Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2014:90

KKO:2014:90

Tapaturmakorvaus
Oikeudenkäyntimenettely - Suullinen käsittely

Diaarinumero: VA2013/176
Taltionumero: 2564
Antopäivä: 9.12.2014

A oli tapaturmailmoituksessa ja lääkärin alkuvaiheessa tekemien merkintöjen mukaan kuvannut tapaturman sattuneen hänelle 24.11.2010 siten, että A:n vasen jalka oli livennyt hänen nostaessaan raskasta laatikkoa autosta, jolloin hän oli tuntenut oikeassa olkapäässään kipua. A haki vakuutusoikeudessa muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen, jolla hänen vaatimuksensa oikean olkapään kiertäjäkalvosinjänteen repeämän aiheuttaman työkyvyttömyyden ja hoitokulujen korvaamisesta oli hylätty sen vuoksi, ettei A:n tapaturmailmoituksessa ja ensi kerran lääkärissä käydessään kuvaama tapaturma sisältänyt riittävää ulkoista voimaa aiheuttamaan kiertäjäkalvosinjänteen repeämää. A totesi häneltä jääneen alkuvaiheessa kertomatta, että hän oli tapahtuman yhteydessä paitsi horjahtanut myös ottanut oikealla kädellään vastaan välttääkseen maahan kaatumisen. A vaati suullisen käsittelyn toimittamista vahinkotapahtuman selvittämiseksi esittäen, että käsittelyssä kuultaisiin häntä itseään, häntä hoitanutta lääkäriä ja hänen työtoveriaan, jolle A oli ilmoituksensa mukaan kertonut tapaturmasta heti sen tapahtumisen jälkeen.

Vakuutusoikeus, joka katsoi, ettei A:n muutettua tapahtumainkuvausta ollut pidettävä uskottavana, hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ilmeisen tarpeettomana. A:n valitus hylättiin.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein asia palautettiin vakuutusoikeuteen suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Asian aikaisempi käsittely

Asian tausta, vakuutusyhtiön päätös 27.5.2011, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 23.2.2012, muutoksenhaku vakuutusoikeudessa ja vakuutusoikeuden päätös 27.8.2013 kuvataan tarpeellisilta osin Korkeimman oikeuden ratkaisussa.

Asian ovat ratkaisseet muutoksenhakulautakunnassa Timo Havu, Mikael Böstman, Olli Häkkinen, Rauno Toivonen, Katarina Murto ja Marja Tallavaara ja vakuutusoikeudessa vakuutusoikeuden jäsenet Johanna Palovaara, Kaius Vuoristo, Jyrki Salmenkivi, Timo Sarparanta ja Jyrki Ojanen esittelijänä Heli Virolainen.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati vakuutusoikeuden päätöksen kumoamista ja vakuutusyhtiön velvoittamista korvaamaan tapaturmavakuutuslain nojalla oikean olkapään kiertäjäkalvosinjänteen repeämästä aiheutuneen työkyvyttömyyden ja hoitokulut 16.1.2011 jälkeiseltä ajalta. A pyysi myös, että Korkein oikeus toimittaisi asiassa suullisen käsittelyn.

Vakuutusyhtiö vastasi muutoksenhakemukseen vaatien sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on tapaturmailmoituksen mukaan 24.11.2010 työssään nostanut autosta raskasta laatikkoa, kun hänen vasen jalkansa on livennyt, minkä seurauksena A on tuntenut oikeassa olkapäässään vihlovaa kipua. A on tapaturman jälkeen ensimmäisen kerran mennyt lääkäriin 22.12.2010. Lääkärin tekemän merkinnän mukaan A oli neljä viikkoa aikaisemmin loukannut oikean olkapäänsä, kun hän on liukastunut painavaa laatikkoa autosta nostaessaan. Magneettitutkimuksessa 1.2.2011 A:lla on todettu oikeassa olkapäässä kiertäjäkalvosinjänteen repeämä.

2. Vakuutusyhtiö on päätöksessään 27.5.2011 katsonut, että A on tapaturmassa saanut oikean olkapään venähdyksen, joka oikeuttaa tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen. Kiertäjäkalvosimen repeämän ja tapaturman välillä ei sen sijaan katsottu olevan todennäköistä syy-seuraussuhdetta, koska terveen olkapääseudun repeämä edellyttää varsin voimakasta tapaturmamekanismia, jollaista A:lle sattuneessa tapaturmassa ei ole ollut.

3. A on hakenut vakuutusyhtiön päätökseen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Kuvatessaan valituskirjelmässä tapaturmamekanismia A on puhunut vain liukastumisesta aikaisempaa kuvaustaan täydentämättä. Vakuutusyhtiön vaadittua valituksen hylkäämistä A on toimittanut muutoksenhakulautakunnalle uutena selvityksenä 8.9.2011 päivätyn ortopedin vahvistaman sairauskertomusmerkinnän. Sen mukaan tapaturma on sattunut siten, että A on laatikkoa nostaessaan liukastunut ja kaatunut, jolloin hän on ottanut kaatumista oikealla kädellä vastaan. Sairauskertomusmerkinnän mukaan tällainen vammamekanismi on sopinut aiheuttamaan kiertäjäkalvosinjänteen repeämän.

4. Muutoksenhakulautakunta on 23.2.2012 antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen. Muutoksenhakulautakunta on katsonut, että A:n tapaturmailmoituksessa ja ensikäynnin johdosta laaditussa sairauskertomusmerkinnässä kuvatussa tapaturmassa oikeaan olkapäähän kohdistunut ulkoinen voima ei ole ollut riittävän suuri eikä vammamekanismi sopiva aiheuttamaan A:lla todettua olkapään kiertäjäkalvosinjänteen repeämää.

5. Vakuutusoikeudelle toimittamassaan valituskirjelmässä A on todennut kuvanneensa tapaturmailmoituksessa tapaturmamekanismia puutteellisesti. Häneltä on jäänyt kertomatta se olennainen seikka, että tapaturmassa hän oli horjahtanut ja välttääkseen maahan kaatumisen ottanut oikealla kädellään vastaan. A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sen selvittämiseksi, miten tapaturma oli sattunut ja ovatko hänellä todetut vammat syy-yhteydessä tapaturmaan. Suullisessa käsittelyssä kuultaisiin häntä itseään ja todistajina henkilöä, jolle hän oli tapaturmasta heti sen sattumisen jälkeen kertonut, sekä hoitavaa lääkäriä.

6. Vakuutusoikeus on hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Vakuutusoikeus on katsonut, ettei A:n suullisella kuulemisella olisi ollut saatavissa olennaista lisäarvoa jutun ratkaisun kannalta, koska A on asiamiehensä avustamana kyennyt kirjallisesti tuomaan vaatimuksiaan ja niiden perusteita esille. Tapaturmaa oli kuvattu myös asiassa esitetyssä lääketieteellisessä selvityksessä. Hoitavan lääkärin kuulemista ei voitu pitää tarpeellisena, koska hänen käsityksensä A:lle sattuneen tapaturman ja tällä todettujen vammojen välisestä syy-yhteydestä käy ilmi hänen asiassa antamastaan lääketieteellisestä selvityksestä. Kun otettiin huomioon A:n itsensä antamat selvitykset tapaturmasta sekä asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys, ei myöskään A:n toiseksi todistajaksi ilmoittaman henkilön todistuksella A:n hänelle tapaturmasta sen jälkeen kertomilla seikoilla ollut sellaista merkitystä, että häntä olisi syytä kuulla vakuutusoikeudessa suullisesti.

7. Pääasiaratkaisussaan vakuutusoikeus on katsonut, että A:n muutettua tapahtumainkuvausta ei ollut pidettävä uskottavana, ja hylännyt valituksen.

8. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa ensisijaisesti kysymys siitä, onko vakuutusoikeus menetellyt oikein katsoessaan, että asia voitiin ratkaista ilman suullisen käsittelyn toimittamista.

Suullista käsittelyä koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö

9. Vakuutusoikeuslain 16 §:n 2 momentin ja hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan vakuutusoikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

10. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan lähtökohtana on, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa asetettu vaatimus julkisesta oikeudenkäynnistä käsittää oikeuden suulliseen käsittelyyn ainakin yhdessä asteessa ja että tällainen menettely voidaan jättää toimittamatta vain poikkeuksellisesta syystä. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on kuitenkin katsottu, että esimerkiksi hyvin teknisluontoisten kysymysten selvittäminen voi tapahtua ilman suullista käsittelyäkin (Schuler-Zgraggen v. Sveitsi 24.6.1993, kohta 58). Suullinen käsittely ei ole välttämätöntä myöskään, jos tuomioistuin ei joudu ottamaan kantaa mihinkään yksittäisiin oikeuksia koskeviin tosiseikkoihin (Allan Jacobsson v. Ruotsi 19.2.1998, kohta 48).

11. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sosiaalivakuutusasioita koskevassa oikeuskäytännössä on katsottu, että suullinen käsittely on voitu jättää toimittamatta esimerkiksi silloin, kun kiista on koskenut vain kirjallisten lääkärintodistusten tulkintaa, eivätkä lääkäreiden mielipiteet ole eronneet toisistaan (Elo v. Suomi 26.9.2006, kohdat 38 ja 39). Toisaalta lääkäreiden suullinen kuuleminen saattaa olla joissakin tilanteissa tarpeen ja selventää tuomioistuimessa esillä olevia kysymyksiä (Andersson v. Ruotsi 7.12.2010, kohta 56).

12. Sosiaalivakuutusasioissa voi olla kysymys myös muusta kuin lääketieteellisen selvityksen arvioinnista. Tapauksessa Kaura v. Suomi 23.6.2009 kysymys oli siitä, oliko työsopimuksen solmimatta jääminen johtunut hakijan omasta menettelystä, mistä oli esitetty ristiriitaista selvitystä. Vakuutusoikeus oli hylännyt hakijan suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, ettei suullista käsittelyä ollut toimitettu missään oikeusasteessa ja että vakuutusoikeuden toimivaltaan kuului käsitellä myös tosiseikkakysymykset. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei hakijan ja työnantajan antamien lausumien uskottavuutta voitu asianmukaisesti arvioida ilman heidän välitöntä kuulemistaan (kohdat 32 - 37).

Korkeimman oikeuden kannanotto

13. Vakuutusoikeus on hylännyt A:n korvausvaatimuksen pääasiassa sillä perusteella, ettei A:n alkuvaiheessa kuvaama vammamekanismi ole ollut riittävän voimakas aiheuttamaan terveen kudoksen repeämää. Vamman syntymistapaa koskevia tietoja arvioidessaan vakuutusoikeus on ottanut huomioon A:n tapaturmailmoituksessa ja muutoksenhakulautakunnalle kertomat tiedot ja vamman tutkimisen alkuvaiheessa esitetyt lääketieteelliset kannanotot katsoen, että vasta vakuutuslaitoksen muutoksenhakulautakunnalle osoittaman vastineen jälkeen esitettyä, muutettua tapahtumainkuvausta ja edelleen vakuutusoikeudessa täydennettyä tapahtumainkuvausta ei ole pidettävä uskottavana.

14. Pyytäessään suullisen käsittelyn järjestämistä vakuutusoikeudessa A on esittänyt, että käsittelyssä kuultaisiin häntä itseään, häntä hoitanutta lääkäriä ja hänen työtoveriaan, jolle A ilmoituksensa mukaan oli kertonut tapaturmasta heti sen tapahtumisen jälkeen. A on ilmoittanut todistusteemaksi omalta osaltaan vahinkotapahtuman ja siitä aiheutuneet kivut ja vammat, lääkärin osalta tapaturman ja vammojen välisen syy-yhteyden sekä työtoverinsa osalta tapaturmasta tälle heti sen tapahtumisen jälkeen kertomansa ja oman työkykynsä tapaturman jälkeen.

15. Korkein oikeus toteaa, että korvauskysymyksen ratkaisulla on huomattava merkitys A:lle, jonka vaatimus oikean olkapään kiertäjäkalvosimen repeämästä aiheutuneiden työkyvyttömyyden ja hoitokulujen korvaamisesta on hylätty tapaturman ja vamman syy-yhteyttä koskevan selvityksen perusteella. Hylkääminen on pääosin perustunut vakuutusoikeuden arvioon A:n tapaturman syntytavasta antaman kuvauksen uskottavuudesta. Asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys ei sisällä sellaista tietoa, joka yksin antaisi riittävän perusteen arvioida A:n valituksessaan vakuutusoikeudelle esittämän tapahtumainkuvauksen uskottavuutta. Suullisen käsittelyn toimittamista on vaadittu pääosin vamman syntymismekanismia koskevan henkilötodistelun esittämiseksi kuulemalla henkilöitä, joilla etukäteen arvioiden voi olla vammamekanismin arvioimiseksi merkityksellistä tietoa. Korkein oikeus katsoo, että tällaisessa tapauksessa suullinen käsittely vammamekanismin selvittämiseksi on syy-yhteyskysymyksen ratkaisemisen kannalta tarpeellinen.

16. Korkein oikeus toteaa, että A on valituksessaan vakuutusoikeudelle pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa ja että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellä kerrottu käytäntö puoltaa suullisen käsittelyn toimittamista asiassa eikä käsittelyä voida pitää hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana. Oikeusastejärjestyksen vuoksi Korkeimman oikeuden ei ole asianmukaista ensimmäisenä oikeusasteena tutkia suullisesta todistelusta ilmenevän selvityksen merkitystä väitetyn syy-yhteyden olemassaololle, vaan tämä tapahtuu tarkoituksenmukaisemmin vakuutusoikeudessa.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös 27.8.2013, nro 4004/2012/2530 kumotaan. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen, jonka tulee palautuksen syy huomioon ottaen ottaa asia viivytyksettä uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Gustav Bygglin, Ilkka Rautio, Jarmo Littunen ja Mika Huovila. Esittelijä Aksu Jokinen.

 
Julkaistu 9.12.2014  Päivitetty 11.12.2014