Etusivu » Ennakkopäätökset » Ennakkopäätökset » KKO:2014:74

KKO:2014:74

Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittely hovioikeudessa - Rikosasia

Diaarinumero: R2014/108
Taltionumero: 2074
Antopäivä: 15.10.2014

A oli käräjäoikeudessa tuomittu törkeästä pahoinpitelystä ynnä muusta yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. Valituksessaan A vaati, että hovioikeudessa toimitetaan pääkäsittely näytön uudelleen arvioimiseksi, syyte hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan. Hovioikeus, joka ratkaisi asian pääkäsittelyä toimittamatta, korotti syyttäjän valituksen johdosta rangaistuksen 2 vuodeksi vankeutta. Kysymys hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely.

OK 26 luku 14 § 1 mom
OK 26 luku 14 § 2 mom

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 20.6.2013

Syyttäjän syytteestä käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä pahoinpitelystä (kohta 1) ja moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta (kohta 2) sekä kuudesta muusta hänen syykseen luetusta rikoksesta (kohdat 3 – 8) yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan vahingonkorvauksia asianomistajille B:lle ja C:lle.

Kohta 1

A oli 4.7.2012 Tampereella tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle tämän asunnossa. A oli aluksi kuristanut B:tä ja työntänyt sormensa B:n silmään. B:n kaatuessa lattialle A oli ottanut keittiöveitsen, tullut B:n viereen ja vahingoittanut keittiöveitsellä tätä vatsan alueelle sekä oikeaan reiteen. A oli jatkanut pahoinpitelyä pistämällä useampaan kertaan B:tä ruuvimeisselillä oikeaan reiteen ja lapaluun kohdalle.

Pahoinpitelyn seurauksena B:lle oli aiheutunut navan yläpuolelle haava, joka oli ulottunut lähelle vatsaonteloa, haava reiteen ja ainakin kolme pistohaavaa oikeaan reiteen sekä kipua ja särkyä. Pahoinpitelyssä oli käytetty teräasetta, ja pahoinpitelyä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

A kiisti syyllistyneensä asiassa rikokseen, koska oli kertomansa mukaan toiminut hätävarjelutilanteessa yritettyään ottaa veistä ja ruuvimeisseliä pois B:ltä. A:n mukaan B:n vammat olivat syntyneet kamppailutilanteessa. Käräjäoikeus katsoi, että B:n kertomusta tapahtumista tuki kirjallisena todisteena oleva lääkärinlausunto vammojen syntymekanismista. A oli esitutkinnassa kertonut lyöneensä B:tä vatsan seudulle mustakahvaisella veitsellä ja sitten käräjäoikeudessa muuttanut kertomustaan siten, että kamppailutilanteessa veitsi olisi tökännyt B:n vatsaan haavan. Lisäksi A oli käräjäoikeudessa kertonut B:n jalassa olleen haavan syntymisestä siten, että B oli kaatunut veitsi vyötäröllään ja pitkälahkeiset housut jalassaan. Tästä A ei ollut kuitenkaan kertonut esitutkinnassa. A:n mukaan hän ei ollut kertonut kaikkea esitutkinnassa, koska oli halunnut suojella B:tä. B:n vammojen laatu ja lääkärinlausunnon syntymekanismi huomioon ottaen käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana sitä, että B:n vammat olisivat aiheutuneet kamppailutilanteessa.

Tapahtumaolosuhteet huomioon ottaen asiassa ei käräjäoikeuden mukaan ollut tullut ilmi seikkoja, jotka osoittaisivat, että B:n taholta olisi kohdistunut A:han sellainen oikeudeton hyökkäys, että A:n olisi täytynyt puolustautua. A oli kertonut B:n aiheuttaneen valokuvaliitteestä ilmenevät A:n vammat, mutta vammojen synnystä ei ollut A:n kertomuksen tueksi muuta näyttöä. A oli myös itse myöntänyt viiltäneensä itseään käteen. Lisäksi B oli kertonut A:n olleen itsetuhoinen jo tullessaan B:n asunnolle. Itsetuhoisuutta osoitti myös se asiassa ilmi tullut seikka, että A oli yrittänyt hirttäytyä poliisiautoon tapahtumien jälkeen.

Asiassa oli riidatonta, että B oli saanut lääkärinlausunnosta ilmenevät vammat viettäessään iltaa asunnossa, jossa ei ollut ollut paikalla muita henkilöitä kuin A ja B. B:n kertoman mukaan A oli puukottanut häntä vatsaan ja tehnyt sen harkitusti. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, jotka olisivat antaneet aihetta epäillä B:n antamaa kertomusta tapahtuneesta. A oli käyttänyt pahoinpitelyssä teräasetta ja pahoinpitely on kohdistunut B:n vatsan alueelle, jossa sisäelimet ja suuret verisuonet sijaitsevat. Nämä seikat huomioon ottaen A:n oli täytynyt ymmärtää, että hänen menettelynsä voisi aiheuttaa B:lle hengenvaaran. B oli kertonut, ettei hän ollut vatsaan kohdistuneen puukon iskun jälkeen uskaltanut liikahtaa sohvalla ja että hän oli tuolloin ollut puolustuskyvytön. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen pahoinpitelyä oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Näillä perusteilla käräjäoikeus päätyi siihen, että A oli tekotilanteessa menetellyt tahallaan ja syyllistynyt siten menettelyllään törkeään pahoinpitelyyn.

Kohta 2

A oli 13.10.2012 Pirkkalassa ottanut luvattomasti käyttöönsä C:n omistaman mopon ja käyttänyt mopoa luvattomasti kuljettamalla sitä yleisillä teillä. Mopo oli anastettu kaupan pihalta, kun C oli ollut asioimassa kaupassa. Poliisipartio oli tavoittanut noin kuukautta myöhemmin A:n kuljettamasta C:n mopoa.

A kiisti anastaneensa mopoa ja kertoi ostaneensa sen pikkuveljelleen. A ei ollut osannut kertoa kaupanteko-olosuhteista muuta kuin sen, että hän oli ostanut mopon entuudestaan tuntemattomalta mieheltä. Syyttäjä viittasi A:n esitutkinnassa antamaan kertomukseen kaupanteko-olosuhteista.

Johtopäätöksinään käräjäoikeus lausui, että A:n kertomusta siitä, että hän olisi ostanut mopon tuntemattomalta mieheltä ei voitu pitää uskottavana. Esitutkinnassa A oli kertonut myyjällä olleen hallussaan rekisteriotteen sekä tekninen että luovutustodistuksena käytettävä ilmoitusosa. C oli kuitenkin asiassa kertonut luovutusosan olleen hänen hallussaan. Mopon rekisterinumeroa oli muutettu teippaamalla, kun se oli tavattu A:n hallusta. Lisäksi A oli kertonut maksaneensa vain osan mopon kauppahinnasta, mutta ei ollut osannut nimetä henkilöä, jonka kanssa oli kaupat tehnyt. Nämä seikat ja olosuhteet huomioon ottaen asiassa oli näytetty A:n syyllistyneen siihen moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen, mistä hänelle vaadittiin rangaistusta.

A:n syyksi luettiin hänen myöntämisensä perusteella lisäksi huumausaineen käyttörikos, rattijuopumus, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, väärän henkilötiedon antaminen, murtovälineen hallussapito ja toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapito.

Käräjäoikeus katsoi, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi luetuista rikoksista, kun otetaan huomioon A:n tekojen vahingollisuus ja vaarallisuus, tekojen vaikuttimet sekä teoista ilmenevä A:n syyllisyys, oli yhteinen 1 vuoden ja 2 kuukauden vankeusrangaistus. Rikosrekisteristä ilmenevä A:n aikaisempi rikollisuus huomioon ottaen rangaistusta ei voitu määrätä ehdollisena.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Heidi Fröberg ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 8.1.2014

Syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen.

Syyttäjä vaati, että rangaistusta korotetaan.

A vaati, että syyte kohtien 1 ja 2 osalta hylätään ja hänet vapautetaan niiltä osin tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta, tai kohdan 1 osalta toissijaisesti, että syyksilukeminen lievennetään pahoinpitelyksi ja hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta kärsimyskorvauksen osalta. A vaati vielä, että ainakin tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan. A pyysi valituksessaan, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn.

Valituksensa perusteina A toisti käräjäoikeudessa vetoamansa seikat sekä lisäksi kohdan 1 osalta kiisti muuttaneensa kertomustaan käräjäoikeudessa esitutkintakertomukseensa nähden.

A:n pääkäsittelypyynnön osalta hovioikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely, jos asianosainen sitä vaatii. Pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uudelleen vastaanottaminen ei ole sanotun luvun 15 §:n perusteella tarpeellista eikä pääkäsittelyn toimittaminen muutoinkaan 14 §:n 2 momentin tai 14 a §:n perusteella ole tarpeellista.

Edellä ja pääasiaratkaisun perusteluissa lausuttu huomioon ottaen hovioikeus hylkäsi pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin nojalla selvästi tarpeettomana.

Pääasiaratkaisun osalta hovioikeus lausui, että käräjäoikeuden perustelujen johtopäätöksissä lausuttu huomioon ottaen A:n valituksessaan esittämä ei antanut aihetta arvioida näyttöä ja asiaa oikeudellisesti toisin kuin käräjäoikeus. A:n syyllisyydestä ei jäänyt varteenotettavaa epäilystä.

Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus rikoslain 6 luvun 3 ja 4 §:ään viitaten lausui, että A:n syyksi kohdassa 1 luettu törkeä pahoinpitely oli tehty veistä käyttäen ja osumakohtia oli ollut kaksi. Puukotusvammat olivat sijainneet navan yläpuolella ja reidessä. Navan lähellä ollut haava oli ulottunut lähes vatsaonteloon. B oli lisäksi saanut reiteensä muita pistovammoja. A:n syyksi kohdassa 1 luetun rikoksen vaarallisuus ja hänen mainitusta rikoksesta ilmenevä syyllisyytensä edellyttivät A:n tuomitsemista hänen syykseen jutussa kohdissa 1 - 8 luetuista rikoksista yhteiseen kahden vuoden mittaiseen vankeusrangaistukseen. A:n aikaisempi rikollisuus edellytti rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Leena Virtanen-Salonen ja Kaarina Syysvirta. Esittelijä Jaana Rytkölä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

A:lle myönnettiin valituslupa.

Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen pääkäsittelyn toimittamista varten tai ratkaistaan Korkeimmassa oikeudessa suullisen käsittelyn jälkeen hänen hovioikeudessa esittämiensä vaatimusten mukaisesti.

Syyttäjä lausui vastauksessaan, ettei hän vastustanut A:n vaatimusta asian palauttamisesta hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Muilta osin syyttäjä katsoi, että hovioikeuden tuomiota ei ollut syytä muuttaa.

B vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuominnut A:n 4.7.2012 tehdystä törkeästä pahoinpitelystä (kohta 1), 13.10.2012 tehdystä moottoriajoneuvon käyttövarkaudesta (kohta 2), 9.11.2012 tehdystä huumausaineen käyttörikoksesta (kohta 3) sekä 10.11.2012 tehdyistä rattijuopumuksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, väärän henkilötiedon antamisesta, murtovälineen hallussapidosta ja toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta (kohdat 4 – 8) yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä suorittamaan vahingonkorvauksia kohtien 1 ja 2 asianomistajille.

2. Kohdassa 1 A:n syyksi luettiin, että hän oli Tampereella tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle tämän asunnossa aluksi kuristamalla tätä ja työntämällä sormensa tämän silmään sekä edelleen B:n kaaduttua lattialle vahingoittanut keittiöveitsellä tätä vatsan alueelle ja oikeaan reiteen. Tämän jälkeen A oli jatkanut pahoinpitelyä pistämällä B:tä ruuvimeisselillä reiteen ja lapaluun kohdalle. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana A:n kertomusta siitä, että asianomistajan vammat olisivat A:n väittämin tavoin syntyneet kamppailutilanteessa tai että käsillä olisi ollut hätävarjelutilanne. B:n kertomusta siitä, että A oli aiheuttanut hänen vammansa, pidettiin uskottavana vammojen laatuun ja kirjallisena todisteena esitettyyn lääkärinlausuntoon nähden.

3. Kohdassa 2 A:n katsottiin ottaneen luvattomasti käyttöönsä C:n omistaman mopon ja käyttäneen mopoa luvattomasti kuljettamalla sitä yleisillä teillä. Tapauksen olosuhteisiin nähden käräjäoikeus ei pitänyt A:n kertomusta siitä, että hän olisi ostanut mopon tuntemattomalta mieheltä, uskottavana.

4. A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte kohdassa 1 hylätään ja hänet vapautetaan tältä osin tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti A vaati, että syyksilukeminen lievennetään pahoinpitelyksi ja että hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta kärsimyskorvauksen osalta. Lisäksi A vaati, että kohdan 2 syyte hylätään ja hänet vapautetaan tältä osin tuomitusta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Vielä A vaati, että yhteistä vankeusrangaistusta ainakin alennetaan.

5. A pyysi, että hovioikeudessa toimitetaan pääkäsittely, koska se oli tarpeen näytön uudelleen arvioimiseksi. A katsoi, että käräjäoikeus oli arvioinut asian ja siinä esitetyn näytön väärin ja päätynyt virheelliseen lopputulokseen. A nimesi pääkäsittelyssä kuultavaksi itsensä todistusteemana tapahtumien kulku ja hänen menettelynsä kohdassa 1 sekä mopon ostaminen kohdassa 2.

6. Perusteinaan A lausui 1 kohdan osalta, että hän ei ollut tahallisesti lyönyt B:tä eikä ollut aiheuttanut tämän reiden vammoja. Kysymyksessä oli ollut hätävarjelutilanne. Teko täytti enintään pahoinpitelyn tunnusmerkistön, koska vammat eivät olleet vaikeita tai hengenvaarallisia eikä teko ollut ollut erityisen raaka tai julma.

7. A katsoi kohdan 2 osalta, ettei teon tunnusmerkistö täyty. Hän ei ollut anastanut mopoa, eikä sellaisesta ollut esitetty mitään näyttöä, vaan oli ostanut sen.

8. A on vielä katsonut, että käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli liian ankara yleiseen oikeuskäytäntöön, hänen syyllisyyteensä sekä tekojen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen nähden.

9. Myös syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että A:lle tuomittu vankeusrangaistus korotetaan 2 vuodeksi 7 kuukaudeksi. Syyttäjä lausui perusteinaan, että törkeän pahoinpitelyn tekotapa osoitti erityistä vahingoittamistarkoitusta. Tuomittu rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa erityisesti rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen nähden.

10. Syyttäjän valitukseen antamassaan vastauksessa A ei ole ottanut millään tavalla kantaa pääkäsittelyn tarpeeseen syyttäjän esittämän rangaistuksen korottamisvaatimuksen johdosta.

11. Hovioikeus hylkäsi pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin nojalla selvästi tarpeettomana.

12. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta. Hovioikeus korotti A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen 2 vuodeksi. Hovioikeus katsoi kohdassa 1 tarkoitetulla rikoksella aiheutettuihin vammoihin viitaten, että rikoksen vaarallisuus ja mainitusta rikoksesta ilmenevä A:n syyllisyys edellyttivät yhteisen rangaistuksen korottamista.

13. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, olisiko hovioikeuden tullut järjestää asiassa pääkäsittely.

Pääkäsittelyn toimittamista koskevat säännökset

14. Hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan toimitettava pääkäsittely, jos rikosasiassa vastaaja sitä vaatii. Pykälän 2 momentin mukaan pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

15. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan suullinen todistelu otetaan tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jos asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta. Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Viitatussa 26 luvun 12 §:ssä säädetään, että asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jollei pääkäsittelyä toimiteta.

16. Lain esitöissä on korostettu sitä, että velvollisuus pääkäsittelyn toimittamiseen asianosaisen vaatimuksesta on aikaisempaa käytäntöä velvoittavampi ja kynnys vaaditun pääkäsittelyn toimittamiselle aikaisempaa alhaisempi (HE 105/2009 vp s. 38). Tarkoituksena on, että pääkäsittely aikaisempaa useammin toimitetaan asianosaisen vaatimuksesta myös sellaisissa asioissa, joissa kysymys on muusta kuin käräjäoikeudessa vastaanotetun näytön arvioinnin riitauttamisesta. Toisaalta pääkäsittelyä ei aina tarvitse toimittaa tilanteessa, jossa valittaja on riitauttanut näytön arvioinnin sitä enemmälti perustelematta. Pääkäsittely voidaan toimittaa esimerkiksi vain valittajan kuulemiseksi, jolloin kysymys ei olisi käräjäoikeuskäsittelyn toistamisesta, vaan siinä toteutuisi asianosaisen oikeus ajaa asiaansa ja kohdata tuomarinsa hänelle tärkeässä asiassa (HE 105/2009 vp s. 68).

17. Pääsääntö lain esitöiden mukaan siten on, että pääkäsittely toimitetaan asianosaisen sitä vaadittua ja että näin menetellään silloinkin, kun kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista (HE 105/2009 vp s. 68). Pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos asiassa ei ole otettava vastaan suullista todistelua ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta ottaen huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Asianosaisen pääkäsittelypyyntö voidaan hylätä vain, jos nämä kaikki oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät (HE 105/2009 vp s. 38).

Korkeimman oikeuden arviointi pääkäsittelyn tarpeellisuudesta

Pääkäsittely näytön vastaanottamiseksi

18. A on valituksessaan hovioikeudelle kiistänyt kohdassa 1 tarkoitettua pahoinpitelyrikosta koskevan syytteen ilmoittaen, että B:n vatsan alueen vamma oli aiheutunut kamppailutilanteessa A:n puolustautuessa B:n oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Tilanteessa B:n käyttämän veitsen terä oli katkettuaan osunut B:tä vatsaan. A on kiistänyt tahallaan lyöneensä veitsellä B:tä vatsaan ja sen, että olisi aiheuttanut muita B:llä todettuja vammoja. Hän on katsonut, että käsillä on ollut hätävarjelutilanne, jossa myös hän itse oli saanut vammoja eri puolille kehoaan. A on valituksessaan riitauttanut myös käräjäoikeuden arvion B:n kertomuksen uskottavuudesta.

19. Kohdassa 2 tarkoitettua moottoriajoneuvon käyttövarkautta koskeva syyte on A:n valituksessaan esittämän mukaan ollut perusteeton, koska hän ei ollut anastanut mopoa vaan kertomansa mukaan oli ostanut sen. Käräjäoikeus on tuomionsa perustelujen mukaan arvioinut A:n kertomuksen uskottavuutta kertomuksen sisällön ja olosuhteiden perusteella. Valituksessaan A on kyseenalaistanut käräjäoikeuden arvion oikeellisuuden.

20. A on muutoksenhaussaan hovioikeudessa riitauttanut käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnin. Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa kohdassa 1 arvioinut A:n ja B:n kertomuksia sekä verrannut niitä asianosaisten vammoista esitettyyn selvitykseen ja tapahtumaolosuhteisiin. Käräjäoikeuden perusteluista ilmenevät ne syyt, joiden johdosta B:n kertomusta tapahtumainkulusta ja vammojen syntytavasta on pidetty A:n kertomusta uskottavampana. Edelleen käräjäoikeuden tuomion perusteluista käyvät ilmi ne syyt, joiden johdosta A:n kertomusta ei kohdassa 2 ole pidetty uskottavana. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n valituksessaan hovioikeudelle esittämät perusteet eivät ole horjuttaneet käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuutta. Hovioikeuden päätelmää siitä, että käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä kirjallisen aineiston perusteella kokonaisuutena arvioiden mitään varteenotettavaa epäilystä, ei voida pitää virheellisenä. Pääkäsittelypyyntö on siten voitu hylätä siltä osin kuin kysymys on ollut käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uudelleen arvioinnista.

Pääkäsittely A:n itsensä kuulemiseksi

21. A:n valituksessaan hovioikeudelle esittämästä pääkäsittelypyynnöstä ei käy ilmi, että hän olisi halunnut tulla henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä kuulluksi muussa kuin näytön uudelleen arvioimisen tarkoituksessa. Siten A:n valituksesta ei nimenomaisesti ilmene, onko hän halunnut tulla kuulluksi myös siinä tapauksessa, että pääkäsittelyssä ei otettaisi vastaan suullista todistelua tosiasiakysymysten arvioimiseksi.

22. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 § 1 momentin sisältämän pääsäännön mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely silloin, kun rikosasiassa vastaaja sitä vaatii. Jos taas pääkäsittelyä ei ole vaadittu, hovioikeus ei yleensä ole velvollinen sitä toimittamaan.

23. Korkein oikeus toteaa, että vuoden 2011 alusta voimaan tulleet pääkäsittelyä koskevat, edellä kohdissa 14 ja 15 kuvatut säännökset on tarkoitettu aikaisempaa joustavammiksi ja monipuolisemmiksi, jotta ne paremmin vastaisivat asianosaisten oikeussuojan tarvetta (HE 105/2009 vp s. 37). Pääkäsittely toimitetaan yleensä rikosasian vastaajan pyynnöstä. Pääkäsittely on mahdollista toimittaa eri laajuisena kunkin yksittäisen asian vaatimin tavoin, joten sääntelylle asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että asianosaiset ja heidän avustajansa kulloinkin tuovat esiin ne syyt, joiden perusteella he pitävät pääkäsittelyn toimittamista tarpeellisena. Tapauskohtaisesti voi myös osoittautua tarpeelliseksi, että hovioikeus tiedustelee asianosaiselta, onko pääkäsittely kuitenkin toimitettava asianosaisen itsensä kuulemiseksi, kun hovioikeus katsoo asianosaisen pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta näytön uudelleen vastaanottamista varten tulevan hylättäväksi.

24. A ei ole hovioikeudessa syyttäjän valitukseen antamassaan vastauksessa lausunut käsitystään siitä, olisiko pääkäsittely tarpeen vain rangaistuksen mittaamiseen liittyvien seikkojen vuoksi. Tällaisessa tilanteessa hovioikeudella on, erityisesti syyttäjän valituksessaan esittämän vankeusrangaistuksen korottamisvaatimuksen johdosta ja katsottuaan pääkäsittelyn toimittamisen tarpeettomaksi näytön uudelleen arvioimiseksi, ollut aihetta tiedustella A:n kantaa pääkäsittelyn toimittamiseen rangaistuksen määräämiseen liittyvien seikkojen johdosta. Näin hovioikeus ei ole menetellyt.

25. A on Korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan muutoksenhakemuksessa lausunut, että asialla on ollut hänelle myös rangaistuksen korottamista koskevan syyttäjän vaatimuksen johdosta huomattava merkitys eikä pääkäsittelyn toimittaminen ole siten ollut selvästi tarpeetonta.

26. Pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskevien säännösten esitöissä sekä niissä viitatuissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa on korostettu syytetyn oikeutta tulla myös muutoksenhaussa henkilökohtaisesti kuulluksi. Kuulematta jättämisen perusteiden tulee olla painavia (HE 105/2009 vp s. 16 – 19 ja 67 – 68). Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan pyyntö voidaan tällöin hylätä vain, jos pääkäsittelyn toimittaminen on selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle.

27. Mainituissa esitöissä (HE 105/2009 vp s. 68) todetaan, että pääkäsittelyn toimittamista voitaisiin pitää selvästi tarpeettomana asian laadun perusteella muun muassa ainakin silloin, jos kysymyksessä olisi yksinkertainen ja selväpiirteinen rangaistuksen määräämistä koskeva asia, kuten esimerkiksi sakon muuntorangaistuksen määräämistä tai yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi koskeva valitus. Valittajalle vähämerkityksellisenä taas voidaan pitää asiaa, jossa taloudellinen intressi on vähäinen ja joka ei liity merkittävissä määrin asianosaisen henkilöön. Esitöiden mukaan asian merkitystä asianosaiselle arvioitaessa huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa rikoksen törkeys, rangaistuksen ankaruus, sen olennaiset muutokset sekä se, onko kysymyksessä nuori henkilö tai henkilö, jota ei ole aikaisemmin tuomittu rangaistukseen.

28. Tässä tapauksessa on kysymys yksityisasunnossa tapahtuneesta teräasein tehdystä pahoinpitelystä, jonka osalta käräjäoikeuden ratkaisua syyllisyyskysymyksen ja siihen liittyvän A:n tahallisuuden osalta ei ole ollut aihetta epäillä eikä pääkäsittelyn toimittaminen näytön uudelleen vastaanottamiseksi ole ollut tarpeen. Pahoinpitelyä on kuitenkin pidetty niin vakavana, että käräjäoikeus on tuominnut A:n pitkähköön vankeusrangaistukseen, jota hovioikeus on syyttäjän vaatimuksen johdosta edelleen korottanut. Rangaistus on A:n rikosrekisteristä ilmenevän aikaisemman rikollisuuden vuoksi tuomittu ehdottomana.

29. Vaatiessaan hovioikeudessa rangaistuksen alentamista edellä kohdassa 8 mainituilla perusteilla A ei ole vedonnut esimerkiksi henkilöönsä liittyviin seikkoihin. Kuitenkin A:n ja syyttäjän vaatimukset hovioikeudessa ovat rangaistuksen määräämisen osalta poikenneet täysin toisistaan. Lisäksi hovioikeus on syyttäjän valituksen johdosta päätynyt tuntuvasti korottamaan käräjäoikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että asiaa ei voida rangaistuksen määräämistä koskevalta osalta pitää niin selväpiirteisenä, että pääkäsittelyn toimittaminen asian laadun perusteella olisi ollut selvästi tarpeetonta. Samoilla perusteilla asiaa ei voida pitää myöskään A:n kannalta vähämerkityksellisenä. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa pääkäsittely A:n kuulemiseksi.

Asian jatkokäsittely

30. Asia on A:lle tuomitun rangaistuksen osalta käsiteltävä hovioikeudessa uudelleen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan A:lle tuomitun rangaistuksen osalta. Asia palautetaan Turun hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Pekka Koponen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

 
Julkaistu 15.10.2014