamalla ei voida perustella poikkeamista siitä lähtökohdasta, että vähemmistösinko määräytyy, kuten muukin yhtiön voitonjako, viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella. Arvioitaessa mainitun säännöksen suhdetta osakeyhtiölain 13 luvun muihin varojen jakoa koskeviin säännöksiin on otettava huomioon, että ensin mainittu säännös sisältää nimenomaisen viittauksen tilikauden voittoon. Lisäksi hallituksen esityksessä pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että varoja ei vähemmistöosinkosäännöksen perusteella voida jakaa 13 luvun vastaisesti ja että vähemmistöosinko lasketaan tilikauden voitosta (HE 109/2005 vp s. 128 – 129).

10. Tätä johtopäätöstä tukevat osaltaan osakeyhtiölain vähemmistöosinkosäännöksen lainsäädäntöhistoria ja sitä koskevat valmistelulausumat (LaVM 4/1978 vp s. 7 ja HE 89/1996 vp s. 130 – 131). Lainvalmisteluhistoria myös osoittaa, että vähemmistöosakkeenomistajan oikeuskeinona moitittavaan konserniavustukseen puuttumiseksi on pidetty tilinpäätöksen vahvistamispäätöksen moittimista ja varojen laitonta luovuttamista koskevaa moitekannetta (ks. Osakeyhtiölakitoimikunta 1990:n mietintö, kom.miet. 1992:32, s. 378).

11. Korkein oikeus katsoo näin ollen, että maksettujen konserniavustusten vuoksi vähemmistöosingon määrään tyytymättömän osakkeenomistajan on kohdistettava moitekanteensa, paitsi varsinaiseen osingon määrää koskevaan yhtiökokouksen päätökseen, myös yhtiökokouksen tilinpäätöksen vahvistamista koskevaan päätökseen.

12. B on tässä tapauksessa moittinut A:n yhtiökokouksen päätöksiä vain osingon määrää koskevilta osin. Yhtiökokouksen päätös tilinpäätöksen vahvistamisesta on siten jäänyt päteväksi. Tilinpäätöksen osoittaman tilikauden voiton perusteella osinkoa ei ole osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n nojalla jaettavissa enempää kuin yhtiökokous on päättänyt jakaa.

13. Edellytyksiä kanteen hyväksymiselle ei näin ollen ole, eikä asiassa ole tarpeen arvioida sitä, onko osingonjakopäätös ollut määrällisesti osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n ja 1 luvun 7 §:n vastainen, kun osingonjaon perusteena olevan tilinpäätöksen vahvistamista koskevaa päätöstä ei ole riitautettu.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

14. Hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki (eri mieltä), Juha Häyhä, Jukka Sippo (eri mieltä), Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Tommi Vuorialho.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Sippo: Tilinpäätöksen moittimatta jättämisen merkityksestä lausun seuraavan.

Osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille vain sen mukaan kuin osakeyhtiölaissa säädetään. Osakeyhtiölain mukainen voitonjako (osingonjako) on momentin 1 kohdan mukaan tällaista varojenjakoa. Pykälän 3 momentin mukaan muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa. Luvun 3 §:n mukaan varojen jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, tilinpäätöksen on oltava tarkastettu.

Vähemmistöosingosta säädetään osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:ssä. Sen mukaan osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät määrät, jos sitä varsinaisessa yhtiökokouksessa ennen voiton käyttämistä koskevan päätöksen tekemistä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista. Osakkeenomistaja ei kuitenkaan voi vaatia voittona jaettavaksi enempää kuin 13 luvun mukaan on ilman velkojien suostumusta mahdollista jakaa eikä enempää kuin kahdeksan prosenttia yhtiön omasta pääomasta. Lisäksi edellytyksenä on, että yhtiön maksukykyä ja vapaata omaa pääomaa koskevat osakeyhtiölain 13 luvun 2 ja 5 §:n edellytykset täyttyvät.

Osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaan vähemmistöosinkona on siis määrävähemmistön sitä vaatiessa jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta. Koska varojen ja siten myös osingon jakamisen tulee luvun 3 §:n mukaan perustua viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen, vähemmistöosinko-oikeuden perusteena olevalla tilikauden voitolla tarkoitetaan lähtökohtaisesti tilinpäätöksen osoittamaa voittoa.

Erikseen on kuitenkin arvioitava sitä, onko vähemmistöosingon määrää koskevaan yhtiökokouksen päätökseen tyytymättömän osakkeenomistajan moitittava lisäksi yhtiökokouksen päätöstä tilinpäätöksen vahvistamisesta voidakseen olla oikeutettu vaatimaansa, tilinpäätöksen osoittamaa suuremman voiton perusteella laskettavaan vähemmistöosinkoon. Kysymys on tässä asiassa siitä, edellyttääkö yhtiökokouksen vähemmistöosinkoa koskevan päätöksen muuttaminen B:n vaatiman sisältöiseksi myös A:n tilinpäätöksen oikaisemista samassa yhteydessä sellaiseksi, että se osoittaa vaaditun vähemmistöosingon edellyttämää voittoa.

Myönteistä vastausta tähän kysymykseen puoltaa lähinnä se A:n esiin tuoma näkökohta, että jos tilinpäätöstä ei muutettaisi, osingonjako ei perustuisi vahvistettuun tilinpäätökseen osakeyhtiölain 13 luvun 3 §:ssä edellytetyin tavoin. Kysymyksen arvioinnissa huomioon on kuitenkin otettava myös seuraavat näkökohdat.

B:n moitekanteessa on siis kysymys siitä, onko konserniavustukset otettava laskennallisena lisänä huomioon vähemmistöosinkoa määrättäessä. Tämän kysymyksen kannalta ratkaisevaa on se, onko konserniavustusten antamiselle ollut yhtiöoikeudellisesti hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet, kun otetaan huomioon myös vähemmistöosakkaiden oikeudet. Tilikaudella annetut konserniavustukset on kuitenkin tullut kirjata A:n tilinpäätökseen riippumatta siitä, osoittautuuko tässä asiassa niiden antaminen yhtiöoikeudellisesti hyväksyttäväksi vai ei. Konserniavustukset onkin asianmukaisesti kirjattu A:n tuloslaskelmaan satunnaiseksi eräksi, eikä niiden palauttamista ole vaadittu. Myöskään B:n kannevaatimusten menestyminen ei sellaisenaan merkitsisi sitä, että tilinpäätös olisi virheellisesti laadittu, vaan se johtaisi tuomiosta mahdollisesti johtuvien velvoitteiden kirjaamiseen A:n kirjanpitoon ja tilinpäätökseen. Kirjanpidon ja mahdollisesti tilinpäätöksen oikaisemisen toimittaa yhtiön hallinto kirjanpitolainsäädäntöä noudattaen.

B on ollut tyytymätön vain vähemmistöosinkoa koskevaan yhtiökokouksen päätökseen. Sen oikeussuoja osakkeenomistajana edellyttää, että se voi saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi kysymyksen vähemmistöosingon määrään vaikuttaneiden konserniavustusten yhtiöoikeudellisesta hyväksyttävyydestä riippumatta siitä, onko muita yhtiökokouksessa tehtyjä päätöksiä moitittu. Myöskään prosessitaloudellisesti ei ole järkevää edellyttää, että voidakseen moittia yhtiökokouksen päätöstä vähemmistöosingon määrästä B:n olisi tullut moittia myös tilinpäätöksen vahvistamista koskenutta yhtiökokouksen päätöstä, joka on vastannut yhtiökokouksen enemmistön näkemystä A:n tilikauden tilitapahtumista ja jonka osalta B:lläkään ei enää ole vaatimuksia. Myöskään velkojainsuojaa koskevilla näkökohdilla ei mielestäni ole olennaista merkitystä esillä olevan kysymyksen arvioinnissa siihen nähden, että oikeus vähemmistöosinkoon joka tapauksessa edellyttää osakeyhtiölain 13 luvusta ilmenevien, A:n maksukykyyn ja oman pääoman riittävyyteen liittyvien edellytysten täyttymistä.

Edellä mainituilla perusteilla päädyn siihen, ettei B:n kanteen hyväksymiselle muodosta estettä pelkästään se, että B ei ollut moittinut A:n tilinpäätöstä tilikaudelta 1.1. – 31.12.2007.

Totean, että äänestyksen lopputuloksesta johtuen kysymys vähemmistöosinkoa koskevan vaatimuksen enemmästä arvioinnista ei tule Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.

Oikeusneuvos Välimäki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Sippo.

 
Julkaistu 29.12.2015