Suomeksi - På svenska - In English - Sme - Fr - Ru - Et - De

Korkein oikeus

Korkein oikeus

Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2014:80

KKO:2014:80

Ihmiskauppa - Törkeä ihmiskauppa
Seksuaalirikos - Paritus - Törkeä paritus

Diaarinumero: R2012/453
Taltionumero: 2204
Antopäivä: 31.10.2014

Kysymys siitä, täyttikö A:n syyksi luettu menettely ihmiskaupan vai parituksen tunnusmerkistön, ja erityisesti siitä, oliko A ottanut asianomistaja X:n valtaansa tai värvännyt X:n tarkoituksin saattaa hänet seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Kysymys myös rikoksen törkeysarvioinnista.

RL 20 luku 9 § 1 mom
RL 20 luku 9 a § 1 mom
RL 25 luku 3 § 2 mom
RL 25 luku 3 a § 1 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Vaatimukset ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati jäljempänä Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen kohdista 1 ja 2 ilmenevin tavoin A:lle rangaistusta syytekohdassa 1 ensisijaisesti törkeästä ihmiskaupasta ja vaihtoehtoisesti törkeästä parituksesta. Lisäksi syyttäjä vaati, että A määrätään menettämään valtiolle rikoksen tuottama taloudellinen hyöty. X yhtyi asianomistajana syytteeseen ja vaati korvausta rikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

A kiisti syytteen sekä menettämis- ja korvausvaatimukset.

Käräjäoikeuden tuomio 1.11.2011

Käräjäoikeus katsoi, että A oli ottanut X:n valtaansa niin, että X oli menettänyt vapautensa ja joutunut A:n määräysvallan alaiseksi. A oli värvännyt X:n käyttämällä painostusta ja uhkailua ja siten saattanut tämän korvausta vastaan tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Rikos oli kohdistunut alle 18-vuotiaaseen henkilöön ja se oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä ihmiskaupasta sekä samalla kertaa syytekohdissa 2 ja 3 syyksi lukemistaan laittomasta uhkauksesta ja vahingonteosta yhteiseen 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan X:lle syytekohdassa 1 vahingonkorvaukseksi kärsimyksestä 10 000 euroa ja menettämään valtiolle taloudellisena hyötynä 15 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anja Aulomaa ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 16.3.2012

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syytekohdassa 1 syyte hylätään ja hänet joka tapauksessa vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti A vaati, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän ihmiskaupan sijasta törkeään paritukseen.

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli vietellyt ja painostanut X:n korvausta vastaan tapahtuvan sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen teon kohteeksi uhkaamalla tämän henkilökohtaista ja perheen turvallisuutta rikollisjengillä. X oli siten ollut A:n määräysvallan alaisena joutuessaan tarjoamaan seksuaalipalveluja uhkausten ja painostuksen vuoksi. A ei kuitenkaan ollut rajoittanut X:n vapautta tai itsemääräämisoikeutta hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla eikä X:n voitu siten katsoa olleen A:n vallinnan alaisena. A:n menettely täytti kuitenkin parituksen tunnusmerkistön. Teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus luki A:n syyksi syytekohdassa 1 törkeän ihmiskaupan asemesta törkeän parituksen ja tuomitsi hänet tästä ja mainituista kahdesta muusta rikoksesta yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus alensi A:n syytekohdassa 1 maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen 8 000 euroon. Menettämisseuraamuksen osalta hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Asian ovat ratkaisset hovioikeuden jäsenet Allan Ahnger, Eeva Perho ja Kaarlo Mikkola.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja A:lle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä vaati valituksessaan, että A tuomitaan rangaistukseen syytekohdassa 1 ensisijaisen syytteen mukaisesti törkeästä ihmiskaupasta.

A vaati valituksessaan, että syyte syytekohdassa 1 törkeästä parituksesta hylätään ja hänet vapautetaan tältä osin rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta tai että hänen katsotaan syyllistyneen enintään paritukseen. Lisäksi A vaati, että rangaistusta ja korvausvelvollisuutta joka tapauksessa alennetaan.

A vaati vastauksessaan, että syyttäjän valitus hylätään.

Syyttäjä ja X vaativat vastauksissaan, että A:n valitus hylätään.

Suullinen käsittely

Korkeimmassa oikeudessa toimitettiin suullinen käsittely.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Syyte ja alempien oikeuksien ratkaisut

1. Syyttäjä on vaatinut Pirkanmaan käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen syytekohdassa 1 törkeästä ihmiskaupasta. Tämän ensisijaisen syytteen mukaan A oli 1.9.2008 – 27.4.2009 ottanut valtaansa ja värvännyt 17-vuotiaan karkumatkalla kotoaan olleen X:n saattaakseen tämän korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä ja siihen rinnastettavia tekoja tarjoavaa toimintaa käsittävän seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. A oli osan tekoajasta myös majoittanut X:n tätä toimintaa varten. X oli tarjonnut edellä kerrottuja seksipalveluita pääosin A:n asunnossa, missä hän oli karkumatkansa vuoksi asunut, sekä lisäksi joitakin kertoja asiakkaan autossa, asiakkaan kotona, hotellissa tai vuokramökissä. X oli ottanut vastaan noin 100 asiakasta ja saanut näistä palveluista yhteensä noin 15 000 euroa. Rahoista X oli saanut hyväkseen vain hänen ruokaansa käytetyt varat. Muu osa rahoista oli mennyt A:lle. Värväykseen oli käytetty painostamista, uhkauksia ja kavaluutta muun muassa siten, että A oli painostanut X:ää menettelemään edellä kerrotulla tavalla kertomalla saaneensa tekstiviestejä jengiltä, joka oli käskenyt heitä hankkimaan rahaa keinolla millä hyvänsä, ja mikäli he eivät näin menettelisi, X:lle tai hänen läheisilleen tapahtuisi jotain pahaa. Rikos oli kohdistunut alle 18-vuotiaaseen henkilöön. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

2. Syyttäjä on vaatinut vaihtoehtoisesti A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä parituksesta, koska A oli mainittuna aikana hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä, vietellyt ja painostanut 17-vuotiaan X:n, joka ainakin osan tapahtuma-ajasta oli ollut karkumatkalla ja asunut A:n asunnossa, ryhtymään toimintaan, joka oli käsittänyt korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhdyntää ja siihen rinnastettavia seksuaalisia tekoja. A oli lisäksi käyttänyt hyväkseen X:n ryhtymistä edellä kerrottuun tekoon siten, että hän oli ottanut itselleen X:n palveluista hankkimat rahat ja käyttänyt ne itse X:n ruokaan käytettyjä rahoja lukuun ottamatta. A oli lisäksi välittänyt X:n yhteystietoja ja markkinoinut tämän toimintaa laittamalla sitä koskevia ilmoituksia ja yhteystietoja internetin seksitreffejä koskevalle sivustolle tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edisti teon toteutumista. A oli lisäksi tarjonnut asuntonsa edellä mainittuun toimintaan. X oli tarjonnut mainittuja seksipalveluita ja saanut niistä rahaa ensisijaisessa syytteessä kerrotuin tavoin. Myös vietteleminen ja painostaminen oli tapahtunut muun muassa siten kuin ensisijaisessa syytteessä oli painostamisen osalta kerrottu. Rikos oli kohdistunut alle 18-vuotiaaseen henkilöön. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

3. X on asianomistajana yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimuksiin.

4. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 ensisijaisen syytteen mukaisesti törkeään ihmiskauppaan. Käräjäoikeuden mukaan A oli rikoslain 25 luvun 3 a §:ssä tarkoitetulla tavalla ottanut X:n valtaansa niin, että X oli menettänyt vapautensa eikä ollut uskaltanut lähteä tilanteesta. X oli joutunut A:n määräysvallan alaiseksi. A oli värvännyt X:n käyttämällä painostusta ja uhkailua ja siten saattanut tämän korvausta vastaan tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Käräjäoikeus on tuominnut A:n mainitusta rikoksesta ja hänen syykseen samalla kertaa luetuista laittomasta uhkauksesta (syytekohta 2) ja vahingonteosta (syytekohta 3) yhteiseen 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

5. A:n valituksesta hovioikeus on katsonut A:n syyllistyneen syytekohdassa 1 törkeän ihmiskaupan asemesta rikoslain 20 luvun 9 a §:ssä tarkoitettuun törkeään paritukseen. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli vietellyt ja painostanut X:n korvausta vastaan tapahtuvan sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen teon kohteeksi uhkaamalla tämän henkilökohtaista ja perheen turvallisuutta rikollisjengillä. X oli ollut A:n määräysvallan alaisena joutuessaan tarjoamaan seksuaalipalveluja uhkausten ja painostuksen vuoksi. A ei ollut kuitenkaan rajoittanut X:n vapautta tai itsemääräämisoikeutta lain esitöissä (HE 34/2004 vp s. 95) tarkoitetulla tavalla eikä hänen voitu siten katsoa olleen A:n vallinnan alaisena siten kuin ihmiskaupan tunnusmerkistö edellytti. Hovioikeus on katsonut edelleen, että A:n menettely oli ollut kokonaisuutena arvostellen törkeää ja että hänen menettelyllään saavuttamansa taloudellinen hyöty oli ollut huomattava. Hovioikeus on tuominnut A:n törkeästä parituksesta ja kohdassa 4 mainituista muista rikoksista yhteiseen 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

6. Hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan X:lle korvaukseksi syytekohdassa 1 tarkoitetusta rikoksesta aiheutuneesta kärsimyksestä 8 000 euroa korkoineen ja menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 15 000 euroa. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannuksia ja valtion varoista X:n avustajalle maksetut korvaukset.

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

7. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että A:n syyksi luetaan syytekohdassa 1 törkeän parituksen asemesta törkeä ihmiskauppa. Syyttäjä on vedonnut ihmiskaupan tekotapoina siihen, että A oli ottanut valtaansa ja värvännyt alle 18-vuotiaan X:n saattaakseen tämän prostituution kohteeksi. A on vastustanut syyttäjän muutosvaatimusta.

8. A on Korkeimmassa oikeudessa vaatinut, että syyte törkeästä parituksesta hylätään, ja toissijaisesti, että hänen katsotaan syyllistyneen asiassa enintään paritukseen. Lisäksi A on vaatinut, että hänen rangaistustaan ja korvausvelvollisuuttaan alennetaan. Syyttäjä ja X ovat vastustaneet A:n muutosvaatimuksia.

9. Korkeimmassa oikeudessa on valitusten perusteella kysymys siitä, onko A syytekohdassa 1 menettelyllään syyllistynyt törkeään ihmiskauppaan tai vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti törkeään paritukseen taikka paritukseen, vai onko syyte kokonaan hylättävä ja A vapautettava rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Mikäli A:n katsotaan asiassa syyllistyneen rikokseen, tulee edelleen arvioitavaksi, millaiseen rangaistukseen A on tuomittava, ja onko hänen korvausvelvollisuuttaan ja taloudellisen hyödyn menettämisseuraamustaan alennettava.

Sovellettavat säännökset

10. Rikoslain 25 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan ihmiskaupasta tuomitaan se, joka ottaa valtaansa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön taikka värvää, luovuttaa, kuljettaa, vastaanottaa tai majoittaa tämän saattaakseen tämän korvausta vastaan tapahtuvan sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen teon tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemän, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Rikoksen uhrin ollessa kahdeksaatoista vuotta nuorempi henkilö säännöksessä ei edellytetä käytettäväksi pykälän 1 momentissa erikseen mainittua keinoa (käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa, erehdyttämällä toista tai tämän erehdystä hyväksi käyttämällä, maksamalla korvauksen toista vallassaan pitävälle henkilölle tai ottamalla vastaan sellaisen korvauksen).

11. Törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan rikoslain 25 luvun 3 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, jos ihmiskaupassa käytetään 3 §:ssä tarkoitettujen keinojen sijasta tai lisäksi väkivaltaa, uhkausta tai kavaluutta. Momentin 3 kohdan mukaan törkeästä ihmiskaupasta tuomitaan, jos rikos kohdistuu kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen tai henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt. Lisäksi edellytetään, että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

12. Rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan parituksesta tuomitaan se, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten (1 kohta), vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa (2 kohta), yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista (3 kohta), muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon (4 kohta) tai viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon (5 kohta).

13. Jos parituksessa tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä (1 kohta), rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti (2 kohta), aiheutetaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila taikka näihin rinnastettavaa erityisen tuntuvaa kärsimystä (3 kohta) tai kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi (4 kohta), ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on rikoslain 25 luvun 9 a §:n 1 momentin mukaan tuomittava törkeästä parituksesta.

Tapahtumainkulku ja asiassa esitetty keskeinen näyttö

14. Asiassa on riidatonta, että A ja X ovat tutustuneet toisiinsa jo useita vuosia ennen syytteessä esitettyä ajanjaksoa 1.9.2008 – 27.4.2009 ja olleet hyviä ystäviä. Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kuultu X ja hänen todistajana kuultu äitinsä MX ovat kertoneet, että X oli asunut äitinsä luona. X oli kuitenkin ollut kotoaan usein poissa ja viettänyt paljon aikaa ja myös yöpynyt A:n asunnossa. Asunnossa olivat useaan otteeseen oleskelleet myös todistajina kuullut MS sekä A:n silloinen poikaystävä L ja X:n silloinen poikaystävä S. X oli alkuvuodesta 2009 lähtenyt isänsä luokse Poriin, jossa hän oli viettänyt joitakin viikkoja.

15. X ja osaksi myös MS ovat kertoneet, että A oli syksyllä 2008, jolloin X on ollut 17 ja A 18 vuoden ikäinen, kertonut X:lle alkaneensa saada eräältä rikollisjengiltä viestejä, joissa oli vaadittu X:ää siivoamaan A:n asuntoa, käymään kaupassa tai hankkimaan jengille rahaa. X ei itse ollut nähnyt viestejä, vaan A oli lukenut ne X:lle omasta puhelimestaan. Viesteissä esitettyjä vaatimuksia oli tehostettu uhalla, että X:ää tai tämän perhettä vahingoitetaan, jollei annettuja määräyksiä totella. A oli selittänyt X:lle, että uhkausten takana oli A:n tuntema vammalalainen rikollisjengi ˮSKˮ ja että kyseinen ryhmä oli erään tunnetun ja pahamaineiseksi luonnehditun moottoripyöräjengin kaltainen. A oli kertonut X:lle, että viesteissä oli nimenomaisesti käskytetty X:ää ja että tämän tuli itse tehdä vaaditut asiat. A oli myös kertonut X:lle, että A:ta itseään ja hänen veljeäänkin oli viesteissä uhattu.

16. X on kertonut aluksi epäilleensä, ettei A ollut ollut tosissaan kertoessaan uhkauksista. A oli kuitenkin saanut X:n vakuuttuneeksi uhkausten aitoudesta. A oli sanonut, että ˮpitää totella, muutoin käy huonostiˮ. X oli pitänyt alkuperäisistä epäilyksistään huolimatta A:n kertomaa uskottavana ja oli luottanut parhaaseen ystäväänsä. X on edelleen kertonut totelleensa vaatimuksia, koska niiden taustalla oli ollut jengi ja hän oli pelännyt, että hänet voitiin tappaa, jos hän ei totellut. MS:kään ei ollut kertomansa mukaan tapahtumahetkellä epäillyt jengitarinan aitoutta.

17. X ja MS ovat kertoneet, että loppuvuodesta 2008 alkaen A:n esittämien viestien uhkaukset olivat muuttuneet luonteeltaan aikaisempaa vakavammiksi. Viesteissä oli vaadittu rahaa mopoauton ostamiseen. Viesteissä oli ehdotettu, että X voisi myydä itseään rahan hankkimiseksi. X on kertonut pelänneensä, että hänen perheelleen tehtäisiin jotakin, eikä sen vuoksi ollut uskaltanut kieltäytyä. X, MS ja A ovat kertoneet, että X:n mitoilla ja tätä muistuttavalla kuvauksella teksti-TV:ssä ja internetissä oli julkaistu miehiä houkutteleva ilmoitus, jossa oli tarjottu seksiä. Ilmoituksissa oli ollut yhteystietoina sekä A:n että X:n puhelinnumerot.

18. X, MS ja A ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että ensimmäisen kerran X oli yhdessä A:n ja MS:n tavannut ilmoitukseen vastanneena asiakkaana todistajana kuullun SV:n lokakuussa 2008. Tuolloin tapaaminen ei ollut johtanut seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaan tytöt olivat lähteneet karkuun saatuaan SV:ltä 1 000 euroa. SV on kertonut tavanneensa uuden yhteydenoton perusteella joidenkin viikkojen kuluttua uudestaan X:n, MS:n ja A:n SV:n mökillä. Uusikaan tapaaminen ei ollut johtanut X:n ja SV:n välillä sukupuoliyhteyteen, vaan vain kosketteluun. X:n ja MS:n kertomusten mukaan A oli tällöin patistanut vastentahtoista X:ää tekemään jotakin SV:n antamien rahojen vastineeksi. Lopulta X ja A olivat olleet mökin makuuhuoneessa SV:n katsellessa keskenään seksuaalisessa kanssakäymisessä. Huoneen ulkopuolelle jäänyt MS oli pian mainitun käynnin jälkeen kertonut seksin tarjoamisesta koulunsa kuraattorille ja etääntynyt A:sta ja X:stä.

19. X sekä S ja L ovat kertoneet, että vuodenvaihteen ja SV:n tapauksen jälkeen oli alkanut tulla puhelinyhteydenottoja taukoamatta. X:n mukaan hänellä oli vuodenvaihteen jälkeen ollut arviolta 100 asiakastapaamista, joissa hän oli tarjonnut seksipalveluja eri taksoin. Arvio asiakastapaamisten määrästä perustui toiminnasta saatuihin rahoihin. Sukupuoliyhteydestä oli veloitettu 100 - 120 euroa ja muista seksuaalisista teoista 50 euroa. Tapaamisia oli ollut melkein joka päivä ja enimmillään kymmenen päivässä. Tapaamiset olivat olleet A:n asunnolla, asiakkaan autossa, leirintäalueella vuokratussa mökissä, hotellihuoneessa ja muutaman kerran asiakkaan luona. A oli useimmiten ollut odottamassa huoneen tai asunnon ulkopuolella. Asiakkaat olivat maksaneet seksistä etukäteen. X on kertonut luovuttaneensa kertyneet varat, yhteensä ainakin 15 000 euroa, A:n haltuun. S ja L eivät kertomansa mukaan olleet nähneet X:n tapaavan miehiä, mutta havainneet, että tämä oli usein poistunut puhelinsoittojen jälkeen paikalta.

20. Asiassa on riidatonta, että alkuvuodesta 2009 on A:n toimesta ostettu puhelimia, koira, vaatteita, alkoholia sekä A:n silloiselle poikaystävälle kaksi mopoautoa. X sekä S, L ja MS ovat kertoneet, ettei X:llä ollut ollut rahaa hallussaan ja että A oli yksin päättänyt rahojen käytöstä näihin tarkoituksiin. A oli ajoittain antanut X:lle rahaa valmisruokiin ja asiakastapaamisia varten vaatteisiin. Yhteisesti oli myös käytetty rahaa tupakkaan ja alkoholiin.

21. X ja MX sekä MS, S ja L ovat kuvanneet X:n ja A:n välistä suhdetta siten, että X oli aluksi A:n pyynnöistä ja sittemmin käskyistä hoitanut kodinhoitoon ja siivoamiseen liittyvät tehtävät A:n asunnolla. Syksystä 2008 lukien X:n koulukäynti oli kärsinyt, kun A oli käskenyt X:ää kesken koulupäivän luokseen. Suhde ei ollut heidän mukaansa perustunut keskinäiseen tasavertaisuuteen, vaan A:n käskyttämiseen, kiristämiseen ja manipulointiin. A oli muun muassa asettanut X:lle rajoituksia ruokavalion ja aikataulujen suhteen sekä ilmoittanut tekstiviesteillä tai soittamalla, milloin tämän tuli saapua kotoaan A:n asunnolle. A oli uhannut hävittää X:n tavarat asunnosta, mikäli X ei palannut asetettuna aikana takaisin asuntoon. X oli välittömästi noudattanut A:n viesteissään esittämiä vaatimuksia äitinsä vastustuksestakin huolimatta. X oli ollut usein ahdistunut ja hysteerinen vastaanottaessaan A:lta viestejä.

22. X ja MS ovat kertoneet, että A oli esittänyt käskynsä nimenomaan jengiuhan varjolla ja että X oli ollut siinä käsityksessä, että juuri jengi asetti hänen elämälleen ja liikkumiselleen mainitut rajoitukset. Muutaman kerran X oli kertomansa mukaan yrittänyt pakoon, mutta A oli saanut X:n luopumaan aikeistaan. A oli ainakin kerran lyönyt X:ää takaraivoon kämmenellä tämän yrittäessä lähteä tilanteesta pois ja toisella kerralla puhumalla saanut X:n luopumaan aikeistaan ja palaamaan takaisin A:n luokse. Kämmenellä lyöntiä lukuun ottamatta varsinaista väkivaltaa ei ollut tapahtunut.

23. X ja MX ovat kertoneet, että alkuvuodesta 2009 X oli mennyt isänsä luokse Poriin asumaan ja viettänyt siellä joitakin viikkoja. Hän oli saanut isältään luvan lähteä Tampereelle tapaamaan A:ta. Tästä oli kuitenkin alkanut karkumatka, jonka aikana hän ei ollut asunut kummankaan vanhempansa luona usean viikon aikana. Karkumatka oli päättynyt 27.4.2009, jolloin X on hakeutunut Leinolan tukikeskukseen ja samassa irtautunut A:n vaikutuspiiristä. MX on tehnyt X:stä karkumatkan aikana ilmoituksen lastensuojeluun ja rikosilmoituksen. Alkukesästä 2009 X oli kertonut äidilleen ja silloiselle poikaystävälleen tapahtumista. Rikosilmoituksen he olivat päättäneet tehdä vasta loppuvuodesta 2009 sen jälkeen, kun heidän kotinsa etuovea ja postilaatikkoa oli töhritty uhkausviestein. X ei A:sta irtautuessaankaan ollut ollut varma, oliko jengitarina todellinen. Kun hän oli havainnut, että uusia viestejä ei enää hänen A:sta irtautumisensa jälkeen tullut, hän oli vasta ymmärtänyt, että tarina oli ollut keksitty.

24. A on kertonut, että seksi-ilmoitus ja kaikki asiakastapaamiset oli tehty yhteisymmärryksessä X:n kanssa. Toiminta oli alkanut ensin ajatuksella, että he huijaisivat miehiä. Myöhemmin he olivat ryhtyneet tarjoamaan seksipalveluita. Myös A itse oli tarjonnut samalla tavoin seksuaalipalveluja, mutta X oli ollut kuitenkin miesten yhteydenotoissa A:ta suositumpi. Kummallakin oli ollut koko aikana noin kymmenen asiakasta. Muilta asiakkailta oli ainoastaan huijattu rahat etukäteen ilman, että heitä oli tavattu. Saadut rahat oli säästetty yhteiseen paikkaan A:n keittiön kaappiin ja kulutettu yhteisiin tarkoituksiin. A oli käyttänyt mopoauton hankintaan myös omia säästöjään.

25. Todistajana kuultu A:n äiti TH on kertonut alkaneensa epäillä jo syksyllä 2008, että X myi itseään. Hän ei ollut kuitenkaan havainnut A:n asunnossa mitään uusia tavaroita, kun hän oli käynyt siellä säännöllisesti siivoamassa. Tytöt olivat hyviä ystäviä ja viihtyivät hyvin yhdessä. A saattoi olla kova inttämään ja pyysi monta kertaa, jos halusi itselleen asioita. Hän ei kuitenkaan antanut mitään käskyjä. TH oli antanut tyttärelleen rahaa yhteensä noin 3 000 euroa, joita oli voitu käyttää mopoautojen hankintaan. A oli saanut toimeentulotukea. Vuokrat olivat jääneet kuitenkin rästiin, ja niitä oli alettu maksaa vasta toukokuussa 2009.

26. Todistajana kuultu JK on kertonut saaneensa selville syksyllä 2008, että X ja A huijasivat miehiä ja myivät itseään. He olivat tarjonneet JK:lle mahdollisuutta tulla mukaan tienaamaan rahaa. Kumpikin oli kertonut, että tästä sai helppoa rahaa ja tarkoitus oli tehdä sitä yhdessä. Tarkoitus oli löytää internetistä miehiä ja huijata rahaa. JK oli kuitenkin kieltäytynyt.

Näytön arviointi

27. Korkein oikeus katsoo, että X:n kertomus tapahtumainkulusta on ollut johdonmukainen ja useissa kohdin samansuuntainen asiassa kuultujen todistajien kertomusten kanssa. Tämä koskee erityisesti keskeisiä tapahtumia, kuten A:n kertomia uhkauksia ja niiden perusteella esittämiä vaatimuksia sekä rahojen käyttöä. A:n kertomus sitä vastoin ei saa keskeisissä kohdissa tukea muusta todistelusta. Kohdassa 25 kuvattu A:n äidin todistajankertomus ei ole riittävä tekemään epäilyksenalaiseksi X:n kertomuksesta ja muusta todistelusta syntynyttä käsitystä tapahtumainkulusta.

28. Korkein oikeus toteaa, että seksipalveluiden tarjoaminen on mahdollisesti alkanut ajatuksella, että X ja A huijaavat miehiä seksipalveluilmoituksilla. Toiminta on kuitenkin muuttunut melko nopeasti varsinaiseksi seksipalveluiden tarjoamiseksi. Tähän viittaa myös kohdassa 26 selostettu JK:n todistajankertomus. X:n on näytetty ryhtyneen tarjoamaan seksipalveluita vastentahtoisesti, ja hän on suostunut toimintaan, koska hän on uskonut A:n kertomusta jengiuhkauksista ja jengin käskytyksistä. Myös MS, jota A on niin ikään uhkaillut jengillä, on uskonut jengin olemassaoloon. Tämän vuoksi, ja kun otetaan huomioon X:n nuori ikä, A:n esittämien jengiuhkausten vakava luonne ja se, että X:n pitkäaikainen ja tuolloin paras ystävä on saattanut uhkaukset X:n tietoon, on uskottavaa, että X:n seksipalveluiden tarjoaminen on perustunut hänen aitoon uskomukseensa A:n kertoman jengin toimesta tulevasta vakavan väkivallan uhasta.

29. Esitetyn selvityksen perusteella A:n ja X:n suhdetta ei heidän ystävyyssuhteestaan ja vähäisestä ikäerostaan huolimatta voida pitää tasavertaisena. A on käyttänyt suhteessa X:ään vakaviin uhkauksiin perustuvaa, pitkälle menevää määräämisvaltaa ja X on ollut alisteisessa asemassa A:han nähden siinä määrin, ettei hän ole kyennyt vastustamaan A:n vaatimuksia ja pyyntöjä.

30. Korkein oikeus katsoo, että X:n oma arvio noin 100 asiakastapaamisesta on esitetyn selvityksen perusteella ylimitoitettu. Ottaen huomioon alkuvuodesta 2009 hankittujen kahden mopoauton, koiran ja puhelimien arvo sekä muuhun kulutukseen menneet varat, voidaan arvioitua 15 000 euron rahamäärää pitää kuitenkin luotettavana. Määrän arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon, että seksipalveluiden tarjonta on tapahtunut varsin lyhyen ajanjakson aikana loppuvuodesta 2008 huhtikuun 2009 loppuun. Tänäkin aikana on ollut pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin palveluita ei ole tarjottu. Lisäksi osa varoista on saatu erilaisilla huijauksilla ilman seksipalveluiden varsinaista tarjoamista. Sen sijaan Korkein oikeus ei pidä uskottavana, että edellä mainitut hankinnat oli merkittävässä määrin katettu A:n säästöillä tai hänen saamillaan lahjarahoilla.

31. Korkein oikeus toteaa tältä osin johtopäätöksenään, että X:llä on mainittuna ajanjaksona ollut ainakin useita kymmeniä asiakastapaamisia, joissa hän on tarjonnut seksipalveluita. Tästä toiminnasta aiheutunut taloudellinen hyöty on Korkeimman oikeuden arvion mukaan ollut ainakin 10 000 euroa. Korkein oikeus katsoo asiassa edelleen selvitetyksi, että seksipalveluja tarjoamalla saadut rahat ovat päätyneet A:n hallintaan ja että niitä on käytetty A:n määräämin tavoin siten, että ne ovat vain vähäisiä määriä lukuun ottamatta tulleet muiden kuin hänen hyödykseen.

Ihmiskauppaa koskevan syytteen arvioinnin lähtökohdista

32. Kuten edellä kohdassa 10 on todettu, ihmiskaupan tunnusmerkistön täyttyminen kohteen ollessa 18 vuotta nuorempi ei edellytä rikoslain 25 luvun 3 §:n 1 momentissa lueteltujen keinojen käyttämistä. Riittävää on, että menettelyssä on käytetty säännöksessä lueteltuja tekotapoja kuten valtaanottamista tai värväämistä säännöksessä edellytetyssä tarkoituksessa. Säännös koskee sekä rajat ylittävää että valtionsisäistä ihmiskauppaa (HE 34/2004 vp s. 93).

33. Asiassa on siten arvioitava, onko A syytteessä kuvatuin tavoin ottanut valtaansa tai värvännyt alle 18-vuotiaan X:n saattaakseen tämän korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä ja siihen rinnastettavaa toimintaa käsittävän seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Valtaanottaminen

34. Alaikäiseen kohdistuvaa ihmiskauppaa koskevassa rikoslain 25 luvun 3 §:n 2 momentin tunnusmerkistössä on ensimmäisenä tekotapana mainittu toisen ottaminen valtaan. Muina vaihtoehtoisina tekotapoina on mainittu toisen värvääminen, luovuttaminen, kuljettaminen, vastaanottaminen tai majoittaminen. Korkein oikeus toteaa, ettei säännöksen sanamuodon tai sitä koskevan yleiskielisen tai juridis-teknisen tulkinnan perusteella ole mahdollista päätellä yksiselitteisesti, mitä toisen ottamisella valtaan konkreettisessa soveltamistilanteessa tarkoitetaan.

35. Lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan (HE 34/2004 vp s. 95) valtaanottamista voidaan yleensä pitää vakavampana kuin tunnusmerkistössä muina tekotapoina mainittuja henkilön värväämistä ja siirtämistä. Toisen ottaminen valtaan tarkoittaa sitä, että henkilö paitsi menettää vapautensa, myös joutuu valtaanottajan määräämisvallan alaiseksi. Valtaanottajan voidaan sanoa saavan vallinnan kohteena olevaan henkilöön. Kysymys on siis pidemmälle menevästä toiminnasta kuin pelkästä vapaudenriistosta. Teko olisi luonteeltaan jatkuva rikos, joka ajallisesti kestäisi sen ajan, minkä tekijä estää henkilöä poistumasta valtansa alaisuudesta.

36. Korkein oikeus toteaa, että lain esitöiden mukainen tulkinta näyttäisi rajaavan valtaanottamisen tilanteisiin, joissa henkilön vapaus riistetään fyysistä liikkumisvapautta rajoittamalla ja sen lisäksi hänet alistetaan toisen vallintaan rinnastuvan määräämisvallan alaiseksi. Näin valtaanottamista on myös tulkittu osana ihmiskaupan kriminalisointia edeltäneessä ihmisryöstössä (HE 94/1993 vp s. 108). Uudessa hallituksen esityksessä ihmiskauppaa ja paritusta koskevien rangaistussäännösten muuttamiseksi onkin vallitsevan tulkinnan ongelmallisuuden vuoksi ehdotettu tarkistusta ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöön siten, että toisen valtaanottamista koskevan tekotavan osalta ratkaisevaa ei olisi, onko uhri menettänyt vapautensa, vaan riittävää olisi se, että rikoksentekijä käyttää uhriinsa nähden määräysvaltaa, joka yleensä syntyy säännöksessä mainittujen keinojen käytöstä (HE 103/2014 vp s. 51).

37. Korkein oikeus on edellä kohdassa 29 selostetuin tavoin katsonut näytetyksi, että A oli käyttänyt suhteessa X:ään vakaviin uhkauksiin perustuvaa, pitkälle menevää määräämisvaltaa. Hän on kertomillaan uhkauksilla ja osaksi niiden johdosta saamallaan yliotteella pystynyt vaikuttamaan X:n käyttäytymiseen vastoin tämän tahtoa. Vaikka A oli ajoittain määrännyt X:n liikkumisesta ja kerran väkivalloinkin pyrkinyt estämään tätä poistumasta luotaan, X:n saaminen tarjoamaan seksuaalipalveluja ei ole kuitenkaan keskeisesti perustunut tämän liikkumisvapauden tai muun toimintakyvyn fyysiseen rajoittamiseen. X on omaan tahtoonsa perustuen ollut pidempiäkin ajanjaksoja A:n asunnon ja vaikutusvallan ulkopuolella, jopa eri paikkakunnilla. Korkein oikeus katsookin, että A:n ei ole näytetty rajoittaneen X:n liikkumisvapautta siten, että hänen voitaisiin tällä perusteella katsoa ottaneen X:n valtaansa.

38. Kuten edellä mainitussa uudessa hallituksen esityksessä ihmiskauppaa ja paritusta koskevien rangaistussäännösten muuttamiseksi on todettu (s. 23), ihmiskaupan tunnusmerkistössä toisen ottamista valtaan koskevaa tekotapaa ei voida nimenomaisesti yhdistää mihinkään niissä kansainvälisissä velvoitteissa käytettyihin ilmaisuihin, joiden toimeenpanosta ihmiskaupparikoksen rangaistussäännöksen säätämisessä Suomessa on ollut kysymys. Näitä kansainvälisiä velvoitteita ovat erityisesti Euroopan unionin neuvoston puitepäätös ihmiskaupan torjunnasta (2002/629/YOS) sekä sen korvannut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä Yhdistyneiden Kansakuntien lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (SopS 70-71/2006). Näissä kansainvälisissä velvoitteissa on ihmiskaupan tekotavoista käytetty sellaisia ilmaisuja kuten värväys, kuljettaminen, siirtäminen, kätkeminen, tarjoaminen, välittäminen, luovuttaminen tai vastaanottaminen hyväksikäyttötarkoituksessa. Sen sijaan tekotapaa ˮottaa valtaanˮ ei ole käytetty. Näin rajatulle tekotavalle ei näytä löytyvän vastinetta myöskään kansainvälisten velvoitteiden selitysteksteistä (HE 34/2004 vp s. 95 ja HE 103/2014 vp s. 23). Toisaalta hallituksen esityksessä on todettu, että säännöksen tekotavat vastaisivat edellä mainituissa kansainvälisissä velvoitteissa niille annettua sisältöä (HE 34/2004 vp s. 95).

39. Korkein oikeus toteaa, että edellä viitatuissa Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sitoumuksissa käytetyt ilmaisut eivät sinänsä sisällä nimenomaista velvoitetta säätää ihmiskauppana rangaistavaksi tekotavaksi toisen ottamista valtaan. Toisaalta mainitut kansainväliset velvoitteet eivät myöskään millään tavoin rajoita ihmiskaupan tekotapoja vain tilanteisiin, joissa henkilön vapaus nimenomaisesti riistetään. Kansainvälisissä velvoitteissa on kuitenkin edellytetty varsin laaja-alaisesti sellaisten menettelyiden rangaistavaksi säätämistä, joissa alle 18-vuotias henkilö saatetaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi jonkinlaista erityistä määräysvaltaa käyttäen riippumatta siitä, onko tämän liikkumisvapautta rajoitettu. Myöskään ihmiskauppaa koskevan rikoslain 25 luvun 3 §:n rangaistussäännöksen sanamuodon mukainen yleiskielinen tai juridis-tekninen tulkinta ei sulje pois mahdollisuutta, että toisen ottaminen valtaan voisi toteutua muunkinlaisen kuin fyysisen vapaudenriiston perusteella.

40. Toisaalta valtaanottamista koskevaa tunnusmerkistötekijää on perusteltua tulkita suppeasti. Tätä tukee osaltaan eduskunnan lakivaliokunnan kannanotto, jonka valiokunta on esittänyt käsitellessään hallituksen esitystä ihmiskauppaa koskevien rikoslain säännösten muuttamiseksi (LaVM 4/2004 vp s. 7 - 8). Käsitellessään rajanvetoa parituksen tunnusmerkistöön valiokunta on painottanut, että ihmiskaupassa teon kohteena oleva henkilö on toisen määräämisvallan alainen laajemmin kuin parituksessa, tekijän ja teon kohteen välisen alistussuhteen ollessa ihmiskaupassa toisenlainen, intensiivisempi ja kokonaisvaltaisempi. Lakivaliokunta on korostanut, että ottaen huomioon ihmiskaupan korkea rangaistusasteikko samoin kuin tunnusmerkistössä käytettyjen käsitteiden avoimuus, ihmiskaupan tunnusmerkistön avoimia käsitteitä on syytä tulkita suppeasti. Tällä tavoin ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistö voidaan rajata koskemaan niitä vakavina pidettäviä tekoja, joiden rikosoikeudellinen arviointi selvästi edellyttää kyseisen säännöksen soveltamista.

41. Korkein oikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla ja kun säännöksen sanamuoto ei laillisuusperiaatteen edellyttämä ennakoitavuusvaatimus huomioon ottaen sitä estä, ettei ihmiskaupan rangaistussäännöksessä ilmaistua tekotapaa ˮottaa valtaansaˮ ole perusteltua tulkita niin, että se sulkisi tekotavan soveltamisalan ulkopuolelle tilanteet, joissa toisen ottaminen valtaan perustuisi muuhunkin kuin fyysiseen vapaudenriistoon. Tällöin on kuitenkin edellytettävä, että kysymys on asianomaisen sellaisesta alistamisesta toisen määräysvaltaan, joka on voimakkuudeltaan rinnastettavissa vapaudenriistoon.

42. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että A on kyennyt X:n fyysistä liikkumisvapautta juurikaan rajoittamatta kontrolloimaan X:n käyttäytymistä toteuttaakseen tarkoituksensa saattaa tämä korvausta vastaan ja vastoin omaa tahtoaan sukupuoliyhteyden ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Tämä seikka puhuu voimakkaan, vallintaan vertautuvan määräämisvallan puolesta. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, ottaen huomioon asiassa selvitetty tapahtumainkulku ja A:n ja X:n välinen suhde kokonaisuudessaan sekä harjoitettuun toimintaan liittyvät seikat, ettei kyse ole ollut tunnusmerkistötekijän ˮottaa valtaansaˮ täyttymisen edellyttämästä pakottavasta, intensiteetiltään fyysiseen vapaudenriistoon rinnastettavasta määräämisvallan käyttämisestä.

Värvääminen

43. Tämän jälkeen on arvioitava, onko A värvännyt X:n saattaakseen tämän korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä ja siihen rinnastettavaa toimintaa käsittävän seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Rikoslain 25 luvun 3 §:n ihmiskauppaa koskevan rangaistussäännöksen yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan (HE 34/2004 vp s. 95) värväämistä voidaan pitää lievempänä tekotapana kuin valtaanottamista. Värvääminen tarkoittaa henkilön houkuttelemista tai pyytämistä ihmiskaupan kohteeksi. Värvääminen toteutuu vasta, kun henkilö suostuu tähän. Henkilön voitaisiin katsoa suostuneen ihmiskaupan kohteeksi vasta, kun hän ryhtyy joihinkin tätä tarkoittaviin toimiin. Värvääminen voi tapahtua kahdenkeskisin keskusteluin tai laajamittaisemmin.

44. Korkein oikeus toteaa, että A:n on edellä selostetuin tavoin näytetty esittämällä tekaistuja uhkausviestejä ja niihin liittyvällä vakavan väkivallan uhalla saaneen X:n vastoin tahtoaan ryhtymään korvausta vastaan tarjoamaan seksipalveluita. A on samalla käyttänyt hyväkseen hänen ja X:n välistä ystävyyttä, X:n ilmeistä hyväuskoisuutta ja nuoruudesta johtuvaa ymmärtämättömyyttä. A:n toiminta on viimeistään loppuvuonna 2008 saanut aikaisempaa vakavamman luonteen ja hänen toimintansa on muutoinkin muuttunut suhteessa X:ään määräämisvallan käyttämiseksi, joka on ilmennyt ohjailevana käskytyksenä. Kertomillaan uhkauksilla ja muulla toiminnallaan A on useaan otteeseen saanut vastentahtoisen X:n suostuteltua ja peloteltua aloittamaan seksuaalipalvelujen tarjoamisen korvausta vastaan ja sittemmin myös pidättäytymään näiden palveluiden lopettamisesta. Tästä toiminnasta saatu taloudellinen hyöty on koitunut lähes yksinomaan A:n tai hänen haluamiensa tahojen hyödyksi X:n itsensä jäädessä lähes osattomaksi hyödystä. A:n määräämisvalta X:ään on kuvatuissa olosuhteissa ollut laajempi ja tehokkaampi sekä alistussuhde intensiivisempi ja kokonaisvaltaisempi kuin mitä parituksen tunnusmerkistössä edellytetään.

45. Korkein oikeus katsoo, että A:n on edellä kuvatulla menettelyllä osoitettu värvänneen rikoslain 25 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla X:n. Värvääminen on tapahtunut viimeistään joulukuussa 2008 ja se on jatkunut aina siihen asti, kun X on 27.4.2009 siirtynyt pois A:n vaikutuspiiristä.

46. Rikoslain 25 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisen ihmiskauppaa koskevan tunnusmerkistön täyttymisen edellytyksenä on toteennäytetyn tekotavan lisäksi, että teon tarkoituksena on saattaa henkilö rikoslain 20 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun korvausta vastaan tapahtuvan sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen teon tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

47. Korkein oikeus on edellä kohdassa 31 katsonut näytetyksi, että X on edellä mainittuna ajanjaksona korvausta vastaan ollut sukupuoliyhteydessä ja tehnyt muita seksuaalisia tekoja useiden kymmenien henkilöiden kanssa. Asiassa on edelleen näytetty A:n ehdottaneen X:lle seksipalveluiden tarjoamista rahan ansaintatarkoituksessa. Korkein oikeus katsoo näin ollen A:n värvänneen X:n tunnusmerkistössä edellytetyllä tavalla tarkoituksin saattaa hänet korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä ja siihen rinnastettavia tekoja tarjoavaa toimintaa käsittävän seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Sillä, onko A:n perimmäinen tavoite ollut taloudellinen hyötyminen vai jokin muu seikka, ei ole tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkitystä. Myöskään sillä seikalla, onko alaikäinen X antanut toimintaan suostumuksensa, ei ole merkitystä (HE 34/2004 vp s. 100).

48. A on ollut tietoinen kaikista teon kannalta olennaisista seikoista, ja hän on tarkoituksellisesti ja siten tahallaan värvännyt X:n suorittamaan kuvattuja seksuaalisia tekoja.

Rikoksen törkeysarviointi

49. X on edellä mainittuna tekoaikana ollut alle 18-vuotias. Näin ollen rikos on kohdistunut alaikäiseen, ja rikoslain 25 luvun 3 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ankaroittamisperuste täyttyy.

50. Lisäksi A:n menettely on perustunut tekaistuun jengitarinaan ja siihen sisältyvään vakavalla väkivallalla uhkailuun. X:n erehdys pitää A:n jengitarinaa ja siihen sisältyvää häneen ja hänen perheeseensä kohdistuvaa vakavaa väkivallan uhkaa totena on ollut keskeinen syy sille, että X on alistunut vasten tahtoaan seksipalveluiden tarjoamiseen. A on pitänyt X:n erehdystä ja tähän kohdistuvaa uhkaa yllä varsin pitkän ajanjakson sekä tehostanut tarinan uskottavuutta yhä uusilla viesteillä sekä tarinoilla mainitun ˮSKˮ-jengin pahamaineisuudesta. Kyse on siten ollut paitsi väkivallalla uhkailusta, myös tavanomaista erehdyttämistä ja erehdyksen hyväksikäyttämistä vakavammasta kavaluudesta. Korkein oikeus katsoo, että A on käyttämällä uhkausta ja kavaluutta värvännyt X:n tarjoamaan seksipalveluita, jolloin myös rikoslain 25 luvun 3 a §:n 1 momentin 1 kohdan ankaroittamisperuste tulee sovellettavaksi.

51. Asiassa on vielä arvioitava, onko rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2013:57 todennut, että kokonaisarvostelusäännöksen sanamuodosta ilmenee, että pelkästään rikoksen törkeän tekomuodon jonkin ankaroittamisperusteen täyttyminen ei riitä rikoksen katsomiseen kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Joissain tapauksissa rikoksen ankaroittamisperusteen ilmenemistapa saattaa kuitenkin olla niin vahingollinen tai vaarallinen, että se jo sellaisenaan antaa aiheen arvioida rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. On myös mahdollista, että rikoksessa täyttyy useampi kuin yksi ankaroittamisperuste, mikä myös voi puoltaa rikoksen arvioimista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi (kohta 6). Kuten Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta KKO 2011:102 ilmenee, myös kokonaisarvostelun painoarvo rikoksen törkeyden arvioinnissa voi vaihdella. Ratkaisussa Korkein oikeus on katsonut, että kokonaisarvostelulla on seksuaalirikoksissa painava merkitys, koska vakavuudeltaan hyvin erilaiset teot voivat täyttää tunnusmerkistön mukaiset ankaroittamisperusteet (kohta 13).

52. Korkein oikeus toteaa, että A:n menettelyä, ottaen huomioon A:n ja X:n välisen suhteen ja harjoitetun toiminnan erityispiirteet, voidaan pitää epätyypillisenä ihmiskaupan muotona. Sääntelyn perusteena olevissa kansainvälisissä velvoitteissa on lähtökohtana ollut puuttua erityisesti rajat ylittävään vakavaan rikollisuuteen, johon liittyy usein myös järjestäytynyttä rikollisuutta. Myös lakivaliokunta on edellä kohdassa 40 selostetussa mietinnössään korostanut rajanvedossa paritukseen ihmiskaupassa olevan kysymys perusmuodossakin sen rangaistusasteikko huomioon ottaen jo hyvin törkeinä pidettävistä rikoksista ja että tunnusmerkistön soveltamisala tulisi rajoittua koskemaan vain niitä vakavina pidettäviä tekoja, joiden rikosoikeudellinen arviointi sitä selvästi edellyttää. Korkein oikeus toteaa, että edellä kuvatut A:n toimintaan liittyvät seikat voisivat puoltaa sitä, ettei tekoa olisi pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

53. Kansainvälisissä velvoitteissa on kuitenkin kiinnitetty erityistä huomiota alaikäisten lasten suojeluun seksikaupalta. Hallituksen esityksen mukaan säännös kattaisi aikaisemman ihmisryöstösäännöksen mukaiset tekomuodot, mutta merkitsisi selvää laajennusta aikaisempaan erityisesti lapsia suojaavaan ihmisryöstösääntelyyn verrattuna, mitä voidaan perustella lasten erityisellä suojan tarpeella (HE 34/2004 vp s. 101 ja 103).

54. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään tältä osin, että A:n menettely on kohdistunut alle 18-vuotiaaseen X:ään, joka värväämisen seurauksena on tarjonnut seksipalveluita useille kymmenille miehille noin neljä kuukautta kestäneenä ajanjaksona. X:n tarjoamiin seksipalveluihin on sisältynyt myös sukupuoliyhteyden kohteeksi joutumista, jota voidaan pitää eräänä hyväksikäytön vakavimpana muotona. Lisäksi arvioinnissa on otettava huomioon, että A on käyttänyt värväämisessä X:ään ja tämän perheeseen kohdistuvaa vakavaa väkivallan uhkaa, joka on ollut omiaan aiheuttamaan X:ssä ahdistuneisuutta. Näillä perusteilla A:n rikosta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Syyksilukeminen

55. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on syytekohdassa 1 joulukuun 2008 ja 27.4.2009 välisenä aikana Tampereella värvännyt 17-vuotiaan X:n saattaakseen tämän korvausta vastaan tapahtuvan sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen teon tai siihen rinnastettavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. A on käyttänyt teossaan uhkausta ja kavaluutta saadakseen X:n vastoin tahtoaan ryhtymään korvausta vastaan tarjoamaan seksipalveluita. Kertomillaan tekaistuun jengitarinaan ja niiden sisältämään vakavan väkivallan uhkaan perustuvilla uhkauksilla ja muulla toiminnallaan A on useaan otteeseen saanut vastentahtoisen X:n suostuteltua ja peloteltua tarjoamaan seksuaalipalveluja korvausta vastaan. Tästä toiminnasta saatu taloudellinen hyöty, arviolta 10 000 euroa, on koitunut lähes yksinomaan A:n tai hänen haluamiensa tahojen hyödyksi X:n itsensä jäädessä lähes osattomaksi hyödystä. Ihmiskauppa on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Kerrotulla menettelyllään A on syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukeman törkeän parituksen asemesta rikoslain 25 luvun 3 a §:ssä tarkoitettuun törkeään ihmiskauppaan.

Rangaistuksen määrääminen

56. Rikoslain 25 luvun 3 a §:n mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ihmiskaupasta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

57. Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Saman luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Korkein oikeus toteaa, että mitattaessa rangaistusta ihmiskaupasta on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, missä asemassa uhri on ollut, mitä tekotapoja on käytetty, onko teon tarkoitus toteutunut ja millaista vahinkoa uhrille on aiheutunut.

58. A:n teon moitittavuutta lisääviä ja siten teon rangaistusarvoa korottavia seikkoja ovat asiakastapaamisten eli hyväksikäyttökertojen suuri lukumäärä, teon useiden kuukausien kokonaiskesto sekä tapa, jolla A on erehdyttänyt X:n toteutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Lisäksi X on joutunut useisiin sukupuoliyhteyksiin edenneiden seksuaalitekojen kohteeksi.

59. Rangaistusta mitattaessa on toisaalta otettava huomioon, ettei X:ään ole kohdistettu suoranaista väkivaltaa tai hänen liikkumisvapauttaan ole sanottavasti rajoitettu. A on ollut teon toteuttaessaan itse 18-vuotias, ja A:n ja X:n ystävyyssuhde on alun perin ollut tasavertainen ja ikäero vähäinen. A:n toimintaa voidaan kohdassa 52 todetuin tavoin pitää epätavanomaisena ihmiskaupan muotona, eikä se myöskään ole ollut ammattimaista eikä kovin järjestelmällistä, vaikka toiminnalla tavoiteltu taloudellinen hyöty on sinänsä ollut varsin huomattava.

60. A on rikoksentekijänä ensikertalainen. Törkeän parituksen ohella A:n syyksi hovioikeudessa luetut laiton uhkaus ja vahingonteko eivät sanottavasti vaikuta yhteiseen rangaistukseen, joten rangaistuksen pituus määräytyy pääasiassa hänen syykseen luettavan törkeän ihmiskaupan perusteella. Korkein oikeus toteaa johtopäätöksenään, että A:n menettelyä on monelta osin pidettävä moitittavana ja että oikeudenmukaisena rangaistuksena syyksi luetusta rikoksesta on pidettävä käräjäoikeuden tavoin 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta. A on kuitenkin jo kärsinyt hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen ja vapautunut vankilasta. Näissä olosuhteissa lisärangaistuksen määrääminen merkitsisi tosiasiallisesti sellaista rangaistuksen ankaroitumista, jota ei enää voida pitää perusteltuna. Tämän vuoksi A:n jo kärsimää 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistusta on pidettävä riittävänä seuraamuksena rikoksesta.

Korvausvelvollisuus ja menettämisseuraamus

61. A on vaatinut, että hänen korvausvelvollisuuttaan joka tapauksessa alennetaan. Hovioikeus on edellä kerrotuin tavoin velvoittanut A:n suorittamaan X:lle vahingonkorvaukseksi kärsimyksestä 8 000 euroa. Korvaus perustuu rikokseen, jonka Korkein oikeus katsoo moitittavammaksi kuin hovioikeus. Kun otetaan huomioon hovioikeuden tuomiosta ilmenevät korvausta koskevat perustelut ja henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksista ilmenevä ihmiskaupasta aiheutuvaa kärsimystä koskeva korvaustaso, ei korvauksen alentamiseen ole aihetta. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita alentaa muutoinkaan A:n korvausvelvollisuutta.

62. Hovioikeus on tuominnut A:n menettämään valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 15 000 euroa. Korkein oikeus on edellä kohdassa 31 kerrotuin tavoin arvioinut, että taloudellinen hyöty on ollut ainakin 10 000 euroa. Tämän vuoksi menetettäväksi tuomittava taloudellinen hyöty on alennettava mainittuun määrään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.

A:n syyksi syytekohdassa 1 luetaan törkeän parituksen asemasta rikoslain 25 luvun 3 a §:n 1 momentin nojalla törkeä ihmiskauppa (tekoaika joulukuu 2008 – 27.4.2009).

A tuomitaan syytekohdassa 1 menettämään valtiolle rikoksen hänelle tuottamana taloudellisena hyötynä hovioikeuden tuomitsemaa määrää alentaen 10 000 euroa.

Muilta osin ja siten myöskään hovioikeuden määräämän rangaistuksen osalta hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Jukka Sippo, Jorma Rudanko, Ari Kantor ja Mika Huovila. Esittelijä Teemu Vanhanen.

 
Julkaistu 31.10.2014  Päivitetty 3.11.2014