Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2014:89

KKO:2014:89

Oikeudenkäyntimenettely - Jatkokäsittelylupa - Ennakkoratkaisuperuste - Muutosperuste
Kunnianloukkaus
Sananvapaus - Sananvapauden käyttäminen joukkoviestinnässä - Verkkoviestin hävittämismääräys

Diaarinumero: R2012/594
Taltionumero: 2538
Antopäivä: 5.12.2014

A:n internet-sivustoillaan julkaisema laaja aineisto oli sisältänyt X:n ja Y:n kunniaa loukkaavia väitteitä, joiden osalta A tuomittiin käräjäoikeudessa rangaistukseen kunnianloukkauksesta. Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentin nojalla käräjäoikeus määräsi A:n poistamaan ylläpitämiltään internet-sivustoilta kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainittiin X:n tai Y:n nimi tai muutoin esitettiin viittauksia heihin tai heitä koskevaan asiaan. Valituksessaan hovioikeudelle A katsoi, että poistettavaksi olisi saanut määrätä ainoastaan lainvastaisiksi todetut verkkoviestit.

Hovioikeus ei myöntänyt asiassa jatkokäsittelylupaa. Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa muutos- ja ennakkoratkaisuperusteella.

SananvapausL 22 § 3 mom
OK 25 a luku 11 §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 24.1.2012

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli ylläpitämällään internet-sivustolla esittänyt X:stä ja Y:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen siitä, että X olisi syyllistynyt perättömään lausumaan ja Y väärään valaan ja perättömään lausumaan aikaisemmassa oikeudenkäynnissä, jossa X oli toiminut asianajajana ja Y:tä oli kuultu todistajana.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kahdesta kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen ja velvoitti hänet suorittamaan X:lle ja Y:lle vahingonkorvausta.

Lisäksi käräjäoikeus määräsi sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 22 §:n 3 momentin nojalla A:n poistamaan kaikilta ylläpitämiltään internet-sivustoilta kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainittiin asianajaja X:n tai hänen yrityksensä nimi tai Y:n nimi tai muutoin esitettiin viittauksia heihin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Raili Sahi.

Vaasan hovioikeuden päätös 20.4.2012

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa ja jätti käräjäoikeuden ratkaisun pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Risku, Pasi Vihla ja Anna-Maria Salparanta-Lindström.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla osittain rajoitettuna siltä osin kuin hovioikeus oli evännyt A:lta jatkokäsittelyluvan koskien käräjäoikeuden antamaa määräystä verkkoviestien poistamisesta yleisön saatavilta.

A vaati valituksessaan hovioikeuden päätöksen kumoamista tai toissijaisesti verkkoviestien poistamismääräyksen laajuuden supistamista.

Syyttäjä, X ja Y vastasivat valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Keski-Suomen käräjäoikeus on 24.1.2012 antamassaan tuomiossa katsonut selvitetyksi, että A oli ylläpitämillään internet-sivustoilla esittänyt X:sta ja Y:sta valheellisen tiedon tai vihjauksen siitä, että X oli syyllistynyt perättömään lausumaan ja Y antanut oikeudessa väärän valan ja syyllistynyt perättömään lausumaan aikaisemmassa oikeudenkäynnissä, jossa X oli toiminut asianajajana ja Y:tä oli kuultu todistajana.

2. Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi X:ään ja Y:hyn kohdistuneet kunnianloukkaukset ja tuominnut hänet yhteiseen 90 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen sekä suorittamaan korvauksia asianomistajille.

3. Lisäksi käräjäoikeus on sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (jäljempänä sananvapauslaki) 22 §:n 3 momentin nojalla määrännyt A:n poistamaan kaikilta ylläpitämiltään internet-sivustoilta kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainitaan asianajaja X:n tai hänen yrityksensä nimi tai muutoin esitetään viittauksia häneen tai häntä koskevaan asiaan. Samoin A on määrätty poistamaan kaikilta ylläpitämiltään internet-sivustoilta kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainitaan Y:n nimi tai muutoin esitetään viittauksia häneen tai häntä koskevaan asiaan.

4. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa. A on vaatinut, että syyte ja siihen perustuvat vaatimukset hylätään tai että hänet velvoitetaan hävittämään enintään ne internet-viestit, jotka käräjäoikeus oli todennut sisällöltään lainvastaisiksi. Hovioikeus on tutkinut jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset ja katsonut, ettei luvan myöntämiseen ollut aihetta.

5. Korkein oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan vain siltä osin kuin asiassa on kysymys verkkoviestien poistamismääräyksestä. Muilta osilta hovioikeuden päätös on jäänyt pysyväksi ja käräjäoikeuden tuomio lainvoimaiseksi. Asiassa on siten enää kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa verkkoviestien poistamismääräyksen osalta.

Jatkokäsittelylupaa koskeva harkinta

6. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos: 1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta (muutosperuste), 2) käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste), 3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeä myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste) tai 4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.

7. A on valituksessaan hovioikeudelle vaatinut, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa verkkoviestien poistamismääräyksen osalta ennakkoratkaisuperusteella. Jatkokäsittelyluvan myöntämistä harkittaessa on kuitenkin tutkittava myös muut kysymykseen tulevat perusteet jatkokäsittelyluvan myöntämiselle (KKO 2012:28). Korkein oikeus arvioi jatkokäsittelyluvan edellytyksiä ensin muutosperusteen kannalta.

Muutosperuste

8. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua muutosperustetta sovellettaessa harkinta kohdistuu osaltaan siihen, kuinka todennäköistä on käräjäoikeuden ratkaisun ja valituksessa sekä mahdollisesti pyydetyssä vastauksessa esitettyjen seikkojen perusteella, ettei käräjäoikeuden ratkaisu ole oikea. Säännöksessä käytetty sanamuoto viittaa kaikissa tapauksissa matalaan lupakynnykseen ja lupa tulee myöntää jo silloin, kun syntyy epäily ratkaisun oikeellisuutta kohtaan (esimerkiksi KKO 2013:42 kohta 6).

9. Muutosperusteen kannalta asiassa on siten kysymys siitä, onko ollut selvää, että nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa on ollut tarpeen määrätä A poistamaan kaikilta ylläpitämiltään internet-sivustoilta kaikki sellaiset verkkoviestit, joissa mainitaan asianajaja X:n tai hänen yrityksensä nimi tai Y:n nimi tai muutoin esitetään viittauksia heihin tai heitä koskevaan asiaan.

10. Sananvapauslain 22 §:n 3 momentin nojalla tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Sananvapauslain 1 §:n 2 momentin mukaan viestintään ei tuota lakia sovellettaessa kuitenkaan saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.

11. Asiassa on kysymys A:n sananvapaudesta. Perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa säädetty sananvapaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus. Sananvapaus suojelee kaikenlaisia myös luonteeltaan kriittisiä ja häiritseviä ilmaisuja. Sananvapautta voidaan artiklan 2 kohdan mukaan lailla rajoittaa, muttei enempää kuin on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa.

12. Perustuslakivaliokunta on perusoikeusuudistuksen yhteydessä tarkastellut perusoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatetta ja katsonut sen sisältävän muun muassa vaatimuksen, jonka mukaan perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on valittava perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista parhaiten edistävä vaihtoehto (PeVM 25/1994 vp s. 4).

13. Perusoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatteeseen liittyy yleinen vaatimus perusoikeuksiin puuttuvien toimenpiteiden oikeasuhtaisuudesta. Niiden tulee rajoittua siihen, mikä on lain perusteella kussakin tapauksessa hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä. Sananvapauden perusoikeusaseman ja sen käyttämiseen puuttuvien toimenpiteiden oikeasuhtaisuuden korostamiseksi perustuslakivaliokunta on lisännyt sananvapauslain 1 §:ään 2 momentin, jonka mukaan sananvapauslakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä (PeVM 14/2002 vp s. 3 ja 4).

14. Edellä mainittu huomioon ottaen ei ole ollut selvää, että käräjäoikeuden antama verkkoviestien hävittämismääräys tai sen laajuus on oikea. Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutosperusteella verkkoviestien poistamismääräyksen osalta.

Ennakkoratkaisuperuste

15. Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 11 §:n 1 momentin 3 kohtaa eli ennakkoratkaisuperustetta koskevissa lain esitöissä todetaan, että kysymys on tällöin yleensä siitä, ettei laki anna selvää vastausta käsiteltävässä asiassa ilmenevään ongelmaan ja hovioikeuden ratkaisulla annettaisiin oikeusohje vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle. Hovioikeuden tehtävänä on myös osaltaan valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä ja ohjata laintulkintaa (HE 105/2009 vp s. 33 ja 61).

16. Korkein oikeus on ennakkopäätöksissään KKO 2012:58 ja KKO 2010:88 määrännyt verkkoviestin poistettavaksi sananvapauslain 22 §:n 3 momentin nojalla. Myös ratkaisussa KKO 2010:39, jossa oli kysymys yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, Korkein oikeus on yksityiskohtaisesti selostanut (kohta 46), miltä osin tietojen tai vihjausten julkaiseminen on ollut oikeudetonta ilman asianomistajan lupaa.

17. Edellä mainituissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa poistettavaksi on määrätty yksittäinen selvästi eroteltavissa oleva lause tai kappale tarkastelun kohteena olevasta tekstistä. Tapaukset ovat kuitenkin koskeneet erilaisia tilanteita kuin nyt käsillä oleva tapaus, jossa valheellinen tieto tai vihjaus on julkaistu useissa kirjoituksissa A:n ylläpitämillä verkkosivuilla.

18. Asiassa on kysymys A:n hyvin laajasta kirjoittelusta internetissä. Kirjoituksissa on lainvastaiseksi todetut tekstit julkaistu toistuvasti eri muodoissa. Sananvapauslain 22 §:n 3 momentista, lainkohdan säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 54/2002 vp) tai Korkeimman oikeuden käytännöstä ei käy ilmi selvää vastausta siihen kysymykseen, miten laajana määräys verkkoviestin poistamisesta yleisön saatavilta on tällaisessa tapauksessa annettava. Kysymys on siten tyypillisesti sellaisesta laissa tarkoitetusta tilanteesta, jossa hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa ennakkoratkaisuperusteella.

Asian jatkokäsittely

19. Oikeusastejärjestyksestä johtuen asian jatkokäsittely tapahtuu soveliaimmin hovioikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. A:lle myönnetään jatkokäsittelylupa siten, että se koskee käräjäoikeuden antamaa määräystä verkkoviestien poistamisesta A:n ylläpitämiltä internet-sivustoilta.

Asia palautetaan Vaasan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja jatkaa mainituilta osin A:n valituksen käsittelyä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Jorma Rudanko, Ari Kantor, Tuula Pynnä ja Jarmo Littunen. Esittelijä Caritha Aspelin.

 
Julkaistu 5.12.2014  Päivitetty 11.12.2014