Suomeksi - På svenska - In English - Sme - Fr - Ru - Et - De

Korkein oikeus

Korkein oikeus

Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2014:96

KKO:2014:96

Oikeudenkäyntikulut
Lapsen huolto ja tapaamisoikeus

Diaarinumero: S2013/369
Taltionumero: 2613
Antopäivä: 15.12.2014

A:n ja B:n välinen lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia oli ollut riitainen. A oli hävinnyt asian käräjäoikeudessa. Hän oli hävinnyt myös hovioikeuteen tekemänsä muutoksenhaun.

Huomioon ottaen sen, kuinka asia oli asianosaisten vaatimuksiin ja niiden perusteisiin nähden ratkaistu, Korkein oikeus katsoi, että oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa A korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

OK 21 luku 2 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vaatimukset Kymenlaakson käräjäoikeudessa

A vaati käräjäoikeudessa, että hänen ja B:n yhteiset lapset määrätään yksin hänen huoltoonsa ja että B:lle annetaan tiedonsaantioikeus lasten koulunkäyntiä, päivähoitoa ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa. Hakemuksensa perusteina A vetosi vanhempien välien riitaisuuteen, B:n lapsia alistavaan ja loukkaavaan käytökseen sekä B:n A:han kohdistamaan väkivaltaan.

B vastusti hakemusta yksinhuollosta ja vaati puolestaan, että lapset oikeutetaan tapaamaan häntä lausumasta ilmenevin tavoin viikonloppuisin, keskiviikkoiltaisin ja loma-aikoina. B vaati myös A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen, koska A:n vaatimus oli siinä määrin epärealistinen, että oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle oli erityisen painavia syitä. Vanhempien väliset riidat eivät olleet liittyneet lasten huoltoon, eikä valvotuille tapaamisille ollut perusteita.

A suostui siihen, että lapset oikeutetaan tapaamaan B:tä kaksi kertaa kuukaudessa kahden tunnin ajan valvotusti.

Käräjäoikeuden päätös 3.7.2012

Käräjäoikeus, jossa asianosaiset olivat yksimielisiä lasten asumisesta ja elatusavusta, hylkäsi A:n vaatimuksen yksinhuollosta, määräsi lapset asumaan A:n luona ja oikeutti lapset tapaamaan B:tä siten kuin tämä oli vaatinut lukuun ottamatta keskiviikkoiltaisin tapahtuvia tapaamisia.

Näyttöä selostettuaan käräjäoikeus totesi syntyneen vaikutelman, että A:lla ei ollut halua tai valmiutta olla yhteistoiminnassa B:n kanssa lasten huoltoa koskevissa asioissa. B sen sijaan oli ilmaissut valmiutensa vanhempien keskinäiseen yhteydenpitoon. Sosiaaliviranomaisten selvityksen mukaan vanhemmilla ei ollut juurikaan ollut periaatteellisia erimielisyyksiä huoltoon liittyvissä asioissa lasten sukunimeä lukuun ottamatta. A:n haluttomuus yhteydenpitoon ei ollut riittävä peruste B:n sulkemiseksi pois lasten huollosta.

Valvotuille tapaamisille käräjäoikeus ei katsonut olevan perusteita. Sosiaaliviranomaisten tekemästä olosuhdeselvityksestä ja siihen liitetyistä lausumista ilmenevät seikat eivät tukeneet A:n taholta esitettyä näkemystä lasten kielteisestä suhtautumisesta B:hen ja tapaamisiin tämän kanssa. Esitetyn selvityksen perusteella ei ollut tullut esille seikkoja, joiden perusteella B:tä olisi pidettävä kykenemättömänä huolehtimaan lapsista näiden ollessa hänen luonaan tai joiden perusteella tapaamisten olisi katsottava olevan vaaraksi lapsille.

Käräjäoikeus määräsi asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan, koska asiassa ei ollut esitetty erityisiä syitä määrätä kuluvastuusta toisin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Anneli Tommola.

Kouvolan hovioikeuden päätös 6.3.2013

A valitti hovioikeuteen ja toisti yksinhuoltoa koskevan vaatimuksensa. Lisäksi hän vaati, että lapset oikeutetaan tapaamaan B:tä kaksi kertaa kuukaudessa kahden tunnin ajan valvotusti.

B vastusti A:n vaatimuksia ja vaati vastavalituksessaan, että tapaamisoikeutta laajennetaan keskiviikkoiltoihin ja että viikonlopputapaamiset pidennetään sunnuntai-illasta maanantaiaamuun. Lisäksi B vaati, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudessa korkoineen.

Hovioikeus totesi, ettei huollon tarkoitus ja vanhempien välisten riitaisuuksien syyt huomioon ottaen käräjäoikeuden päätöstä lasten huollon osalta ollut syytä muuttaa.

Hovioikeus lausui, että esitetyn selvityksen perusteella lasten A:lta saama käsitys B:stä ei ollut ollut myönteinen. Tämä oli ilmennyt erityisesti vanhemman lapsen vastustamisena B:n tapaamisia kohtaan ja henkisenä oireiluna. A:n haluttomuus tai kykenemättömyys tukea lasten ja B:n tapaamisia ei kuitenkaan ollut peruste valvottujen tapaamisten määräämiselle. Käräjäoikeuden määräämät tapaamiset eivät A:sta johtuen olleet onnistuneet käräjäoikeuden määräämin tavoin.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, mutta määräsi tilanteen rauhoittamiseksi lasten ja B:n väliset tapaamiset alkamaan kahden viikonlopputapaamisen osalta tapaamisaikaa lyhentäen porrastetusti.

Hovioikeus hyväksyi myös käräjäoikeuden ratkaisun oikeudenkäyntikuluista ja määräsi, että asianosaiset saivat pitää asian laadun vuoksi oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kari Janhunen (eri mieltä), Marja-Leena Honkanen ja Lea Nousiainen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Janhunen katsoi, että yksinhuoltoa koskevan vaatimuksen perusteena olleet A:n ja B:n välien riitaisuudet olivat johtuneet A:sta, kun tämä oli pyrkinyt käytöksellään erottamaan B:n lasten huollosta ja vaikeuttamaan B:n ja lasten välisen suhteen muodostumista läheiseksi. Vaatimus määrätä B:n ja lasten tapaamisia valvotuiksi oli ollut perusteeton ja johtunut mitä ilmeisimmin samasta syystä. A:n menettely osoitti, että hän ei huoltajana kyennyt turvaamaan B:n ja lasten välistä myönteistä ja läheistä ihmissuhdetta. A:n muutoksenhaku oli ollut aiheeton ja siten oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukainen syy velvoittaa A korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut B:n vastavalituksesta ja käräjäoikeuden päätökseen tehdystä täsmennyksestä huolimatta.

Janhunen velvoitti A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa kohtuulliseksi harkitulla 3 000 eurolla korkoineen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa. B vaati valituksessaan, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 9 933,48 eurolla ja hovioikeudessa 6 933,72 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen. B vaati lisäksi, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa 4 335,11 eurolla viivästyskorkoineen.

A vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A:n hakemuksen perusteella käräjäoikeudessa on ollut kysymys A:n ja B:n yhteisten lasten huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta. Näistä kysymyksistä lasten huolto ja tapaamisoikeus ovat olleet riitaisia, ja niistä on ollut edelleen kysymys hovioikeudessa. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet, että asianosaisten tuli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n nojalla vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

2. Lapsen huoltoa koskevan kysymyksen ratkaiseminen vaatii viranomaisen myötävaikutusta. Tapaamisoikeutta koskeva asia liittyy siihen läheisesti. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan sekä lapsen huoltoa että tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Asia on siten riitaisilta osin ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu asia, jossa sovinto ei ole sallittu.

3. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko sanotussa lainkohdassa tarkoitettua erityistä syytä velvoittaa A korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Sovellettavan säännöksen tulkinnasta

5. Säännöksen esitöissä on todettu, että asiat, joissa säännös tulee sovellettavaksi, ovat usein sellaisia, että on sattumanvaraista kumpi asianosaisista on saattanut asian vireille. Jos kantajan vaatimusta ei tällöin vastusteta eikä asia tule siten riitaiseksi, on kohtuullista, että asianosaiset saavat pitää kulunsa vahinkonaan. Jos asiassa ratkaistava kysymys on sen sijaan riitainen, voi olla perusteltua, että asianosainen velvoitetaan osaksi tai kokonaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut (HE 107/1998 vp s. 17 – 18).

6. Korkein oikeus on lapsen asumista koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 2005:41 (kohta 5) katsonut, ettei vielä yksin se, että asianosaiset ovat eri mieltä asian lopputuloksesta, johtaisi kulujen korvausvelvollisuuteen. Tällöinkin sitä, onko olemassa erityistä syytä kulujen korvaamiselle, on arvioitava sen nojalla, millaiset perusteet asianosaisilla on ollut asian riitauttamiseen ja miten asia noihin asianosaisten esiintuomiin perusteisiin nähden on ratkaistu. Haettaessa muutosta on vastaavasti arvioitava, millaiset perusteet asianosaisella on ollut muutoksenhakuun ja miten asia on noihin perusteisiin nähden ratkaistu.

Asian ratkaiseminen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa

7. Asia on lasten elatuksen ja asumisen osalta käräjäoikeudessa ratkaistu A:n ja B:n sopimalla tavalla. Lasten huollon osalta A on vaatinut sen uskomista yksin hänelle. A:n tämä vaatimus on B:n sitä vastustettua hylätty, ja lapset ovat jääneet asianosaisten yhteiseen huoltoon. A on hakenut ratkaisuun muutosta, mutta hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden lopputulosta.

8. Lasten tapaamisoikeuden osalta B on vaatinut tapaamisoikeuden vahvistamista parillisina viikkoina perjantaista päiväkodin tai koulun päättymisestä sunnuntaihin kello 18:aan ja joka keskiviikkona päiväkodin tai koulun päättymisestä kello 19:ään asti. Lisäksi hän on vaatinut luonapito-oikeutta loma-aikoina ja tiettyinä juhlapäivinä. A on vastustanut vaatimusta muutoin, mutta on suostunut tapaamisoikeuteen kunkin kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena perjantaina lasten kotona äidin läsnä ollessa kello 17 – 19 tai toissijaisesti lasten kotipaikkakunnan sosiaaliviranomaisen osoittamassa paikassa ja valvonnassa kello 14 – 16.

9. Käräjäoikeus on määrännyt tapaamisoikeuden pääasiallisesti B:n vaatimusten mukaiseksi. Tapaamisaikoihin on aluksi määrätty vähäisiä supistuksia, eikä keskiviikkoisin tapahtuvaa tapaamista ole vahvistettu pysyvästi. A on hovioikeudessa vaatinut edelleen tapaamisten määräämistä tapahtumaan valvottuina. B on vastavalituksessaan vaatinut tapaamisaikojen vähäistä laajentamista. Hovioikeus on tekemäänsä pientä muutosta lukuun ottamatta pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen.

10. Käräjäoikeus on edellä todetuin tavoin määrännyt asianosaiset vastaamaan itse kuluistaan. B on vastavalituksessaan valittanut myös kulujen osalta. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeus on määrännyt asianosaiset itse vastaamaan heillä hovioikeudessa olleista kuluistaan. Kumpikaan oikeusaste ei ole perustellut ratkaisuaan oikeudenkäyntikulujen osalta tarkemmin.

Korkeimman oikeuden arviointi

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

11. Kuten kohdassa 6 mainitussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa on todettu, sen arvioimiseksi, onko oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen erityistä syytä, on arvioitava sitä, millaiset perusteet osapuolilla on ollut vaatimuksilleen ja miten asia noihin perusteisiin nähden on ratkaistu.

12. Lasten huollon osalta A on perustellut huollon uskomista yksin hänelle sillä, että vanhemmat eivät kykene yhteistoimintaan huoltoa koskevissa asioissa. A:n mukaan vanhempien näkemykset lasten kasvatuksesta ja huollosta erosivat suuresti toisistaan. B alisti lapsia ja kohteli heitä loukkaavasti.

13. B on puolestaan katsonut, että vanhempien väliset riidat eivät olleet liittyneet lasten huoltoon. Hän oli yrittänyt saada aikaan puhevälejä A:n kanssa. B on kiistänyt olleensa väkivaltainen lapsia kohtaan, alistaneensa näitä taikka kohdelleensa lapsia loukkaavasti.

14. Käräjäoikeus on todennut, että esitetyn selvityksen perusteella osapuolten suhde on ollut riitainen ja sisältänyt myös väkivaltaa. B:n ei ollut kuitenkaan selvitetty kohdelleen lapsiaan väkivaltaisesti eikä ollut esitetty epäilyä siitä, että tällaista olisi odotettavissa tulevaisuudessakaan. Lasten ollessa yhteishuollossa vanhempien yhteistoimintaa edellytettiin lähinnä suurissa ja periaatteellisissa kysymyksissä. Sosiaaliviranomaisten selvityksestä ilmeni, ettei vanhemmilla näissä asioissa ollut juurikaan erimielisyyksiä lasten sukunimeä lukuun ottamatta. B oli ilmaissut valmiutensa keskinäiseen yhteydenpitoon. Tekstiviestit osoittivat, että vanhemmat olivat kyenneet niiden välityksellä kommunikoimaan keskenään. Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n haluttomuus yhteydenpitoon ollut riittävä peruste B:n sulkemiseen pois lasten huollosta.

15. Tapaamisoikeuden osalta A on perustellut vaatimustaan sillä, että B oli kohdistanut lapsiin henkistä väkivaltaa, mikä heijastui vanhemmassa lapsessa hermostuneisuutena. Lapset pelkäsivät B:tä. Lapsista vanhempi ahdistui tapaamisista ja oireili siten, että sai kuumetta. Tämä oli ilmoittanut, ettei halua mennä tapaamisiin. Nuoremmasta lapsesta B ei ollut ollut kiinnostunut. B:n vaatimat luonapitojaksot olivat lasten ikä huomioon ottaen liian pitkiä.

16. B on puolestaan kiistänyt käyttäneensä lapsiin henkistä väkivaltaa. Hän on katsonut pystyvänsä huolehtimaan lapsista, koska on hoitanut heitä jo yhdessä asumisen aikana. Hän ei ollut havainnut lapsilla oireita.

17. Käräjäoikeus on todennut sosiaaliviranomaisen olosuhdeselvityksestä ilmenevän, että selvityksen teon aikana valvotuissa tapaamisissa ei ollut tullut esille mitään sellaista seikkaa, minkä johdosta tapaamisten tulisi olla valvottuja. Sanottu selvitys ei myöskään tukenut A:n taholta esitettyä näkemystä lasten kielteisestä suhtautumisesta isäänsä ja tapaamisiin tämän kanssa. Esitetyn selvityksen perusteella ei ollut tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella B:tä olisi pidettävä kykenemättömänä huolehtimaan lapsista näiden ollessa hänen luonaan tai joiden perusteella lasten ja B:n tapaamisten olisi katsottava olevan vaaraksi lapsille. Epätavallista ei myöskään ollut, että kaksi- ja viisivuotiaat lapset olivat yön etävanhemman luona.

18. A on vaatinut lasten huollon ja tapaamisoikeuden osalta poikkeuksellista järjestelyä. A:n vaatimustensa perusteeksi esittämät seikat ovat jääneet joko näyttämättä tai niiden ei ole katsottu olevan sillä tavoin merkityksellisiä, että A:n vaatimiin ratkaisuihin olisi ollut minkäänlaisia perusteita. Käräjäoikeuden ratkaisu on perustunut pääasiallisesti B:n vetoamiin, huollon ja tapaamisoikeuden osalta tavanomaista järjestelyä tukeviin perusteisiin. Sekä vaatimuksiin että niiden perusteisiin nähden B on näiltä osin selvästi voittanut asian käräjäoikeudessa. Ne vaatimukset, joiden ratkaisemisesta asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä, ovat vaikuttaneet vain vähäisessä määrin oikeudenkäyntikuluihin. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa A korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

19. Osapuolet ovat lasten huollon osalta toistaneet vaatimuksensa ja täsmennettyinä niiden perusteet hovioikeudessa. Hovioikeus on perusteluissa toteaminsa vähäisin täsmennyksin hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun.

20. Hovioikeudessa A on perustellut vaatimustaan tapaamisten muuttamisesta tapahtumaan valvottuina lisäksi sillä, että B oli kohdistanut häneen ja lapsiin tappouhkauksia sekä pahoinpidellyt ja raiskannut hänet. B on tunnustanut hänen ja A:n suhteessa ilmenneen molemminpuolista väkivaltaa, mutta ei koskaan lapsia kohtaan. Hän ei ollut uhannut lapsia, eivätkä A:n väitteet raiskauksista pitäneet paikkaansa.

21. Hovioikeus on todennut, etteivät A:n hovioikeudessa B:n menettelystä esittämät vakavat syytökset olleet uskottavia. Esitetyn selvityksen perusteella lasten A:lta saama käsitys isästä ei ollut ollut myönteinen. Tämä oli ilmennyt vanhemmassa lapsessa vastustamisena isän tapaamisia kohtaan ja henkisenä oireiluna. Lastenpsykiatrin lausunnon mukaan tapaamiset kuormittivat henkisesti lasta. Äidin haluttomuus tai kykenemättömyys tukea lasten ja isän tapaamisia ei ollut kuitenkaan peruste valvottujen tapaamisten määräämiselle. Sosiaalitoimen olosuhdeselvityksen mukaan lasten ja isän välinen aito välittäminen sekä isän kyky huolehtia lasten tarpeista osoittivat, että asiassa ei ollut perusteita valvottujen tapaamisten määräämiselle. Hovioikeus ei katsonut olevan aihetta muuttaa myöskään käräjäoikeuden määräämiä tapaamisaikoja.

22. B on vastavalituksessaan vaatinut tapaamisoikeutta myös keskiviikkoisin päiväkodin tai koulun päättymisestä kello 19:ään ja viikonlopputapaamisen pidentämistä maanantaihin päiväkodin tai koulun alkamiseen saakka. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista käräjäoikeuden osalta.

23. A:n valituksessaan esittämiä perusteita ei ole katsottu sellaisiksi, että ne olisivat antaneet hovioikeudelle aiheen muuttaa käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta. Myöskään B:n vastavalituksessaan esittämät perusteet eivät ole olleet sellaisia, että hänen vaatimuksensa olisivat hovioikeudessa menestyneet. B:n vaatimus hänellä käräjäoikeudessa olleiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta olisi kuitenkin tullut kohdassa 18 lausutuilla perusteilla hyväksyä. Lisäksi B:n tapaamisoikeuden laajentamista koskeva vaatimus on koskenut vain vähäistä osaa riidan kohteesta. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsoo, että B on hovioikeudessa voittanut pääasiallisesti muutoksenhaun siten, että myös hovioikeuden osalta on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa A korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut.

Oikeudenkäyntikulujen määrä

24. B on vaatinut kulujensa korvaamista käräjäoikeuden osalta 9 933,48 eurolla ja hovioikeuden osalta 6 933,72 eurolla. A on katsonut, että kummankin laskun osalta B:n asiamiehen työhön käyttämä tuntimäärä oli liiallinen siihen nähden, että hakijana olleen A:n asiamies oli käyttänyt työhön aikaa huomattavasti B:n asiamiestä vähemmän. A on katsonut, että oikeudenkäyntikulujen korvattavaa määrää tuli huomattavasti alentaa vaaditusta.

25. Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäyntikulukorvauksen määrää alentavana seikkana voidaan käräjäoikeuden osalta ottaa huomioon se, että B:n kulut ovat vähäiseltä osin aiheutuneet vastaamisesta lasten asumista ja elatusapua koskeviin vaatimuksiin, joita hän ei ole vastustanut. Hovioikeuden osalta voidaan vastaavasti ottaa korvausta alentavana seikkana huomioon se, että B:n kulut ovat pieneltä osin aiheutuneet hänen vastavalituksensa tapaamisoikeutta koskevasta vaatimuksesta, joka ei ole menestynyt. Nämä seikat sekä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen Korkein oikeus arvioi korvattavien oikeudenkäyntikulujen kohtuullisiksi määriksi käräjäoikeuden osalta 6 000 euroa ja hovioikeuden osalta 4 000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa

26. Korkeimmassa oikeudessa ei ole enää kysymys lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta. Sen vuoksi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus täällä määräytyy oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n perusteella sen mukaan, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

27. B on vaatinut kulujensa korvaamista 4 335,11 eurolla. A on katsonut, että B:n asiamiehen käyttämä tuntimäärä oli liiallinen ja paljoksunut vaadittua korvausta. A on vaatinut lisäksi kulujen kuittaamista tai alentamista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a ja 8 b §:n nojalla.

28. B on voittanut muutoksenhaun. Asia ei ole ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että kulujen kuittaamiseen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n nojalla olisi perusteita. Sen vuoksi A on velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa.

29. Korkein oikeus toteaa, että muutoksenhaussa on ollut kysymys vain oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Tämän kysymyksen muutoksenhaulta edellyttämien toimenpiteiden laajuuden perusteella Korkein oikeus arvioi korvattavien oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi 3 000 euroa. Perusteita tämän määrän kohtuullistamiseen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n nojalla ei ole.

Päätöslauselma

Muutokset hovioikeuden päätökseen:

A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 6 000 eurolla ja hovioikeudessa 4 000 eurolla. Molemmille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta.

Muilta osin hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

A velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 3 000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Marjut Jokela, Tuula Pynnä ja Mika Huovila. Esittelijä Heli Sankari.

 
Julkaistu 15.12.2014